tiistai 14. helmikuuta 2012

Luupään lottovoitto!

Niin siinä sitten kävi, että Luupää lähti viikko sitten uuteen kotiin.

Kasvattajan välityksellä löytyi kiva pariskunta, joilla oli jo Luupään Sisarentytär! Sukulaisplikka oli noutoreissulla mukana ja näyttivät tulevan heti ensihetkistä kerrassaan mainiosti toimeen keskenään! Niin saman oloiset!! (Kuvassa ekan päivän tunnelmia, kuva uudelta omistajalta)

Luupäälle tämä oli oikea LOTTOVOITTO! Se saa viettää päivät hevostallilla, juosta metsässä, nukkua sängyssä... Heti ekalla metsälenkillään oli löytänyt peuranraadon, ylpeänä retuutti koipea mukanaan...

Voisiko koiran elämä enää onnellisempaa olla?

Lötkö ja Lusmu ovat palanneet vanhoihin, rauhallisiin rutiineihinsa - varsin tyytyväisiltä vaikuttavat nekin tähän järjestelyyn.

perjantai 3. helmikuuta 2012

Lohikäärmeen vuonna

Päätin olla noteeraamatta ikävää hälyä ja jatkaa bloggailua entiseen malliin, minuahan ei mokomalla nujerreta! Ylipäätään en ihan kauheasti jaksa välittää, mitä muut tekemisistäni ajattelevat - tiedän itse, mitä teen ja miten teen ja se riittää. Mies kuitenkin suositteli, että jatkossa kirjoittelisin vain tulppaaninsipuleista ja vessanpesuista!

Tänä aamuna herätessä ajatus oli täysin kirkas: blogin pito päättyy tähän.

Kiitos Tiggerin kommentin (poistettu anonyyminä), joka selkeästi muistuutti, että minut ja Mieheni, koiramme ja läheisemme tiedetään ja tunnistetaan. Bloggailuun liittyy oleellisesti tietynlainen anonymiteetti, ja se on nyt mennyttä. Tämän "kohun" jälkeen uteliaisuuttaan tyydyttävien kyylien määrä väistämättä kasvaisi.

Ihan 2 vuotta ei täyttynyt, 2 viikkoa jäi vaille. Synttäreitä olisi juhlittu 15.2., silloin 734. bloggauksessani - nyt on tyytyminen 722 jorinaan (joista 3 toistaiseksi piilotettu).


Ehkä tämä nyt on niitä Lohikäärmeen vuoden ensimmäisiä merkkejä: yhdestä koirasta luopuminen ja bloggailun lopettaminen?

Voimakkaan ja rohkean Lohikäärmeen vuonna (23.1.2012 - 9.2.2013) luvassa on vanhoista, aikansa eläneistä kaavoista irtautumista, oikein ajoitettua riskien ottamista sekä ilman odotuksia uusille mahdollisuuksille avautumista. Vuoden elementti on vesi, joka tuo Lohikäärmeen vuoteen myös avoimuutta haasteiden kohtaamiseen ja tyyntä keskittyneisyyttä. (Kuva & lähde: Energiakeskus Indigo)

Mitä kaikkea vielä seuraakaan?? Hui...

Yllättäen Mies vastusti lopettamista! Mies, joka tähän asti on mutissut, että pitääkö sitä kaikki asiansa maailmalle mölöttää... Juu-u, piti - vaan ei pidä enää!

***

Haluan sydänlämpimästi kiittää kaikkia uskollisia lukijoita,  ja myös satunnaisia Rakkauden talon vierailijoita kuluneesta!
KIITOS ystäväiset!! 

torstai 2. helmikuuta 2012

Kiitos, riittää!

Alan olla jokseenkin jo kyllästyneempi näihin koirahysteerikoihin kuin koiriini kuluneiden 25 vuoden aikana yhteensä! Teen tänään poliisille tutkintapyynnön keskustelupalstoilla käydystä keskustelusta, sama asia koskien Facebookia.

Mitä kommenttien (lähinnä anonyymina jätettyjen ja siksi poistettujen) tasoon tulee, toivon todella, että HEILLÄ ei ole koiria. Valitettavasti toiveeni taitaa olla turha. Elämä varmaan on ahdistavaa, jos asenne on niin kovin musta-valkoinen.

