maanantai 31. tammikuuta 2011

Nukkekurssin satoa

Viikonloppu meni siis Opiston sukkatrikoonukkekurssilla. Olipa taas hauskaa! Opettajamme Sari Jaakola on itsekin kovin hassahtanut nukkeihin, hänen kursseillaan on TOOOOOSI kiva käydä! Tämä oli jo kolmas sukkatrikoonukkekurssini Sarin ohjauksessa, lisäksi olen käynyt hänen Olga Doll -kurssillaan.

Sukkatrikoonuken keho tehdään rautalangasta, piipunrasseista, superlonista, vanusta ja 20 den sukkahouisuista sekä päähän kämmenen kokoinen pala pahvia. Lisäksi tarvitaan pitkä neula, ompelulankaa, kuumaliimaa, pari helmeä silmiksi, vähän meikkejä, fiksatiivia meikin kiinnitykseen, tukkatarpeet ja vaatekankaat. Kaiken kruunaa tekijöiden iloinen mieli!

Ja aivan ihania nukkeja kurssilla syntyikin!! Esimerkiksi tämä kotitonttu. Katsokaa nyt, miten hyväntahtoinen ilme hänellä onkaan! Eihän tällainen kotitonttu voi tuoda pirttiin kuin roppakaupalla hyvää onnea, lapsilykkyä ja leveää leipää!!

Entäs sitten tämä Suomi-neito, eikö olekin korea!? Nuken puku on tehty aidoista Hämeen kansallispuvun kankaista, liivinkin vielä saanee asunsa lisukkeeksi. Neito sai myös aidot nahkakengät, mutta olivat kuvaa otettaessa juuri suutarilla (= työn alla).

Tämä vähän arvokkaampi rouva on Maria, tekijänsä isoäidin mukaan nimetty. Maria on varsin kookas nukke...

... vaikka kovin pieneltähän hän näyttää Tuomaksen rinnalla! Tuomas on isoin koskaan näkemäni sukkatrikoonukke, aikuisen miehen kokoinen. Tekijänä oli rohkea naisihminen, tämä on nimittäin hänen ensimmäinen nukkensa!! Kunhan Tuomas saa kumiteräsaappaat jalkaansa, hän muuttaa kesämökille.

Kuvat julkaistu kurssilaisten luvalla.

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Beatles Happening 2011

Olimme Siskon kanssa eilisillan Tampere Beatles Happening Come Together -konsertissa, Sisar hinkui sinne jo vuosi sitten. Löin kaksi kärpästä yhdellä iskulla: joululahjaongelmaan helppo ratkaisu ja samalla sain ängettyä itseni seuralaiseksi.

Lämppärinä oli Agents. No, Agents soitti agentsia. Alussa Esa Pulliaisen kömpelöt rockarin kliseiset maneerit huvittivat, mutta myötähäpeän tunteen virittyä tuuletin kitarisojani varsin estottomasti, ainakin kahdesti olin nukahtaa. (Kuva: EMI)

Tauon jälkeen lavalle kipusi The Apple Jam Seattlesta, USAsta. Enää ei suupieliä venytelty!! Toljotin lumoutuneena rumpalin ilmiömäistä kapuloiden heiluttelua, oma jalka vispasi ja käpälä löi tahtia... Olin ihan haltioissani.

The Apple Jam soittaa Beatlesin 60-luvun alkupuolella tekemiä biisejä, joita Beatlet eivät kuitenkaan itse ole levyttäneet vaan antaneet muille brittiläisille artisteille. The Apple Jam on sovittanut biisit uudelleen Beatles-tyyliin ja levyttänyt ne käyttäen tuon ajan mikrofoneja, soittimia ja äänitystekniikkaa, tavoitteena mahdollisimman alkuperäinen Beatles-soundi.

Sisko huomasi fiilistelyni, osti väliajalla bändin cd:n, minulle! Kiitos!! Tänään huudatin sitä mennen-tullen matkalla sukkatrikoonukkekurssille. Täytyy sanoa, että levyn perusteella en keikalle olisi lähtenyt, aika tylsää jollotusta... Mutta lavabändinä aivan mahtava, mieletön meno, lyömätön karisma!!!

Katso The Apple Jam Facebookissa, sis. mm. paljon YouTube videoita.

