God Save the Queen

Buckinghamin palatsin myymälästä mukaan lähtenyt keittiöpyyhe - Ellun 60-vuotiskruunajaisten kunniaksi - muuttui tyynynpääliseksi.

Tarkkaan ottaen istuintyynyksi työhuoneen tuoliin.

Keskellä komeilee Sukkanauharitarikunnan tunnuslause Honi soit qui mal y pense (Häpeä sille, joka tästä pahaa ajattelee). Eihän siis kukaan pistä pahakseen, että käyttötarkoitus vaihtui uunituoreiden pullien päältä pyllyn alle??

Meillähän ei leivota, ainakaan pullia!!

Ei sen jälkeen, kun eka poikaystävä sanoi - kohta 30 vuotta sitten - pikkupulliani superpalloiksi. Elinikäinen trauma! Vaikka hänen pullansa sen kummempia olleet: ohjeen ½ desilitran rusina-annoksen tulkitsi puoleksi litraksi. Rusinapullia, hah, pikemminkin rupisammakoita! Rusinaa pökkäsi vierivieressä - siitäs sait, mokoma!

Sukkanauharitarikunta (Order of the Garter) on Edvard III:n (kuvassa) vuonna 1348 perustama englantilainen kunniaritarikunta. Ritarikunnan jäsenyys suodaan erittäin harvoille ja sen voi myöntää ainoastaan monarkki. Kuningattaren lisäksi ritarikunnassa on vain 24 täysivaltaista jäsentä, joiden lisäksi ritarikuntaan voi kuulua muitakin jäseniä, yleensä Englannin ja muiden maiden kuninkaallisia. Ritarikunta on Englannin vanhin ja arvostetuin.

Myönnettävät arvonimet ovat Knight Companion (KG) ja Lady Companion (LG). Ritarikunnan jäseniä ovat mm. entiset pääministerit Margaret Thatcher ja John Major, Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa, Alankomaiden kuningatar Beatrix ja Norjan kuningas Harald V. (Kuva ja lähde: Wikipedia)

PS. Olipa mielenkiintoinen ja jännittävä vaali-ilta!! Jännitysnäytelmälle jatkoa 2 viikon kuluttua... (Kuva: Iltalehti)

Rulokaappi ja muuta ihanaa

Keväällä kerroinkin, miten sain Äidin Sedän jäämistöstä Iittalan lasia, pellavapyyhkeitä ja kuvassa olevan kellon, Sedän omin käsin tekemän.

Nyt Sedän talo, Äitini lapsuudenkoti, on myyty mukavalle nuorelleparille ja talo tyhjennettiin myös kalusteista. Osa jäi taloonkin, mutta kaappikellon - sekin Sedän itsensä tekemä - Sedän Tytär antoi Äidille ja Isälle. Upea ja arvokas muistolahja

Sedällä oli rulokaappi, jossa hän säilytti työkalujaan millinsuorissa riveissä. Kaappi on yksi upeimmista kalusteista, joita koskaan olen nähnyt! Siitä varmaan juontaa intohimoni Billnäsin kalusteisiin...

Rohkenin esittää Sedän Tyttärelle, että jos kaapille ei ole loppusijoituspaikkaa, olisin halukas ostamaan sen. Ei ollut kuulemma paikkaa, saisin kyllä kaapin, mutta maksutta. Röyhkeyteni vähän hävetti, mutta voisimme sentää auttaa viimeisten tavaroiden kuljetuksessa.

Ja nyt rulo komistaa työhuonettani!! Mikä kaunokainen, oikea unelmien täyttymys! Googlailin vähän, epäilisin rulon olevan Billnäsin 438.

Siskon antama Beloved-avaimenperä sai viimein arvoisensa paikan! Sattumoisin tähän liittyy parikin yhdistävää tekijää: Sedän peruja saimme näitä samaisia Musla-kahvilusikoita ja kaiken kukkuraksi Setä oli Siskon kummisetä. Ne ihan selvästi vain odottivat toisiaan!!

