Lahjalodju

Viitannut kerran jos toisenkin mystiseen LAHJALODJUun - luvaten vielä joskus paljastaa, mikä se on...

Tänään on se päivä!! (Maailmanhistoriallisesti katsoen ei kuitenkaan kovin merkittävä tapahtuma, se myönnettäköön!)

Alunperin lodju tosiaan oli lodju, iso punainen Orthexin pinoutuva laatikko. Sellaisia löytyy tästä talosta useampikin, sain kaupantäti-aikoinani 10 kappaleen näyte-erän Sarvikselta, kotiinkuljetettuna. Oikein vahvaa, tukevaa laatua - 20 vuotta sitten muovi oli muovia eikä mitään lötköä polystyreenia!

Olleet kovin suosittuja sukulaisten, ystävien ja työkaverien keskuudessa, muuttolaatikoina. Taannoin kun  pyydettiin pinoa lainaksi, lahjalodjusta roinat siirtyivät paperikassiiin. Ja jotenkin se sitten vaan jäi käyttöön - LAATIKKO onkin siis oikeasti KASSI!! Mutta toimii ihan yhtä mainiossa tässä tehtävässä!

Lahjalodjuun (-kassiin!!) hankin pitkin vuotta kaikkea kivaa, mukavaa, hauskaa tavaraa, joka sopii joulu-, synttäri-, tupaantuliais-, hää- tai miksivaanlahjaksi, mökkituliaisiksi, kyytipalkaksi tai mihinvaantarpeeseen.

Sisältöä kartuttaessa olen koittanut keskittyä pussin kyljessä mainittuihin tuotemerkkeihin, lisänä muutenkin suosimani Finlayson, Marimekko ja Pentik sekä sekalainen valikoima muuta (mieluiten kotimaista) rompetta, jota tulee sopivasti vastaan aleissa, shokkitarjouksissa, remontti-, loppuun- sun muissa tyhjennysmyynneissä.

Eilen tuli shoppailulakkopäätöksen ylittänyt tilaisuus!!

En tietenkään voi paljastaa löytöjäni lähemmin, mutta VapaaValinnan tyhjennysmyynnistä lähti kasa mukaan ihan sikamaisen sopivaan hintaan!!
Mukit tulivat ihan omaan käyttöön, alle eurolla kipale.

Nyt sitten vaan oikein paljon juhlakutsuja, kiitos!! :o)

Lahja-automaatti?

Kävimme eilen Kummipojan 3-vuotisynttäreillä. Edelliskerrasta onkin jo miltei vuosi - ja kun pitkästä aikaa tapasimme, en, ONNETON PÖLJÄ, muistanut kaivaa kameraa kassista esiin!!! Että harmittaa!! Onneksi sentään äitinsä lähettelee silloin tällöin tuoreita kuvia.

 

2-vuotislahjaksi veimme Brion junaradan ja nyt veimme lahjaksi lisää Brion junarataa... Se ei ollut vahinko, vaan ihan tietoinen valinta. Lahja oli mieluinen, varsinkin paristokäyttöinen veturi, jossa oli myös pakki ja valo.

Olemme vähän tylsiä kummeja: annamme joko omatekoisia lahjoja tai vain kehittäviä leluja, mielellään puisia.  Myös kirjallisuus kelpuutetaan, samoin kotimaiset vaatteet, lisukkeeksi.

Siitäkin huolimatta, että lahjamme ovat tylsiä ja ennalta-arvattavia, on kerrassaan sietämätöntä, jos mukulat eivät KIITÄ muistamisesta (vaikka vanhempiahan siitä enemmän on syyttäminen). Ikään kuin kummin velvollisuus olisi olla pelkkä lahja-automaatti! Moisesta kyllä lahjomishalut kummasti kaikkoavat...

