Myrsky vesilasissa

Arvelinkin, että viimepäivien koira-aihe kirvoittaa kommentteja. Oletin, että menetän myös jokusia lukijoita. On oikein hienoa, että (mikä tahansa) aihe herättää keskustelua, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä - minullakin.

Sen sijaan minut yllätti koirafanaatikkojen aggressivisuus. Eilen tuli kaikkien aikojen kävijäennätys, 4955 vierailijaa. Jos luvusta vähentää keskimääräisen "normaalivisiteeraajien" määrän, sain koirakeskustelupalstojen kautta n. 4700 kävijää, muutamia perusteltuja kommentteja ja useita kymmeniä asiattomia herjauksia, luonnollisestikin nimettömiä.

Valitettavasti anonyyminä oli jätetty myös ihan asiallisia kommentteja, mutta nekin tuhosin päätettyäni poistaa kaikki anonyymit viestit.

Voi-voi.

Olen saanut myös useita asiallisia yhteydenottoja suoraan sähköpostiini, lähinnä Whippet Harrrastajat -jäsenistöltä. Siitä KIITOS! Vastaan teille, kunhan tokenen.

Olen myös todella kiitollinen "vanhojen" blogituttavien kommenteista - ehdottomasti myös niistä, joissa päätös (jota ei edes lopullisesti ole vielä tehty) on kyseenalaistettu. KIITOS ystäväiset!

Minulla ei ole mitään tarvetta selitellä käytöstäni tai kirjoittamaani. Olen saanut erittäin hyviä vinkkejä niiltä lukijoilta, jotka blogiani (ja koirien edesottamuksia) ovat pidempään seuranneet - ja aiomme niitä myös kokeilla.

Ihan kauheasti en perusta niistä kommenteista, jotka on jätetty vihaa uhkuen muutaman merkinnän perusteella, taustoja tietämättä.

Kerrattakoon nyt kuitenkin: 2 koiristamme on tullut meille pitovaikeuksien vuoksi, edelliset omistajat ja/tai  kasvattajat olisivat vieneet ne piikille jo vuosia sitten. Meillä ne ovat saaneet (tähän mennessä) 8 ja 2 vuotta lisäaikaa - varsin onnellisia, väittäisin.

Toinen asia, mikä hämmästyttää: koirahörhöt pitävät koiriaan kyllä varsin tyhminä olentoina. En voi yhtyä käsitykseen, etteikö koira muistaisi / tietäisi tehneensä pahaa (tai hyvää ihan yhtä lailla). Koiralla on aivot, ja muistikin.

Jotenkin tuntuu, että "intohimoisten koiraihmisten" perspektiivi on kadonnut, koirista tulee elämää isompi asia. Valitettavan usein koiranäyttelyissä, onneksi harvemmin juoksuradalla, törmää harrastajiin, joilla koirat menevät yli kaiken - jopa omien lapsien. Kyllä, koiriemme kanssa olemme näitäkin lajeja harrastaneet.

Mainittakoon, että koiria lenkitetään päivittäin ja lämpimillä keleillä ne saavat olla pihalla vapaasti - tai maata vaikka sohvalla, miten parhaaksi näkevät - ovi on auki niiden kulkea. Pitkät pakkasjaksot ovat tietty koettelemus, eivät halua - puvuistaan huolimatta - lenkkeillä pakkasen laskiessa alle 10 asteen, "kakkalenkuraa" lukuun ottamatta.

Lopuksi: en voi kuin hymyillä, millaisen tunnekuohun on aiheuttanut "rakinruikulat" -nimitys! Ihan yhtä käytetty nimitys tässä taloudessa kuin "piskinpirulaiset" tai "kultakoirulit". Sanojahan voi tulkita kovin monella tavalla.

 PS. Hurraa! Kevättä kohti mennään...

Hurraa!

 Argggh, PAKKO perua eilinen kommentti, etten osta mitään! Unohdin kirja-alennusmyynnit... Ja sorruinkin jo, MUTTA ihan vain pienesti!