Illan pääesiintyjä oli brittiläinen The Overtures. Tuhti setti 60-luvun parhaimmistoa!! Tämä oli Siskon mieleen! Biisit tulkittiin äärimmäisellä ammattitaidolla, Beatlesista Shadowsiin, Simon & Garfunkelista Rolling Stonesiin.

Sanalla sanoen LOISTAVA ilta! Siinä sai kyllä lipulleen vastinetta, 4½ tuntia mahtavaa menoa. Tai, no, otetaan se Agents pois - 3½ tuntia kerrassaan mainiota meininkiä!

Ensi vuonna uudestaan!!??!!

PS. Sukkatrikoonukkekurssi jatkui koko viikonlopun, päättyi tänään. Nyt minulla on sitten neljä (4 !!) keskeneräistä työtä... Palataan asiaan viikolla.

lauantai 29. tammikuuta 2011

Hieronta on vaarallista!

Sain työterveydestä lähetteen fysikaaliseen, selkä ja niskat olivat taas ihan sykkyrällä. Olen nyt käynyt 3 kertaa, tuntuu jo paljon paremmalta. MUTTA...

... käynnit ovat HYYYYYVIN vaarallisia!! Hierojani (fysioterapeutti OMT, akupunktiohoitaja) vastaanottaa Tullintorilla, ja koskaan ei ole niin kiire takaisin töihin, etteikö ennättäisi pyörähtää Tullintorin Eurokankaassa! Paluumatkalla kuljen myös 1-4 kirjakaupan ohi, vähän reitistä riippuen. Ja ihan PAKKO on siis pysähtyä hieman hengähtämään sellaiseen, ettei vahingossa paikat jumiudu uudestaan liikaa kiirettä pitämällä...

Paljastan teille hoitojen vaikutukset:

1. hoitokerralla vähän tilkkutyökankaita ja muutama kirja Suuri kuu -alesta.

2. hoitokerralla vähän tilkkutyökankaita ja muutama kirja Suomalaisen kirjakaupan alesta.

3. hoitokerralla ei tilkkutyökankaita, mutta muutama kirja Akateemisen kirjakaupan alesta.

Hoidot ovat olleet siis HYVIN tuloksellisia! Tosin talouspoliittiselta näkökulmalta katsoen pitkittyneet hoitojaksot jouduttavat väistämätöntä perikatoa...

Olenkin tehnyt taas vakaan päätöksen: tipattoman tammikuun jälkeen koittaa  herumaton helmikuu!! Ei heru centtejä turhuuden turuille, ei virtaa viini vieläkään! Saunajuomaksi viinimarjamehua, iltadrinkiksi vaniljateetä.

Vain kolme poikkeamaa sallitaan:
1. Sovittu Opiston retki kangastukkuun (oi-joi-joi-voi-VOI-VOI-voi!!)
2. Stockmann lähettää kanta-asiakkaiden tarjouskupongit aina helmikuussa, aion hyödyntää ne terveelliseen tuotteeseen, jota olen jo jonkin aikaa havitellut ja joka ei koskaan ikinä milloinkaan tulisi kuitenkaan alennusmyyntiin.
3. Kuun lopulla kilistellään kuohuvaa Miehen ikääntymisen kunniaksi.

Kunhan helmikuu ei olisi myös helvetillisen hermojariipivä, henkisesti hedelmätön, heikko ja hetkittäin hengetön...

perjantai 28. tammikuuta 2011

Jeanne d'Arc Living

Titin blogin Titti ystävällisesti paljasti kommentissaan, että aiemmin vain nettisisustuskauppojen kautta myynnissä ollut The Jeanne d'Arc Living Magazine olisi nykyisin tyrkyllä myös Stockmannilla. Kiitos Titti!

Kun reittini suuntautui kylille, piti sitten tietty poiketa Stockalle. Ei löytynyt!! Naapurista eli Akateemisesta kirjakaupasta lehti löytyi, myyjä vahvisti, että on heidän valikoimissaan kaikkien aikojen ensimmäinen numero.