On se kumma, miten kärpäsestä tulee härkänen, asia paisuu ja saa outoja "totuuksia", esim.:

1. "Kolme whippeturosta ovat siis menossa piikille." => Kolmen sijasta ehkä yksi, ja sekin vasta harkinnassa. Koirat ovat muuten narttuja.

2. "Laiskoja ihmisiä, jotka eivät lenkitä koiriaan." => Koirat lenkitetään päivittäin, sään mukaan ½ - 2 tuntia kerrallaan, paitsi kovilla pakkasilla.

3. "Koirille huudetaan naama punaisena." => Koirille ei huudeta, koska Lötkölle on entisessä elämässään huudettu ja se pelkää kovia ääniä. Normaali volyymi riittää.

Poistan tästä eteenpäin KAIKKI koirakommnentit, ne eivät paranna koirien asemaa tai tilannetta. Myös asiattomien kommenttien IP-osoite selvitetään ja ryhdytään tarvittaessa toimiin.

Olen ollut asian tiimoilta yhteydessä yhden koiramme kasvattajaan - enempää ulkopuolisten ei asiasta tarvitsekaan tietää. Eikä kyllä itse asiassa sitäkään, mutta kerroin nyt kuitenkin.

Keskustelu aiheesta päättyy NYT ja TÄHÄN.
Kiitos!

PS. Olin tehnyt periaatepäätöksen, että en poista merkintöjä blogistani, seison aina ja kaikissa tilanteissa sen takana, mitä kirjoitan. Polemiikkia aiheuttaneet on nyt kuitenkin piilotettu poliisitutkinnan ajaksi, ettei niihin jätettyjä kommentteja tässä vaiheessa poisteta kommentoijan toimesta.

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Myrsky vesilasissa

Arvelinkin, että viimepäivien koira-aihe kirvoittaa kommentteja. Oletin, että menetän myös jokusia lukijoita. On oikein hienoa, että (mikä tahansa) aihe herättää keskustelua, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä - minullakin.

Sen sijaan minut yllätti koirafanaatikkojen aggressivisuus. Eilen tuli kaikkien aikojen kävijäennätys, 4955 vierailijaa. Jos luvusta vähentää keskimääräisen "normaalivisiteeraajien" määrän, sain koirakeskustelupalstojen kautta n. 4700 kävijää, muutamia perusteltuja kommentteja ja useita kymmeniä asiattomia herjauksia, luonnollisestikin nimettömiä.

Valitettavasti anonyyminä oli jätetty myös ihan asiallisia kommentteja, mutta nekin tuhosin päätettyäni poistaa kaikki anonyymit viestit.

Voi-voi.

Olen saanut myös useita asiallisia yhteydenottoja suoraan sähköpostiini, lähinnä Whippet Harrrastajat -jäsenistöltä. Siitä KIITOS! Vastaan teille, kunhan tokenen.

Olen myös todella kiitollinen "vanhojen" blogituttavien kommenteista - ehdottomasti myös niistä, joissa päätös (jota ei edes lopullisesti ole vielä tehty) on kyseenalaistettu. KIITOS ystäväiset!

Minulla ei ole mitään tarvetta selitellä käytöstäni tai kirjoittamaani. Olen saanut erittäin hyviä vinkkejä niiltä lukijoilta, jotka blogiani (ja koirien edesottamuksia) ovat pidempään seuranneet - ja aiomme niitä myös kokeilla.

Ihan kauheasti en perusta niistä kommenteista, jotka on jätetty vihaa uhkuen muutaman merkinnän perusteella, taustoja tietämättä.

Kerrattakoon nyt kuitenkin: 2 koiristamme on tullut meille pitovaikeuksien vuoksi, edelliset omistajat ja/tai  kasvattajat olisivat vieneet ne piikille jo vuosia sitten. Meillä ne ovat saaneet (tähän mennessä) 8 ja 2 vuotta lisäaikaa - varsin onnellisia, väittäisin.

Toinen asia, mikä hämmästyttää: koirahörhöt pitävät koiriaan kyllä varsin tyhminä olentoina. En voi yhtyä käsitykseen, etteikö koira muistaisi / tietäisi tehneensä pahaa (tai hyvää ihan yhtä lailla). Koiralla on aivot, ja muistikin.