Tämän sai karvaasti kokea toinen Kummipoikamme, kun (omasta mielestä aika kivasta) joululahjasta tullut (taaskaan) edes tekstaria, puhelusta puhumattakaan. Synttärilahjaksi postitettiin pelkkiä papreilennokkeja! Nekin olivat kyllä omasta mielestä aika hienoja (saksalaisesta erikoislliikkeestä, aitojen vanhojen kaksitasojen toisintoja), muttei 11-vuotias välttämättä riemusta hihkunut... Kiitti kuitenkin.

 

Tätä nuorempaa ei voi syyttää käytöstapojen puutteesta, tuli reippaasti sanomaan käsipäivää saapuessamme! Heti perään iskikin sitten ujoilukohtaus... 

Kun vaan olisin muistanut sen kameran!!

Luettua

Näkyy vuodenvaihde olevan erilaisten listojen aikaa: KyJy-listaa, sukkalistaa ja nyt myös kirjalistaa...

Vuodenvaihteen siivoilut käynnissä, siistin sivupalkkia ja avaan tälle vuodelle uuden lukulistan. Kirjaan vanhat tiedot tänne, että jäävät muistiin kuitenkin.

Luettavaa riittää tälle uudellekin vuodelle! Anoppi muisti jouluna, paketista löytyi suosikkiani Virpi Hämeen-Anttilaa, Siskolta sain Stieg Larssonin Millenium-trilogian.

Sisko on jo vuosia hoputtanut ostamaan kirjasarjan, haluaa seuraa Tukholman Södermalmille suuntautuvalle Millenium-kierrokselle. Ehkä sitten ensi kesänä... Sarja tulee myös subilta lauantaisin 7.1. alkaen - katsoisinko vai luenko ensin?

Viimeksi luettua:
12/2011
John Grisham: Vetoomus
11/2011
Chelsea Cain: Musta sydän
Chelsea Cain: Suoraan sydämeen

Chelsea Cain: Sydänverellä
Louise Penny: Kylmän kosketus
10/2011

Taina Kinnari: Ei menny niinku Strömsössä
Anna Jansson: Haudankaivaja
Anna Jansson: Hylynryöstäjä
Thomas Kanger: Kuolleessa kulmassa
Jonathon King: Varjo pimeässä  

09/2011

Mari Jungstedt: Aamun hämärissä
Maria Lang: Meitä oli kolmetoista
Diana Gabaldon: Matkantekijä
Marko Kilpi: Kadotetut
Gunnar Staalesen: Nainen jääkaapissa
Mauri Kunnas: Hurja-Harri ja pullon henki
08/2011 

Ilkka Remes: Karjalan lunnaat
Ilkka Remes: Hiroshiman portti
Ilkka Remes: Pääkallokehrääjä
07/2011 

Kari Hotakainen: Ihmisen osa
Henning Mankell: Italialaiset kengät
Lars Sund: Onnellinen pieni saari
06/2011

Ruth Rendell: Kerro, kerro kuvastin
Tami Hoag: Minkä taakseen jättää
Leena Lehtolainen: Rivo Satakieli
Minette Walters: Kameleontin varjo
05/2011 

Unni Lindell: Orkesterimonttu
Thomas Kanger: Sunnuntaivieras
Leif GW Persson: Ken lohikäärmeen surmaa
04/2011 

Leif GW Persson: Putoaa vapaasti kuin unessa
Sinikka Nopola: Se on myähästä ny
Sinikka Nopola: Ei tehrä tästä ny numeroo
Torgrim Eggen: Sisustaja
03/2011

Karin Slaughter: Häpäisty
P.D. James: Yksityispotilas
Denise Mina: Veripelto
Virpi Hämeen-Anttila: Päivänseisaus
02/2011 

Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia
Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja
John Kotter & Holger Rathgeber: Jäävuoremme sulaa - muutos ja menestyminen kaikissa olosuhteissa
Arne Dahl: Eurooppa blues
Mauri Kunnas: Koiramäen Martta ja Ruuneperi
01/2011 

Kjell Ola Dahl: Neljäs tekijä
Michael Palmer: Uhraus
Kent Haruf: Jo ilta on
Leif Davidsen: Kuubalaista verta

Mies oli kovin huolissaan, kun sai marraskuussa päätökseen Päätalon Iijoki -sarjan (26 kirjaa, yli 17.100 sivuaa ja 4 vuotta), että mahtaako enää muut kirjat kiinnostaakaan. Jos vaikka juoni etenee turhan rivakasti...