Sitäpaitsi Iittalalta on ilmestynyt uusi Muumi-muki, Hurraa! (Kuva: Iittala)

Iittala on yksi World Design Capital Helsinki 2012 -juhlavuoden yhteistyökumppaneista ja sen kunniaksi Hurraa! -muki on myynnissä vuoden 2012 ajan. Se siis ainakin pitää hankkia mitä pikimmiten - shoppailulakosta viis!

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Aattoaamu alkoi eläinlääkärireissulla. Lötkö-polo oksenteli edellisillan, liikkui kankeasti, ei oikein pystynyt olemaan makuulla, oli vaisu ja kovin kivuliaan tuntuinen. Edes ruoka ei maistunut. Nukkui muutaman tunnin särkylääkkeen turvin, mutta yöllä ei sitten nukuttanutkaan: vaihtoi asentoa puolen minuutin välein, kuljeskeli ja käyskenteli pitkin yläkertaa.

Asettui useampaan kertaan sänkyni viereen lampaantaljalle (oikeammin seisoi kuin puuhevonen, mutta köllähti vaikean näköisesti pitkäkseen, kun hieroin takapäätä), pysyi aloillaan niin kauan kun jaksoin silitellä, mutta kun käsi pysähtyi, lähti Lötkökin taas vaeltamaan.

Lopulta siirryin peittoni kanssa koirien sohvalle, vikittelin Lötkön viereeni. Vaihtoi taas asentoa jatkuvasti, mutta rauhoittui viimein paikalleen. Huonossa asennossa omat kädet menivät tunnottomiksi, niskaa jomotti, selkää särki, varpaita palelsi, mutten uskaltanut vaihtaa asentoa, ettei koira aloita taas pyörimistään.

Viimein aamu-7:n jälkeen saimme kaikki viisi nukuttua pari tuntia, entistä jytkymmän särkylääkeannoksen turvin - tabut Lötkölle ja itselle, eri merkkiset vain. Heti herättyään Mies selvitti päivystävän eläinlääkärin, Lötkö autoon ja 75 km:n päähän Orivedelle.

Diagnoosi: vatsatauti! Antibioottipiikki, kaksi erilaista särkylääkepiikkiä ja vatsan limakalvoja rauhoittava töhnäruutta. Koira nukkui koko paluumatkan.

Lusmu hoivaa potilasta.

Eläinlääkäriltä palatessa koko talo kärysi polttoöljylle. Edellispäivänä öljypoltin oli huollettu ja ilmeisestikin jotain oli mennyt vikaan? Huoltomies uudelleen paikalle, suuttimen vaihto toisentyyppiseen ja kärykin hälveni.

Hepulilla, Veljen perheen lajitoverilla, oli aatonaattona synttärit, 9 vee mittarissa. Omien koirien uusien unityynyjen saaman suosion innoittamana polkaisin Hepulillekin oman, farkkumökkihenkisen.

Lahja mukaan ja onnitteluvisiitille! Turha reissu, tupa oli tyhjänä (niin-niin, olisi ehkä voinut olettaakin, että normaalit ihmiset lähtevät uudenvuodenviettoon...). Hepuli kuitenkin tavoitettiin, oli yökylässä Äidin ja Isän luona. Lahja oli mieleinen.

Kotiin palatessa helvetti oli irti. Vuosi sitten kirjoittelinkin Luupään paukkupelosta (kts. täältä), eikä mikään ole muuttunut sitten viime vuoden. Jytke oli melkoinen, ihan turha houkutella Luupäätä pihapissalle!

Saunaan mennessä Luupää lähti mukaan, löylytellessämme istui poreammeessa turvassa tyynyn päällä. Tulipa lopulta sillekin käyttöä!! Kuluneet 6 Rakkauden talon vuotta amme onkin ollut täysin tyhjän panttina pesuhuoneen nurkassa. Miestä nauratti, olisi halunnut sovitella vesikuuppaa koiran päähän, hahmo olisi ollut suoraan kuin Maanalaisesta armeijasta...

Jouluna saimme 3 erilaista herkkukoria ja illan tullen nautimme pieniä herkkupaloja. Valitettavasti parin tunnin yöunilla en ihan kamalasti jaksanut panostaa esillepanoon...

