Luupään lottovoitto!

Niin siinä sitten kävi, että Luupää lähti viikko sitten uuteen kotiin.

Kasvattajan välityksellä löytyi kiva pariskunta, joilla oli jo Luupään Sisarentytär! Sukulaisplikka oli noutoreissulla mukana ja näyttivät tulevan heti ensihetkistä kerrassaan mainiosti toimeen keskenään! Niin saman oloiset!! (Kuvassa ekan päivän tunnelmia, kuva uudelta omistajalta)

Luupäälle tämä oli oikea LOTTOVOITTO! Se saa viettää päivät hevostallilla, juosta metsässä, nukkua sängyssä... Heti ekalla metsälenkillään oli löytänyt peuranraadon, ylpeänä retuutti koipea mukanaan...

Voisiko koiran elämä enää onnellisempaa olla?

Lötkö ja Lusmu ovat palanneet vanhoihin, rauhallisiin rutiineihinsa - varsin tyytyväisiltä vaikuttavat nekin tähän järjestelyyn.

Kiitos, riittää!

Alan olla jokseenkin jo kyllästyneempi näihin koirahysteerikoihin kuin koiriini kuluneiden 25 vuoden aikana yhteensä! Teen tänään poliisille tutkintapyynnön keskustelupalstoilla käydystä keskustelusta, sama asia koskien Facebookia.

Mitä kommenttien (lähinnä anonyymina jätettyjen ja siksi poistettujen) tasoon tulee, toivon todella, että HEILLÄ ei ole koiria. Valitettavasti toiveeni taitaa olla turha. Elämä varmaan on ahdistavaa, jos asenne on niin kovin musta-valkoinen.

On se kumma, miten kärpäsestä tulee härkänen, asia paisuu ja saa outoja "totuuksia", esim.:

1. "Kolme whippeturosta ovat siis menossa piikille." => Kolmen sijasta ehkä yksi, ja sekin vasta harkinnassa. Koirat ovat muuten narttuja.

2. "Laiskoja ihmisiä, jotka eivät lenkitä koiriaan." => Koirat lenkitetään päivittäin, sään mukaan ½ - 2 tuntia kerrallaan, paitsi kovilla pakkasilla.

3. "Koirille huudetaan naama punaisena." => Koirille ei huudeta, koska Lötkölle on entisessä elämässään huudettu ja se pelkää kovia ääniä. Normaali volyymi riittää.

Poistan tästä eteenpäin KAIKKI koirakommnentit, ne eivät paranna koirien asemaa tai tilannetta. Myös asiattomien kommenttien IP-osoite selvitetään ja ryhdytään tarvittaessa toimiin.

Olen ollut asian tiimoilta yhteydessä yhden koiramme kasvattajaan - enempää ulkopuolisten ei asiasta tarvitsekaan tietää. Eikä kyllä itse asiassa sitäkään, mutta kerroin nyt kuitenkin.

Keskustelu aiheesta päättyy NYT ja TÄHÄN.
Kiitos!

PS. Olin tehnyt periaatepäätöksen, että en poista merkintöjä blogistani, seison aina ja kaikissa tilanteissa sen takana, mitä kirjoitan. Polemiikkia aiheuttaneet on nyt kuitenkin piilotettu poliisitutkinnan ajaksi, ettei niihin jätettyjä kommentteja tässä vaiheessa poisteta kommentoijan toimesta.

Myrsky vesilasissa

Arvelinkin, että viimepäivien koira-aihe kirvoittaa kommentteja. Oletin, että menetän myös jokusia lukijoita. On oikein hienoa, että (mikä tahansa) aihe herättää keskustelua, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä - minullakin.

Sen sijaan minut yllätti koirafanaatikkojen aggressivisuus. Eilen tuli kaikkien aikojen kävijäennätys, 4955 vierailijaa. Jos luvusta vähentää keskimääräisen "normaalivisiteeraajien" määrän, sain koirakeskustelupalstojen kautta n. 4700 kävijää, muutamia perusteltuja kommentteja ja useita kymmeniä asiattomia herjauksia, luonnollisestikin nimettömiä.