Mies onkin jo suunnitellut ensi kesän kesälomareissua: Taivalkoskelle Päätalo-päiville... 

 

Miehiseen makuun:

12/2011
Olli Kangas: Esko Riihelä - Liikenteen ääni
Emilia Tala & Kati Rajasaari: Sadistiope ja hulluhoitsu
11/2011
Seppo Porvali: Ison miehen savotta
Kalle Päätalo: Pölhökanto Iijoen törmässä
10/2011
Kalle Päätalo: Hyvästi, Iijoki
09/2011
Risto Niku: Kuka ampui kapteeni Ivan Belovin?
Anna-Leena Laurén: "Hulluja nuo venäläiset" - tuokiokuvia Venäjältä
Kalle Päätalo: Pato murtuu
08/2011
Kalle Päätalo: Iijoelta etelään
07/2011
Kalle Päätalo: Epätietoisuuden talvi
06/2011
Kalle Päätalo: Muuttunut selkonen
05/2011
Kalle Päätalo: Iijoen kutsu
03/2011
Kalle Päätalo: Oman katon alle
02/2011
Simo Rantalainen: Hyvät, pahat ja munat
Esa Vilenius: Säästökirja - Elä enemmän, maksa vähemmän
01/2011
Kalle Päätalo: Reissutyössä

(Kaikki kuvat Googlen kuvahaulla.)

 

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Aattoaamu alkoi eläinlääkärireissulla. Lötkö-polo oksenteli edellisillan, liikkui kankeasti, ei oikein pystynyt olemaan makuulla, oli vaisu ja kovin kivuliaan tuntuinen. Edes ruoka ei maistunut. Nukkui muutaman tunnin särkylääkkeen turvin, mutta yöllä ei sitten nukuttanutkaan: vaihtoi asentoa puolen minuutin välein, kuljeskeli ja käyskenteli pitkin yläkertaa.

Asettui useampaan kertaan sänkyni viereen lampaantaljalle (oikeammin seisoi kuin puuhevonen, mutta köllähti vaikean näköisesti pitkäkseen, kun hieroin takapäätä), pysyi aloillaan niin kauan kun jaksoin silitellä, mutta kun käsi pysähtyi, lähti Lötkökin taas vaeltamaan.

Lopulta siirryin peittoni kanssa koirien sohvalle, vikittelin Lötkön viereeni. Vaihtoi taas asentoa jatkuvasti, mutta rauhoittui viimein paikalleen. Huonossa asennossa omat kädet menivät tunnottomiksi, niskaa jomotti, selkää särki, varpaita palelsi, mutten uskaltanut vaihtaa asentoa, ettei koira aloita taas pyörimistään.

Viimein aamu-7:n jälkeen saimme kaikki viisi nukuttua pari tuntia, entistä jytkymmän särkylääkeannoksen turvin - tabut Lötkölle ja itselle, eri merkkiset vain. Heti herättyään Mies selvitti päivystävän eläinlääkärin, Lötkö autoon ja 75 km:n päähän Orivedelle.

Diagnoosi: vatsatauti! Antibioottipiikki, kaksi erilaista särkylääkepiikkiä ja vatsan limakalvoja rauhoittava töhnäruutta. Koira nukkui koko paluumatkan.

Lusmu hoivaa potilasta.

Eläinlääkäriltä palatessa koko talo kärysi polttoöljylle. Edellispäivänä öljypoltin oli huollettu ja ilmeisestikin jotain oli mennyt vikaan? Huoltomies uudelleen paikalle, suuttimen vaihto toisentyyppiseen ja kärykin hälveni.

