Intohimona imurit

Olen joskus aiemminkin maininnut Miehen intohimoisesta suhteesta imureihin - tosin 3 kerroksisessa talossamme on nykyisin enää VAIN 4 imuria aiemman 5 sijasta (Miehen rakkaus mattotamppari-imuriin sammui):

* alakerrassa keltainen
* keskikerrassa harmaa oranssein somistein
* yläkerrassa viininpunainen
* autotallissa teräksinen
sekä
* yksi pikkuruinen punainen söpöliini mökillä.

Niin, ja se eilen mainittu lehti-imuri myös, Miehen suosikkilelu.

Eikä minulla ole mitään Miehen intohimoa vastaan! Hän meillä tilaa pölypussit, vaihtaa pölypussit ja pääsääntöisesti myös imuroi, vapaaehtoisesti!

Imurien käyttöikä taloudessamme on ollut suhteellisen lyhyt. Sen kerran kun minä imuroin, olen innokas tukkimaan imurien moottorit betonipölyllä ja rakennusjätteillä. Ja kun Mies ei ole kotona, imuroin myös pihakiveykset - hiekkaa ja muurahaisia...

Konnadonna, Riitta ja Paula, tenttasin Miestä kommenttienne pohjalta:

Taustaa: Pihassamme kasvaa 2 isoa vaahteraa, varisevien lehtien määrä on ihan tolkuton! Ongelmana on kompostointi, paksu vaahteranlehtikerros ei tahdo maatua niin millään. Aiemmin Mies ajeli vaahteranlehdet silpuksi keräävällä ruohonleikkurilla, mutta kyllästyi tyhjentämään leikkurin säiliötä parinkymmenen metrin välein.

Viime ja tämän alkavan syksyn perusteella Mies kommentoi seuraavaa:
- parhaimmillaan kuiville, pakkasen puremille lehdille 
- syksyn ensimmäiset märät lehdet tuskaisempia, kun vesi tulee läpi keräyspussista (= vaatteet kastuvat)
- imuputki ei vedä kovin laajalta alueelta, joten imurin kanssa saa liikkua
- lehdet kompostoituvat erinomaisesti
- imurin saa myös puhaltimeksi (kokeiltu on, muttei käytetty)
- kevyt liikutella, eikä säkkikään juuri paina kuivilla lehdillä
- suhde 15:1 eli 15 litraa lehtiä silputtuna = 1 litra
- imuri on kuulemma akkaa hiljaisempi...

Viimeisen kommentin myötä aloin jo toivoa mokoman masiinan hajoamista!

Unta kuuppaan!

Kyllä se yötä myöden tilkkuilu vaan vaatii veronsa!
Illalla olin kuin nukkuneen rukous, saunan jälkeen simahdin kuin saunalyhty.

Kurssin jälkeisenä aamuna ylös viideltä, oli tarkoitus heittää Mies töihin, että saan auton käyttööni. Hädin tuskin voimat riittivät kahvikupin huulille nostoon, leipää en jaksanut pureskella lainkaan. Päätinkin vain päivittää blogin (Jälkipuintia) ja könysin takaisin pehkuihin outoja aamurituaaleja ihmettelevät koirat kannoillani.

Kunnolla virottuani käytin monta tuntia blogeissa surffailuun - sattuneesta syystä jäi viikolla aika vähiin. Ylipäätään lomalla ei ole juuri kerinnyt visiteerata vanhojen blogituttavuuksien luona, uusien etsimisestä puhumattakaan! No, kohta on paluu ankeaan arkeen edessä, ehkä sitten taas on enemmän aikaa...

Selkä alkoi jumiutua heti kotiin palattuani. Kankeutta, kireyttä, kipua ja kivistystä. Kyllä se tilkkuleirin jatkuminen olisi vaan paremmin sopinut tälle vanhalle ruodolle!

 

Selän selviä varoitusmerkkeijä uhmaten lähdin kuitenkin Veljen mansikkamaalle, Äiti tuli seurakseni pystyttämään variksenpelättejä. Kunnon ukkosmyräkkä teki kaiken aikaa tuloaan, mutta 3 kiloa ehdin poimia, Äidin ja Veljenvaimon suosiollisella avustuksella. KIITOS!

