"Kosketus matkalla"

Piti kertomani Maarit Humalajärven (mm. äskettäin ylistämieni kasvivärjäyskurssien Opettaja) näyttelystä Kosketus matkalla, jota olen käynyt katsomassa jo kahdesti.

Nyt onkin viimeisin hetki, näyttely on avoinna enää vain tämä viikon, MUTTA näyttelyn viimeisenä päivänä, sunnuntaina 4.9. klo 14:00 alkaen Maarit kertoo paikan päällä töidensä materiaaleista ja tekniikoista sekä ajatuksistaan töiden taustalla. VAPAA PÄÄSY (Myllysaaren museo, Kanavanranta 3, Valkeakoski).

Enemmän kuin elokuvissa (2010)

Elämyksiä Keniasta

136*49 cm

luonnonväreillä käsin maalattu silkki, vanu, 

vapaa konekirjonta viskoosi- ja metallilangoilla

Imatran kuohut (2008)

47*31 cm

pliseerattu viskoosi, pellava ja silkki, käsin kirjonta

 Kipua ja kimallusta auringon alla (2011)

100*100 cm

silki, puuvilla-metallikangas, applikaatio, puuvillavanu, 

vapaa konekirjonta viskoosilangoilla

Ruusuja kukonlaulun aikaan (2008)
Elämyksiä Kreetalta
30*39 cm
silkki, puuvilla, organza, käsin ja konekirjonta

".. Kipua ja kimallusta auringon alla, Hetkessä kaikki on toisin, Elämän virtaa Egyptistä, Kesä sade kaunistaa ja Ruusuja kukonlaulun aikaan...

Näitä ja monia muita mietteitä olen kirjonut ja työstänyt silkille ja sametille. Olen maalannut ja värjännyt luonnonväreillä elämän haurautta ja sadonkorjuun juhlaa, taivaan ja metsän hymyjä." 

(Maarit Humalajärvi, http://www.valkeakoski.fi/)

Aarteita metsäpolulla I, II, III (2007)

15*102 cm

silkki- ja puuvillakankaat, applikaatio, 

konekirjonta viskoosi- ja metallilangoilla

Säteitä metsäpolulla (2007)

75*75 cm

kasvivärjätyt silkkikankaat, viskoosinauhat, applikaatio, 

konekirjonta viskoosi- ja metallilangoilla

 Sadonkorjuujuhla (2010)

98*123 cm

puna- ja keltasipulilla värjätyt silkit, 

konekirjonta viskoosi- ja metallilangoilla

 Aamun sarastus (2008)

66*154 cm

itse värjätyt puuvillalankaat, verho-organza, vanu, applikaatio, 

konekirjonta viskoosi- ja metallilangoilla

Ylemmän kuvan pienet työt Outin muistolle (2003)

17*24 cm

silkki- ja puuvillakankaat, vanu, applikaatio,

käsin ja konekirjonta

"Näyttelyssä on esillä myös Aarteita metsäpolulla -sarja. 

Sen työstämiseen innoitti lukuisat kasvinvärjäys- ja maalauskurssit, joita olen pitänyt Valkeakoski-opistossa. Luonnonvärien herkkyys ja yllätyksellisyys ovat aina yhtä kiinnostavia. On ollut intohimoinen tarve tutkia ja kokeilla uudestaan ja uudestaan värien antamia aarteita.

Aarteita voi löytyä myös elämän polulla, valossa ja varjossa, lähellä ja kaukana. Joskus voi vain hiljaa katsoa, kuunnella ja ihmitellä. Elämän hauraus koskettaa nyt tekstiileissä."

(Maarit Humalajärvi, http://www.valkeakoski.fi/)

SWOT-analyysi (1998)

30*30 cm

Konekirjonta häviävän materiaalin avulla, konekirjontalanka, puu

KÄYKÄÄ IHMEESSÄ KATSOMASSA JA KUULEMASSA,
sunnuntaina 4.9. klo 14:00 alkaen Myllysaaren museoon!