 

Eikä siinä vielä kaikki!!

Sedän Tytär kysyi, huolisimmeko myös työtuolin. HUOLISIMMEKO?? Herranjestas, maksaisin mansikoita, pissaisin hunajaa!!! Mieskin on haaveillut Billnäsin nojatuolista vuosikaudet!

Tuolissa on hämmentävä Rebuilt -laatta istuimessaan...

... mutta mekanismi on Billnäsin alkuperäinen.

Setä oli VPK-veteraani. Sedän Tytär kertoi tuolin olevan lähtöisin palotalolta - kun palotalo muutti uusiin tiloihin, pistettiin kaikki vanhat kalusteet romuksi. Setä oli koonnut tuolin osista. Kenties tehnyt jonkin osan itsekin?

Tehdäänpä vielä kierros työhuoneessa:

Selkävaivoissani siirryin läppärin kanssa olohuoneen vaivaistuoliin, mutta nyt taitaa olla aika palata bloggailemaan entiselle paikalle työhuoneeseen...

Ihanaa, että Rakkauden talossa on tavaroita (Rakkauden talon originaalin lääkekaapin ja muutaman muun lisäksi), joilla on tarina ja tunnearvoa,  historia!!

Pääsiäisrauhaa

Pääsiäistä on vietetty rauhallisissa merkeissä, kotinurkissa. Alunperin suunnittelimme korkkaavamme mökkikauden, mutta kun ilma on ollut UPEA, miksi lähteä kylmän metsän keskelle kylmän järven rannalle värjöttelemään?

Olen siivoillut nurkkia, rauhalliseen tahtiin. On se kumma, miten niinkin tylsästä hommasta voi saada niin suurta tyydytystä!! Mutta kun töissä ei saa mitään näkyvää aikaiseksi (pöytäkirjoja ja muistioita ei lasketa!), tuntuu pölypallojen metsästys todella palkitsevalta! Puhumattakaan, jos saa jotain pientä muutosta aikaiseksi!

Täytyy kehaista Miestä tässä yhteydessä, hän yleensä huomaa, jos pölyrättiä on heiluteltu tai järjestystä muutettu! Nytkin töistä tullessaan huomasi heti, että verhot on vaihdettu ja cd-levyt siirretty - eikä olut edes työvaatteita saanut vielä päältään!!

Vaihdoin siis työhuoneen verhot. Valitettavasti tuoreempaa ENNEN-kuvaa ei löytynyt, työpöytä ja mattohan vaihdettiin jo eaiemmin (yläkertaan).

Uusi JÄLKEEN-ilme on aika lailla kevyempi!! Verho on onnekas löytö Eurokankaan 10 €/kg laarista. Kangas on aivan LUXURY -silkinomaista, mutta todennäköisemmin sekoitekuitua kuitenkin. Valmiiksi ommeltu malliverho, rypytysnauhoineen kaikkineen, paino n. 350 g - varsin mainio löytö!!

 

CD-levyjä on jo hetki suunniteltu siirrettäviksi Boknäsin karuselliin. Lopultakin homma suoritettu, aakkosjärjestystä täytyy vielä vähän tarkentaa!

 

Levyjen tilalle siirsin sisutuskirjat...

 

... ja sisustuskirjojen tilalle matkaoppaat. Niitä saisi olla enemmänkin!! Oi, reissuun taas mielisin!

Mies kokkasi pääsiäsisunnuntain päivällisen: alusta asti kotitekoisia valkosipuliperunoita (TAIVAALLISIA!) ja vuoan toiseen päätyyn koemielessä valkosipuliporkkanoita (VIETTELEVIÄ!) uuseelantilaisten lammaspihvien (HEKUMALLISIA!) ja tsatsikin (MUHEVAA!) kanssa, jotka huuhdeltiin alas (KAIKEN KRUUNAAVAN!) australialaisen punaviinin avulla.

