tiistai 31. toukokuuta 2011

Entinen murhe!

Non-niin, ei enää tarvitse murehtia sitäkään, että mihin sen jalokärhön siirtäisi... Mies leikkasi eilen nurmikon ja oli viskannut huolella Miss Batemanin suojaksi asettelemani häkkyrän sivuun ja silpunnut kärhön suikaleiksi!

Yritti pirulainen puolustautua sillä, että eihän hän voinut TIETÄÄ, että turhanaikainen rimpula oli ihan TARKOITUKSELLA siihen tökätty! Edellisen kerran kun oli törmännyt siihen suihkuhuoneessa (no, se oli silloin juuri pesty...) ja sitä ennen yläkerran rapussa (no, silloin se oli vielä matkalla suihkuun...) ja vielä aiemmin grillikatoksessa (no, se oli talvea paossa...). Pitäisi kuulemma laittaa LAPPU, jos on jotain viljelyksiä omituisissa paikoissa! Jaaha, vai niin, vissiin vielä LAMINOITUNA??

Kostoksi tein uuden tilaksen Viherpeukaloilta, HAH! En kylläkään tilannut enää jalokärhöjä...

Illan riehuin orapihlaja-aidan kimpussa, joka keväinen raivoisa rupeama! Projekti ei TODELLAKAAN ole edennyt mitenkään suunnitelmallisesti tai esteettiset näkökohdat huomioiden. Ehei, syöksyn milloin mihinkin kuollutta oksaa tursuavaan kohtaan ja alan perusteellisen perkauksen. Tästä johtuen aidassa vuorottelevat ammottavat aukot ja umpirytöiset risukot.

Parituntisessa tarmonpuuskassani, jota myös raivausraivoksi voisi kutsua, sain perattua metrin pätkän pihan puolelta (kadun puoli jäi vielä toiseen iltaan!). Tuloksena kukkurallinen 40 litran astia oksasilppua ja puolentusinaa käsivarrenvahvuista läpikuollutta rankaa, jotka mies saa pätkiä takkapuiksi. Ja vielä jäi aitaa otsatupsuineen pystyynkin!

Arvannette, että puuhaa riittää tällä tahdilla vielä moneksi suveksi, hommaa kun ei ei voi tehdä kuin ihan alkukesästä - kun lehdet ovat jo puhjenneet, mutta kirottu karhunköynnös ei ole vielä kietonut koko pöheikköä syleilyynsä.

Joskus mietin, että koko aita kannattaisi vetää raivaussahalla matalaksi, mutta sitten olemme tässä kuin tarjottimella! Kävelyteitä risteää nurkalla useampaan suuntaan, lienee näiden kulmien suosituimpia koiranulkoilutus-reittejä - ja jotain suojaa katseilta kyllä kaipaa! Silloin vähän aukkoisempikin aita on paikallaan!!

PS. Pioneissa on valtavasti nuppuja! Odotan kiihkeästi niiden aukeamista!!

PPS. Onko muilla ongelmia Bloggerin kanssa? Kuvien lisääminen on käynyt tuskaiseksi. Lisäksi etusivulla pitäisi aina olla 8 viimeisintä postausta, mutta Blogger on mielivaltaisesti alkanut säädellä etusivun tekstien määrää, enkä osaa poistaa "pakotettuja sivunvaihtoja". Tylsää!

Väriteoriaa - luonnos

Blogger ei ole edelleenkään kyennyt palauttamaan 12.5. kadonneita merkintöjä. Varmuuskopiolta on palautettu ed. päivän tilanne, joten julkaisen uudestaan sen hetkisen LUONNOKSEN. 

* * * * *

Jokainen kurssilainen tuo 10 kg - siis KYMMENEN KILOA! - jotain sovittua kasvia värjäysleirille. Ainakin seuraavia väriaineita on jo sovittu: nokkonen, suopursu, omenapuun kuori, lupiini, pajunlehdet, kanerva, xx. Lisäksi jokainen tuo puna- ja keltasipulin kuoria ja vähintään kourallisen lepänkäpyjä. Opettaja hankkii krappia, kokenillia, sinipuuta ja mahdollisesti indigoa.