Naivismia

 Hannu Konola: Unelmahäät (2011), öljyväri

Kesäperinteisiin kuuluu Naivistit Iittalassa -näyttely. Naivistisen taiteen suurkatselmus järjestetään nyt jo 23. kerran Iittalan vanhalla puukoululla, ja sentään ihan joka kerta ei näyttelyyn olla keritty. Ja tiukalle meni nytkin, näyttely päättyy jo tämän viikon sunnuntaina 28.8. Mutta vielä ehtii käväistä (avoinna joka päivä klo 10-19)!!

Petra Heikkilä: Levolliset (2011), akryyliväri

Puukouluun liittyy muistoja: se on ollut Äidin opinahjo ja itsekin olen kutonut koulun yläkerrassa aikoinaan metritolkulla poppanaa, mattoja, pellavaliinoja, shaaleja, seinävaatteita. Niin, ja alakerrassa olen tehnyt ensimmäiset kasvivärjäyskokeiluni!

Eino Viikilä: Facebook (2011), kivitavarasavi

Näyttelyssä on sekä tauluja että veistoksia, kaikki kaupan. Kuvanveistäjistä suosikkini on jo vuosia ollut Eino Viikilä, mutta kunkin näyttelyn suosikkitaitelijani vaihtelee vuodesta toiseen. Tällä kertaa tykästyin:

Sergei Arhipov: Vaeltaja (2011), öljyväri, kangas, uniikkikehys

Sergei Arhipov: Ikaros (2011), öljyväri

Sergei Arhipov: Itsenäinen saari (2011), öljyväri, uniikkikehys

Mutta minuun vetosivat myös rehevät naiset:

Raija Männistö-Koski: Komiat naiset järvessä (2010), akryyliväri

Raija Männistö-Koski: Neidit Anelma, Unelma ja Ilona (2010), akryyliväri

Siivousinspiraatiota koitan haeskella näistä:

 Marit Björnegran: Toukokuu (2010), akryyliväri

  Marit Björnegran: Vaahtokylpy (2011), akryyliväri

Siis ihan vaan hissuksiin, siivoilua, tänään.

Kuin helminauhaa

Kesäloman alkua on aina pikkuisen syytä juhlistaa! Kävimme Valkeakosken kesäteatterin ensi-illassa

Päärooleissa Vicky (menneisyyden vanki) Rosti, Kuntsi (Tonttu Toljanteri) Ojansivu, Johanna (ex-Elonkerjuu viulisti) Koivu ja Reino (Bongo Rhino) Nordin, menossa mukana myös bändi ja tanssiryhmä. Käsikirjoitus ja ohjaus Heikki Paavilainen, koreografia Aleksi (Tanssii tähtien kanssa) Seppänen.

Merja ja Kari ovat tavanneet uudestaan Facebookissa ja muistelevat nyt nuoruuttaan 70- ja 80-luvuilla. Muistoja ensirakkaudestesta, mutta lavalle pääsevät myös mm. Kalevi Keihänen, Armi Aavikko, Vesku Loiri, Veikko Vennamo, Lasse Viren, Mikko Alatalo ja Hurriganes. Niin, ja Muppetit!
Mies nauroi Remu Aaltosta niin, että oli pudota penkiltä...

Poikkeuksellista tässä kesäteatterinäytelmässä oli, että kaikki esiintyjät osasivat todellakin laulaa!! Laulullisesti heikoin lenkki oli Kuntsi Ojansivu - mutta se annettakoon anteeksi, koska hän on lähtöisin Valkeakoskelta!
Myös tanssi näytteli isoa osaa, sekin erittäin tasokasta ja ammattimaista.
Ja kyllä se viulukin siellä mukana oli, pariinkin otteeseen.