Voisiko elämä enää täydellisempää olla?

PS. Kun tuli taas puunattua nurkkia, kehtaan ehkä viikolla laittaa kotikuviakin, jos ei muuta jutunjuurta ala löytyä...

PPS. Mies väittää, että aterian adjektiivit sopisivat paremmin HÄNEEN kuin tarjottuun päivälliseen - pyytää vastauksia ninim. "Vapautuu tarvittaessa nopeastikin".

Puuhapäivä

Ei sitten saatu vieläkään suihkuhuoneen kalusteiden vetimiä paikoilleen... Mutta teimme LOPULTAKIN listoituksen nallehuoneen (nyk. Miehen työhuoneen) liukuovikaaapistoon!!

Tuloksesta innostuneena listoitimme LOPULTAKIN myös alakerran eteisen. Edellinen puuska iski alkusyksystä ja silloin lista loppui kesken. Uusi listasatsi on odotellut inspiraatiota jo useamman kuukauden... Hiljaa hyvä tulee? No, vielä tarvitaan vähän akustoa, kittausta ja viimeistelymaalaus. Kesällä?

Tykkään muuten tuosta lääkekaapista ihan hillittömästi! Se on Rakkauden talon rakentajaperheen jäämistöä, löytyi autotallista - ei tarvinnut kuin pölyt pyyhkiä!! Lehtiteline on Boknäsiltä. 

Vessan oveenkin on ollut kyltti hankittuna jo ainakin puoli vuotta, ehkä sekin vielä joskus saadaan paikalleen... Tai sitten ei, en ole kovin vakuuttunut hankinnan järkevyydestä (tyylistä ei edes kannata puhua).

ENNEN:

Mies huusi opinnot aloittaessaan Boknäsin työpöydän huuto.netistä. Epäilin jo sillon pöydän olevan 2-metriselle liian sippoisen. No, 7½ kuukautta siihen meni, ennen kuin Mies myönsi asian...

Yhdessätuumin päätimme vaihtaa työpöydät, minä kun en ole nykyisin kauhean tykästynyt ylimassiiviseen omaan pöytääni (siitäkin huolimatta, että pöydällä on "poliittinen historia": ensimmäisen poikaystävän isävainaan vanha työpöytä, puoluetoimistolta. Olimme jo eronneet, mutta Antti-isä muisti minun aina ihailleen työpöytää ja kun toimistolle vaihdettiin uudet kalusteet, soitti haluaisinko vanhan pöydän, maksutta! Tottakai halusin!! Aikaa on siitäkin vierähtänyt jo noin 20 vuotta...)

... ja JÄLKEEN:

Työhuoneen toisesta nurkasta ENNEN:

... ja JÄLKEEN:

Ja sama omasta työhuoneestani, ENNEN:

... ja JÄLKEEN:

Ja jälleen käsissä on MATTO-ONGELMA: pöydän pienennettyä on työhuoneen matto liian pieni kasvaneelle lattiapinta-alalle!! Arggggh!

Boknäsin kirjakarusellin tyhjensimme cd-levyille, mutta puuhakkaan päivän päätteeksi päätimme (jälleen yhteistuumin) jättää täytön toiseen iltaan. Levyt pitää käydä läpi ja laittaa osa kierrätykseen, kaikki eivät karuselliin mahdu.

Ja arvatkaapas mitä vielä! Jappa-dappa-duu, makuuhuoneeseen ja Miehen työhuoneeseen asennettiin LOPULTAKIN verhotangot!!! Pääsenpäs suunnittelemaan ja ompelemaan verhoja!! Ha-haa!

Jeanne d'Arc Living

Titin blogin Titti ystävällisesti paljasti kommentissaan, että aiemmin vain nettisisustuskauppojen kautta myynnissä ollut The Jeanne d'Arc Living Magazine olisi nykyisin tyrkyllä myös Stockmannilla. Kiitos Titti!

