God Save the Queen

Buckinghamin palatsin myymälästä mukaan lähtenyt keittiöpyyhe - Ellun 60-vuotiskruunajaisten kunniaksi - muuttui tyynynpääliseksi.

Tarkkaan ottaen istuintyynyksi työhuoneen tuoliin.

Keskellä komeilee Sukkanauharitarikunnan tunnuslause Honi soit qui mal y pense (Häpeä sille, joka tästä pahaa ajattelee). Eihän siis kukaan pistä pahakseen, että käyttötarkoitus vaihtui uunituoreiden pullien päältä pyllyn alle??

Meillähän ei leivota, ainakaan pullia!!

Ei sen jälkeen, kun eka poikaystävä sanoi - kohta 30 vuotta sitten - pikkupulliani superpalloiksi. Elinikäinen trauma! Vaikka hänen pullansa sen kummempia olleet: ohjeen ½ desilitran rusina-annoksen tulkitsi puoleksi litraksi. Rusinapullia, hah, pikemminkin rupisammakoita! Rusinaa pökkäsi vierivieressä - siitäs sait, mokoma!

Sukkanauharitarikunta (Order of the Garter) on Edvard III:n (kuvassa) vuonna 1348 perustama englantilainen kunniaritarikunta. Ritarikunnan jäsenyys suodaan erittäin harvoille ja sen voi myöntää ainoastaan monarkki. Kuningattaren lisäksi ritarikunnassa on vain 24 täysivaltaista jäsentä, joiden lisäksi ritarikuntaan voi kuulua muitakin jäseniä, yleensä Englannin ja muiden maiden kuninkaallisia. Ritarikunta on Englannin vanhin ja arvostetuin.

Myönnettävät arvonimet ovat Knight Companion (KG) ja Lady Companion (LG). Ritarikunnan jäseniä ovat mm. entiset pääministerit Margaret Thatcher ja John Major, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, Alankomaiden kuningatar Beatrix ja Norjan kuningas Harald V. (Kuva ja lähde: Wikipedia)

PS. Olipa mielenkiintoinen ja jännittävä vaali-ilta!! Jännitysnäytelmälle jatkoa 2 viikon kuluttua... (Kuva: Iltalehti)

Unta kuuppaan!

Kyllä se yötä myöden tilkkuilu vaan vaatii veronsa!
Illalla olin kuin nukkuneen rukous, saunan jälkeen simahdin kuin saunalyhty.

Kurssin jälkeisenä aamuna ylös viideltä, oli tarkoitus heittää Mies töihin, että saan auton käyttööni. Hädin tuskin voimat riittivät kahvikupin huulille nostoon, leipää en jaksanut pureskella lainkaan. Päätinkin vain päivittää blogin (Jälkipuintia) ja könysin takaisin pehkuihin outoja aamurituaaleja ihmettelevät koirat kannoillani.

Kunnolla virottuani käytin monta tuntia blogeissa surffailuun - sattuneesta syystä jäi viikolla aika vähiin. Ylipäätään lomalla ei ole juuri kerinnyt visiteerata vanhojen blogituttavuuksien luona, uusien etsimisestä puhumattakaan! No, kohta on paluu ankeaan arkeen edessä, ehkä sitten taas on enemmän aikaa...

Selkä alkoi jumiutua heti kotiin palattuani. Kankeutta, kireyttä, kipua ja kivistystä. Kyllä se tilkkuleirin jatkuminen olisi vaan paremmin sopinut tälle vanhalle ruodolle!

 

Selän selviä varoitusmerkkeijä uhmaten lähdin kuitenkin Veljen mansikkamaalle, Äiti tuli seurakseni pystyttämään variksenpelättejä. Kunnon ukkosmyräkkä teki kaiken aikaa tuloaan, mutta 3 kiloa ehdin poimia, Äidin ja Veljenvaimon suosiollisella avustuksella. KIITOS!

 

En ole koskan tuntenut erityistä mansikkahimoa. Toki mansikat ovat herkullisia kermakakussa tai jätskin ja lettujen kanssa, mutta sinällään en juuri niitä syö. Niinpä keittelinkin koko satsin hilloksi - SE on herkkua!

 

Mansikkamaksuksi annoin farkkumökkiin uuden farkkutyynyn, Päivölässä polkaistun. Varsin yksinkertainen malli ja selkeästi tunnistettavissa: Veljentyttö Vanhemman vanha farkkutakki.

Vielä tänäänkin ylösnousu venähti myöhäiseksi, mutta yllätyksekseni selkä tuntuu olevan ihan kunnossa. Nyt kiireellä nauttimaan viimeisestä lomapäivästä!!!