Valitettavasti anonyyminä oli jätetty myös ihan asiallisia kommentteja, mutta nekin tuhosin päätettyäni poistaa kaikki anonyymit viestit.

Voi-voi.

Olen saanut myös useita asiallisia yhteydenottoja suoraan sähköpostiini, lähinnä Whippet Harrrastajat -jäsenistöltä. Siitä KIITOS! Vastaan teille, kunhan tokenen.

Olen myös todella kiitollinen "vanhojen" blogituttavien kommenteista - ehdottomasti myös niistä, joissa päätös (jota ei edes lopullisesti ole vielä tehty) on kyseenalaistettu. KIITOS ystäväiset!

Minulla ei ole mitään tarvetta selitellä käytöstäni tai kirjoittamaani. Olen saanut erittäin hyviä vinkkejä niiltä lukijoilta, jotka blogiani (ja koirien edesottamuksia) ovat pidempään seuranneet - ja aiomme niitä myös kokeilla.

Ihan kauheasti en perusta niistä kommenteista, jotka on jätetty vihaa uhkuen muutaman merkinnän perusteella, taustoja tietämättä.

Kerrattakoon nyt kuitenkin: 2 koiristamme on tullut meille pitovaikeuksien vuoksi, edelliset omistajat ja/tai  kasvattajat olisivat vieneet ne piikille jo vuosia sitten. Meillä ne ovat saaneet (tähän mennessä) 8 ja 2 vuotta lisäaikaa - varsin onnellisia, väittäisin.

Toinen asia, mikä hämmästyttää: koirahörhöt pitävät koiriaan kyllä varsin tyhminä olentoina. En voi yhtyä käsitykseen, etteikö koira muistaisi / tietäisi tehneensä pahaa (tai hyvää ihan yhtä lailla). Koiralla on aivot, ja muistikin.

Jotenkin tuntuu, että "intohimoisten koiraihmisten" perspektiivi on kadonnut, koirista tulee elämää isompi asia. Valitettavan usein koiranäyttelyissä, onneksi harvemmin juoksuradalla, törmää harrastajiin, joilla koirat menevät yli kaiken - jopa omien lapsien. Kyllä, koiriemme kanssa olemme näitäkin lajeja harrastaneet.

Mainittakoon, että koiria lenkitetään päivittäin ja lämpimillä keleillä ne saavat olla pihalla vapaasti - tai maata vaikka sohvalla, miten parhaaksi näkevät - ovi on auki niiden kulkea. Pitkät pakkasjaksot ovat tietty koettelemus, eivät halua - puvuistaan huolimatta - lenkkeillä pakkasen laskiessa alle 10 asteen, "kakkalenkuraa" lukuun ottamatta.

Lopuksi: en voi kuin hymyillä, millaisen tunnekuohun on aiheuttanut "rakinruikulat" -nimitys! Ihan yhtä käytetty nimitys tässä taloudessa kuin "piskinpirulaiset" tai "kultakoirulit". Sanojahan voi tulkita kovin monella tavalla.

 PS. Hurraa! Kevättä kohti mennään...

Hoh-hoijaa

Olen näemmä oikein päässyt jonnekin koirahösöjen keskustelupalstallekin.

Kovasti tulee rankkaa arvostelua - poistan kuitenkin kaikki kommentit, jotka esitetään anonyymisti. Kiitän jo tässä vaiheessa Jenniä ja Marko Heliniä, jotka rohkenevat esiintyä omalla nimellään.

Kompuroivat koirat

Tarinoita päänsä puihin pahki juoksevista wipukoista kuulee aina silloin tällöin - ei mitään legendaa vaan totisinta totta! Meidän ruikulat rakkimme eivät harrasta maastojuoksua ja kotipihan kahden jättivaahteran ympäri juoksevat vain kahdeksikkoa.

