Varjostinviritelmä

Joulu oli ja meni, ja vasta nyt (siis kun haahuilin epätoivoisena vaatekaupoilla...) sain hankittua kaipailemani punaisen varjostimen olohuoneen jalkalamppurimpulaan. Eikä ollut edes alennusmyynnissä! Tosin ei kovin montaa euroa normaalihinnallakaan...

Punainen värihän ei ole mikään joulujuttu, vaan koko tämän talvikauden väri - ja vaikka kesänkin, jos vaan Ikean päiväpeite kestää siistinä niin pitkään koirakäyttöä.

Vaan vähän tylsähän tuollainen yksivärinen törö on, vähän piti modifioida. Lisäpontta antoi Miehen kysymys, miksi kiva vanha varjostin on korvattu Ohukaisen ja Paksukaisen käyttämällä fetsillä... (Kuva: Googlen kuvahaku)

Ih-hi-hii, tulee kevyehkön bordellimainen olo! Viimein löytyi käyttöä pätkälle Karnaluksin lasihelminauhaa!! Pienelle pätkälle. Tätä ja muitakin värejä on vielä metritolkulla odottamassa uusia, yhtä mauttomia ideoita...

Tein valaisimeen valevetonarun katkaisimelle, kun en raaskinut heittää edes yhtä yli jäänyttä pompulapätkälettä roskiin. Nuuka!!

Oikeasti valaisimessa on jalalla poljettava katkaisin, eikä sitäkään käytetä koskaan. Useimmat pöytävalaisimemme (ja telkkari ja jouluvalot) ovat kaukosäätimen takana. Elämän pieniä ylellisyyksiä (muutaman euron luxusta Bauhausista) on se, ettei illalla umpiväsyneenä nukkumaan mennessä tarvitse kierrellä sammuttelemassa valoja, vaan homma hoituu parilla kaukosäätimenpainalluksella! Aaaaah, näitä vempeleitä osaan arvostaa!! (Kuva: Netab Trade)

PS. Sattumoisin tämän hetkinen kässykin passaa olohuoneen punaiseen teemaan...

LOKOISAA LOPPIAISTA!

Joulunpunaista

Jokunen viikko sitten roudasin Eurokankaasta kotiin tähtityynyjä, jos ken muistaa. Eipä mennyt kuin muutama päivä, kun taas palautui mieleen, miksi meillä EI suosita vaaleita tekstiilejä!

Joku muukin saattaa tuntea ongelman:
a) kuraisia tassunjälkiä
b) koirankarvoja
c) lisää kuraisia tassunjälkiä
d) tyynyllä pupellettuja koirankeksijäämiä
e) entistä enemmän kuraisia tassunjälkiä
f) jäänteitä tyynyyn hierotuista rasvaisista viiksikarvoista
g) loputtomasti kuraisia tassunjälkiä...

 

Taannoisella Ikea-visiitillä etsiskelin (jälleen) sopivia sohvasuojia. Yleensä suosin fleece-huopia: edullisia, pysyvät erinomaisesti paikoillaan, helppo pesaista koneessa, kuivuvat nopeasti eivätkä kaipaa silitystä - ja koiratkin tykkäävät. Vaan nyt ihastuin Alina-päiväpeitteeseen kivan kiemuraisen tikkauksen vuoksi! (Kuva: Ikea)

Reippaasti päiväpeite saksilla halki, päärmäys ja vot, suojat ovat siinä! Tarkoitus on tosin vielä muotoonommella etukulmat ekan pesun jälkeen. Kunhan kangas vaan kestäisi kovaa käyttöä ja ahkeraa pesua.

Se täytyy todeta kuitenkin jo muutaman päivän käytön jälkeen, että kyllä ne koirankarvat tässäkin näkyvät!! Mikseivät ne paista samaan malliin fleecestä?? Mutta, ha-ha, tassunjälkiä ei ole!! Osasyynä saattaa tietty olla sekin, että nyt on lumi maassa...

Suosituin - ainakin koirien keskuudessa - on kuitenkin settiin kuulunut jättityyny(npäällinen), koko 65*65 cm! Nojatuolissa on tunkua, kun kaikki kolme koittavat asetella ahteriaan siihen samanaikaisesti! Nyt valtaistuimen on vallannut Lusmu.

Väri käy passelisti jouluun, mutta juuri tämä punaisen sävy on kestosuosikkini ympäri vuoden. Ja kun sain sohvan suojattua, tuli ripoteltua punaista sitten vähän enemmänkin...

Jalkavalaisimenrimpulaan pitäisi vielä saada punainen varjostin! Punainen mattokin olisi kiva, mutta ehkä se olisi jo vähän liikaa... Mutta olisi se silti kiva!

Muutakin punaista olisi Ikean reissun jäljiltä, mutten ole vielä iljennyt levitellä. Miehellä on poikkeuksellinen kyky bongata kaikki uudet sisustushankinnat...