Tyynykankaat

Höpö-höpö, ei muka enää juttuja Ålandiasta!? Pöh, purin matkatavarat ja ihan pakko on vielä "reteillä" hienoilla tuliaislöydöillä.

 

Olin aika yllättynyt, että sisutus- ja lahjapuoteja löytyi harvakseltaan, eikä esim. meillä joka nurkalla tönöttäviä kebab-paikkoja lainkaan. Mies sitten tutki asiaa, ja selvisi, että elinkeinonharjoittajalla pitää olla kotiseutuoikeus (jonka saa syntyessään, jos jommallakummalla vanhemmista se on tai hakemuksesta asuttuaan Ahvenanmaalla vähintään 5 vuotta ja hallitessaan ruotsinkielen tyydyttävästi). Vain Suomen kansalaiset voivat saada kotiseutuoikeuden ja sen menettää asuttuaan pidempään kuin 5 vuotta Ahvenanmaan ulkopuolella. Samat säännöt koskevat kiinteän omaisuuden hallintaa ja omistamista. Hyvästi haaveet mökistä Ahvenanmaalla!

 

Mutta jotain löytyi kuitenkin! Maarianhaminasta Tyger & sånt -liikkeestä Svaneforsin keittiöpyyhkeitä (100% puuvilla), joista aion tehdä ensi kesäksi tyynyt grillikatokseen. Jos siis siinä vaiheessa vielä muistan hankkineeni tällaisia...

 

Löytyi muutama pellavan värinenkin, nämä päätynevät vähän nopeammin olohuoneen sohvalle. Valkotekstisen valmistaja on Boel & Jan Ab. Mielestäni olivat hyvin edullisia, kaikki yhteensä (7 kpl) alle 40 euroa!

 

Olen syvästi peltipurkki-intohimoinen (kts. täältä). Pelkän tyhjän peltipurkin ostaminen peltipurkin vuoksi on vähän tylsää. Parhaat väristykset saa, jos löytää jotain tapeellista, joka on kuin sattumalta pakattu ihanaan peltitötsään! Kieltämättä joskus tulee hankittua jotain vähän vähemmänkin hyödyllistä...

 

Mitä esimerkiksi teen ambulanssikuvioiduilla laastatreilla, vaaleansinisävyisillä?
Varsinkin kun inhoan vaaleansinistä väriä.

No, ovathan ne hyvin tarpeellisia, jos vattupuskan piikki sattuu tökkäämään ikävästi sormeen kerätessäni marjoja iltapalaan, joka on tarkoitus nauttia vaaleansinisessä grillikatoksessa!? Siis oikeastaan erittäin tarpeellinen hyödyke, jonka hankinta on ehdottoman perusteltu!

 

Laastareiden söpöisestä peltilodjusta saan aikanaan oivallisen säilyttimen käsilaukkuun muutamalle laastarille, buranalle ja selkäkipupillerille!!

 

Vinkki: Mies poikkesi muutamaan metsästystarvikeliikkeeseen, hintataso on edullisempi kuin Suomen vastaavissa.

 

Grisslehamnissa (Ruotsin puolella) oli pieni Butiken 15 konsthantverkare & Galleri, jossa myytiin mm. kivoja ja EDULLISIA uppsalalaisia Ta i Trä -puutuotteita. Kummipojalle ostettiin "autopalapeli" ja toiselle kummipojalle "älykuutio" ja Anopille kissamagneetti. Yhteensä alle 30 euroa!!

 

 Mielestäni oikein onnistuneet tuliaiset, pienet ja edulliset.

Ja taas kun ollaan kotinurkissa, listataan vielä lomarutiinit:
Kotiruokaa: kreikkalaista salaattia ja grillattuja kanankoipia (kaupan grillistä)
Siivousta: purin matkatavarat ja pyykkäsin
Silitystä: ei silitystä!!
Puutarhaa: Pionien upein kukinta osui reissun ajalle, harmittaa! Kastelua, kastelua, kastelua! Kirsikat alkavat punertaa! Joku on käynyt kaivelemassa mansikkapenkkiä! Kissa, koira, kettu vai ruma ruskea huligaani-rusakkomme??
Käsitöitä: tutkin kaupan käsityölehtitarjonnan (TYLSÄÄ!), isoäidinneliöitä.
Lueskelua: aamulla tovi blogeja, illalla sivun verran romaania.
Sisustusta: ei sisustusta!!
Remontin suunnittelua: juu, EI suunniteltu...
Päiväkävelyä: hmmm, tuota noin, tämä taisi unohtua...MUTTA kävelin Äidin kanssa kilometritolkulla ale-löytöjen perässä!