Sen sijaan pentuna Lusmu tykkäsi ottaa täydet vauhdit ja törmätä ihmispolojen polvitaipeisiin takaapäin (tuntui, että polvilumpiot pullahtavat sijoiltaan jalkojen notkahtaessa) tai suoraan Lötkön kylkeen (Lötkö heitti voltin ilmassa törmäyksen voimasta). Onneksi tämä tapa on jo jäänyt.

Ruikulakoipiset rakkimme ovat ihan muuten vaan kompuroita! Kompastelevat rappusissa, mutkia juostessaan kellahtavat kyljelleen, liukkailla mätkähtelevät mahalleen, putoilevat jopa sohvalta riehaantuessaan. Tassu sutii tämän tästä!

Pari päivää sitten Lusmu aamupissalle sännätessään liukui, jälleen kerran, takaoven kiviportaat mahallaan. Illalla vasta huomasin, että etutassussa oli oikein reikä, lihas paistoi paljaana. Kipeäkin varmaan.

Pieni potilaamme.

Ulkona on sen verran hyytävää (yli 10 astetta pakkasta), että kylmä varmaan ottaa ikävästi ruhjeeseen. Ainakin tuntui aristavan jalkaa ulkoilun jälkeen, väriltään kirkkaanpunaista.

Ulkoulupuvutkin kun ovat lahkeetonta mallia, Mies ehdotti jalanlämmittimen tekemistä. Mies selitti: "siis sellainen kuin tenniksenpelaajilla oli ranteissaan kultaisella 80-luvulla."

Tuumasta toimeen!! Lankana ulkoilupuvun värin mukaan 7-veikkaa, vuori ihanan pehmoisesta ja lämpimästä 100% alpakkalangasta. Mutta eihän luisessa koivessa mikään omin avuin pysy, testasimme pissalenkillä hakaneulalla pukuun kiinnitettynä.

Hyvin toimi! Koira käveli somasti, jalkaansa vatkaamatta (ei siis yrittänyt päästä eroon lämmittimestä).

Lähdin Äidille kuskiksi Ideaparkkiin. Tein omankin ostoslistan: vain yksi ainoa, mutta sitäkin tärkeämpi tarve: tumppuhenkseli. Tiedättehän? Se vekotin, jolla lapanen kiinnitetään toppahaalarin hihaan? Tai siis jalanlämmitin ulkoilupukuun.

Äidin listalla oli kahdet talvisaappaat, parivuoteen päiväpeite, pieni radio ja puuteri. Kotona Äidin kasseista löytyi kahdet talvisaappaat, parivuoteen päiväpeite, pieni radio ja puuteri. Minun kassistani löytyi 2 kerää tarjous-Veikkaa.  

EI tumppuhenkseliä!!! En muistanut koko asiaa - koko reissulla!

On se nyt aika tyylitöntä kuljeskella hakaneuloitettuna kylällä!! Lusmu ansaitsee parempaa! Mummu-vainaan rintarossin!! Mutta vain lainaksi!

Osta koiralle villapaita!

Tämä on mainos!

Novitan sivuilla oli ihan ihana villapaitaohje, Sulo-malliston klassinen shaalikauluksinen palmikkoneule, kuvassakin poseeraa söpöinen italiaano! (Kuva: Novita)

Esittelytekstissä ehdoteltiin sopivia kokoja sopiville (!) roduille: XS pienelle jackrusselille, S esimerkiksi mäyräkoiralle tai italiaanolle, M whippetille tai kääpiösnautserille ja suurin koko vaikka dalmatialaiselle tai labradorinnoutajalle.

PAKKO, PAKKO! Aloitin heti 3 neuletta vanhoilla koodiväreillä: pölhöimmälle punaista (Lusmu), silmälläpidettävälle oranssia (Luupää), helppohoitoisimmalle vihreää (Lötkö).

Kaikki etenivät, mutta ekana valmistui Lusmun punainen villis. Neule ei näyttänyt kovin isolta ja Lusmu on koiristamme sippoisin, joten tuntui järkevimmältä tehdä se ensimmäiseksi valmiiksi. Lötköllä on ihan tolkuttoman runsas rintavarustus ja Luupää on muuten vaan iso ja kolho.