Tähtityynyjä

Harvoin lankean valmistyynyjen pauloihin, vaan nyt repsahdin Eurokankaassa. Syystä, etten hyvistä aikeista huolimatta ole ehtinyt tehdä uudelle sohvalle uusia tyynyjä. Kiirettä pitää, mukamas.

 

Eivätpä nuo nyt kovin kummoisia ole, mutta jotain kuitenkin, koirille pehmikkeiksi...

Grillikatoksesta hain yhden jo alkukesästä "korjausompelemani", kun muistin siinä olevan tikatun tähden, menee samaan valjuun värimaailmaan.

Faith-Love-Harmony on Vickanin ja Danielin häiden aikaan hankittu Iskusta, yksivärinen ikivanhaa Ikeaa.

 

Nekin vielä kelpaavat...

Koitan näillä pärjätä toistaiseksi, ehkä sitten jouluksi jotain muuta...

Valoa ikkunassa

En ole koskaan oikein innostunut ikkunatähdistä. Ne toki näyttävät oikein kivoilta MUIDEN ikkunoissa, mutten ole koskaan edes harkinnut sellaisen hankkimista.

Vaan niin se mieli muuttuu sopivasta kimmokkeesta...

Astelin pitkin Hämeenkatua, Clas Ohlsonin ikkunassa silmään iski rykelmä pöytämallisia tähtiä. Edellisiltana Mies oli sanonut olohuoneeseen tarvittavan lisää valoa - kelpaisikohan TÄHTIVALO?? (Kuva: Clas Ohlson)

Ryykäisin kauppaan tutkimaan härveliä, näytti ihan kelpo kapistukselta - eikä ollut hinnan kiroissa. Kaksi pöytätähteä, kiitos - ja nappasinpa vielä sellaisen perinteisen ikkunatähdenkin mukaan.

Kotona oli yllätys, että paketissa oli myös ihan tavallinen varjostin mukana! Valaisimellehan on (halutessaan) käyttöä ihan läpi vuoden!! Vaihdoin varjostimen olohuoneen pöytävalaisimeen.

 

Pöytätähdissä on nyt liian kirkkaat (9 W) energialamput, täytyy vaihtaa. Olisi vaan pitänyt ostaa Clasilta, lähikaupassa olivat ihan pökerryttävän hintaisia!  

Tykkään!!

Mies tykkää ikkunatähdestä!

Eivätkä pöllömmiltä näytä päivänvalollakaan!

Hyvä hankinta!! Elleivät sitten koirat onnistu tuhoamaan... Tason päällä on pieni vaaran paikka, Luupää on ikkunakyylä ja ikkunaan säntäillessä ovat lamppua painavammatkin esineet lennelleet pitkin pirttiä...

 

Vuosikaudet olen säilönyt tuikut Markku Pirin keramiikkamaljakossa, nyt sen paikkaa piti siirtää pöytätähtien vuoksi. Tasaolle jäi KAUHISTUTTAVA tyhjä kolo, HUI!! Jotain siihen piti keksiä! Kippasin lastat sun muut keittiökapustat yhteen kasaan ja otin säilytysastian pitkille kynttilöille. Mies jo ehti ihmetellä, miksi kerään vispiläkokoelmaaa työhuoneen kirjoituspöydälle...

Seuraavaksi pitäisikin jostain kehitellä uusi säilytin niille kapustoille... Tai virallinen kynttiläpurkki? Salama paljastaa sävyeron, jota paljaalla silmällä ei huomaa...

SULOSUNNUNTAITA KAIKILLE!

Nojatuoliprobleemi

No niin, nyt kun sohvaongelma on vihdoin ratkennut, iski yhtäkkiä ja yllättäin nojatuoliprobleemi!!

Olen aina VIHANNUT mekanismituoleja! Rumia ja mauttomia, sanalla sanoen HIRVITTÄVIÄ! Edelliseen asuntoomme suostuin sellaiset pitkin hampain ottamaan, kun olivat "piilossa" yläkerran telluhuoneessa. Rakkauden taloon muutettaessa päätyivät olohuoneeseen, kun muitakaan ei siihen hätään ollut - ja siihen jäivät.

Nykyisin RAKASTAN mekanismituoliani!! Sen sylissä selkä rentoutuu, käsityöt etenevät kerkeästi, blogi päivittyy huomaamatta, lehdet tulee selattua eikä dekkarin kanssa viitsisi nousta ylös ollenkaan. Telkkarinkin tästä näkee, jos vaan haluaa katsella - useimmiten en.

Nautinnon täydentää pöytälampun katveeseen laskettu teemuki, glögikuppi tai sherrylasi, kutimet ovat näppärästi käsillä ja torkkupeite selkänojalta polville kiskaistavissa. Elämän lokoisia *****hetkiä, voisinko enää enempää toivoa!?

Järkytys olikin suunnaton, kun sukkasadon viime metrillä nojatuolin mekanismi hajosi! Vedin venksuu voimattomasti, mitään ei tapahdu!! Koitin keskittyä kutomiseen, mutta noin kymmessä minuutissa ehdin nykäistä hantaakista vähintään yhtä monta kertaa. Kudin ei vaan kilise, ellei kinttuja saa vaakatasoon!! Voihan itku ja irvistys!!