Jotenkin tuntuu, että "intohimoisten koiraihmisten" perspektiivi on kadonnut, koirista tulee elämää isompi asia. Valitettavan usein koiranäyttelyissä, onneksi harvemmin juoksuradalla, törmää harrastajiin, joilla koirat menevät yli kaiken - jopa omien lapsien. Kyllä, koiriemme kanssa olemme näitäkin lajeja harrastaneet.

Mainittakoon, että koiria lenkitetään päivittäin ja lämpimillä keleillä ne saavat olla pihalla vapaasti - tai maata vaikka sohvalla, miten parhaaksi näkevät - ovi on auki niiden kulkea. Pitkät pakkasjaksot ovat tietty koettelemus, eivät halua - puvuistaan huolimatta - lenkkeillä pakkasen laskiessa alle 10 asteen, "kakkalenkuraa" lukuun ottamatta.

Lopuksi: en voi kuin hymyillä, millaisen tunnekuohun on aiheuttanut "rakinruikulat" -nimitys! Ihan yhtä käytetty nimitys tässä taloudessa kuin "piskinpirulaiset" tai "kultakoirulit". Sanojahan voi tulkita kovin monella tavalla.

 PS. Hurraa! Kevättä kohti mennään...

tiistai 31. tammikuuta 2012

Hoh-hoijaa

Olen näemmä oikein päässyt jonnekin koirahösöjen keskustelupalstallekin.

Kovasti tulee rankkaa arvostelua - poistan kuitenkin kaikki kommentit, jotka esitetään anonyymisti. Kiitän jo tässä vaiheessa Jenniä ja Marko Heliniä, jotka rohkenevat esiintyä omalla nimellään.

maanantai 30. tammikuuta 2012

Katkarapuruukku

Päätin viikonloppuna helliä Miestä jollain hyvällä ja kivalla ruualla pitkän työputken päätteeksi (ja itseänikin, perin juurin rakkeihin kyllästyneenä).

Miehen toive oli "kevyttä ja yksinkertaista". Onnistuin mielestäni (ja Miehenkin mielestä) niin hyvin, että pistän ohjeen ihan tyrkylle...

KATKARAPURUUKKU
(ohje "omasta päästä", satsista riittää ainakin 6 henkilölle)

1 iso purjo
5-10 valkosipulinkynttä
1 kesäkurpitsa
kirnuvoita
1½ dl valkoviiniä
½ kalaliemikuutio
1 prk Creme Bonjour Culinese (valkosipuli ja yrtit)
1 ruukkutilli
½ sitruunan mehu
pippuria myllystä (mihin en sitä lisäisi??)
1 pss kuorittuja katkarapuja (n. 500 g)
1 pss juustoraastetta (mozzarella)

Lisäksi
basmatiriisiä + kalaliemikuutio
esikypsennettyjä patonkeja

  • Laita riisi kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan kalaliemeen.
  • Kuullota purjorenkaat, valkosipulikynsiviipaleet ja kesäkurpitsakuutiot voissa kattilassa.
  • Lisää valkoviini ja murennettu kalaliemikuutionpuolikas, anna kiehua hiljalleen muutama minuutti.
  • Lisää Creme Bonjour ja tillisilppu, lisää puolikkaan sitruunan puristettu mehu ja pyöräytä mukaan pippuria myllystä, lisää vielä sulatetut ja valutetut katkaravut - kuumenna sekoitellen, älä keitä!!
  • Jaa mömmö annoskulhoihin, ripottele juusto pinnalle.
  • Kuumenna uunissa 250 asteessa kunnes juusto ottaa nätisti väriä, samalla saat lämmitettyä patongit.
Tarjoile basmatiriisin, patongin (taivaallista liemeen dipattuna) ja valkoviinin kanssa

Ei sentään koko satsia kerralla pistelty!! Sörsseli kävi seuraavana päivänä oivalliseta kastikkeesta kalapihveille ja riitti siitä vielä lämpöisille voileivillekin...

Nam-nam!!

PS. Koira-asiaan palaan varattuani ajan eläinlääkärille. Kommenttina kommentteihin: surkeista tuloksista huolimatta jotain uskon kuitenkin koirien käyttäytymisestä (ja ihmistenkin) tietäväni, joulun alla tuli 25 koirailuvuotta täyteen tämän rodun kanssa (kasvatustiedettä olen opiskellut vain 40 ov.).

perjantai 27. tammikuuta 2012

Koukulla on väliä!!