 Vuosi vaihtui kaikesta huolimatta!

ERINOMAISEN INNOITTAVAA UUTTA VUOTTA 2012 

KAIKILLE BLOGIVIERAILLENI!!

PS. Lötkö on nyt nukkunut vuorokauden putkeen - söi sentään, kun vietiin ruokakuppi sohvalle ja kävi pissalla, kun kannettiin pihaan.

PPS. Pitkään mietin, jätänkö Muumi-keräilyn sikseen, kaikki vielä tuotannossa olevat kun ovat jo hyllyssä. Onnistuin kuitenkin hankkimaan varsin edullisesti muutamia (tarrallisia) sesonkimukeja. En raaski ottaa niitä käyttöön, mutta jatkan nyt ainakin vielä hetken "ajantappoa". Tammikuu 2012 on delfiinisukelluskuu (kesä 2007).

Nappi

Nappi nappi nappi nappi nappi nappi pi
Nappi nappi talvipompan nappi
Tyylikkään asun pilasi
Ai
Nappi nappi talvipompan nappi
Vaihtamalla se parani

Vanhalta akalta napeissa näytti
asu oli saatava siistiksi
vaihtokengät kassin täytti
muutenkin piti olla fiinisti

Nappi nappi talvipompan nappi
Tyylikkään asun pilasi
Sus siunatkoon
Nappi nappi talvipompan nappi
Vaihtamalla se parani

(säv. Ari Kettunen / Lapinlahden Linnut, san. Mikko Kivistä mukaellen)

Niin kuin napista painaen, tyyli muuttui enemmän omaksi. Arvatkaa kummilla?? No näillä kukallisilla!! (Palttoo on musta, salama söi taas yläkuvasta värit.)

Pienestä on joskus kiinni ihmisen onni! Oli tärkeää menoa...

PS. Tänään alkoi Lumileikkejä-kuu! Vielä kun saataisiin lunta... (Kuva: Iittala)

Jouluporsliineja

Ensilumi!! Vettä lotisee jo taivaan täydeltä, mutta yöllä on satanut lunta!! Joulu on lähempänä kuin uskallan unelmoidakaan!!

Lisää haaveita...

Olen antanut itselleni luvan kartuttaa Villeroy & Boch -kokoelmaani jouluisilla elementeillä vuosittain.

 

Keräily alkoi jokusia vuosia sitten poikettuamme Villeroy & Bochin Joulumyymälään, sijaitsee aivan V&B:n tehtaanmyymälän vieressä Saksan Mettlachissa.

 

Tämän vuoden jouluiset lisukkeet hankin taannoisella Saksan-reissulla Koblenzista. Ihan turhaan, samoja on nyt Stockmannilla - ja kaiken kukkuraksi -20% kanta-asiakasalennuksella...

 

Ei harmita! Netissä V&B:n sivuilla toissajouluna ihastelin jotain uutta jouluista ajatellen "TUO SE ON!!" - eikä sitä sitten Stockalle asti tullutkaan... Ja sitten en osannut päättää, mitä haluan - ja jäin vallan ilman!! Viisastuneena pelasin nyt varman päälle!

  

Jos minulla vaan olisi varaa, en muunlaisia joulukoristeita haluaisikaan!! Vain ja ainoastaan ja yksinomaan ihanaa Villeroy & Boch -jouluposliinia!! Ja ehkä vähän jotain omatekemää...

 

Ihana, tavoittamaton haave!!

 

Vaikka - rehellisyyden nimissä - täytyy sanoa, että kyllä osa koristeista on aika kamalia! Sanoisinko jopa, että mauttomia! Mutta pitäisi vaan (koittaa) pitää järki päässä...

 

Kaikki yllä olevat kuvat Villeroy & Boch, tarinaa ja kuvia omista aiemmin hankituista jouluisista kipoista ja kapoista löytyy täältä (samalla paljastuu sekin, milloin vuosi sitten satoi ensilumen...).