Häthätää koitin vaihtaa tuolit keskenään - tai oikeammin kiskoin jo hampaat irvessä, painavat pirulaiset! Mies huomasi huijausyritykseni oitis! Protestoi, vaikka mötköttääkin, mokoma, nykyään vain uudella sohvalla.

Olen edelleen sitä mieltä, että mekanismituolit ovat äärimmäisen kammottavan näköisiä - enkä suin surminkaan haluaisi mennä ostamaan uutta rumilusta!!

Mitä tehdä??

Takkahuoneessa on käyttämättöminä (myös ed. asuntoon hankitut) Nanna-tuolit. Tykkään mallista ja värikin on mieleinen, mutta näissäkö nyt voisi nauttia elämästään? EI VOI!!! Tai ainakin rahi tarvitaan...

Sitäpaitsi tiedän tahon, joka vastustaa vaihtoa itseänikin tarmokkaammin...

... KOIRAT!

Luiset luikeromme eivät yksinkertaisesti PYSTY lötköttämään lokoisasti tuolissa, jossa ei ole kunnollisia käsinojia!!

Toduísteaineistoa: Lötkö on sopeutuvainen ja vähään tyytyväinen (niin, tuo koira, joka ed. kuvassa on alimmaisena), mutta nyt hän MURJOTTAA! Se on vakavaa, Lötkö osoittaa harvoin mieltään, vain jos kokee tulleensa väärin perustein rangaistuksi.

Eikä Luupää näytä yhtään tyytyväisemmältä!

Mies sensijaa tykkää, on aina pitänyt mekanismituoleja liian massiivisina olohuoneeseen. Lupasi hioa ja petsata puuosat tummemmiksi, jos Nannat kelpuutetaan keskikertaan.

Saavat olla nyt tovin näillä sijoillaan, koekäytössä. Ensivaikutelma ainakin on ankea, niin visuaalisesti kuin perstuntumallakin!

Ehjän tuolin kiskoin sohvan päätyyn, pitäähän sitä jossain kässyjä pystyä tekemään!! Telkkaria tästä ei kylläkään enää katsella sitäkään vähää...

Huomatkaa, että Lusmu ei noussut koko aikana mekanismituolista, kun väänsin ja käänsin kalusteita, siirteln tavaroita ja imuroin. Narisi tyytymättömänä, kun tuolia retuutettiin, mutta ei hievahtanutkaan, ei nostanut edes päätään...

Eilisen tutkin netissä nojatuolivalikoimia, mutten ole löytänyt mieleisiä. Tai olen, mutta budjetti ei kestä! Aiemminkin himoinnut Boknäsin ja Vepsäläisen valikoimissa olevaa IDP:n Clio-tuolia, mutta hinta kangasverhoiltunakin (alk.1.760 eur) hirvittää - en edes uskalla ajatella nahkaisen hintaa...

Ikuinen saavuttamaton haave - kai sellaisiakin tarvitaan?

VALMIS!!

Päivölässä aloitettu ja kesken jäänyt tekele on nyt VALMIS!!

 Koko torkkupeitoksi kummallinen 120*120 cm, mutta sellaisena tätä aion käyttää, vaikka ensin suunnittelin koirien makuualustaksi.

Kankaat Eurokankaasta ja Tallinnasta (Kadakatee 44), välissä 100 grammainen vanu, tikkauksissa (joita on vähänlaisesti eivätkä nekään juuri erotu) kullanvärinen viskoosilanka.

 Uuttakin opin, "kulmakolmioiden" teon (kai näille joku virallisempikin nimi on?).

 

Ja kun tuota taustapuolen nallekangasta jäi siivu, tekaisin vielä tyynyt kaveriksi. Tyynyliinan koko 40*40 cm.

 

Koirat tykkää!!

Huomasitteko, UUSI SOHVA!!?? 

Luvatun 3-5 viikon toimitusajan sijasta ehti vierähtää 9½ viikkoa! Myöhästymisestä ei informoitu, soittopyyntöihin ei vastattu, sähköpostiin ei vastattu. Viimeisen sähköpostin osoitin suoraan Toivo Sukarille, sen jälkeen alkoi tapahtua... Ehdottomasti ainut ja viimeinen kauppa Maskun kanssa! Ehdin jo suunnittellla yhteydenottoa kuluttaja-asiamieheen, mutta ihan en kerinnyt..

Diivaileva Lusmu ei suostu nousemaan uudelle sohvalle! Ei myöskään olisi halunnut luopua lainasohvasta, makasi murjottaen sohvannurkassa vielä kun kuljetusfirman miehet kantoivat sohvaa ulos...

Torkkupeittoa vastaan se kuitenkaan ei ole. Kun levitin torkkupeitteen lattialle valokuvattavaksi, säntäsi Lusmukin (oik.) sitä testaamaan...

Siinä se nyt on! Nyt kun sohva viimein on saatu, aiomme lötköttää sillä koko viikonlopun! Siis...

LÖTKÖÄ VIIKONLOPPUA!