Eilen, toista krokoa aloittaessa, piti käydä ostamassa kuutosen virkkuukoukku. Yllätyksekseni huomasin, että uusi koukku (Novita) on TOSI SURKEA!! Kömpelö ja jotenkin tahmean oloinen, lanka ei juokse ja virkkaaminen on oikeaa vääntöä.

Ensin epäilin lankaa, mutta ihan yhtä huonosti toimi Seiskaveikan kanssakin. No, ehkä tästäkin koepalasta vielä joskus jotain jalostuu. Molemmat taitavat tässä vaiheessa siirtyä odottamaan paremman koukun löytymistä...

Muistin sitten, että kätköistäni löytyy muutamat pyöröpuikot, joissa samaa "tahmeutta", työ ei liu'u puikoilla sujuvasti eivätkä puikot oikein istu käsiin - tuntuvat liian "kevyiltä", jotenkin heppoisilta. Nekin ovat numeroltaan suuria pyöröjä (6-8). Onkohan tämä "isojen" ongelma??

Koukuissa on eroja! Koukulla on väliä!

No, eipä hätiä, ei täällä kässyt kesken lopu!! Veljentyttö Vanhemman Poikaystävän (tästä eteenpäin VtVPy) joululahjasukat olivat liian isot, kuten vähän epäilinkin...

Veljentytöt ovat jo aika tottuneita siihen, että tätsä tekee/ostaa aina "vähän kasvunvaraa"... Esimerkiksi 1-vuotislahjaksi tekemäni pienitalopreerialla-mekko oli oikein sopiva vielä 4-vuotiaanakin, 3-vuotiaana annettu kirahvi-yöpaita oli passelia kokoa 10-vuotiaana. No, olisihan se tosi tylsää, jos kivoja vaateparsia voisi käyttää vain yhden sesongin ajan...

 
Mutta, juu, VtVPy:n sukkia pienensin yhden kuviokerran verran. Toivottavasti en purkanut liikaa! Tokihan tarvittaessa kasvatan mittaa, mutta saattaa talvi loppua kesken. Vaikka tuleehan niitä uusia sesonkeja...

torstai 26. tammikuuta 2012

Kroko-vinkki

Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän sanoa, että kannattaa EHDOTTOMASTI noudattaa kroko-ohjeen kohtaa "... työhön kannattaa käyttää ohuempaa lankaa. Ja liian isoa koukkua. Esim. langan koukku suositus on koko 2-3. Käytä koukkua nro 4. Näin kuviosta tulee ilmavampi, eikä niin "möykkyinen" kuten malli..."

Ei siis niin kuin minä tein, ja ottaa ensimmäinen käsiin osuva lankakerä (koukkusuositus 5) ja ensimmäinen silmiin osuva virkkuukoukku (koko 4½). Ei, tätä yhdistelmää EN suosittele!!

Tarkoitus oli vain kokeilla, ymmärränkö ohjeen ja saanko kuviomallin aikaiseksi. Mutta kun sain pari ekaa "suomua" valmiiksi, en kyennytkään enää lopettamaan... Välillä piti käydä etsimässä kaupoista lisää lankaa - aloittaessani en TIETENKÄÄN miettinyt langan riittävyyttä, koska koetilkkuahan vaan olin tekemässä.

 
Ja sitten oli pakko virkata sitä koepalaa niin pitkään kun lankaa piisasi...Lopulta koetilkku oli kooltaan 125 * 185 cm (kärjestä niskaan 75 cm). Möykkyinen, kuten ohjeesa ennustettiin!

Reunaan lisäsin duffelinapin (tai mikä tuollaisen tampin nimi lienee?), sen voi kiinnittää mihin tahansa huivin "reikään", miten nyt sitten sen haluaakin asetella. Jos haluaa asetella. Tamppi on nahkaa, Karnaluksista.

Siinä virkkaillessa tuli monta kroko-ideaa, koemielessä tekaisin ranteenlämmittimet. Alakuvassa näkyy keskisormen kiinnityslenkki (ja Opettajan käsi - KIITOS lainasta!).

Lankana Novita Rose Mohair, virkkuukoukku 4½ ja sukkapuikot 4 (rannekkeiden jousteissa), langanmenekki yhteensä n. 450 g.