Hinta 9,95 hieman hirvitti, mutta PAKKOhan sitä uuteen aviisiin on tutustua!! Lehti on kyllä hyvälaatuinen, painettu paksulle paperille, kuvat hohdokkaita. Ja jos päätän myydä sen joskus kirpputorilla, saan siitä varmaan vielä vitosen...

Mitä lehdestä tykkäsin? Olinko myytyä naista? Häikäistyinkö JDA-tyylistä?

Kuvat olivat kauniita, väritykseltään harmonisia, selvästi jo keväisen kepeä meininki. Mutta en minä kotiani JDA-tyyliin haluaisi sisustaa! Rappioromanttisia koteja, lähinnä kesähuvilan - tai pahimmillaan siirtolapuutarhamökin - mieleen tuovia, on nähty jo yllin kyllin!! Eipä lehdestä mitään järin uutta tai järisyttävää silmiin pistänyt, varsin heppoinen anti. Monessa suomalaisessa sisustusblogissa on samaa tyyliä sovellettu elävämmin ja ilmeekkämmin.

Aika hupaisaa oli, että samana päivänä kotiinkannetussa Talo&Koti -lehdessä oli samaisia kuvia kuin JDA:ssa otsikolla "Kaatiksen helminauha". 
  
Yhden idean myönnän kuitenkin saaneeni! Työhuoneen "kirkonpenkin" alla on nyt ompeluhuoneeseen matkalla olevia (matka on tähän mennessä kestänyt ½ vuotta...) pahvilaatikoita, työhuoneeseen TÄYSIN sopimattomia muuten kuin kokonsa puolesta - mauton romanttinen rönsy tiukan asiallisessa työhuoneessa!

Kirpputoreilta tai vanhaintavarainkaupasta koitan JDA:n innoittamana löytää penkin alle paremmin tyyliin sopivia vanhoja matkalaukkuja, mieluiten nahkaisia metalliheloin... Kunpa joskus onni suosisi!!

HUOM! Kuvat viimeisiä lukuunottamatta poimittu JDA Magazinen -kotisivuilta.

torstai 27. tammikuuta 2011

Tilkkukurssille!

 
Päivölä on päivittänyt sivuilleen tulevia lyhytkursseja. Alunperin aprilliviikonlopuksi ajateltu tilkkukurssi näkyy siirtyneen viikolla eteenpäin.(Kuva: Jaana Mikkolan tilkkutyötarvikelaukku)

Itku ja hammasten kiristys! Olin antanut Miehelle joululahjaksi liput samalle viikonlopulle Club for Five & UMO -konserttiin! Miehen musiikkimaku on vähintäänkin anarkistinen: sota-ajan iskelmiä ja vanhaa punkkia... Tangokonsertti big bandin ja a cappella -lauluyhtyeen voimin olisi ollut oikein oiva valinta, sopivasti ravisteleva! (Kuva: Tampere-talon sivuilta)

Kipaisin Tampere-talon lipputoimistoon anelemaan, suostuisivatko vaihtamaan jo lunastetut liput. Niin ei kuulemma tehdä. Olin kai aika säälittävä horkkaa lähentelevässä tilkkukuumeessani, koska heltyivät! Sain liput vaihdettua Johanna Iivanaisen esitykseen POIKKEUStapauksena. Uskon pehmojazzin uppoavan Mieheen, kenties vielä päädymme jonain suvena Kirjurinluodolle... (Kuva: Tampere-talon sivuilta)


Päivölän tilkkuviikonloput ovat 8.-10.4 ja 26.-28.8. ja näiden lisäksi vielä kokonainen tilkkuviikko (ma-pe) 4.-8.7.!!! Opettajana kursseilla innostava Jaana Mikkola.

Ilmoittauduin kaikille!! Kyllä on ihme, jos en saa tehdyksi suoristusraudoille suojapussukkaa!!

Taisin syksyllä koukuttua pahemman kerran... Päivölän tilkkukurssin yhteenveto luettavissa täältä.

Edellisen kurssin satoa nähtävissä myös seuraavissa blogeissa:
Maikin tilkut (aiemmalta leiriltä)

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Onnenkantamoinen

Myöhästyin sitten bussista! Säntäsin D-kulman takaa kohti bussipysäkkiä pohkeet maitohapoilla, kun onnikka livahti ohitseni. Kuski vain vilkutti iloisesti, hän tiesi minunkin tietävän, että olin aika reippaasti myöhässä...