 Haaveideni joulupöytä olisi tällainen! (Kuva: V&B)

Tai tällainenkin kelpaisi! (Kuva: V&B)

Joulua odotellessa!

Ai niin, kuva joulun 2011 "omista" ihanuuksista oli unohtua...

TUNNELMALLISTA VIIKONLOPPUA!

Sukkasadon loppukiri

Hetken mietin, kehtaanko tätä kauheutta edes julkistaa. Mieskin kysyi: "Ovatkos nämä nyt sitä Strömsö-sarjaa??" (Muistuma synttärilahjasta).  

Aina ei voi onnistua!!

Häpeää tuntien paljastan virkatut sukkaset Novita Nalle Kukkaketo -langasta.

Väri ei ole ollenkaan omani, mutta omaan käyttöön jäävät silti - ei näitä kenellekään kehtaa antaa, vaikka lahjaksi ensin suunnittelinkin. Unisukiksi, niin ei pimeässä ja silmät kiinni näe, miten kamalat ovat! En tykkää!

Epämuodostuneesta mallista ei voi syyttää kuin virkkaajaa! Sovelsin Novita sukkalehdestä virkatun sukan mallia (malli P2) lyhyemmällä varrella, eri langasta ja epämääräisellä koolla (silmukka-, kerros- ja senttimääriä sekä naisen että miehen koosta poimien), tietenkään koelappua tekemättä...

Lisäksi a) olivat ihan kamalan paljon hitaammat tehdä virkaten kuin neuloen ja b) lankaa meni ihan hirvittävästi enemmän virkaten kuin neuloen.

Kammottavasta muotoilusta huolimatta istuvat yllättävän hyvin kinttuihin!! Ja ovat miellyttävän ohuet. Jalkaterät näyttävät kyllä ihan ankan räpylöiltä... Mutta kuten sanottu, kyllä näitä öiseen aikaan voi pitää, helppo potkaista pois, kun alkaa kuumottaa...

Koska langan nimi on Kukkaketo, aion tehdä vielä muutaman orvokin jalkateräosion päälle. Lankaa jäi niin vähän, ettei oikeaa kukkaketoa sentään saa aikaiseksi, muutaman villiintyneen kuitenkin.

Onneksi jotain onnistuikin, ei jäänyt Sukkasadosta karmeimmat sukat viimeisenä mieleen...

Taannoin tein Veljentyttö Nuoremmalle pitsikaulurin  ja kun lankaa jäi runsain mitoin, ajattelin tekaista vielä säärystimet Novita sukkalehden ryppyvarsisukan (malli U) varren ohjeella. Valmistuivat mukavasti vielä viimehetken iIltapuhteena, leffaa DVD:ltä katsellessa.

No, taisikin tulla Veljentyttö Vanhemman kokoa... Mutta ei haittaa, Veljenvaimo teki samaisella langalla kaulahuivin myös hänelle. Toivottavasti säärystimet kelpaavat pariksi... Ja lankaa piisaa edelleen, jos Veljentyttö Nuorempi haluaisi samanlaiset!

Lankana Novita Flip-Flop, menekki 140 g, sukkapuikoilla 6. 

Sukkasadon kokonaissaldo jäi laihanlaiseksi: 7 sukkaparia (kts. täältä).

 

PS. Tänään alkoi Nuuskamuikkunen-kuu.

Lumileikkejä

Ah, bongasin jo netistä tämän talven Muumi-sesonkimukin, Lumileikkejä.

... ja nyt tarjolla on myös MINIMUKEJA! Ih-hahhaa, miten ihanaa!

Ovathan nämä jo myynnissäkin, mutta en nyt kauheasti ole poikkeillut astiakauppoihin. Koitan hetken vältellä kaikkia kiusauksia... Ehken kuitenkaan kauaa jaksa sinnitellä!?