 

Tosin ale ei nyt oikein purrut meikäläisiin. Äiti etsi juhlamekkoa, mutta jotenkin ajauduimme kodinkoneliikekierrokselle. Kun ei löytynyt leninkiä, Äiti korvasi vahingon jääkaapilla ja mikroaaltouunilla - ja oli oikein tyytyväinen!! Itsekin löysin vain yhden ekopuuvillaisen topin, mieleinen väri. Säästyipä rahat!

KyJy-kuulumisia:

Maarianhaminan kävelykadulla oli poistomyynnissä Divaa, á 3 euroa kerä. Valitettavasti "omaa väriä" oli vain 2 kerää jäljellä. Näistä varmaan vielä jotain KyJyilen...

Myöhästynyt anopinpäivälahja

Puuhapisteemme mökillä! Minun etualalla, Miehen aktiviteetit näkyvät ylänurkassa oikealla, läppärin kulman takana.

Oikeasti otan ompelukoneen harvoin mökille mukaan, useimmiten kuljettelen vain sukkakudinta. Tai nykyisin isoäidinneliövirkkuita...

Surautin jo jokunen viikko sitten iltapuhteena mökillä Anopille äitienpäivälahjaksi luvatut tyynynpäälliset. Kuvat tyynyistä muistin ottaa vasta viime viikonloppuna.

Lämpöisiä kullanruskeita sävyjä. Jos jäisivät mökille, eivät juuri kellastuneesta hirsiseinästä erottuisi. Anoppi sanoikin vievänsä nämä kotisohvalle kaupunkiin.

Koko on 50*50 cm, kankaat amerikkalaisia tilkkutyökankaita. Niitä vielä jäi, jatkoa seuraa ehkä jouluksi...

Mies viettää kesälomapäiviään opintoihin liittyvässä työharjoittelussa, joten näitä "kotikesälomapäivä" karttuu:

Kotiruokaa: surimiwokkia 
Siivousta: sauna pitää pestä juhannukseksi, vaikkei juhannusta kotona aikoisi viettääkään...
Silitystä: 25 tasaraitaa

Puutarhaa: kitkentää ja suunnittelua, haluan lisää KIVIÄ!!!

Käsitöitä: isoäidinneliöitä, kuinkas muuten
Lueskelua: päivällä tovi blogeja, illalla dekkaria 
Sisustusta: sisustustarrojen mallailua (tästä lisää myöhemmin)
Remontin suunnittelua: juu, EI suunniteltu...
Päiväkävelyä: hmmm, tuota noin, tämä taisi unohtua...

Äitienpäivätyynyjä

No niin, nyt voi jo paljastaa äippylipäivän lahjatkin...

Oma Äiti sai lahjaksi sohvatyynyt, joita voi käyttää "sipulipussissa" tai ilman. Jyskin höyhentyynyt (50*50) kätkeytyvät Eurokankaan palalaarin antimiin. Tyynynpäällinen on tehty kivan juhlavasta verhokankaasta, samaa huolisin omaankin ikkunaan, muttei metrin pätkästä tämän kummoisempaa irti saa.

Vaikka eipä tuo kangas juuri pilkota jättikokoisen isoäidinneliön  rei'istä. Lankana on Novita Puro Batik. Valitettavasti kuva ei tee oikeutta, lanka on tosi kauniin värinen ja siinä on nätti kiilto. Puunapit ovat Tallinannan peruja.

Ideana on, että tyynyt esiintyvät tässä virkatussa koltussa arikisn ja vieraiden tullen essun voi riisua ja keikistellä yläkuvan juhlavammassa vaateparressa. 

Anopin lahja on edennyt kankaiden inventointivaiheeseen. Anoppi toivoi tyynyjä vanhan roosan väriselle kotisohvalle, ehkä murretut vihreät istuvat siihen mukavimmin. Ruusut jätän vissiin pois, väärä taustaväri - jotain muuta täytyy etsiskellä tilalle..

Myös tämän setin päällimmäinen peurakangas houkuttaisi, mutten ole oikein vakuuttunut muista kankaista.

Mietitään... Ja jos yhtään ennalta aavistan, päädyn jalleen kerran hirsimökkiin, suosikkiini.

Tyynytehdas

Tyynytehdas on taas pyörinyt iltavuorossa...

Tein grillikatokseen muutamia kesätyynyjä:

 

H&M Homesta tilasin jo toista vuotta sitten Botanica Garden -keittiöpyyhkeen, ihan vaan tyynyliinailu  mielessäni (silloin tätä ei vielä ollut saatavissa valmiina tyynynpäällisenä) - lopultakin ajatus jalostui ihan käytännön ompelupuuhiksi... Taustakankaana on Stockmannin alesta taannoin ostettu tyynyliina (josta osa käytettiin tilkkupeitteeseen - joka muuten ei ole vielä[kään] valmis...).