Jännitys väreili ilmassa villapaitaa sovitettaessa. Lötkö rakastaa kaikkea lämmintä, olisi väen väkisin sukeltanut villapaitaan. Lusmu pukee mielellään vaatetta päälle, koska se yleensä tarkoittaa pitkää lenkkiä. Luupää tuskin tajusi, mistä on kyse, mutta koska kaikki muut touhottivat, piti sen toheltaa mukana kaikkein hurjimmin...

Da-daa! Siinä se on!

Hieno, mutta PIENI!!! Lyhyt, peppu ei peity!!

Innostus hiipui melkomoisesti... Täytyy miettiä mitoitusta uudelleen, olisivatko jo aloitetut vielä pelastettavissa. Palmikko on sen verran suuritöinen, ettei kamalasti huvittaisi purkaa ja tehdä uudestaan. Mutta malli on hyvä ja kokeilen seuraavaksi L-mitoitusta pidnnetyllä helmalla romuluiselle Luupäälle...

Tämä punainen on nyt joka tapauksessa tarpeeton! Haluaisiko joku ostaa, omalle tai lahjaksi??

Lankana Novita 7 veljestä, konepestävä (lämpötilalla ei MITÄÄN väliä, kaikki on kokeiltu 30 ja 90 asteen väliltä, EI HUOVU vaikka yrittäisi!). Villaa 75%, villa on hyvä materiaali lämmön eristävyytensä takia, pysyy kosteanakin lämpimänä.

Hinta 40 eur, sisältäen postituskulut. Jos kiinnostuit, lähetä sähköpostia rakkauden_talossa (at) luukku.com, pistän tarkempia mittoja pyydettäessä.

Keväällä julkistetaan uudet Sulo-mallit, koirien pipo ja kauluri. Niitä odotellessa...

SULOISTA VIIKONLOPPUA!

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Aattoaamu alkoi eläinlääkärireissulla. Lötkö-polo oksenteli edellisillan, liikkui kankeasti, ei oikein pystynyt olemaan makuulla, oli vaisu ja kovin kivuliaan tuntuinen. Edes ruoka ei maistunut. Nukkui muutaman tunnin särkylääkkeen turvin, mutta yöllä ei sitten nukuttanutkaan: vaihtoi asentoa puolen minuutin välein, kuljeskeli ja käyskenteli pitkin yläkertaa.

Asettui useampaan kertaan sänkyni viereen lampaantaljalle (oikeammin seisoi kuin puuhevonen, mutta köllähti vaikean näköisesti pitkäkseen, kun hieroin takapäätä), pysyi aloillaan niin kauan kun jaksoin silitellä, mutta kun käsi pysähtyi, lähti Lötkökin taas vaeltamaan.

Lopulta siirryin peittoni kanssa koirien sohvalle, vikittelin Lötkön viereeni. Vaihtoi taas asentoa jatkuvasti, mutta rauhoittui viimein paikalleen. Huonossa asennossa omat kädet menivät tunnottomiksi, niskaa jomotti, selkää särki, varpaita palelsi, mutten uskaltanut vaihtaa asentoa, ettei koira aloita taas pyörimistään.

Viimein aamu-7:n jälkeen saimme kaikki viisi nukuttua pari tuntia, entistä jytkymmän särkylääkeannoksen turvin - tabut Lötkölle ja itselle, eri merkkiset vain. Heti herättyään Mies selvitti päivystävän eläinlääkärin, Lötkö autoon ja 75 km:n päähän Orivedelle.

Diagnoosi: vatsatauti! Antibioottipiikki, kaksi erilaista särkylääkepiikkiä ja vatsan limakalvoja rauhoittava töhnäruutta. Koira nukkui koko paluumatkan.

Lusmu hoivaa potilasta.

Eläinlääkäriltä palatessa koko talo kärysi polttoöljylle. Edellispäivänä öljypoltin oli huollettu ja ilmeisestikin jotain oli mennyt vikaan? Huoltomies uudelleen paikalle, suuttimen vaihto toisentyyppiseen ja kärykin hälveni.