Itse lupasin tuoda 10 kg herneenvarsia. Asiasta ehkä pitäisi keskustella vielä Veljen kanssa, ne nimittäin kasvavat hänen hernepellossaan. Olisi tietysti hyvä, jos hän myös niittäisi ja niputtaisi ne...

Luin äsken edelliskesän värjäyskurssin merkinnät, ja kyllä alkoi kuume taas nousta!! Korkea kuume! HORKKA! Tunnelmiin pääset näistä:

Valmistelut, kts. tästä (12.8.2010 Viimehetkenhösö)
1. ja 2. kurssipäivä, kts. tästä (14.8.2010 Värjäyskurssilla)
3. kurssipäivä, kts. tästä (15.8.2010 Pimpeli-pompeli-pallukat)

Edellisen kurssin tuotokset roikkuvat vielä ompeluhuoneen naulakossa... Pitäisi ryhdistäytyä ja keriä - ostin oikein koneen sitä varten, jo muutama kuukausi sitten Wetterhoffilta. Valitettavasti kone ei ole automaattinen, vaan vaatii ihan oikeaa työpanosta. Tulisikohan veljentyttö Nuorempi kesätöihin vääntämään kampea??

maanantai 30. toukokuuta 2011

Miestorkku

Miehen toivoma torkkupeite on viimein valmis, kuukauden verran sitä väkertelin iltapuhteena.

Tänä aamuna levittelin peitteen kuvattavaksi keveään kesäsateeseen - oli siellä vastaanottamassa Miestä tämän tullessa koirien kanssa aamulenkiltä.

Tilkkulankana on 8 eri väriä 7 veljestä ja muutama keränloppu päälle, 9:s väri on ruskea "saumalanka".

Kooltaan peite on 7*10 tilkkua eli n. 115 * 160 cm, painoa peitteellä on tasan 1,5 kg. Tätä oli kiva tehdä! Kukahan haluaisi seuraavan?

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

6-kymppislahja

Tänään juhlittiin Miehen Tädin yllätys-6-kymppisiä! Tädin Läpset järjestivät äidilleen kemut, kutsuivat kaikessa hiljaisuudessa lähisuvun kekkereille.

Lahjapakettia varten kaivelin hieman lahjalodjua (juu-juu, kerron siitä vielä joskus...) ja poikkesin Finlaysonin tehtaanmyymälään. Tädin Isä - eli Miehen Pappa - oli aikoinaan Finlaysonilla töissä, lahja siis pistettiin kasaan perinteitä kunnioittaen!

Tammialesta ostin Finskun pussilakanat, alunperin omaan käyttöön. Lakanakaappi oli kuitenkin tupaten täynnä, joten päätyivät sittenkin lahjalodjuun... Kuninkaankadun myymälästä löytyi lakanoiden sävyyn passaavat pyyhkeet, 2 * kylpy- ja käsipyyhekokoa, sopivasti tarjouksesta.

Samaan värimaailmaan menevät myös tammialen Olgat, jotka sujautettiin päivän organisoijalle, Miehen Serkkuplikalle. Serkku järjesti kemut kotonaan ja hääräsi köökin puolella. Ja kyllä olikin maistuvaiset sapuskat ja makoisat kakut pantu tarjolle!! Oikein mukavat pippalot - KIITOS ja ONNEA!

Myös taannoin tehdyt tyynyt päätyivät viimein saajilleen. Sopi teemaan, poikain huoneessa oli traktoriverhot, kuorma-autotyynyjä, liikennemattoja...

Kotimatkalla piti poiketa Bauhausiin (kukkapenkinperustamistarpeita), mutta vesisade lukitsi ohjauspyörän ja jumiutti Miehen koiven kaasupolkimelle. Ohi mentiin vauhdilla. No, joku toinen kerta sitten...

lauantai 28. toukokuuta 2011

Mitä tehdä?

