Linnuille purtavaa

Pistin vähän pikkujouluhyvää linnulleikin! Kun ei ole enää sitä omenapuutakaan, johon saisi talipallot ja kauralyhteen jouluna. Siitäkin huolimatta, että vihaan niitä, pihaa terrorisoivia variksia! Sillä niitähän meillä käy, eikä suinkaan söpöisiä punatulkkuja ja muita pienempiä piipertäjiä - joita vihaan ihan yhtä paljon! Levittävät kammottavia kulkutauteja, pelottavia pandemioita... (aiemminkin narissut, täällä).

Lintu-inhoni saattaa juontaa lapsuuteen, kaverillani oli ällöttävä vihreä undulaatti, joka aina käydessäni pöllähti tukkapehkooni ja istui siellä illan päänahkaani nokkien. Että kiitos vaan Päivi, pahaisen papukaijasi vuoksi en ole ihan kauhean kiinnostunut lintujen hyvinvoinnista... (Kuva: MTV3)

Mutta juu, ostin keväällä Bauhausin alesta ihan SIKAhalvalla pari linnunruokintahärveliä. Siinä se taas nähtiin, halpa hinta sai järjen äänen hiipumaan - normaalihinnoilla en olisi uhrannut puolta punaista sekuntiakaan moiselle ajatukselle.

Citymarketista ostin viljarasvapampuloita, kun olivat niin söpön näköisiä. Monta pussia. Eiväthän ne siihen ruokintamasiinaan mahtuneet!! Suunniteltu ilmeisesti vain auringonkukansiemenille?

Suku taitaa saada joululahjaksi talirasvapalleroita...

Tarjottimella

Kiitokset Sofialle! Vinkistä! Työllistämispaja Akselista. Ei, komuutti on edelleen kuistilla, ammattiopisto lupasi rempata sen, pitäisi toimittaa...

Mutta nyt meillä ei ole enää aitaa!! KIITOS!! Ei enää seitsemättä kesää orapihlajaraapaleilla! Mieskin kiittää - ei enää kottikärryn renkaanpaikkausta kolmesti kesässä! Raivaustyöni sivuvaikutuksia...

Akselit olivat käyneet eilen, kaataneet aidan ja toimittaneet rangat kaatopaikalle. Tai jonnekin. Mies oli töistä tullessaan haravoinut lehdet. Minulle jäi vain ihailu!!

Ihailin vinossa olevaa lämmitystolppaa. Kenossa olevaa postilaatikkoa. Kaatuvaa puuaitaa kompostin takana. Maalinsa kuorinutta valopylvästä. Keskellä pihaa könöttävää ruostuvaa mattotelinettä. Kyllä ne aiemmin olivat kaikki suorassa! Ainakin orapihlaja-aitaa vasten katsoessa!! Onneksi oli jo niin pimeää, ettei voinut valokuvata.

Oikeasti näyttää oikein avaralta! Aakean laakealta. Koirat innostuivat reviirin kasvusta - nyt pääsee räkyttämään ohikulkijoille ihan kävelytien reunaan...

Rakkauden talo sijaitsee pitkän suoran päässä. Nyt pihamme paistaa kadun toiseen päähän asti, 400 metriä. Ihan kun tarjottimella olisi! Mutta kai tähän tottuu??

Olisi pitänyt tehdä tämä operaatio jo 6 vuotta sitten, heti ekana kesänä!

Ensi kesänä istutetaan vanhuuttaan kuolleen aidan aukkoihin uusia orapihlajantaimia. Lisätään multaa juurille. Leikellään ahkerasti, niin saadaan tuuhea aidan alku. Äkkiäkös se uusi kasvaa!? Toivottavasti.

PAKKO myös muutenkin siistiä pihaa! Kantata kivillä nurmikon ja käytävien reuna. Sitten kun ollaan perustettu uusi nurmikko. Ja siistitty käytävät, kivituhkalla. Ylipäätään pihaa pitäisi korottaa, tuoda paljon maa-ainesta. Nyt sen huomaa.

Koirat olivat saaneet hepulin, kun piha vilisi Akseleita. Heidän pihassaan! Keittiön alalaatikko oli tyhjennetty. Ja syöty. Paketillinen tortilloja. Puoli pakettia näkkileipää. Laatikollinen raakaa riisi-ohraa. Varmaan jotain muutakin. Mieskin sai hepulin, siivotessaan jäljet.