Seuraavaksi ajattelin tehdä oikein oikeaa hartiahuivia: huolella harkitulla lankavaihdoehdolla ja tarkkaan  mietityllä koukkukoolla... Liukuvärjättyä Viron villaa ja koukku 6. Lanka on niin karkeaa, että pienemmällä koukulla saisi varmaan aikaiseksi haarniskan...

PS. Kiitos kaikista paranemistoivotuksista, olo alkaa jo kohentua!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Tauti

Nukuin eilen melkein koko päivän. Normaalisti en osaa päikkäröidä, joten taidan tosiaan olla aika kipeä.

 
Kun en nukkunut, luin Millennium-trilogian ekan osan. Koukussa!!

Sohvan seutu oli kuin Otrivin-mainoksesta! Onneksi kotihoitajina on kolme empaattista pikkuhoitsua!! Koirat makasivat vierelläni koko päivän: Lusmu tyynyllä, Luupää selän takana ja Lötkö polvitaipeessa. Läheinen ja lämmin olo, takuulla toivun!!

Onneksi ei satanut lunta!!

tiistai 24. tammikuuta 2012

Kuinkahan eukon käy...?

Rakkauden talon perustuslakiasiakirjan hengen mukaisesti lumityöt ovat Miehen vastuulla. Ehdottomalla 100% sitovuudella, pysyvästi ja ilman poikkeuksia! Säännös sinetöitiin aikoinaan Bauhausissa: Mies ihasteli lumilinkoja, sanoin kolailun olevan terveellistä hyötyliikuntaa - Mies tokaisi, että se on totta, jospa minä hyötyliikkuisin sen talven, hän tekee sen sitten seuraavana. Siltä seisomalta lykkäsin lingon kassalle...

Sunnuntaina oli pakkorako! Miehen ollessa vaalipaikalla aamusta iltamyöhälle. Omakotiasujia terrorisoiva aura-auto lykkäsi kamalan vallin portille, pakko oli tarttua kolaan auton pihasta saadakseni.

Eilen en päässyt sängystä ylös, alaselässä akuutti lihaskramppi, työterveyslääkäri kirjoitti muutaman päivän sairauslomaa.

Tänään vein Miehen aamusella bussille, lähti koko loppuviikoksi työmatkalle. Kauhulla odotan, mitä taivaalta tippuu...Mieluummin vaikka läjäpäin kiukkuisia, vanhoja akkoja kuin hiutalettakaan lunta!! Forecan ennusteen mukaan toiveeni EI taida toteutua...

Pelin henkeen tietysti kuuluu, ettei meikäläisellä ole harmainta hajua, miten se Bauhausista tänne päätynyt apparaatti toimii!! Oletan sen olevan autotallissa ja kulkevan bensalla, siinä kaikki!! Kertaakaan kokeillut, osaisinko käyttää edes uutta autotallin ovea!! Oven kaukosäädin on jossain, mutta missä?? Ja mitä sille vekottimelle pitäisi sitten tehdä, jos sen tallista ulos saisikin??

Ehkä hautaudun tänne nietosten alle? Kaiken kukkuraksi sain viikonloppuna karmivan flunssan, joten lumityöt senkään puolesta houkuttele! Aivastelen niin, että koirat juoksevat karkuun, toinen puoli nokasta tukossa, toinen vuotaa herkeämättä, yskin kuin keuhkotautinen - ja mennä kaakerran selkä linkussa...

maanantai 23. tammikuuta 2012

God Save the Queen

Buckinghamin palatsin myymälästä mukaan lähtenyt keittiöpyyhe - Ellun 60-vuotiskruunajaisten kunniaksi - muuttui tyynynpääliseksi.

Tarkkaan ottaen istuintyynyksi työhuoneen tuoliin.

Keskellä komeilee Sukkanauharitarikunnan tunnuslause Honi soit qui mal y pense (Häpeä sille, joka tästä pahaa ajattelee). Eihän siis kukaan pistä pahakseen, että käyttötarkoitus vaihtui uunituoreiden pullien päältä pyllyn alle??

Meillähän ei leivota, ainakaan pullia!!