Hepulilla, Veljen perheen lajitoverilla, oli aatonaattona synttärit, 9 vee mittarissa. Omien koirien uusien unityynyjen saaman suosion innoittamana polkaisin Hepulillekin oman, farkkumökkihenkisen.

Lahja mukaan ja onnitteluvisiitille! Turha reissu, tupa oli tyhjänä (niin-niin, olisi ehkä voinut olettaakin, että normaalit ihmiset lähtevät uudenvuodenviettoon...). Hepuli kuitenkin tavoitettiin, oli yökylässä Äidin ja Isän luona. Lahja oli mieleinen.

Kotiin palatessa helvetti oli irti. Vuosi sitten kirjoittelinkin Luupään paukkupelosta (kts. täältä), eikä mikään ole muuttunut sitten viime vuoden. Jytke oli melkoinen, ihan turha houkutella Luupäätä pihapissalle!

Saunaan mennessä Luupää lähti mukaan, löylytellessämme istui poreammeessa turvassa tyynyn päällä. Tulipa lopulta sillekin käyttöä!! Kuluneet 6 Rakkauden talon vuotta amme onkin ollut täysin tyhjän panttina pesuhuoneen nurkassa. Miestä nauratti, olisi halunnut sovitella vesikuuppaa koiran päähän, hahmo olisi ollut suoraan kuin Maanalaisesta armeijasta...

Jouluna saimme 3 erilaista herkkukoria ja illan tullen nautimme pieniä herkkupaloja. Valitettavasti parin tunnin yöunilla en ihan kamalasti jaksanut panostaa esillepanoon...

 Vuosi vaihtui kaikesta huolimatta!

ERINOMAISEN INNOITTAVAA UUTTA VUOTTA 2012 

KAIKILLE BLOGIVIERAILLENI!!

PS. Lötkö on nyt nukkunut vuorokauden putkeen - söi sentään, kun vietiin ruokakuppi sohvalle ja kävi pissalla, kun kannettiin pihaan.

PPS. Pitkään mietin, jätänkö Muumi-keräilyn sikseen, kaikki vielä tuotannossa olevat kun ovat jo hyllyssä. Onnistuin kuitenkin hankkimaan varsin edullisesti muutamia (tarrallisia) sesonkimukeja. En raaski ottaa niitä käyttöön, mutta jatkan nyt ainakin vielä hetken "ajantappoa". Tammikuu 2012 on delfiinisukelluskuu (kesä 2007).

Koirien tuliaiset

Lontoon reissulla oli kaksi tavoitetta: löytää 2 kaunista posliinimukia ja koirille juomakuppi.

He-he, taidan taas vahvistaa todella fiksua kuvaa meikäläisistä... No, okay, oli matkalla myös viihteellinen, historiallinen ja kulttuurillinen puolensa!

Mutta joo, mukit löytyivät Ellulta ja koirankuppia lähdettiin etsimään Harrodsilta (katso 360* video linkin takaa). Onhan silläkin - kuten monarkialla - pitkät perinteet, putiikki sai alkunsa Charles Digby Harrodin perustamasta ruokatavarakaupasta 1834. Harrods alkoi laajentua 1800-luvun lopulla tunnuslauseenaan Omnia omnibus ubique eli Kaikkea kaikille kaikkialla. (Kuva: Wikipedia)

Ja kyllä sitä tavaraa sitten piisasikin!! Tavaratalossa on 330 osastoa 7 kerroksessa ja työntekijöitäkin yli 5000. Ulko- ja sisäovilla asiakasvirtaa ohjaavat "Green men" - ja vahtivat! Liian rennossa asussa tai selkärepun kanssa on turha yrittää sisään... Kts. Harrodsin käytösohjeet.

 

Ja olihan siellä niitä ruoka- ja juomakippojakin!!

 

Päällepantavaa löytyi enemmän kuin meillä pienenpuoleisen kaupungin parhaan tavaratalon naistenvaateosastolta!

Siis ihan tosi PALJON!!