 

En ole koskan tuntenut erityistä mansikkahimoa. Toki mansikat ovat herkullisia kermakakussa tai jätskin ja lettujen kanssa, mutta sinällään en juuri niitä syö. Niinpä keittelinkin koko satsin hilloksi - SE on herkkua!

 

Mansikkamaksuksi annoin farkkumökkiin uuden farkkutyynyn, Päivölässä polkaistun. Varsin yksinkertainen malli ja selkeästi tunnistettavissa: Veljentyttö Vanhemman vanha farkkutakki.

Vielä tänäänkin ylösnousu venähti myöhäiseksi, mutta yllätyksekseni selkä tuntuu olevan ihan kunnossa. Nyt kiireellä nauttimaan viimeisestä lomapäivästä!!!

Ulkopyykkiä

Elämä on IHANAA!!

Pääsiäislauantaina sain kevään ensimäiset pyykit ulos kuivumaan (3 vkoa aikaisemin kuin viime vuonna!) - MERKKITAPAUS KONSANAAN!

Tiedättekö suloisempaa kuin ulkona kuivunen pyykin tuoksu??

Tuoksun lisäksi ulkona kuivunut pyykki on pehmeämpää ja siliää helpommin.

En nyt toitota enempää silittämisen ihanuudesta, tyydyn vanhan toistoon:

28. Helmikuuta 2010 @ 11:15 -> rakkaudentalossa

Ah, mikä tyyneys, mikä mielenrauha! Silitys on kuin meditaatiota - maailma on kaunis ja ihmeellinen! Silittäminen on tie valaistumiseen ja totuuden oivaltamiseen, silittäminen on mielen keveyttä ja elämän hurmaa! Jos olisin hinayana-buddhalainen, voisin puhua nirvanasta: oivallan egon olemassaolemattomaksi ja olen pysyvästi vapaa kärsimyksestä!  
- - - 
Nautiskelijana (vai maanikkona??) silitän kaiken pipoja, sukkia ja alusvaatteita lukuunottamatta - alusvaatteiksi EI kuitenkaan lasketa pitkiä kalsareita eikä yöasuja.

Laitanpa raudan lämpiämään, mankeli laulaa jo...

Pyykkärin painajainen

 

Tykkään pyykinpesusta! Tykkään oikein todella, se on suoranainen nautinto!! Pyykinpesussa tunnen olevani myös erityisen taitava, melkein puoliammattilainen. Olenkohan ollut entisessä elämässäni pyykkärimuija?

Joskus on vaan tykkääminen koetuksella... Varsinkin, jos yhdestä koneellisesta pullahtaa ripustettavaksi 77 sukkaa!! Ripustelussa menee tovi jos toinenkin - ja pyykkinaruakin pitää olla pitkälti, jos meinaa ne muutkin koneessa olleet pyykit saada kuivumaan.

Tykkään käyttää pyykkipoikia! Pyykit näyttävät niin paljon KAUNIIMMILTA, kun ne on sievästi ripustettu samanvärisillä pyykkäreillä narulle, värien mukaisessa järjestyksessä!! Samassa koneessa olleisiin voi käyttäää vain samanvärisiä poikia. Seuraavalle koneelliselle voi halutessaan ottaa jonkun muun värin. Pyykkipoikien sekoittaminen voi tuottaa vaikka huonoa onnea...

Arvatkaa siis, kuinka kärsin, kun en millään jaksa selviä 77 sukalle paria märkänä ja ne on PAKKO ripustaa narulle parittomina - ja siis myös pyykkipojattomina! Minulla kun ei ole niin paljon saman värisiä, että riittäisi 77 sukalle ja kaikille niille Miehen mustille t-paidoille.

Melkein meni yöunet!!

Tarinat sukkia syövistä pyykinpesukoneista eivät ole mitään urbaania legendaa, taas katosi yksi sukka ahneen pulsaattorin kitaan! Koitan hämätä konetta ostamalla aina useamman samanlaisen sukkaparin ja toivon sitten, että se söisi vahingossa kaksi kerralla. Tai sitten samanlaiset peräkkäisillä kerroilla. Joskus kone meneekin halpaan.

En tykkää erityisemmin kesästä - liian kuumaa ja tylsän tasaisen vihreää. Mutta kesässä on yksi (1) erinomainen puoli: silloin ei tarvitse käyttää sukkia - eikä siis pestäkään! Paitsi villasukkia.