Ei sen jälkeen, kun eka poikaystävä sanoi - kohta 30 vuotta sitten - pikkupulliani superpalloiksi. Elinikäinen trauma! Vaikka hänen pullansa sen kummempia olleet: ohjeen ½ desilitran rusina-annoksen tulkitsi puoleksi litraksi. Rusinapullia, hah, pikemminkin rupisammakoita! Rusinaa pökkäsi vierivieressä - siitäs sait, mokoma!

Sukkanauharitarikunta (Order of the Garter) on Edvard III:n (kuvassa) vuonna 1348 perustama englantilainen kunniaritarikunta. Ritarikunnan jäsenyys suodaan erittäin harvoille ja sen voi myöntää ainoastaan monarkki. Kuningattaren lisäksi ritarikunnassa on vain 24 täysivaltaista jäsentä, joiden lisäksi ritarikuntaan voi kuulua muitakin jäseniä, yleensä Englannin ja muiden maiden kuninkaallisia. Ritarikunta on Englannin vanhin ja arvostetuin.

Myönnettävät arvonimet ovat Knight Companion (KG) ja Lady Companion (LG). Ritarikunnan jäseniä ovat mm. entiset pääministerit Margaret Thatcher ja John Major, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, Alankomaiden kuningatar Beatrix ja Norjan kuningas Harald V. (Kuva ja lähde: Wikipedia)

PS. Olipa mielenkiintoinen ja jännittävä vaali-ilta!! Jännitysnäytelmälle jatkoa 2 viikon kuluttua... (Kuva: Iltalehti)

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Vaalipäivä

Tänään valitaan Suomelle uutta valtionpäämiestä/-naista!

Mies lähti aamu-8:ksi vaalipaikalle, kotiutuu ääntenlaskun jälkeen - vaalitoimitsija siis. Yleistä, yhtäläistä ja salaista äänioikeuttamme käytimme kumpainenkin tässä suorassa kansanvaalissa jo ennakkoon. Meitsin ei siis tarvitse nokkaansa ulos lykätä, paitsi koirien lenkityksen verran. Olo on flunssainen.

Ehkä tänään olisi se kaivattu, kaihottu ompelupäivä? Täytyy tunnustella...

Ruokailuhuoneen pöytää raivatessa (miten siihen aina kerääntyykin kaikenmaailman nyssykkää, pussukkaa, kasaa, pinoa, roinaa ja rompetta - kysyn vaan!!??) löysin pienen Sokoksen muovipussin, sieltä paljastui sydänrimpsu! Ripustelin kyökin ikkunaan.

Juu, ei hyvä, näyttää liian jouluiselta!! Olkooon nyt kuitenkin hetken, en viitsi kiipeillä uudestaan. Jos vaikka pääsiäiseen...

Yllättävistä löydöistä huolimatta Miehen on jatkossa ihan turha syyllistää meikäläistä shoppailusta!!

Kävimme eilen kuuntelemassa kiintoisaa luentoa, auto jätettiin siksi aikaa sulamaan Stockan parkkihalliin. Tilaisuuden jälkeen kävelimme Stockan halki hisseille - tällä lyhyellä läpikulkumatkalla, muutamassa minuutissa, Mies retkahti kahdesti!! Edes minä en olisi pystynyt moiseen!!

 
En tosin voi moittia, Lloydit  ja Camelit alle puoleen hintaan! Koko söpöinen 48.

Nyt kankaita inventoimaan, josko se inspiraatio iskisi...  

Te muut, KÄYKÄÄHÄN ÄÄNESTÄMÄSSÄ! 
(Kuva: Kouvolan srk)

lauantai 21. tammikuuta 2012

Kevään airut

Tulppaani on kevään ensi airut, sanotaan - vaan vastahan tänne TALVI saatiin!! Lopultakin maat ja mannut peittää kunnon lumivaippa, niin RIEMASTUTTAVAA!

Vaikka kyllä eka tulppaanikimppu ja uusin Viherpiha saavat jo ihan pikkuisen kevättunnelmiin...

Siitäkin huolimatta toivotan

IHANAN TALVISTA VIIKONLOPPUA!

perjantai 20. tammikuuta 2012

Taas on se aika...

Taas on se aika vuodesta, kun kehityskeskustelut haukkaavat ison osan työajasta - joka päivä, viikkojen ajan. Se on kivaa, mutta aika uuvuttavaa...

Se merkitsee sitä, että työpäivän päälle ei kauheasti jaksa puuhata tai harrastaa.