Mitä ihmettä!? Viikonlopuksi luvattiin sateita ja aurinko helottaa täydeltä terältä!

Mies on taas koko päivän töissä, ajatuksenani oli huristella ompelukoneella aamusta iltaan. Täytyykö suunnitelmat pistää uusiksi??

Opiston laukkukurssin satoa ei ole vielä esiteltäväksi asti. Osa on vielä viimeistelemättä, osa mennee lahjaksi. Palataan asiaan myöhemmin, kun lahjonta on ajankohtaista...

Sain puutarhamyymälästä sekunda-orvokkeja!! Ne olivat ostaessa valkoisia violetilla teriöllä, vaan nyt sade on liottanut ja levittänyt värin terälehtiin. Huijausta! ;o)

Virkistävää viikonloppua!

perjantai 27. toukokuuta 2011

Marjapuskia

Saskatoon eli marjatuomipihlaja näkyy selvinneen talven yli ilman rusakkotuhoja! Mustikkamaisia marjoja saa odotella vielä jokusen kesän: "Smokyn marjojen aromia on verrattu manteliin, kirsikkaan tai mustikkaan. Satoa pensas antaa kolmantena kesänä istutuksesta".

Myös syksyllä maahan tyrkätty marjasinikuusama kukkii! Siitä satoa saadaan kenties jo vähän aiemmin? "Toisin kuin sinikuusaman, marjasinikuusaman marjat ovat täysin syötäviä ja myrkyttömiä. --- Siniset, pitkänomaiset ja parisenttiset marjat kypsyvät heinä-elokuussa ja ovat mustikkamaisen makeita."

Greenfinger-mansikka on kai enemmän tarkoitettu amppeleihin ja ruukkuihin, mutta niin vaan avomaalle sen viime syksynä parvekelaatikoista siirrettiin, ja siellä saavat nyt pysyäkin. Tai oikeammin kohopenkissä, Mies teki hienon kehikon viime syksynä. Sellaisia saa väkertää lisääkin, jotain uutta marjapuskaa pitää tänäkin suvena istuttaa!!

 
Muumimammamaisesti tykkään marjanpoiminnasta ja mehunkeitosta (paitsi että Muumimamma taisi keskittyä enemmän hilloamiseen...)! Pihassa oli muuttaessamme 6 vanhaa punaherukkapensasta, jotka ovat antaneet vuosi toisensa perään aina vain suuremman sadon - kiitos hevosenlannan!

Eka Rakkauden talon kesä meni ihan vain ihmetellessä, mutta heti toisena suvena hankimme ensimmäiset mansikat, seuraavana istuttelin vadelmapöheikön, neljäntenä uskaltauduin mustikanviljelijäksi ja viime vuonna mainitut saskatoon ja marjasinikuusama löysivät pihaamme. Mansikoista ja vadelmista ollaan saatu vasta vähän maistiaisia jugurtin ja viilin päälle, mustikoista ei sitäkään vähää. Mutta kenties jonain päivänä olen mehujen ja  hillojen suhteen täysin omavarainen?? Toivoa sopii...

Tyrnipensaista ja karhunvatukasta haaveilen, mutta tänä kuudentena kesänä tyytynen vielä karviaiseen, viherherukkaan tai aroniaan. Myös lakkaa lienee mahdollista kasvattaa kotikonstein, mutta olematon viherpeukaloni vaatii vielä vetreytystä...

torstai 26. toukokuuta 2011

Suihkuun!


Jappadappaduu!!

Siinä se nyt LOPULTAKIN on, suihkun liukuovi!!!

Ei tämä ilman ulkopuolista apua olisi onnistunut!! Asentaja kävi kahden apumiehen (joista toinen apunainen - ja hän se varsinaisesti homman hoiti!) kanssa, ahersivat 2½ tuntia (3 * 2½ = 7½ tuntia, siis kokonaisen työpäivän).

 
Ei olisi IKINÄ onnistunut omin voimin!!