Viikonloppuna pistin ilahtuneena merkille, että lumet on ihan tuotapikaa sulaneet pyykkitelineen alta - pian siis pääsen ripustamaan kevään ensimmäiset pyykit ulos kuivumaan. Sitä kannattaa odottaa!!

PS. Myös blogiystäväni Pirjo ja Purjo suhtautuvat pyykinripustukseen tarvittavalla vakavuudella! Tunnen vahvaa hengenheimolaisuutta. Keskustelua aiheesta: klikkaa tästä sekä virallinen ohjeistus täällä.

Aurinko armas, kippuravarvas!

Ei mitään vesisadetta! Eilen aurinko helotti kirkkaalta taivaalta, ja aivan yhtä lupavalta vaikuttaa tämäkin aamu!

Kiertelin koirien kanssa pihalla tutkimassa, mitä lumen alta paljastuu. No, ei vielä mitään kovin kummoista: suuresti vihaamaani herttavuorenkilpeä puskee esiin, vaikka viime kesänä kuvittelin päässeeni viimein viimeisistäkin eroon - mitä vielä, uusia nousee sieltä ja täältä! Rusakot ovat (ainakin toistaiseksi) jättäneet kirsikka- ja vadelmapensaat rauhaan, mustikat ovat vielä lumen alla. Kaikkien vanhojen herukkapensaiden kehikot pitäisi uusia. Ruusujuuren silmut ovat jo lupaavan turpeat!

Keraamisessa kuvanveistossa tekemäni kärmes on talven aikana kuollut!
 

Ihan PAKKO oli jo pikkuisen kokeilla, miten harava toimii. Rapsuttelin tontin perimmäistä (ja kuivinta) nurkkaa. Ja penkkikin oli jo kannettava aurinkoisimmalle paikalle, iltapäiväkahvimukillista varten!

Haaveilin, että viikonloppuna olisin saanut parin viime viikon lehdet luetuiksi, mutta auringonpaiste tekee paljastuksiaan pihan lisäksi myös sisätiloissa! Ihan käsittämättön määrä pölyä mitä kummallisimmista paikoissa, puhumattakaan koirankirsunlähmäreistä ikkunoissa. Ei kai muu auta, kuin tarttua rättiin ja alkaa puunata. Mies pääsi taas operaatiota karkuun töihin, kesäkumit vaihdettuaan.

No, onpahan taas lukemista bussiin, kun sain juuri työmatkatyönkin valmiiksi! Tai ei nämä ihan valmiit vielä ole, napit uupuu, samoin sisätyynypussit (50*50 cm). Lahjaksi ajattelin, lankana Novita Puro Batik. Oikeasti näyttävät PALJON paremmilta kuin kuvassa (kuvassa niin rumat, että ihan hävettää!).

Isällä on tänään synttärit, ONNEA! Miehen työvuoron vuoksi kävimme synttärisumpeilla jo eilen. Isälle ostan aina käytännöllisiä lahjoja, tällä kertaa turvajalkineet, kun osui K-Raudassa hyvä tarjous silmään. Lahja tuntui mieleiseltä, toivottavasti kokokin on sopiva.

Vaan nyt koirien kanssa lenkille ja sitten riepuriehuntaa...

Urakka

Huh-hah-hei ja siideriä pullo! Tai parikin...

TUNNUSTUS: Herumattomasta helmikuusta huolimatta verotin  illalla siiderivarastoani. Syyt olivat moninaiset:
1. petsi muuttui kuivuttuaan "oikean" väriseksi
2. siivosin koko sunnuntain hiki päässä
3. eikä silitysurakkakaan saanut hikeä laskemaan
4. kauhea jano
5. saunassa pitää olla saunajuomaa, herukkamehua riitti vain Miehelle (pakastin on puolilaan mehua, mutta mehuhan on JÄÄSSÄ).

Kuva ei edelleenkään tee oikeutta petsin sävylle, tasoista tuli liki mustat. Koepalaani levitin petsiä kaksi kerrosta rätillä, Mies käytti pensseliä ja sai kertakäsittelyllä todella tumman pinnan. Olen ERITTÄIN tyytyväinen!!