Ammattimaiseen kesäteatteriin oli saatu paikallisväriä enemmänkin mukaan, sillä myös Hämeenlinnan kaupunginteatterin johtaja, ohjaaja-käsikirjoittaja Heikki Paavilainen on alkuperäinen koskilainen, Kuntsin koulu- ja näyttelijäystävä paikallisteatterista jo nuoruudessa. Avaussanat lausui Sedu (ex-koskilainen FC HAKAn ex-fudari, FC HAKAn suurosakkeenomistaja, ravintoloitsija, kesäteatterin perustaja ja tukija) Koskinen.

Hauskaa ja harmitonta kesäviihdettä!! Jäi mukava maku suuhun! 

Ehdottomasti suosittelen!
(KUVAT: Mika Seppänen, kesäteatterin kotisivuilta)

Ensimmäisenä lomapäivänä omakin ohjelmisto toimi liki moitteetomasti!
Kotiruokaa: currya 
Siivousta: pientä pintälääpintää, tavaroiden siirtelyä OIKEILLE paikoilleen 
Silitystä: Miehen kauluspaitoja 10 kpl 
Puutarhaa: kitkin ja kastelin, istutin 3 Primevere-pionia ja siirsin kuunliljoja kaadetun omenapuun alta uuteen penkkiin, Mies kaivoi kuopat Mustilanhortensialle ja Sinikriikunalle, autotalliluiskaan lisäsin 4 Lamoherukkaa. 
Käsitöitä: isoäidinneliöitä
Lueskelua: aamulla blogeja, illalla dekkaria 
Sisustusta: kranssit eivät ole sesongin mukaiset, siirsin varastoon - uusia ei nyt tähän hetkeen ole 
Remontin suunnittelua: maksoin nipun laskuja ja totesin, ettei kannata edes suunnitella... 
Päiväkävelyä: hmmm, tuota noin, tämä taisi unohtua...

Älkää peljätkö, en aio toistaa tätä jokaiselta lomapäivältäni!
Tai ehkä sittenkin... :oP

  

PS. Shirley Temple vielä hieman kainostelee...

  

... ja unikkokin ujostelee. Tänään varmaan jo rohkenevat röyhistellä!!

PPS. Muistakaa, blogiystävät hyvät, HUOMENNA on suuri kansallinen RIKKARUOHOAAMUPÄIVÄ! Vanhan kansan mukaan 18.6. puoleen päivään mennessä kitketyt rikkaruohot eivät kasva enää takaisin. Ja koska vanha kansa ei tiennyt kesäajasta tuon taivaallista, taitaa meillä nykypuutarhapuuhastelijoilla olla aikaa klo 13:00 asti!

Huuhaa

Peräkorven riidanhaastaja (1998)

"Multian iloiset ihmissudet virnuilevat karvalakki korvilla ja umpitollo seuraa tapahtumia Kälviän maitojunaseisakkeella." (Työväenmuseo Werstas, vuoden 2011 näyttelykalenteri)

Kävimme Miehen kanssa Innasta Suomesta –näyttelyssä. Aivan viime hetkillä, näyttely päättyi eilen. 

Kansakunta kehyksissä (1987)

Esillä oli itseoppineen taitelija Martti ’Huuhaa’ Innasen (s. 20.3.1931 Helsinki) 70 naivistista maalausta 1970-2000 -luvuilta Suomen Gallupin Säätiön kokoelmasta, teemana suomalaisuuden kuva. 

Lenin-kolhoosin ihana Punaparatiisi (2000)

Näyttely "esittelee suomalaisen kotonaan ja tyypillisessä suomalaisessa maisemassa, erilaisia ihmissusia sekä valikoiman venäläisiä idän ihmeitä."

 Mouhijärven Haitari-Arvi soittaa saksalaista neekerijatsia (1994)

Mies siis fanittaa Huuhaata. Nämä taulut kestäisin oikein hyvin, mutta musiikillinen anti koettelee jo kestokykyäni... ”Elsa, kohtalon lapsi”, ”Urjalan taikayö” tai ”Gunnar vierasmaalainen” eivät suuremmin hivele korviani...