Kannatti tilata asentaja, säästyttiin asianajajien ja kiintestövälittäjän tilaamiselta... (Eikä olisi välittäjän tarvinnut selitellä, miksi tölli on myynnissä, kun suihkuhuoneen nurkassa olisi tönöttänyt kasa alumiinilistoja, lasinsirpaleita ja raivopäissään yltympäriinsä pursotettua silikonia...)

Samaan syssyyn Mies korjasi ja listoitti ovenpielet. Aulasta suihkuhuoneeseen johtava ovi on kuparinvärinen saunaovi, tykkään kun se mukavasti kuultaa läpi. Tarkoitus oli hiekkapuhalluttaa oveen joku kuvio tai teetättää tarra, mutta on sittenkin kaunein ihan "puhtaana".

Liukuovi: Sanka Oy / K-Raudasta
Saunaovi: Warkop Oy / Suomen Ylijäämävarastolta Hämeenlinnasta

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Kirpparille!

Varasimme paikalliselta kirpputorilta pöydän. Viikon verran kaivelin nurkista turhaa tavaraa, enkä ole vielä ehtinyt alkua pidemmälle. Nämä ja vähän muuta lähtivät ekassa kuormassa. Pöytä kävi heti pieneksi, olisi pitänyt vuokrata kokonainen käytävällinen pöytiä...

tiistai 24. toukokuuta 2011

8 tunnustusta

Sain Kirsilta Kirsin käsitöitä -blogista odottamattoman pokaalin! Kiitos Kirsi, olen aivan hämmentynyt!! Pelin henkeen kuuluu kertoa 8 paljastusta itsestään ja jakaa pokaali 8:lle eteenpäin.

1. ODOTAN KESÄLOMAA! Mikä on kummallista, koska yleensä EN ODOTA kesälomaa! Se vaan tulee sitten aikanaan, yleensä syksyllä. Mutta nyt olen niin tympääntynyt työhöni, että loma tulee tarpeeseen!

2. RAKASTAN YLLÄTYKSIÄ! En tarkoita nyt mitään suurisuuntaista, vaan ihan pieniä ja arkisiakin asioita: mukavia tuliaisia tutuista paikoista, yllättäviä herkkuhetkiä, ex tempore -päiväretkiä, pieniä kirjelappusia...

3. VIHAAN JONOTTAMISTA! Kärsivällisyys ei vaan riitä... En etuile, mieluummin olen sitten ilman. En myöskään jaksa seisoa liikennevaloissa, jalankulkijana siis - autoilijana olen kuuliainen kansalainen.

4. SUOSIN ÄKKILÄHTÖJÄ! En voisi edes kuvitella, että tilaisin lomamatkan ½ vuotta etukäteen ja sitten vaan odottelisin... Ei, mitä nopeampi lähtö, sen onnistuneempi matka. Josko vaikka huomenna...?

5. EN TYKKÄÄ KESKIKESÄSTÄ! Liian kuumaa, tylsää pölyyntyneen tasaisen vihreää, liikaa ihmisiä, huonoa palvelua. Heinäkuun vietän mieluiten töissä, ilmastoidussa toimistossa! Tämä heräävä, kukkea alkukesä on upeaa aikaa, kuin myös loppukesä, ruskan hiljaa hiiviskellessä ison pensselinsä kanssa.

6. MINUSTA PITI TULLA "tutkiva journalisti" tai "tiukkanutturainen äidinkielenopettaja". Onneksi ei tullut! Nykyisin en jaksa seurata juuri edes ajankohtaisia asioita ja hermo käryää helposti hoksaamattomien kanssa.

7. NUOREMPANA OLIN IDEALISTI, jaksoin uskoa jaloihin tavoitteisiin, kauniisiin ajatuksiin. Toimin aktiivisesti nuorisopolitiikassa, olin mukana vaikuttamassa paikallisesti. Nyttemmin olen kyynistynyt, uskon politiikan ensisijaisesti olevan oman edun tavoittelua, vallanhimoa ja piittaamattomuutta tuottamattomista resursseista (lapset, kotiäidit, sairaat, vammaiset, vasten tahtoaan työttömät, vanhukset, luonto...)