Melkein puoli tuntia seuraavaan vuoroon. Ei kannata palata töihin, ei kannata lähteä kaupoille, Nesteen seisonutta kahvia ei tehnyt mieli. Lunta tuiskusi, hiukset kastuvat, mitä pirua tässä tekisi? Näyttää omituiselta, jos bussikatoksen penkillä kaivelen kutimen esiin, työn edetessä lumikinos kasvaisi pään päällä...

Silmiin pisti viereisen liikerakennuksen ikkunoiden isot plakaatit, Hairstoressa ALE, satoja tuotteita alkaen 1 €. Kipaisin sisään.

Vajaassa puolessa tunnissa ehtii lukea aika monen purkin ja purnukan tuoteselosteen... Jotain päätyi ostoskoppaankin: 3 shampoota, 3 hoitoainetta, 5 muotoilutuotetta ja 2 hiuslakkaa maksoivat yhteensä paljon vähemmän kuin normaalihintainen kampaamoshampoo hoitoaineen kera!! Alennusprosentin laskin olevan huikeat -78%!! Onni onnettomuudessa?

Ei, ei, en aio tällaista tököttimäärää omaan kuuppaan kiskoa, isoin osa päätyi jälleen lahjalodjuun, omaan peilikaappiin vain muutama tuote. Minulle kelpaa vallan mainiosti marketin shampoovalikoima, hiuslakkakin on useimmiten ihan peruslaatua, mutta lämpökäsittelyiltä suojaavan hoitoaineen kanssa olen fanaattisen tarkka, sen ostan aina kampaamosta. Nyt sain 3 putelia kolmanneksella yhden lempilitkun hinnasta - kyllähän se tekee nuukan ihmisen onnelliseksi!!


Aihetta liipaten: jokunen päivä sitten hierojalta tullessani näin (jossain muussa) kampaamossa alessa minikokoisia suoristinrautoja, söpön pinkkejä ja violetteja. Olen tuhannesti manannut matkoilla isokokoista ja painavaa suoristinta, en siis epäiröinyt hetkeäkään matkakoon hankkimista!! Nyt pitää sitten vaan varata matka...

Ai niin, mutta ennen matkaa tälle pitää tietenkin tehdä tilkkutyönä säilytyspussukka! Onhan sitä kuumuudenkestävää vanuakin vielä jäljellä, kun en ehtinytkään tehdä jouluksi patalappuja... Pitää siis ilmoittautua Päivölän tilkkutyöleirille!!

PS. Hairstoren ale näkyy olevan käynnissä heidän nettimyymälässäänkin.

tiistai 25. tammikuuta 2011

Haaste

Sain Talo maalla -blogin mukavalta Minnalta KIEHTOVAN haasteen! Ohjeistus kuului näin:

"Menkää johonkin sellaiseen paikkaan, jossa käytte harvoin. Kuunnelkaa sen paikan ääniä. Kirjoittakaa sen jälkeen muutama minuutti paikan äänistä ja siitä mitä se teille kertoo."

Ensimmäinen ajatukseni oli "EI! Ei voi! Ihan liian kylmä, ei tarkene...", mutta kun luin Minnan äänimaailmaa hänen omalta talviselta takapihaltaan, tiesin jo, mihin haluan mennä!!

Reilu viikko siinä meni, ennen kuin pääsin äänten lähteelle! Kolmena päivänä kuljin ohi, ekalla kerralla tarkistin aukioloajat, toisella kerralla unohtui kamera, kolmannella kerralla olin myöhässä toisesta "menomestasta". 

Aamulla valmistauduin hyvin: putsasin korvat, käsilaukkuun kamera, muistilehtiö ja lyijytäytekynä. Töistä lähdin pari tuntia normaalia aikaisemmin, suuntasin bussilta suoraan kohteeseeni, avasin raskaan oven, kiipesin portaat ylös, etsin katseellani vapaata paikkaa...

Istuin, muistilehtiö esiin, kynä käteen. Silmäilin ympärilleni, virittäydyin, keskityin. Katsoin kelloa, 16:38.