Pötkylätyynyt Tokmannin kodintekstiilien poistokorista löytyneistä keittiöpyyhkeista à 1 eur, menekki 4 pyyhettä.

... kuten myöskin tämä keittiöpyyhe, joita valitettavasti löytyi enää vain 1 kpl huikeaan 1,50 eur hintaan.

Samaisesta poistokorista löytyi vielä essu (2 eur), joka on mielestäni paljon nätimpi tyynynä.

Eurokankaasta ostin valmista kappakangasta, jonka näppäränä tyttönä purin ja ompelin uuteen uskoon. Tyynyjen tausta taka-alan patjaraitakangasta.

Patjakankaan kipaisin eilen hakemaan töiden jälkeen Ikeasta. Ihmeen hyvin tyynykankaat siihen istuvat, vaikka kaikki mallitilkut unohdinkin ottaa mukaan!

Tänään ohjelmassa - yllättäen? - patjailua.
Patjailu on sopivan hiljaista ja rauhallista ohjelmaa pitkäperjantaille...

Peruutus

Tänään piti olla hauskaa ohjelmaa: Miehen Äidin puoleisten serkusten piti tavata perheineen. Visiitin sovitteluun meni 4 kk ennen kuin löytyi 8:sta kalenterista ensimmäinen kaikille sopiva ajankohta! Serkuksia on siis 4 ja puolisoita 4 + muutama mukula päälle.

Ja sitten iski mahatauti yhteen ja flunssa toiseen.
Visiitti on peruttu ja siirretty hamaan tulevaisuuteen.

Pistän nyt kuitenkin edes kuvan tyynyistä, jotka tein isäntäperheen pojille. Yhden serkun lapsi ei vanhempien päätöksellä saa syödä karkkia, joten namuja ei voi muillekaan viedä. Mistä 8- ja 10-vuotiaat pojat pitävät? Ei mitään hajua, joten tein sitä, mitä osaan: tyynyjä. Ei ehkä kaikkein mieleisin tuliainen...

Vastustan ehdottomasti kaikkea ehdottomuutta!! Karkkikiellolla saadaan aikaiseksi ahneita, auktoriteetteja uhmaavia kakaroita. Ja ärsyyntyneitä vanhoja akkoja...

Kuinkahan pitkään saisimme sovitella, jos järjestäisimme meikäläisen Isän puoleisten serkusten treffit? Meitä on 26 (luulisin, en ole ihan varma...) sekä seuralaiset + jälkikasvu ja jo muutama lapsenlapsikin! Ei kiitos, joku muu saisi järkätä!

Keksittiin uutta ohjelmaa, melkein yhtä kivaa: tänään laulaa moottorisaha. Kaadamme omenapuun!

Lisää tyynyjä!

Olisihan se enemmän kuin aneemista antaa nuorille neidoille synttärilahjaksi pelkkiä vanhoista farkuista tehtyjä pussukoita ja tarjouskosmetiikkaa!!

Keväisellä Opiston tyynykurssilla tein Veljentytöille tyynyt synttärikutsua odotellessa, Vanhemmalle polvityyny ja Nuoremmalle enkeleitä.

Kolmiotyyny on aivan ihana polvitaipeen alla sängyllä lötkötellessä, sivutaskuihin voi lykätä vaikka kännykän ja kaukosäätimen. Isohkoa "gobeliinikankaista" enkelityynyä kiertää muhkea punos tupsuineen (verhopidike, josta solmut purettu).

Ja koska pelkkä tyynykin on vähän onneton lahja, tein niitä sitten vähän reilummin, kun viikonloppuna iski ompeluinspiraatio!

Pari ihan 40*40 -peruskoristetyynyä, toinen farkkuliivistä ja toinen hameenhelmasta, jonka yläosasta tuli eilen esitelty pussukka Nuoremmalle. Hamosen helmassa on tarranauhakiinnitys.

Nämä pitkulaiset tyynyt (30*60 ja 25*40) ovat tässä "nurjalta puolelta", paraatipuoli näkyy ylemmissä kuvissa. Pikkutyynyn tupsut ovat Karnaluksista. Isomman tyynyn tarranauhakiinnitteinen läppä on omituinen viritys, vetoketjun puutteessa tehty innovatiivinen (mutta ruma) ratkaisu. Kai siellä joukossa vähän epäonnistuneempikin yksilö menee mukana, jos sen pistää takimmaiseksi?? Teen vielä joskus muutaman nätimmän siihen eteen...

Tyynyt ovat osa "mökkiparviprojektia", lupasin (kysymättä, siis uhkaus?) tehdä Veljen perheen mökille tilkkutekstiilejä Veljentyttöjen vanhoista farkuista. Kesällä taidan parkkeerata joku kerta paikan päälle koneeni kanssa... (toinen uhkaus?)