Hepulilla, Veljen perheen lajitoverilla, oli aatonaattona synttärit, 9 vee mittarissa. Omien koirien uusien unityynyjen saaman suosion innoittamana polkaisin Hepulillekin oman, farkkumökkihenkisen.

Lahja mukaan ja onnitteluvisiitille! Turha reissu, tupa oli tyhjänä (niin-niin, olisi ehkä voinut olettaakin, että normaalit ihmiset lähtevät uudenvuodenviettoon...). Hepuli kuitenkin tavoitettiin, oli yökylässä Äidin ja Isän luona. Lahja oli mieleinen.

Kotiin palatessa helvetti oli irti. Vuosi sitten kirjoittelinkin Luupään paukkupelosta (kts. täältä), eikä mikään ole muuttunut sitten viime vuoden. Jytke oli melkoinen, ihan turha houkutella Luupäätä pihapissalle!

Saunaan mennessä Luupää lähti mukaan, löylytellessämme istui poreammeessa turvassa tyynyn päällä. Tulipa lopulta sillekin käyttöä!! Kuluneet 6 Rakkauden talon vuotta amme onkin ollut täysin tyhjän panttina pesuhuoneen nurkassa. Miestä nauratti, olisi halunnut sovitella vesikuuppaa koiran päähän, hahmo olisi ollut suoraan kuin Maanalaisesta armeijasta...

Jouluna saimme 3 erilaista herkkukoria ja illan tullen nautimme pieniä herkkupaloja. Valitettavasti parin tunnin yöunilla en ihan kamalasti jaksanut panostaa esillepanoon...

 Vuosi vaihtui kaikesta huolimatta!

ERINOMAISEN INNOITTAVAA UUTTA VUOTTA 2012 

KAIKILLE BLOGIVIERAILLENI!!

PS. Lötkö on nyt nukkunut vuorokauden putkeen - söi sentään, kun vietiin ruokakuppi sohvalle ja kävi pissalla, kun kannettiin pihaan.

PPS. Pitkään mietin, jätänkö Muumi-keräilyn sikseen, kaikki vielä tuotannossa olevat kun ovat jo hyllyssä. Onnistuin kuitenkin hankkimaan varsin edullisesti muutamia (tarrallisia) sesonkimukeja. En raaski ottaa niitä käyttöön, mutta jatkan nyt ainakin vielä hetken "ajantappoa". Tammikuu 2012 on delfiinisukelluskuu (kesä 2007).

Syksyn paras

Ellei peräti koko vuoden, niin ainakin syksyn paras hankinta on ollut Novita Sukkalehti!!

Lehden 30 ohjeesta (niitä perussukkia Nallesta / Seiskaveikasta / Isoveljestä en laske tähän lukuun mukaan!) toteutin jouluun mennessä 10. Ja vielä on muutama kiva ja innostava malli tekemättä!

Malli B saga-palmikkosukat

Äidin Serkun Miesystävälle

tummanruskea Novita 7 veljestä, 125 g, puikot 3½

Valitettavasti kiva palmikkomalli ei kauhean hyvin erotu kuvasta.
Mallissa palmikoita oli koko varren ympärysmitalta, mutta tyydyin vain kolmeen etummaiseen, kun sukat tulivat mieshenkilölle.
Muuta poikkeamaa ohjeeseen: vahvistettu kantapää.

 Malli D palmikkosukat

Isälle

tummansininen Novita 7 veljestä, 120 g, puikot 3½

Vasta kuvatessa huomasin, että olen tehnyt 2 kpl oikean jalan sukkaa!! Palmikot molemmissa samalla reunalla! Sen siitä saa, kun kutoo yötä myöden silmät ristissä...  Ehkä kelpaa saappaisiin kuitenkin?
Muuta poikkeamaa ohjeeseen: vahvistettu kantapää.

Malli F piirakkasukat

Äidille

turkoosi Novita 7 veljestä, 105 g, puikot 3½

Hauska malli, kiva kutoa! Tykkään varren kierretyistä silmukoista, siisti ja napakka. Yläresorista tein ohjetta korkeamman.