Silmät kiinni kirjoitin äänet ylös, samaan tapaan kuin aina töissäkin palavereissa, neuvotteluissa, kehityskeskusteluissa. En taida kovin luottaa muistiini...
 
Askelia, kevyitä. PIP. PIP. PIP. Hiljaista puhetta, sanoista ei saa selvää.
PIP. PIP. PIP."Kiitos!", se lausuttiin lämpimällä äänellä. Askeleet kulkevat taitseni. Varmaankin vakiasiakas?
Kopiokoneen ääni, se syöksee kidastaan paperisaastetta hurjalla vauhdilla. 
Papereiden kahinaa, kipakat piikkikorot kipittävät vauhdilla kuulumattomiin. Eikö tämä lattiamateriaali olekaan äänetön??
Kolahtelua, pamahtelua, narisevat talvijalkineet  - ei, ei se selvästikään ole!
PIP. PIP.
Kolikot kilisevät, ne heitetään kevyellä otteella laatikkoon, puulaatikkoon. 
PIP. PIP. Kolinaa. PIP. PIP.
Jälleen narskuvat kengät, kumipohjissa varmaan lunta?
PIP. Milloin kopiokone vaikeni?
PIP. PIP. PIP. Taustalta kuuluu lasten ääniä.
PIP. PIP. PIP. Kannet kolahtelevat tiskiin. PIP. Lisää kansien läpinää. PIP.

Yhtäkkiä yllättävä hiljaisuus, kuollut hetki.

PIP. PIP. "Joo!" PIP. PIP.
Jotain raskasta laitetaan pöydälle, vaimeaa puhetta, kiivastahtista näppäimistön naputusta.
PIP. PIP. PIP. PIP. PIP. PIP. PIP - tulisin hulluksi tällaisessa työpaikassa!
PIP. TYT!
Paukahduksia, kolinaa, PIP. PIP.
Joku heittää kuulakärkikynän puulaatikkoon. Se ei kilahda kolikoita vasten, sen täytyy siis olla eri laatikko kuin kolikoille.
PIP. PIP. PIP.
Ilmastointikone humisee. Aika voimakkaasti. Onko se ääntelihtinyt kaiken aikaa??
PIP.
Kassin vetoketju. Vedetäänkö se kiinni vai auki? Tekisi mieli vilkaista, millainen kassi on.
Rykimistä. PIP. Tuolin narinaa, karkkipaperin rutistus, konvehtipaperin.
Nitoja napsahtaa. PIP.
Kansion lukkomekanismi napsautetaan auki, paperit kahisevat, lukko napsahtaa kiinni. 
PIP. PIP. PIP PIP. PIP. 
PI-PIP, kuin kaikuna. PI-PIP.
Hälinää, isohko nuorisojoukko tallustaa portaita ylös.
PIP. Tuoleja kiskotaan, ryminää. PIP.
Joku puhuu puhelimeen, vaimeasti, tukahdetusti.
Vilkaisen kelloa, 16:48.
PIP. PIP. PIP. PIP. PIP. PIP. PIP. PIP. PIP. Vaivun transsiin.


Arvasitte varmaan, missä kävin? En ole käynyt yli 10 vuoteen! Aika kauheaa!

Aiemmin kävin usein kirjastossa. En tosin niin usein kuin Sisko, joka alkoi lapsena lukea kirjaston kirjoja aakkosjärjestyksessä, kun oli mielestään lukenut jo KAIKKI  kyläkirjastomme kiinnostavimmat kirjat. Hän pääsi aakkosissa aika pitkälle...

Kirjastossa käyminen muuttui yksinkertaiseksi mahdottomaksi! Kunnat ja kaupungit supistivat säästökuureissaan aukioloaikoja, ja jos joskus ehdinkin jotain lainata, en saanut kirjoja palautetuksi, kun aivottomien vandalistien tihutöiden vuoksi palautusluukut suljettiin munalukoilla.

Sakkomaksut alkoivat olla aika hurjia! Tuntui älyttömältä maksaa resuisesta, rasvatahraisesta, koirankorville luetusta, mahdollisesti jopa tylsästä kirjasta useita kymppejä (markka-aikaan!), kun kirja ei sitten jäänyt edes itselle! Pöh, ostan itse omat kirjani, alennusmyynneistä!