Jouluasujakin oli oikein  hyvä valikoima! Olisiko tuo keskimmäinen sexy?

Kaulapantoja ja taluttimia oli hyllymetreittäin!

Esimerkiksi nämä söpöstykset alkaen 124 £ (n. 150 €).

Leluja ja tarvikkeita oli joka lähtöön!

Tässä ihan vain esimerkkinä koirien käsilaukkujen mallistoa...

Koiranherkkuja oli jos jonkinlaisia (eikä todellakaan mitään perusnaksua jättisäkeissä!), mutta ihan parasta olivat kuitenkin koirien leivokset ja suklaamakeiset!! Saisiko olla vaikka lampaanlihan ja mintun makuinen muffinssi hintaan 3,75 £ (n. 4,50 €)? Jos ei kelpaa, niin ehkä sitten jokin makuvaihtoehdoista possu & omena, pihvi & porkkana tai kana & yrtit???

Tai Union Jack -lipulla somistettu muffini noin 6 eurolla (4,95 £)? 

Vaikka itsenäisyyspäivän kunniaksi?

Osastolla oli myös koirien kauneushoitoja ja spa!!

Yksityisyyden suojan vuoksi en kehdannut kuvata koiria kaunistautumassa....

 En edes sitä timanttikaulapantaista chihuahuaakaan, joka täydellisen day span jälkeen tuli valitsemaan mieleisiään makupaloja...

Kai sitä nyt fiksumpikin ihminen tällaisesta tarjonnasta sekoaa??

Onneksi ei ollut enää matkalaukuissa paljon poisheitettävää...

Jotain kuitenkin!

Miehen vaihtokengät ja sukat roskiin!

Kaksi ruokakuppia (á 350 g) tungettiin uuden villakangasulsterini taskuihin matkatavaroiden punnituksen ja turvatarkastuksen ajaksi. Vähän ehkä venyivät...

Tämä heräteostos koitui meikäläisen sukkien kohtaloksi...

Myönnetään, onhan se vähän MAUTONTA

hankkia Harrods-tekstein somistettua roinaa!!

Mutta oli vaan ihan PAKKO, koirille...

PS. Ihana Sofia toi illalla pitkään himoitsemiani kultaisia kahvipusseja - KIITOS Sofia & nato, joka näitä keräsi!! Mies kyseli, mitä aion tehdä - seuraavalla kurssilla vähän hienomman laukun ja vaikka kruunun!

Kommentti sai Miehen aprikoimaan, olikohan järin fiksua viedä Mrs Bukee Buckinghamin palatsille, jos sen jälkeen aikoo käyskennellä kruunattuna omassa residenssissään...

Sohvakoirapolitiikkaa

Aila motkotti laiskalle emännälle, joka päästää pahatapaiset piskit sohvalle sotkemaan. Ja ihan aiheesta motkottikin! <3

Tunnustan! Syyllinen istuu täällä läppärin takana! Samaan hengenvetoon paljastan, etten edes harkitse muuttavani vanhoja (EI niin hyviksi havaittuja) käytäntöjä!

Historiaa:

Lötkö (9 vee) muutti meille juuri jouluksi 8 vuotta sitten. En oikein tiedä, millaisessa perheessä koirapolo oli ensimmäisen elinvuotensa viettänyt. Lötkö pelkäsi ihmisiä, muita koiria, kaikkia elollisia olentoja ja omaa varjoaankin, se pelkäsi äkkinäisiä liikkeitä, kovia ääniä, syliin ottamista, se ei uskaltanut syödä edes omasta ruokakupistaan. Ulkona se kulki takana, pää roikkuen, kuin teuraaksi menossa. Sisällä se hakeutui nurkkiin, vähän kuin piiloon. Se ei leikkinyt, hyppinyt, nuollut, haukkunut. Se oli täysin olematon!

Lapsista Lötkö tykkäsi (ja tykkää edelleen): kaikki vastaantulevat lastenrattaat pitää käydä tarkastamassa ja leikkiviä lapsia, varsinkin pulkkamäessä ilakoivia, se jaksaisi seurata loputtomiin.