 

Kerroinkin joskus aiemmin Muumi-mukien keräilyn toimivan "ajantappoprojektin" aikayksikkönä:

05/2009 Hattivatit
06/2009 Pikku-Myy
07/2009 Mymmeli
08/2009 Hemuli
09/2009 Poliisimestari
10/2009 Niiskuneiti
11/2009 Vilijonkka
12/2009 Seikkailu
01/2010 Tiuhti ja Viuhti
02/2010 Perhe
03/2010 Haisuli
04/2010 Tuutikki
05/2010 Mörkö
06/2010 Muumipappa tuumailee
07/2010 Nipsu (vanha ruskea)
08/2010 Ruusutarha (kesä 2010)
09/2010 Hosuli
10/2010 Iltapurjehdus (WWF)
11/2010 Muumipeikko jäällä
12/2010 Hiihtokilpailu (talvi 2010)
01/2011 Glosholmin majakka
02/2011 Siesta (kesä 2009)
03/2011 Iloinen perhe (lasten muki)
04/2011 Lentävät muumit (lasten muki)
05/2011 Pikku-Myy liukumäessä
06/2011 Saippuakuplia (kesä 2011)
07/2011 Nipsu (uusi vihreä)
08/2011 Muumimamma ja marjat
09/2011 Rakkaus
10/2011 Sosuli

Nyt alkaa huolestuttaa, IHAN KOHTA olen hankkinut kaikki tuotannossa olevat mukit, enää pari puuttuu:
11/2011 Nuuskamuikkunen
12/2011 Lumileikkejä

Sen jälkeen olen pakotettu bongailemaan huuto.netistä jo tuotannosta poistuneita malleja, hinnat hirvittävät. Pitää alkaa säästää tai lopettaa koko projekti...

 

Mies ei voi käsittää sitä, että vieraille katetaan RUMAT, KOLHOT, ERIPARISET Muumi-mukit, vaikka talosta löytyy KAUNIIT ja SIROT kahvikupit, joista kahvi maistuu kahville! Jaksaa myös kiukutella siitä, että RUMILUKSILLA täytetään ruokailuhuoneen jugend-kaappi ja 12 hengen serviisiä säilytetään keittiön astiakaapissa, rasvankäryssä.

Mutta miten mies voisikaan ymmärtää Muumi(-muki)en sisäistä kauneutta??

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

Kotona jälleen!!

Pöh, tässä nyt kerkiä turinoida, Veli järjesti ohjelmaa - TALKOOT.

Talkoot ovatkin Veljen bravuuri, niitä on kohtuullisen usein ja mitä moninaisimmista syistä! Tänään asennetaan kattotuoleja...

Palataan myöhemmin reissukuulumisten merkeissä.

TOUHUKASTA VIIKONLOPPUA!

PS. Nyt alkoi Sosuli-kuu.

Pullon henki

TTL-reissulla Akateemisen ikkuna pysäytti Berlin ist in -teemallaan - akkunassa oli Ampelmann-tuotteita.

Ampelmännchenin suunnitteli vuonna 1961 Itä-Saksan liikenneministeriön liikennepsykologi Karl Peglau. Peglau arveli ihmisten reagoivan paremmin ystävälliseen hahmoon kuin pelkkiin liikennevaloihin. Hahmoon on liitetty myös sosialistisia mielikuvia: yritteliäs työläinen - porvarillisesta hatustaan huolimatta - ponnistelee kohti kommunistista tulevaisuutta. (Lähde: Wikipedia)

Ampelmann täyttää tänä vuonna 50 vuotta, Saksojen yhdistymisen myötä se on muuttunut vahvasti tuotteistetuksi kulttihahmoksi. Ja tähän halpaan lankesin minäkin, halusin ihan EHDOTTOMASTI turvata Miehen työmatkaa Ampelmann-heijastimella. Ja omaanikin! Ikään kuin eteisen roinalaatikossa ei olisi jo noin tsiljoona heijastinta ennestään...

Vielä parempaa odotti itse myymälässä! Kerään Mauri Kunnas -kirjoja, MUTTA vain jos löydän niitä TOSI edullisesti. Hurja-Harri ja pullon henki lähtivät matkaan 2 eurolla!! Paras löytö ikinä!!

Pulloillaan vielä vähän lisää...