8. OLEN SOSIAALINEN ERAKKO. Tykkään toki jutustella ihmisten kanssa, mutten erityisesti hakeudu sosiaalisiin tilanteisiin. Nautin yksinolosta, hiljaisuudesta, rauhasta. Olen onneton yhteydenpitäjä, perin surkea ystävä.

Nyt kun pihapuuhat ovat kiivaimmillaan, olen iltaisin koittanut ehtiä kurkistella puutarhablogeihin, mitä en aiemmin juuri ole harrastanutkaan. Siis puutarhablogeja en ole harrastanut, vaikka kyllä bloggailu ylipäätään (ja varsinkin kommentointi) on jäänyt viime aikoina aika vähälle, tohinaa ja touhua on piisannut. Mutta kyllä se tästä taas rauhoittuu...

Jaan pokaalin eteenpäin seuraaville uusille tuttavuuksille (satunnaisjärjestys), joista useimpiin olen päätynyt ihanan Sarin puutarhat -blogin houkuttelevan linkkilistan ja edelleen ko. blogeista löytyvien linkkien kautta. Bloggailu on portti uusiin upeisiin puutarhoihin...

1. Villitystä Savonlinnan seudulla
2. Siilin pihalla
3. Ruusuja ja Rikkaruohoja
4. Anun puutarha
5. Ranttula
6. Pihakoivun alla
7. Puutarhaunia
sekä vanha tuttu ja aina vaan yhtä ihanan kiehtova pihapiiri
8. Mäntylä

Olkaa ystävälliset ja ottakaa haaste vastaan!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Ja kirsikkapensaskin...

 
Ah, kirsikkapensaanikin kukkii!! Toivon runsasta satoa, rakastan kirsikoita!!

Viime kesänä pensaassa oli ihan TODISTETTAVASTI yksi kirsikka (kuvattu 11.7.2010)!! Kaksi (2) päivää myöhemmin, mennessäni korjaamaan "satoa", joku kelvoton ketale oli pistellyt hedelmän suihinsa. Epäilen koiria...

Ja kyllä, ihan oikein kirjoitin: ei kiriskkapuu vaan pensas! Latvian Matala on matalakasvuinen ja pensastava kirsikka, kasvaa ajan myötä noin 1,5-2 metriä korkeaksi. Viehättää ajatus, ettei tarvitse kurkotella herkkuja saadakseen, eikä yksikään marja mene hukkaan siksi, ettei yltäisi poimimaan!

 
Oliko viime syksy jotenkin poikkeuksellisen hyvä vaahteranenävuosi?? Niitä halvatun vaahterantaimia kun oli autotallinluiskakin väärällään, noin ziljoona tainta! Taas konttailin takapuoli pystyssä niitä nyppimässä - ja nyt ihan portinpielessä, ohikulkijoiden kauhuksi. (Kuva: Wikipedia)

Pitäisiköhän enemmänkin harrastaa julkista blogissa uhkailua? Taltuttaa pahapäisen koiran ja luiskan ruusuistakin 2 virkosi, kun uhkasin korvata ne lamoherukalla. No, niin teenkin, henkiinheränneet Amber Coverit siirrän uuteen paikkaan (kunhan olin perannut sen ensin vaahterantaimista, piru vie...).

Ruusujen viherryksestä innostuneena roiskaisin myös Aspirin Roseille (kuva: Viherpeukalot) tuhdin satsin hevosenlantaa, josko vaikka vielä niihinkin löytyisi elon kipinää?? Viime kesäinen hepolannoitus on saanut Anja-rouvan ruusun virkoamaan pääoven vierellä. Annan sen toistaiseksi olla, vaikka arvaankin sen kukkivan VÄÄRÄN VÄRISENÄ, ounastelisin tulenpunaista. Se on lähtenyt yllättävän röyheään kasvuun, ensimmäisen 5 kesän aikana koko kasvista ei ollut merkkiäkään!