Myyntiedustaja Sulo Sutkinen yöpyy Multian matkustajakodissa (1995)

Jokakesäinen traditio on Naivistit Iittalassa -näyttely,  jonne Mies on helppo houkutella mukaan Innaseen vedoten. Tosin tänä(kään) kesänä Innasen töitä ei ole esillä, mutten tietenkään paljasta, että taiteilijaluettelo on tarkistettavissa netistä...

Iittalan näyttely on muuten jo 23. naivistisen taiteen suurkatselmus, avoinna kesäkuukaudet (28.5. - 28.8.) päivittäin klo 10-19 (myös juhannuksena).

   Joka vanhoja muistaa, sitä varstalla turpaan (1990)

Samalla kun Werstaalla käytiin, kiersimme myös Meirän kaupunki ja Riäväkylä-näyttelyissä sekä Tekstiiliteollisuusmuseossa. Höyrykonemuseon jätimme tällä erää väliin...

Ahne renki vielä syö, kun isäntä jo pieree (1995)

... sillä nälkä ajoi Ristorante Bella Romaan, jonne houkutteli erityisesti antipastibuffet. Toki oma pasta-annokseni ja Miehen pizzakin olivat mainioita, mutta ensi kerralla taidan tyytyä vain ja ainoastaan antipastiin.

Turvemökin tuijottajat (1989)

Kotona vielä lasi viiniä, se kruunasi mukavan viikonlopun.

Jääkiekkoa emme (todellakaan!!) katselleet!

Kulttuurisunnuntai

Tänään ohjelmassa veroilmoitusten täyttö ja kulttuuria Miehen makuun. Palataam asiaan alkuviikosta, kuva ehkä antaa osviittaa...

Kadotaan uneen

Johanna Iivanainen esiintyi sunnuntaina Tampere-talolla, olimme Miehen kanssa kuulolla. (Kuva: Tampere-talo)

Alunperinhän olimme menossa tulevana viikonloppuna Club for Five & UMOn "erilaiseen tangokonserttiin", big bandin ja a cappella -yhtyeen tulkintoja Monosen ja Kärjen tangoista. Jonka sitten jouduin perumaan, kun Päivölän tilkkuviikonloppu osui samaan saumaan. Joka sittemmin siirrettiin toukokuulle. Mutten enää jaksanut vekslata lippujen kanssa...

 

Eli kuuntelimme siis Johanna Iivanaista. Ja mikäpä olikaan kuunnellessa, todella kaunis ääni!! Konsertti koostui uuden levyn "Kadotaan uneen" biiseistä - suurin osa omia sävellyksiä ja sanoituksia. Kaunista, herkkää, rauhallista - PAITSI että ekalla puoliajalla Mikko Iivanaisen sähkökitara ja toisella puoliajalla (etunimi unohtui) Karjalaisen sähköbasso peitti kaiken kauniin alleen ja sai taistelemaan päänsärkyä vastaan. Akustisen kitaran ja kontrabasson kanssa samaa ongelmaa ei onneksi ollut.

Kokonaisuus oli kuitenkin oikein oivallinen! Alku oli vähän liiankin rauhallista, mutta tauon jälkeen syke nousi sopivasti, yleisökin innostui mukaan. Muutama extra-biisikin kuultiin, myös euroviisukarsintakappale "Luojani mun". Ihon veti kanalihalle vanha tuttu "Tein minä pillin pajupuusta", vaikka sieluni silmin näinkin lavalla vain Vesa-Matti Loirin. Oli tämä kuitenkin herkempää...
(Kuvat: Johanna Iivanainen -kotisivu)

Ei tämä huono vaihtokauppa ollut, oikein nautinnollinen ilta!! Nautintoa lisäsi osaltaan erinomainen illallinen Piazza Food Factoryssa, missä sain tähän astisen elämäni parhaan Crème bruléen - ja voin vakuuttaa syöneeni niitä kohtuullisen monta.... Eihän sielun ja ruumiin ravintoa voi erottaa toisistaan, eihän??