Malli J polvenylisukat

Veljentyttö Vanhemmalle

tummanharmaa Novita Nalle,195 g, puikot 3

Nämä sukat tein POIKKEUKSELLISESTI täysin ohjeen mukaan!!

Malli O keskikuviosukat

Sisarelle

raparperinlehdillä värjätty Novita 7 veljestä, 135 g, puikot 3½

Ihan eka sukkapari, jonka tein lehden ohjeella!
Ranskalainen kantapää oli ihan uusi tuttavuus.

Malli P virkatut sukat

itselle

Novita Nalle Syreeni

Ihan kamalat tallukkaat, mutta vika on vain tekijän! Sovelsin ohejtta liikaa, eri langalle, eri silmukkamäärille... Yösukkina kuitenkin oivalliset.

Malli Q tennarisukat

Veljentyttö Nuoremmalle

pinkki & luonnonvalkoinen Novita 7 veljestä, 90 g, puikot 3½

Hih, nämä oli ihan PAKKO tehdä!
Nauhojen alla olevaa resoria en tehnyt ihan kärjen "kumipäähän" asti. Ja tietysti tennareihin oleellisesti kuuluva raita piti lisätä (virkkaamalla).
Muuta poikkeamaa ohjeeseen: vahvistettu kantapää.

Malli R pitsisukat

Äidin Serkulle

vadelmanlehdillä ja -varsilla värjätty Novita 7 veljestä, 145 g, puikot 3½

Äidin Serkulta sain syksyllä ihanat Boknäsin rulokaapin ja työtuolin - sukkapari on varsin vaatimaton korvaus upeista kalusteista!! Toivon kuitenkin, että Serkulle tulisi mukavia muistoja lapsuudenkodistaan ja näistä kalusteista aina sukat jalkaan vetäessään!

Muutin ohjetta sen verran, että kudoin keskikuviota ihan kärkeen asti ja tein ristiinvahvistetun kantapään.

Malli U ryppyvarsisukat

Veljentyttö Vanhemmalle

musta Novita Flip Flop, 140 g, puikot 6

Tätä mallia muuntelin radikaaleimmin, jätin terät vallan pois ja hyodynsin vain varren kivan neulemallin säärystimiin. Käytössä kuulemma tanssitunneilla.

Malli V pystyraitasukat

Veljentyttö Vanhemman Poikaystävälle

tummin- ja vaalein harmaa Novita 7 veljestä, 260 g, puikot 3½

Suuritöisimmät sukat, mitä ikinä koskaan olen tehnyt! En muistanutkaan, että kirjoneuleen vääntö olisi niin hidasta - samassa ajassa olisin tehnyt kymmenet perussukat! Mallia oli kyllä kiva kutoa ja sukat ovat takuulla lämpimät - ja ehkä vähän liian isot saajalleen...
Kärkikavennus tehty toisin kuin ohjeessa.

* * * * *

Tätä kirjoitellessani Veljenvaimo tekstaili:

"Näin viime yönä unta, että valmistelin juhlia (rippi- tms.) ja sä sanoit päättäväisesti, että tarvii juhlissa olla villasukanmyyntikoju tai ei ole juhlat eikä mitkään!
Lupasit tuoda myyntipöydän ja tehdä sukkia myyntiin aina yhden kappaleen ja sitten kutoa toisen, kun kaupat on tehty. Näin ehdit saada monipuolisemman valikoiman sukkia tarjolle..."

Nauroin ihan vääränä! Mies kyllä sanoi, tekstarin hänelle luettuani, että ei ne ostajarukat koskaan sitä toista sukkaansa saa, olen taas jo keksinyt muuta tekemistä siihen mennessä...

Pöh! Ei kun Veljentyttö Nuoremman rippijuhlia odottelemaan...