Huomaan, että tekstini ei täysin vastannut tehtävänantoa! Kirjoitin kyllä "paikan äänistä", mutta en juurikaan "siitä mitä se --- kertoo". Äänet tuntuivat niin arkisislta, että ne eivät juuri herättäneet muistoja tai mielikuvia. Paitsi ne sakkomaksut palasivat mieleen kolikoiden kilahdellessa...

Muuten Minnan haaste avasi uudelleen oven mielenkiintoiseen maailmaan! Jäin kiertelemään pitkäksi toviksi hyllyjen väliin! Kirjoja oli nostettu esille kiinnostavalla tavalla, palautettujen kirjojen kärryjä oli ihan pakko näpelöidä. Kyyläsin kaula pitkänä, mitä ihmiset käsivarrellaan kanniskelivat, millaista kirjallisuutta kansa lukee... Koeistuin keinutuolin, vihreän vakosamettiretrotuolin kiersin kaukaa, lastentuolille en uskaltanut istua, etten hajota...

Erityisesti tämä innosti!! Esillä oli paljon ja monipuolisesti kädentaitokirjoja, niiden viereisellä pöydällä neule kannustavan tekstin kera:

SAA KUTOA ELI NEULOA :)
- kokeile, pysyvätkö puikot käsissä
- kokeile, miltä neulominen maistuu
- kudo vaikka kuvioita
... tai nurin oikein nurin...
... tai oikein oikein oikein...
... luovasti
... muuten vain


Mitään en lainannut, koska ehtisin palauttaa?? En edelleenkään halua maksaa sakkoja... Ja mahtaisiko kirjastokorttinikaan enää olla tallessa? Myös alakerran lehtienlukusaliin voisin poiketa... Ja ehkä vähän kutomaankin?

KAIKKI kirjoittamisesta tai äänistä tai kirjoittamisesta ja äänistä kiinnostuneet saavat MIELUUSTI ottaa haasteen vastaan! Olisi kiva lukea muidenkin kuuloelämyksistä, vinkkaa siis mielellään, jos haasteen otat vastaan!

PS. Matti Yrjänä Joensuu vierailee kirjastossa 8.2. kertomassa kirjoittamisestaan - sinne nyt ainakin voisin mennä...

maanantai 24. tammikuuta 2011

Täydellistä rötjäilyä!

Ah, miten virkistävä sunnuntaipäivä olikaan!

Nukuimme pitkään, herättyäni Michael Palmer viihdytti peiton alla pari tuntia, yöpaita päälle ja aamukahvin keitolle, sieltä sukellus sohvan syleilyyn yhdessä Michaelin kanssa.

Iltapäivällä siirryin lempinojatuoliini sinivuokkopeitteen ja ompeluneulan kanssa, Mies lenkitti koirat ja lämmitteli lounaaksemme mikrossa edellispäivän jämiä: kasvisgratiinia, uuniperunamuusia ja kotitekoisia lihapullia.

Miehen lähtiessä illaksi töihin jaksoin esittää muutaman tunnin tarmokasta emäntää: silitettävien pino madaltui silminnähden!

Illaksi juutuin koneelle, kerrankin oli aikaa lukea lempiblogejani oikein urakalla, tutustua jokusiin uusiinkin. Kyllä bloggailijat laittavat kauniita koteja, tekevät upeita käsitöitä, harrastavat mielenkiintoisia asioita - ehtivät ja jaksavat!! Ihan huimasi...

Pää pyörällä könysin puolen yön maissa yläkertaan, riisuin yöpaidan ja yhtään empimättä otin petiseurakseni Kjell Ola Dahlin, Michael oli jo liki unohtunut...

Hah, päivän aikana ihan pukeuduinkin: vaihdoin yövillasukat päivävillasukiksi ja illalla taas takaisin!!

Työviikon alkajaisiksi onkin ollut ihanan rentoutunut, latautunut, voimautunut olo!! Lisää toimettomia sunnuntaipäiviä!!!

PS. JOS olisin vetänyt päiväksi jalkaani ruskeita palmikkosukkia pirteämmän väriset sukat, olisinko ollut aikaansaavempi?