Sain ensimmäisen apteekkipulloni yläasteella kemian opettajalta, tyhjänä tietenkin!! Myöhemmin löysin niitä Papan verstaalta lisää, kun Mummulaa tyhjennettiin myyntiin. Pienet pullot olen löytänyt Rakkauden talon pihasta, kun kaivelin kivikkoa esiin.

Appiukko kun näki pullokokoelmani takkahuoneen leivinuunin päällä, antoi pari isoa kaljapulloa, jotka on huutanut vuosia sitten huutokaupasta. Pitävät nyt kellarinrapussa seuraa isolle viinipullolle, jonka löysin lehtikeräyksestä.

 

Tykkään pulloistani ihan vietävästi, mutta en suostu OSTAMAAN pulloja lisää. Sama perusidea kuin Kunnas-keräilyssäkin ( = edullinen hinta) pätee pullokeräilyssäkin, niiden on pitänyt olla käytössä ja ne pitää saada ( = löytö, lahja tai luovutus)!

Ehkä kokoelmani vielä joskus karttuu...

Vaikkapa sitten, kun remontoimme kellarin taulun hengessä? Tiedättehän, sitten joskus... Kuuluu 10-vuotissuunnitelmaan, likimain.

Taulu on aika kamala! Olimme huutokaupassa, taulun tullessa myyntiin sanoin sitä mauttomaksi.
- Mitä? Mauton?, kysyi Mies
- Ihan hirvittävä, vastasin - ja siinä samassa Mies nosti kätensä pystyyn tarjouksen merkiksi.
- Et osta sitä, se on ihan järkyttävän rumakin, parahdin kauhuissani.
- Kymppi lisää, huusi Mies Meklarille.
- LOPETA! Ei takuulla laiteta seinälle, jos ostat!! sihahtelin Miehelle.
- Vielä vitonen!, huusi Mies taas
- Herra siellä haluaakin taulun ihan tosissaan, kun nostaa omaa tarjoustaan!, sanoi Meklari, "Eikös me sitten lyödä kauppa kiinni? Vai tuleeko lisää tarjouksia?"
Olin ihan hiljaa.
- Ensimmäinen, toinen ja KOLMAS kerta, taulu on myyty pitkälle herralle salin oikeassa reunassa!
Ei naurattanut, vaikka muuan rouva takaviiston vasemmalla sai hysteerisen kikatuskohtauksen...

Kuten huomaatte, hävisin tämän taiston totaalisesti - taulu roikkuu seinällä. Olen jo aika tottunut siihen. Huutokauppoihin en ole enää lähtenyt kovin innokkaana...

syksy + luumu = rakkaus

SYKSYä on mielestäni ollut ilmassa jo ihan elokuun alusta alkaen
- eli kai nyt kuun vaihtuessa jo voidaan sanoa syksyn alkaneen?

Voidaan?
HYVÄ!!
Rakastan syksyä!!

Syksyn kunniaksi pihan syreenihortensia on pullauttanut elämänsä ensimmäiset kukinnot! Näiden PITI olla limenvihreitä...

 

Ja yht'äkkiä - kenties yhden yön aikana (???) - luumut ovat punastuneet!! Pieniä ovat, jos en tietäisi istuttaneeni luumupuuta, väittäisin näitä kriikunoiksi! Tai tuoreiksi rusinoiksi.

Luumuja on niin valtavasti, että koko hentoinen puu kenottaa ihan vinossa, ja se on kiskonut maasta tukipuutkin mukanaan ihan yhtä kenoon.

Myös orapihlaja-aita marjoo. En muista nähneeni aiemmin aidassamme yhtä paljon marjoja! Pitäisiköhän kokeilla orapihlajahilloa?? Wikipediasta luin, että sopii hilllottavaksi ensipakkasten jälkeen...

PS. Nyt alkoi Rakkaus-kuu!

Rakkaus-muki on vanhin edelleen tuotannossa olevista Muumi-mukeista, valmistettu vuodesta 1996 lähtien. Muiden samanvuotisten (vihreäpohjainen Piirustus, sininen Rauha ja keltainen Toimisto) valmistus lopetettiin jo vuonna 2002. Mutta Rakkaus puree aina vaan...