Kierrätysjoululahja

Sain vuosi sitten Mieheltä joululahjaksi virolaisen korutaiteilijan Karin Kersan hopeiset korvakorut. Ihanat, ihan minun näköiseni! Mutta niin raskaat, että jo viikon käytön jälkeen korvalehteni olisivat roikkuneet olkapäillä.

Suunnittelin vieväni kultasepälle, kaulaketjuun laitettaviksi. Suunnittelin, mutten saanut mitään aikaiseksi...

Entuudestaan minulla on ollut pronssiset Halikon käätykorut, tosi ihanat. Kun eivät ole käytössä, lepäilevät alakerran vessan peililasilla. (Kuva: Kalevala Koru)

Mies ajatteli kierrättää aiempaa lahjaa, päätti teettää haikailemani kaulakorun. Ja nappasi toiletista kalevalaiset mukaansa... Kultaseppä oli ihmetellyt, maininnut muutaman sanan plagioinnista - mutta otti työn vastaan.

Vasta pari päivää myöhemmin Miehellä oli välähtänyt, että olikohan sittenkään vienyt oikeita koruja korjattaviksi. Eikös hän joskus sellaiset kalevalaisetkin pompulat ole lahjoittanut? Pakko oli soittaa meikäläiselle ja varmistaa asia. Vähän tietty lahjasta katosi yllätysmomentti...

Kultaseppä oli - Miehen onneksi - karmaisevan taudin kourissa eikä ollut vielä ehtinyt aloittaa työstöä. Hyvä juttu, vaikka toisaalta kyllä harmittaakin! Mies oli yhteistyössä kultasepän kanssa suunnitellut kahdesta erivärisestä kultaketjusta käädyn pronssimollukoille, ja nyt edes nähnyt sitä! Hopeakoruja viedessä oli ollut kiire töihin, eikä ollut ollut enää aikaa "omaan" suunnitteluun.

Vaan kauniit ovat näinkin! Yksinkertainen perusketju on tyyliini sopiva, ja rannekorussa tulee mukavasti juhlava olo (arkisin en käytä ranneketjuja).
 

 TYKKÄÄN! 

KyJy #4

 

KyJy #4 isoäidintorkkupeite Novita Puro Batik -langasta valmistui jo marraskuun alkupäivinä, mutta pääsee julkisuuteen vasta nyt. Peite nimittäin päätyi Veljenvaimon pakettiin, farkkumökille.

 

Enpäs huomannut ottaa cm-mittoja, mutta koko on 6*10 lappua + "reunapitsi". Lankoja oli kolmesta eri värjäyserästä, että peitteestä tuli sävykkäämpi. Langan meneki 1280 g.

PS. Muutaman muunkin KyJyn päättelin vielä jouluaattoiltana Miehen välitirsojen aikaan, esitellään heti kun ehdn kuvata ja kirjoitella vähän tekstiäkin...

Loppurutistus

 Viime hetken kiireitä lahjapajalla...

Ristiäislahja

Kummipojan Pikkuveli juhli viikonloppuna ristiäisiään. Mekin saimme kutsun, mutta Miehen työvuoro esti osallistumisen. Pienen lähjan pistimme matkaan kuitenkin: Ratia-bodyt ja Muumi-sukkia. Ei kovin kummoista, mutta emmehän kummituksia olekaan.

Omatekoinen kortti lahjan mukaaan. Samassa postipaketissa meni pieni nyssäkkä Kummipojallekin, tottakai. Olisi ollut kiva tavatakin, mutta josko ennen joulua vielä ehtisimme poiketa...

Kun tieto vaavelin syntymästä tuli, tekaisin häthätää tossukat (KyJy #19) ja pistin postiin. Tarkoitus oli tehdä ristiäislahjaksi jotain lisuketta, mutta...

 

... metsäänhän sekin suunnitelma taas meni!  Löysin kivan ohjeen Modasta (valitettavasti kopiossa ei lehden numeroa, vuodelta 2011 kuitenkin) lapsen merimiesjakusta. No juu, tämä EI ole merimiesmallia, muutin kauluksen siitä niskaliehukkeeksi tavalliseksi papparaismalliksi.