 
Myös Anja-rouvan "toisenlaista narsissia" on alkanut puskea esiin. Väärässä paikassa tietenkin... (Ei hätää, siirrän ne kyllä!) Ja sitten on tämä lehtevä, kesemmällä sinipunaisen kukkiva kasvi, josta en pääse eroon niin millään!! Veli vei sitä aimo kuorman oman pihansa rinteeseen, sitä on kuskattu Äidille ja Appiukolle ja Miehen Kummitädille ja ties minne, ja aina vaan sitä pukkaa esiin. Paljon ja joka puolella!

Muutaman vuoden omenapuun juurella kituuttanut Miss Bateman -jalokärhö on alkanut puskea poikkeuksellisen pontevasti erityisen tanakkaa vartta! Omenapuu vaan puuttuu, kun se pistettiin takkapuiksi jokunen viikko sitten... Mihin piruun sen siirrän?? Ei ole mitään, mitä vasten se pääsisi luikertamaan!!

Ihan täyden työpäivän pihalla huhkin, muttei ole oikein mitään kuvauksellista aikaansaannosta. Hevosenlantaa, kesälannoitetta, havulannoitetta, rikkaruohojen nyppimistä, kastelukannun kanniskelua, pihan siivoilua...

Koiratkin kyllästyivät nyhertämiseeni ja siirtyivät sisätiloihin. Tasan klo 19 ilmestyi koirapartio kertomaan, että JUURI NYT on ruoka-aika. Mistä ne kellonajan niin tarkkaan tiesivätkin?? (Koirat saavat päivällisensä AINA klo 19.) Klo 21:30 ilmestyi Lötkö pihaan ja vaati sisälle. Kun seurasin koiraa, se singahti ylärappuun. Selkeä viesti: aika lopettaa päivän työt, oli koirien nukkumaanmenoaika!

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Ihan pihalla

Mikähän äynväläys oli laittaa kukkapenkki vaahteran alle?? Nypin eilen noin triljoona vaahterantainta ja muutaman päälle. Vaikka missäpä meillä EI olisi vaahterantaimia?? Useimmat hoituvat vaan ruohonleikkurilla.

Samassa kohtaa oli kyllä Anja-rouvallakin kukkapenkki, keltapäivänliljaa ja kevätpikkusydäntä niin tiuhassa, että ei rikkakasvit tai vaahterat vaivanneet. Penkkini on siis liian harva, varsinkin kun kiskoin sieltä aimo määrän myös voikukkaa! Ja keskelle valkoista penkkiä (tai oikeammin valkoiseksi SIUNNITELTUA penkkiä) on punnertanut VALTAVA puska PUNAISENA kukkivaa kevätpikkusydäntä, vaikka kuvittelin kitkeneeni kaikki juuret...(Kuva: Viherpeukalot

Eilisen konttailin pitkin pihoja: kitkin, kastelin, istutin. Istuin ja ihmettelin, särvin siideriä. Kitkin, kastelin ja istutin vähän lisää. Levitin muutaman säkin hevosenlantaa, lannoitin kanankakalla, mustikoita piristin rhodoravinteella.

 
Täpötäysi kesäkukkalannoiteämpäri putosi avatessa käpälistäni eteisen lattialle, avonaisena. Kun olin saanut imuroitua, kuskasin ämpärin pihalle. Palatessa punainen jauhovana kulki eteisestä rappuun ja ulkoportaille, ämpärin pohja oli haljennut... Lisää imurointia. Onneksi se ei hajonnut pihassa, kuinka voikukat olisivatkaan saaneet siitä lisää intoa kukkimiseensa!

PS. Sain Kirsiltä Kirsin käsitöitä -blogista pokaalin, olen ihan otettu!! Kiitos Kirsi! Palaan asiaan kunhan keksin 8 tunnustusta, joita en vielä olisi ehtinyt kälättää kaikelle kansalle...