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Kuin sinivuokkoja

Joku saattaa ehkä muistaakin taannoisen virkkausvillitykseni ensimmäisen ilmentymän sitten alakouluvuosien? Kasvivärjätyistä 7 veljestä -langoista aloin kurssikaverini Kirsin esimerkin innostamana väkertää isoäidinneliöitä, ja sain koottua ne ihan tilkkupeitoksi asti. Minun tekemänäni peite näytti tylsältä, siirsin sen pariksi kuukaudeksi hautumaan komeron hyllylle odottamaan uutta tulemista...

Ta-daa! Tällainen siitä sitten tuli, kun virkkasin vähän lisuketta reunaan ja lisäsin heppoiset kukat, kokenillisekoituksella värjätyt. Nyt on ihan pakko sanoa, että kuva ei tee oikeutta, luonnossa työ on kivemman näköinen! Kuin sinivuokkoja nousemassa kuivuneiden lehtien keskeltä!

Virkkaaminen ei ollut isokaan homma, mutta kukkien kiinnittämiseen meni aikaa, kun ompelin jok'ikisen terälehden käsin kiinni.

Lötkö on ylen ihastunut peitteeseen! Aina kun silmä vältää, koira suorastaan hyökkää sen kimppuun ja myttyää pesäkseen. Ehkä peitossa tuoksuu vielä koivunlehti, suopursu, tarhakäenkaali - KESÄ?

Viikonlopun tyynykurssin anniksi jäi jo aiemmin esitellyt enkelipussukat ja LISÄÄ keskeneräisiä töitä...Yhtään tyynyä en siis saanut valmiiksi!! Pari on viimeistelyä vailla, yllättävän isotöisiä, esitellään aikanaan...

Kotiin tulin innosta täristen, hillitön tyynynhuristeluhimo päällä. Katin kontit, homma enää kotona jatkunut! Appiukko oli tullut kiinnittämään Miehen avuksi suihkuhuoneen oven karmeja, siihenhän se inspiraatio sitten taas hiipui... Mutta remontti sen sijaan eteni jälleen pienen kananaskeleen verran!!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Tunnustuksia

JaanaElina ihanaisesta Aika on taikaa -blogista piristi päivääni kivalla tunnustuksella! Kiitän nöyrimmästi!

Tunnustuksen henkeen kuuluu kertoa itsestään 7 faktaa.

Hui, onko jotain mitä en vielä olisi ehtinyt itsestäni hölistä?? Yritetään...

1. En ole vähimmässäkään määrin liikunnallinen. Kouluaikana VIHASIN liikuntatunteja, varsinkin hiihtoa, pesäpalloa, opettajaa ja yleisurheilukilpailuja.

2. Tykkäsin kyllä luistelusta ja uinnista - omalla ajalla. Talvisin luistelin joka ilta - niin pitkään, että varpaat olivat tunnottamat ja näpit niin jäässä, ettei luistimia saanut enää jalasta. Kävelin kotiin luistimissani ja odottelin porraskäytävässä sormien sulamista - siihen on vierähtänyt useita tunteja elämästäni... Kesäisin kävin uimassa päivittäin, useampaan kertaan. Uimaan piti päästä heti kun uimarannan laiturilta pääsi hyppäämään veteen, siellä sitten "nautin" uinnin riemusta jäälauttojen keskellä - enempi se taisi olla näyttämisen halua...

3. Enää en ui enkä luistele - uikkarit ja luistimet kyllä omistan. :o)

4. Hiihtovihasta huolimatta hankin yli 10 vuotta sitten sukset sun muut tykötarpeet. Olen käynyt tänä aikana hiihtämässä ainakin 3 kertaa. Ei se ihan hirveän kamalaa ollut, ainoastaan epämiellyttävää.

5. En ole vähimmässäkään määrin musikaalinen. Koulun kuorossa kyllä lauloin, äänilajini (vai mikä se on?) on altto.

6. Eilisessä työtilaisuudessa minua haastateltiin tilaisuuden järjestäjän asiakaslehteen.

7. Mies oli ylen onnellinen, että en lehtikuvassa esiinny pukeutuneena mari-raitaan! Minäkin olen - kukaan ei nimittäin takuulla edes tunnista minua ilman mari-raitaa!!