Mikä taas puolestaan tarkoittaa vähäistä bloggailumateriaalia ja tylsiä merkintöjä.

Pahoittelen!!

Haaveilen, että ehtisin taas jossain välissä vähän ommellakin. Piti tehdä jo jouluksi vaikka mitä, mutta sukkakutimilta ehtinyt. Ehkä sitten keväämmällä... Jos vaikka jokunen idea jalostuisi tästä Harrodsin esillepanosta...

torstai 19. tammikuuta 2012

Lahjalodju

Viitannut kerran jos toisenkin mystiseen LAHJALODJUun - luvaten vielä joskus paljastaa, mikä se on...

Tänään on se päivä!! (Maailmanhistoriallisesti katsoen ei kuitenkaan kovin merkittävä tapahtuma, se myönnettäköön!)

Alunperin lodju tosiaan oli lodju, iso punainen Orthexin pinoutuva laatikko. Sellaisia löytyy tästä talosta useampikin, sain kaupantäti-aikoinani 10 kappaleen näyte-erän Sarvikselta, kotiinkuljetettuna. Oikein vahvaa, tukevaa laatua - 20 vuotta sitten muovi oli muovia eikä mitään lötköä polystyreenia!

Olleet kovin suosittuja sukulaisten, ystävien ja työkaverien keskuudessa, muuttolaatikoina. Taannoin kun  pyydettiin pinoa lainaksi, lahjalodjusta roinat siirtyivät paperikassiiin. Ja jotenkin se sitten vaan jäi käyttöön - LAATIKKO onkin siis oikeasti KASSI!! Mutta toimii ihan yhtä mainiossa tässä tehtävässä!

Lahjalodjuun (-kassiin!!) hankin pitkin vuotta kaikkea kivaa, mukavaa, hauskaa tavaraa, joka sopii joulu-, synttäri-, tupaantuliais-, hää- tai miksivaanlahjaksi, mökkituliaisiksi, kyytipalkaksi tai mihinvaantarpeeseen.

Sisältöä kartuttaessa olen koittanut keskittyä pussin kyljessä mainittuihin tuotemerkkeihin, lisänä muutenkin suosimani Finlayson, Marimekko ja Pentik sekä sekalainen valikoima muuta (mieluiten kotimaista) rompetta, jota tulee sopivasti vastaan aleissa, shokkitarjouksissa, remontti-, loppuun- sun muissa tyhjennysmyynneissä.

Eilen tuli shoppailulakkopäätöksen ylittänyt tilaisuus!!

En tietenkään voi paljastaa löytöjäni lähemmin, mutta VapaaValinnan tyhjennysmyynnistä lähti kasa mukaan ihan sikamaisen sopivaan hintaan!!
Mukit tulivat ihan omaan käyttöön, alle eurolla kipale.

Nyt sitten vaan oikein paljon juhlakutsuja, kiitos!! :o)

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Pannu pamahti!

Nonniin, nyt se sitten tapahtui! PANNU PAMAHTI!

Enkä nyt tarkoita omaa pääkoppaa, vaan öljypoltinta! Näistä kahdesta se huonompi vaihtoehto, näillä pakkasilla!

Onni onnettomuudessa, Miehellä sattui olemaan vapaapäivä haaverin havaitessaan, sai hälytettyä henkilökohtaisen 24 h -huoltopäivystyksen paikalle. Siis Appiukon. Olisinkin ollut helisemässä, jos öljypoltin olisi sanonut sopimuksen irti jo viikonloppuna Miehen työmatkan aikana! Ehkä olisin vaan pari vuorokautta ihmetellyt kylmenevää pirttiä, kiskonut lisää villasukkia koipiin ja fleeceä niskaan - kunnes putket olisivat jäätyneet...


Appiukko porhalsi paikalle Onnisen kautta, uusi öljypoltin kainalossaan ja vaihtoi sen suit-sait! Samalla huomasi, että öljypumppu olisi hajonnut hetkenä minä hyvänsä ja jossain sähkönsyöttöyksikössä oli ollut oikosulku, muovipömpeli oli ihan mustunut. Ja pannu sentään huollettiin ihan vaan pari kuukautta aiemmin, silloin kaikki oli kunnossa!!