OsmoColorointi jäi minun hommakseni, koitan saada viikolla tasot käsitellyiksi.

Viikonloppuna otin urakakseni silitettavien pinon kohtuullistamisen - en edes uneksinut saavani kaikkia hoidetuiksi. Motivointikeinona käytin tukkimiehen kirjanpitoa, luvuista kun tykkään:

kauluspaita IIII IIII IIII III
tasaraita IIII IIII IIII IIII III
muut paidat IIII I
jakku II
housut IIII
yöpaita II
kylpypyyhe IIII IIII
käsipyyhe IIII IIII
keittiöpyyhe IIII
tyynyliina IIII IIII I
koristetyynyliina IIII III
pöytä-/kaitaliina II
= yhteensä 100 riepua!

Sain silitettävien pinon vajoamaan noin puoliväliin. Kun kerroin urakasta Miehelle, hän sanoi meillä olevan IHAN LIIKAA vaatteita. Ehei, meillä asuu vaan laiska akka, joka silittää IHAN LIIAN HARVOIN!

Pyykkipäivä

Olen taas vakavasti laiminlyönyt huushollinpitoa! Eilen ryhdistäydyin ja hyökkäsin pyykin kimppuun: pesin, silitin ja mankeloin. 

Tosin ei se paljon missään näy eikä tunnu! Silitettävien tuplapino yletyi aloittaessa liki kranssin yläreunan saakka. Mies ei edelleenkään pysty vetämään auki valtaosaa alakoreistaan ja kun kohta keräilen eilen pestyt 3 koneellista silittettävien kasaan, keinahtelevat päällimmäiset taas samoissa korkeuksissa.

Mutta en valita! Rakastan silittämistä! On ihanaa, että on materiaalia, mistä ammentaa, kun inspiraatio iskee! Tosin pinon alimmaiset taitavat olla jo niin liiskaantuneita, että saattavat vaatia uuden pesun...

Vaatteet silitetään suihkepullolla suihkien, höyryrauta on turhaa nykyajan hömpötystä, ei sillä siistiä jälkeä tule! Ei, en sentään silitä sellaisella hiilillä täytettävällä silitysraudalla en myöskään vanhalla puuhellan kulmalla lämmitettävällä valurautaisella versiollakaan - myin sen huuto.netissä jo jokusia vuosia sitten... Höyryrautaa käyttelen, mutta ilman höyrytoimintoa.

Rakastan (tässä järjestyksessä) pyykinpesukonettani, silitysrautaani, Miestäni, mankeliani, koiriani ja kuivausrumpuani. Niitäkin enemmän rakastan astianpesukonettani!

Rakastan myös siistiä vaatehuonetta! Muutettuamme Rakkauden taloon se oli ihan ensimmäinen kohde, jonka remontoimme. Kun yläkertaan alettiin rempata suihkuhuonetta ja ompeluhuonetta, mietin pitkään tekisimmekö sittenkin suihkullisen walk-in -vaatehuoneen. Appiukko sai luopumaan ideasta lattiakaivopelotteluillaan ja kieltämättä ompeluhuone houkutti aika lailla. Ja pohjimmiltani taidan olla kuitenkin enemmän kompaktimman vaatekopperon tyyppiä...

Hommiin HOP!

Sunnuntaisen huikaisevan siivousinspiraation jälkeen SUUNNITTELIN siivoavani joka päivä jonkun huoneen, ehtisin käydä kaikki nurkat läpi jouluun mennessä.

Kattia kanssa!

Mitään ole saanut koko viikolla aikaiseksi Tai, no, kaikenlaista turhaa kyllä, vessapaperihäkkyröitä ja sen sellaista, pikkuisen leivoin ja kirjoittelin kortteja, paketoin vähän lisää lahjoja, käväisin kampaajalla. Mutta siivous ei ole edennyt niin minkään vertaa! Eipä sitä työpäivän päälle oikein mitään järkevää jaksa tehdä...

Sunnuntaina tulee glögivieraita, Rouva on allerginen pölylle ja KOIRILLE! Nyt täytyy panna hösseliksi: puunata, hinkata, luututa, kuurata oikein urakalla, pestä koirat, ripotella lisää joulujuttuja esiin... Mies hommiin!!

PS. Kuvassa Appiukon ja Anopin katti.