Kun reittini suuntautui kylille, piti sitten tietty poiketa Stockalle. Ei löytynyt!! Naapurista eli Akateemisesta kirjakaupasta lehti löytyi, myyjä vahvisti, että on heidän valikoimissaan kaikkien aikojen ensimmäinen numero.

Hinta 9,95 hieman hirvitti, mutta PAKKOhan sitä uuteen aviisiin on tutustua!! Lehti on kyllä hyvälaatuinen, painettu paksulle paperille, kuvat hohdokkaita. Ja jos päätän myydä sen joskus kirpputorilla, saan siitä varmaan vielä vitosen...

Mitä lehdestä tykkäsin? Olinko myytyä naista? Häikäistyinkö JDA-tyylistä?

Kuvat olivat kauniita, väritykseltään harmonisia, selvästi jo keväisen kepeä meininki. Mutta en minä kotiani JDA-tyyliin haluaisi sisustaa! Rappioromanttisia koteja, lähinnä kesähuvilan - tai pahimmillaan siirtolapuutarhamökin - mieleen tuovia, on nähty jo yllin kyllin!! Eipä lehdestä mitään järin uutta tai järisyttävää silmiin pistänyt, varsin heppoinen anti. Monessa suomalaisessa sisustusblogissa on samaa tyyliä sovellettu elävämmin ja ilmeekkämmin.

Aika hupaisaa oli, että samana päivänä kotiinkannetussa Talo&Koti -lehdessä oli samaisia kuvia kuin JDA:ssa otsikolla "Kaatiksen helminauha". 

  

Yhden idean myönnän kuitenkin saaneeni! Työhuoneen "kirkonpenkin" alla on nyt ompeluhuoneeseen matkalla olevia (matka on tähän mennessä kestänyt ½ vuotta...) pahvilaatikoita, työhuoneeseen TÄYSIN sopimattomia muuten kuin kokonsa puolesta - mauton romanttinen rönsy tiukan asiallisessa työhuoneessa!

Kirpputoreilta tai vanhaintavarainkaupasta koitan JDA:n innoittamana löytää penkin alle paremmin tyyliin sopivia vanhoja matkalaukkuja, mieluiten nahkaisia metalliheloin... Kunpa joskus onni suosisi!!

HUOM! Kuvat viimeisiä lukuunottamatta poimittu JDA Magazinen -kotisivuilta.

Tervetuloa!

 

4. adventtisunnuntai kääntymässä iltaa kohti. Vieraat lähteneet, Mies ja koirat lenkillä, sauna lämpiämässä, koti siivottu, mieli lämmin, hellä.

"Vanhassa" blogissani oli kotikuvia satunnaisesti, korjataanpas asia! Tänään vieraat kiersivät tutustumassa nurkkiin, päästänpä muutkin kurkkimaan... Tervetuloa kierrokselle Rakkauden taloon!

 

Kuistin kautta...

 

... eteiseen.

Keittö on vasemmalla, mutta siellä oltiinkin jo muutama päivä sitten.

Keittiötä vastapäätä on minun työhuoneeni....

 Eteiskäytävän päässä oikealla on ruokailuhuone...

... ja vasemmalla olohuone.

 

Tässä vielä toisestakin suunnasta. Vasemmanpuoleinen nojatuoli on lempipaikkani, siinä kudoskelen villasukkia sun muuta silloin kun maltan jäädä tellun ääreen. Nytkin näyttäisi olevan 5 kudinta työn alla...

Yläkerran aulasta on käynti...

... makuuhuoneeseemme. Koirat nukkuvat sohvalla, me olemme toistaiseksi saaneet pitää oman parisänkymme.

 

Seinän takana on Miehen työhuone.

 

Yläkerrassa on myös pikkuruinen ompeluhuoneeni.

Jaa kellari? Sitä ei ole vielä joulusiivottu...

Nythän se alkaa - viimeinen kuumeinen joulunvalmisteluviikko...

Jouluista alkavaa viikkoa!!