No, nyt on lämmin!! Ja kohtuullisen kokoinen lasku! Onneksi työstä ei tarvitse maksaa, leveällä hymyllä selviää! Hymyä on vahvistettu silloin tällöin konjakkipullolla, nyt taitaa olla taas sen aika...

tiistai 17. tammikuuta 2012

Kroko

Ei nyt jouda bloggailla!
Sain TeSalta ohjeen krokoon, enkä saa sitä irti hyppysistäni!

Mies kysyi iltamyöhällä töistä tullessaan teenkö pitsipöksyjä... Myönsin. Mies häipyi saman tien yläkertaan, toivoi (epätoivoa äänessään) etten herättäisi, kun saan virkkuun valmiiksi...

Ai miten niin muka pahoin keski-ikäistynyt ja vaarallisesti vakiintunut vanha aviopari???

EDIT klo 12:34
Yleisön pyynnöstä ohje krokolle:
http://www.alexkokko.com/ohje.html

maanantai 16. tammikuuta 2012

Kompuroivat koirat

Tarinoita päänsä puihin pahki juoksevista wipukoista kuulee aina silloin tällöin - ei mitään legendaa vaan totisinta totta! Meidän ruikulat rakkimme eivät harrasta maastojuoksua ja kotipihan kahden jättivaahteran ympäri juoksevat vain kahdeksikkoa.

Sen sijaan pentuna Lusmu tykkäsi ottaa täydet vauhdit ja törmätä ihmispolojen polvitaipeisiin takaapäin (tuntui, että polvilumpiot pullahtavat sijoiltaan jalkojen notkahtaessa) tai suoraan Lötkön kylkeen (Lötkö heitti voltin ilmassa törmäyksen voimasta). Onneksi tämä tapa on jo jäänyt.

Ruikulakoipiset rakkimme ovat ihan muuten vaan kompuroita! Kompastelevat rappusissa, mutkia juostessaan kellahtavat kyljelleen, liukkailla mätkähtelevät mahalleen, putoilevat jopa sohvalta riehaantuessaan. Tassu sutii tämän tästä!

Pari päivää sitten Lusmu aamupissalle sännätessään liukui, jälleen kerran, takaoven kiviportaat mahallaan. Illalla vasta huomasin, että etutassussa oli oikein reikä, lihas paistoi paljaana. Kipeäkin varmaan.

Pieni potilaamme.

Ulkona on sen verran hyytävää (yli 10 astetta pakkasta), että kylmä varmaan ottaa ikävästi ruhjeeseen. Ainakin tuntui aristavan jalkaa ulkoilun jälkeen, väriltään kirkkaanpunaista.

Ulkoulupuvutkin kun ovat lahkeetonta mallia, Mies ehdotti jalanlämmittimen tekemistä. Mies selitti: "siis sellainen kuin tenniksenpelaajilla oli ranteissaan kultaisella 80-luvulla."

Tuumasta toimeen!! Lankana ulkoilupuvun värin mukaan 7-veikkaa, vuori ihanan pehmoisesta ja lämpimästä 100% alpakkalangasta. Mutta eihän luisessa koivessa mikään omin avuin pysy, testasimme pissalenkillä hakaneulalla pukuun kiinnitettynä.

Hyvin toimi! Koira käveli somasti, jalkaansa vatkaamatta (ei siis yrittänyt päästä eroon lämmittimestä).

Lähdin Äidille kuskiksi Ideaparkkiin. Tein omankin ostoslistan: vain yksi ainoa, mutta sitäkin tärkeämpi tarve: tumppuhenkseli. Tiedättehän? Se vekotin, jolla lapanen kiinnitetään toppahaalarin hihaan? Tai siis jalanlämmitin ulkoilupukuun.

Äidin listalla oli kahdet talvisaappaat, parivuoteen päiväpeite, pieni radio ja puuteri. Kotona Äidin kasseista löytyi kahdet talvisaappaat, parivuoteen päiväpeite, pieni radio ja puuteri. Minun kassistani löytyi 2 kerää tarjous-Veikkaa.  

EI tumppuhenkseliä!!! En muistanut koko asiaa - koko reissulla!

On se nyt aika tyylitöntä kuljeskella hakaneuloitettuna kylällä!! Lusmu ansaitsee parempaa! Mummu-vainaan rintarossin!! Mutta vain lainaksi!