Kuuntele Johanna Iivanaisen haastattelu Yle Areenalla, tästä. (kesto 00:05:54)

Taikahuilu

 

Jouluisten piparinkoristelutalkoiden ja joulukuusenkoristelusession lisäksi jouluisiin perinteisiimme Veljentyttöjen kanssa kuuluu kulttuurikekkulointia. Aiemmin se on ollut osa jouluvalmisteluja, mutta tyttöjen jouluisten harrastuskiireiden ja omien työkiireiden vuoksi tapahtuma on siirretty pysyvästi alkuvuoteen, vuotuinen annos paljastuu lahjasäkin antimista.

Vuosien varrella olemme käyneet tavallisimmin teatterissa, mutta myös konserteissa, kahdesti jääbaletissa sekä mm. "oikeassa" baletissa, venäläisessä kissasirkuksessa, nukketeatterissa ja Walt Disney jääshow'ssa.

Viime jouluisen tradition toteutuksen aika oli sunnuntaina, tällä kertaa vuorossa oopperaa, Taikahuilu.

Taikahuilu on Wolfgang Amadeus Mozartin säveltämä kaksinäytöksinen ooppera, joka kantaesitettiin Wienissä vuonna 1791. Suomen ensiesitys tapahtui todennäköisesti 1840-1843 vierailevan ryhmän toimesta, suomalaisin voimin totetutettu Taikahuilu esitettiin ensikerran tammikuussa 1877.

Ei siis mitään pinnallista nykypäivän hömpötystä vaan pitkät perinteet omaavaa satufantasiaa. Tosin Tampereen esitys oli sijoitettu 1930-luvun Las Vegasiin ja Nevadan autiomaahan, Yön kuningatar oli kabareetanssija, Sarastro  Luxor-hotellin johtaja, kaitsijapappi baarimikko ja Papagena hodareiden myyjä...

 

Kaiken säihkeen keskellä oli Taikahuilun vuosisatoja kestänyt ydin tallella, nuoren Taminon huikea matka pelastamaan kaunista Paminaa pahan valtakunnasta. On kuitenkin sanottava, että monisyisestä tarinasta, hyvän ja pahan taistelusta, olisi tuskin ilman käsiohjelmaa ja tekstitystä saanut tolkkunhäivää.

Sisaren (jonka oopperakokemukset eivät ole olleet mieltäylentäviä) ennakkopelottelusta huolimatta tytöt tykkäsivät! Vanhempi lupasi lähteä uudestaan oopperaan koska tahansa, Nuorempikin ehkä 10 vuoden kuluttua...

 

Itse petyin pahan kerran. Keväällä 2009 Miehen kanssa näimme Taikahuilun Kansallisoopperassa, esitys oli kepeä, valoisa ja iloisa, humoristinen - sanalla sanoen ELÄMYS. Tampereella ajattelin aika-ajoin kuuntelevani virrenveisuuta, niin oli synkkää ja ankeaa ja raskassoutuista. Eipä naurattanut, ei.

Vaan niin kuin aina: "hyvä ruoka, parempi mieli". Esityksen jälkeen Veljentytöt saivat valita ravintolan ja päätimme päivällistää Nittaya Thai & Laos -ravintolassa (Suvantokatu 7-9). Ruoka oli erinomaista, palvelu erittäin ystävällistä, miljöö mitä miellyttävin ja, mikä parasta, seura oli loistavaa!

Kokonaisuutena jäin ehdottomasti voiton puolelle, ilta oli oikein onnistunut. Kiitokset Veljentytöille mainiosta seurasta!!

PS. Katso kuvat Tampere-talon Taikahuilu-lehdistökuvat -sivulta.