Se hama tuli siinä, etten tehnyt (taaskaan) mallitilkkua. Ja ihan kummallinenhan takista sitten tuli mittasuhteiltaan, ei ainakaan vauvan kokoa. Mutta Toivolle tämä on ihan passeli.

Keväällä olen menossa Opiston sukkatrikoonukkekurssille, josko siellä saisin Toivo Tallukkajalan, vaimonsa ja lapsen viimein valmiiksi??

KyJy #19 on nyt kuitenkin tällä tekeleellä kuitattu: lankana 7 veljestä, menekki n. 105 g (+ aiemmin tehdyt tossut n. 20 g = 125 g).

Kymmenen (10) Kyjyä on vielä vaiheessa, saas nähdä kuinka eukon käy... Ihan kauhean toiveikas en ole, että tämän tempauksen kunnialla loppuun saattaisin. Aikaa jäljellä 2½ viikkoa, ja muutakin olisi ohjelmassa näin joulun alla...

PS. Talvi on tullut!! Ihana valkea lumipeite on yön aikan peittänyt maan ja mannut!!

Äiskän syntsylahjus

Tasan kuukausi jouluun!!! Missä välissä se 2 kk ehti jo sujahtaa?? Nyt alkaa olla korkein aika tehdä  valmisteluja, luoda tunnelmaa, vaalia perinteitä!!!

Ja siitähän se ajatus sitten lähti...

Jokunen aika sitten ikääntyessäni Äiti antoi rahalahjan saatesanoilla "osta jotain KIVAA käsityötarviketta". Olen ostanut sen jälkeen lankoja (aika paljon) ja kankaita (vähän vähemmän), mutten mitään NIIN kivaa, että olisin niihin lahjarahani tuhlannut (ruokarahoja vaan).

Vaan viimein keksin sitä KIVAA!!

Ostin Hyvää Joulua -leimasimen ja korttipohjia (Tiimarista), ääriviivatarroja (Sinooperista) ja ihan ihkun jouluisia skräppipapereita (Suomalaisesta kirjakaupasta). Nämä OVAT kivoja!!

Ja VIELÄKIN kivempaa tulossa!!

Kutsuin Äidin, Siskon, Veljenvaimon ja Veljentytöt korttiaskartelemaan ja glögittelemään itsenäisyyspäivänä! Katsotaan, ketkä paikalle lopulta ehtivät...

Pitää vielä inventoida vanhat joulukorttitarpeet, tarkistaa kultatussien kunto, teroittaa sakset ja ostaa lisää teippejä varastoon...

Ah, KIVAA!! Melkein kuin jo joulu olisi...

Anopin synttärilahja

Anopilla on tänään synttärit, ONNEA!

Kaffeepussikurssin jälkeen hurautamme Tampereelle onnitteluvisiitille, tulee samalla sumpiteltua Isänpäiväkin.

Anopin lahja on täällä esiintynyt jo aiemminkin, KyJyt #9 ja #10.

 

Lankaa jäi rippunen, ensin suunnittelin lisukkeeksi kämmekkäitä, mutta aloin epäillä niiden tarvetta. Teinkin sitten sukat, niille kun löytyy aina käyttöä!! Varret Purosta vitosen puikoilla, terä Seiskaveikasta 3½:lla, koko 40/41. Senttiäkään ei jäänyt Puro-lankaa nurkkiin pyörimään!!

Salama taas vääristää värejä, oikeasti terät istuvat ihan täydellisesti varsien sävyihin.

 

Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, näyttävät melkein myttyisiltä säärystimiltä. Pitsineulos on sitä samaa kuin baskerissa ja huivissakin. Saa sitten nähdä, onko ekan pesun jälkeen huovutetut varret...

Mukaan vielä omatekoinen onnittelukortti.

 (Valokuvamallina Lötkö)

Oman valinnan mukaan:
(I)SÄ(Ä)LLISTÄ VIIKONLOPPUA!