Lötkö ei oikein löytänyt paikkaa, kyhjötti milloin missäkin, pedissäänkään ei oikein viihtynyt. Silloiseen olohuoneesseemme tein divaanin (120 leveästä runkopatjasta), jossa oli kiva lueskella koira kainalossa. Oli vaan ihan hirveä opettaminen, että Lötköllä oli LUPA olla divaanilla (sohva oli kielletty, mutta ei se sinne koskaan pyrkinytkään). Nostin sen kymmeniä kertoja divaanille, ja aina se hyppäsi kiireesti pois, kuin lyöntiä odottaen. Koirankekseillä houkutellen otti viimein divaanin "omakseen".

Rakkauden taloon muutettaessa divaanista luovuttiin, eipä olisi tänne mahtunutkaan. Muutimme tammikuussa ihan järkyttävien pakkasten aikaan, ja ovista ja ikkunoista veti niin että tukka hulmusi. Eivät koirat - varsinkaan uusi koiravauvamme Lusmu, 1 vee - olisi lattian rajassa edes tarjenneet!! Tervetuloa nojatuoleihin - ja sitten myöhemmin sohvalle, kun sellainen hankittiin, vällyjen alle.

Ovet vaihdettiin heti ekana kesänä ja ikkunatkin pari vuotta sitten. Vaan oli ehkä jo vähän myöhäistä opettaa vanhoja koiria (Lusmu ja Luupää nyt 7 vee) uusille tavoille. Juu, laiskuuttahan se on, isommalta osin...

Sitäpaitsi Luupää, joka muutti meille pakolaisena 2 vuotta sitten juuri uudeksi vuodeksi, oli opetettu sohvalle jo edellisessä perheessään. Tai monikossa edellisissä, se lienee viettänyt kiertolaisen elämää jo jonkin aikaa. Ja Luupää on niin luupää, ettei se mitään uutta tunnu oppivankaan (ja juuri siksi se kierrätyskoira varmaan olikin...)!

Eivätkä nuo nyt tuossa enää kymmentäkään vuotta elä! Sohvalla on 10 vuoden takuu... Opetetaan sitten seuraavat paremmille tavoille! Ehkä.

Se täytyy todetä, että sänkyyn koirilla ei ole MITÄÄN asiaa! Kuonolla saa tökkiä nukkujaa olkapäähän, jos yöllä pitää päästä pissalle. Ja aamulla saa nostaa etutassun patjalle, kun tullaan aamutervehtimään. Mutta ei yhtään enempää! Tämä on ihmeen hyvin mennyt jakeluun, kehityskeskusteluita aiheesta ei ole tarvinnut pitää.

Niin että kun kriteerinä oli löytää koirankestävä sohva, se oli ihan perusteltu tarve!

Ai, eikö??

Reissutyynyt

Koirilla on reissutyynyt - tai paremminkn koirilla OLI reissutyynyt. Sellaiset Finlaysonin "muotoonommellut", jotka oli helppo pestä koneessa sisuksineen päivineen, kirjopesuohjelmalla. Mutta eivät nekään loputtomiin kestä, edellisen koirahoitolavisiitin jälkeen hävitin ne.

Illalla surautin uudet, vähän niin kuin joululahjaksi. Lötkö ihastui ikihyviksi!! Koemakasi ensin jokaisen erikseen ja yritti sitten maata kaikilla samanaikaisesti. Eikä olisi millään lähtenyt edes yöunille yläkertaan, unisohvalle.

 

Kankaat ostin varmaan kohta jo 10 vuotta sitten Finlaysonin tehtaanmyymälästä, kilopalakorista löytyi 3 eri väristä palaa. Laatu lienee sisutuskangasta tai sitten erittäin tukevaa päiväpeitekangasta (kenties hotellikäyttöön?). Siis vallan erinomaista koiranpetilaatua!!

Tyynypussien koko on n. 50*80, sisälle on tungettu 60*80 jättityyny, tulee mukavasti pöyhyttä! Ja koirat tykkää!!