Tunnustus pitäisi luovuttaa 15 blogille eteenpäin. Olen kapinallinen, en aio tehdä niin! Mielessä olisi kyllä useita tunnustuksen ansaitsevia blogeja, mutta koneesta loppuu ihan juuri akku... Tunnustuksen saavat siis ihan kaikki blogini lukijat - erityisesti iloisen mielen tuovat kommentoijat!!

Sokerisen suloista viikonloppua!!

perjantai 21. tammikuuta 2011

Raidasta palloon?

Pakkanen on taas kiristymässä, nämä eivät kuitenkaan ole kuurankukkia... Kenties pääsen jo viikonloppuna näyttämään, mihin nämä päätyvät. EI, se ei ole mitään kokeilevaan käsityöilmaisuun liittyvää - valitettavasti...

Tänään on töissä vähän virallisempaa ohjelmaa, ja kauhukseni huomasin, ettei kaapista löydy MITÄÄN päällepantavaa! (Mjaa, olisivatkohan kaikki siellä silitettävien kopassa...??) Eihän raitapaitaa sentään ihan joka paikkaan kehtaa päälleen kiskoa! Oli pakko kipaista kaupan kautta, mutta jotta en harhautuisi liian kauaksi piintyneestä tyylistäni, päädyin mari-raidan sijasta nanso-palloon.
Hih!

torstai 20. tammikuuta 2011

Ahdistaa!

Olin illalla Opistolla Kokeileva käsityöilmaisu -tunneilla, saimme uuden tehtävänannon: "Valon ja varjon leikki" häviävää materiaalia käyttäen, työtapana konekirjonta.

Kiva, kiva! Sain heti idean, mihin haluan valmiin työn sijoittaa. Aihe ei vielä täysin kirkastunut, ideantynkää kuitenkin jo pukkasi...

Tajusin myös kauhistuen, että MIKÄÄN kokeilevan käsityöilmaisun töistä ei ole valmistunut!!!

Ensimmäisenä lukuvuonna PITI tehdä KÄSINKIRJONTATYÖ (aloitettu, tehtykin vähän, mutta purettu, kun en ollut tyytyväinen työn jälkeen, sen koommin ei merkittävää etenemää), SÄILYTIN (tilkkutyövälineiden säilytyslaukku on edelleen vaiheessa) sekä KANKAANVÄRJÄYSTÄ (muutamia kokeiluja, mutta ei mitään valmista).

Tänä toisena lukuvuonna aiheina on ollut KUVAKUDOS (senkin aloitin, mutta purin, kun en ollut tyytyväinen työn jälkeen, sen koommin ei merkittävää etenemää), RYIJY (ryijykankaan reunat vasta sik-sakattu) ja nyt siis pitäisi aloittaa jo HÄVIÄVÄ MATERIAALI.

AHDISTAA!

Päätin, että jos en viimeistään kesän aikana saa tehtyä vähintään puolia annetuista töistä ihan viimeistä piirtoa myöden valmiiksi, en aloita enää kolmatta lukuvuotta ensi syksynä!!

Se olisi kyllä harmi! Kurssi on todella kiva! Innostava Opettaja, mahtavat kurssikaverit, upea fiilis, mieletön ryhmähenki, itsellä valtavasti innostusta ja ideoita - miksi en vaan saa mitään aikaiseksi???

Sentään yksi hyväkin kokemus eiliseen kurssi-iltaan liittyy. Kotimatkan tallustelin kuin pumpulissa, ne vähäiset vaimeat äänet, jotka kuulin, tulivat nekin kuin toisesta maailmasta, pehmustettuina. Lumihiutaleet leijuivat hiljakseen, puut olivat verhoutuneet kauneimpaan talviasuunsa, ristin sieluakaan ei näkynyt, hiljaisuus humisi.

Leijailin kotiin.

Tänään aamulla ensitöikseni peruin Kädentaito-messuilta tilaamani Suuri Käsityö -lehden vuosikerran. Lehti osaltaan lisää ahdistusta, sekin on vain täynnä tekemättömiä käsitöitä!

PS. Itseäni taitavampien ja ahkerampien kurssikavereiden töitä on ihailtavissa mm. Naukuvat lankakerät ja Oliivin Portfolio -blogeissa. Ja täällä vielä useita lisää Oliivin dokumentoimina.