PPS. Luupäälle 2 viikkoa sitten annettu armonaika on nyt umpeutunut. Lukeeko piski päivisin blogiani? Pahanteko nimittäin loppui siihen paikkaan kun kirjoitin, että hengenlähtö on lähellä... Tyystin eri koira, ihan enkeli!! Tai sitten laumasta erottaminen (tunti saunaosastoa parina päivänä) on tepsinyt.

PPPS. Pahoin pelkään, etteivät Bloggerin "hukkaamat" torstain 12.5. postaukset ikinä milloinkaan palaudu, (odoteltu nyt jo toista viikkoa), vaikka saman päivän kommentit palautuivatkin toissapäivänä. Luonnos (Väriterapiaa) sentään löytyy tekstiluettelosta, ilman kuvia - täytynee muokata se uuteen uskoon loppukuusta, jos tilanne ei tästä parane...

lauantai 21. toukokuuta 2011

Luumupuu kukkii

Luumupuu on puhjennut kukkaan!
Saisinko jo tänä suvena satoakin?

Kielot kumartelevat kainosti rinteessä.

Tulppaanien aika taitaa olla pian ohi, niin nopeasti ovat auenneet.

Hain autokuormallisen puutarhamultaa, rhodomultaa, luonnonturvetta. Pakaraa ei pakota ja aurinko houkuttaa, hurjasta tuulesta huolimatta - PIHAPÄIVÄ!

Vehreää viikonloppua!!

perjantai 20. toukokuuta 2011

Viikonloppusuunnitelmia

Loistavaa, ilman henget tuntuvat suosivan (ainakin Forecan ennusteen mukaan) viikonlopun pihapuuhia!!
Kulunut viikko on ollut niin kylmä, ettei se ole ulos houkutellut. Sen verran on kuitenkin tullut pihaa kierreltyä, että totesin KAIKKI ruusut menetetyiksi. Hyvästi jääkää, ihanaiset Aspirin Roset (2 kpl), White Coverit (3 kpl) ja Amber Coverit (9 kpl). Tulen kaipaamaan teitä! Tuskin enää viitsin ruusuja hankkia, vaikka alunalkaen juuri Muumimamman ruusutarhasta haaveilinkin...

Shirley Templet sen sijaan ovat lähteneet rehevään kasvuun!! Ei vielä ihan kuvan mukaisessa loistossa, mutta ehkä sitten kesemmällä... Jospa ryhtyisinkin pionipuutarhuriksi??

 
No, autotalliluiskan Amber Cover-raadot aion kuitenkn korvata lamoherukalla. Posti kantoi eilen Viherpeukalot-tilauksen takaovelle, loistava aikataulutus! 

Lamo- eli pikkuherukka on yksi parhaimmista maanpeittopensaista, versot kasvavat helposti 1,5 m pitkiksi ja noin 40 cm korkeiksi. Syysväri aurinkoisella paikalla kauniin viinin- tai oranssinpunainen, tuleentuminen alkaa jo elokuulla. Marjoilla ei ole käyttöarvoa.

Samassa lähetyksessä sain amppelineilikkaa. Se on kestävä ja runsaskukkainen aurinkoisen paikan kiitollinen ja ahkera kukkija (sietää hyvin sadetta ja kohtalaisesti jopa hallaa), kukkii kesäkuulta syyskuulle asti.

Mies on viikonlopun töissä, mutta lupasi kaivaa ennen lähtöään istutuskuopan Marjatanalppiruusulle. Kasvinjalostuksen professori 'P.M.A. Tigerstedt´ on saanut nimensä omalle suosikkialppiruusulleen. Kotimainen, kestävä lajike kasvaa yli 2 metriä korkeaksi.

Lisäksi Mies lupasi leikata nurmikon ja kantaa puutarhakalusteet ulos. Keskityn siis viikonloppuna istutuspuuhiin, pihakivien puunaamiseen, haravointiin, talven tuhojen inventointiin, uuden suunnitteluun... Siis jos selkä suo (kankkua kivistää) ja inspiraatio iskee (sekään ei ole niin sanottua...)...

(Kuvat ja kuvaukset: Viherpeukalot)