Miehellä on muutenkin murhetta. Pitäisi saada uusi auto, hienompi. Sellainen, jota kehtaisi seisottaa pihassa, kun enää ei voi piilotella aidan takana. Siis sen vinon lämmitystolpan vierellä.

Oikeasti se on vain tekosyy! Mieheen iskee autokuume aina syksyisin. Olin kuvitellut epidemian riehuvan vain keväällä, mutta meillä se vaivaa ihan joka syksy. 11 syksyn kokemuksella tiedän sanoa.

Mutta ei sitä vaihdeta! Täytyy puhua taas järkeä. Miehelle. Joka lupasi jo oikaista lämmitystolpan. Ja ehkä postilaatikonkin. Maalata valopylvään. Annan vielä vähän mankua, niin korjaa vielä sen aidankin kompostin takaa...

Iso ILO on luvassa vielä laskunkin tullessa!! Hinta on huomattavasti vähemmän kuin vaihtolavan vuokra ja kaatopaikkamaksut - ja säästyimme vielä kaatamisen vaivaltakin. Vaikka Veli lupasikin raivaussahan lainaksi. Muttei olisi tullut talkoisiin...

Kiitos Sofia! Olen tosi tyytyväinen!

IHAN OIKEASTI!!

PS. Ei yhtään kuvaa, ekan kerran! Jaksoikohan kukaan edes lukea kuvatonta loppuun asti... Oli tämä vaan mullistava tapahtuma. Aidankaato.

Vaahteravaino

Maininnut aikaisemminkin pihassamme kasvavan 2 isoa vaahteraa, tosi isoa. (Kuva: metsävastaa.net)

Lehti-imurin hankittuaan Miehen vaahteravaino on laantunut merkittävässä määrin, siihen asti oli kaatamassa puita keväin, syksyin. Päräytteli moottorisahaansa puun juurella, minä uhkasin sitoa itseni ketjuilla runkoon...

Rakkauden taloon muuttaessamme pihassa kasvoi myös pienenpieni tammi. Näiden reilun 5 vuoden aikana se on kasvanut kohtuullisen kokoiseksi tammeksi, oikeastaan jo aika hujopiksi. (Kuva: metsävastaa.net)

 

Tammi on alkanut vaahteran katveessa tulla muotopuoleksi, ja nyt jouduin oikein houkuttelemaan Miestä tarttumaan sahaan! Nuoli osoittaa katkeran kohtalon kohdetta.

Eilen oli siis halkotalkoot. Mies päräytti yhden haaroista alas, pätki ja pinosi. Oksasilppuri lauloi, kirsikkapensaiden ja luumupuun alle saatiin melkein 150 litraa haketta, yhdestä oksasta! Ei ihme, että Mies on manannut lehtien määrää...

Ja kun innostuin, pistin matalaksi myös vadelmapuskat. Ei taida ihan kuulua suositeltuun huolto-ohjelmaan, mutta eipä tarvitse jänöjen riehua pihassamme ensi talvena! Ettäs sitten tiedätte, rusakonpirulaiset!

Kukkaissyksy

 

Olipa kiva keli eilen! Sen siivittämänä sain pari viikkoa sitten hankitut tulppaaninsipulit ja kuunliljat maahan. Ihan totta, ei jäänyt tällä kertaa sipulointi kevätpuuhaksi - tunsin outoa ylpeyttä puuhakkuudestani!! 

Yhtään en muistanut, tunginko keväällä narsisseja sun muita samaan penkkiin, mutta siellähän nyt ovat. Nähtäväksi jää, mitä tulevana keväänä penkistä nousee...

Ja tästä oivallinen aasinsilta Saksan reissuun, josta tuli ihan huomaamatta aika puutarhapainotteinen, ihan ilman ennakkosuunnittelua.

Kölnissä poikkesimme Flora & Botanicaan, 11,5 hehtaarin kasvitieteellinen puutarha melkein keskellä kaupunkia.

Paikalliset olivat ottaneet paikan omakseen, puistonpenkeillä istuskeli eläkeläisiä, lukuisilla käytävillä käyskenteli äitejä lastenvaunuineen, helteestä huolimatta lenkkeilijöitä suhahteli kukkaistutusten välissä...

Valitettavasti päärakennus oli remontissa, olisi ollut kiva käydä kurkkaamassa...

Dahlia x hortensis Tomo

Dahlia x hortensis Rancho

Syksy oli jo sen verran pitkällä, että upein loisto oli jo takanapäin - daalioita lukuunottamatta...

Koblenszissa järjestettiin vuoden 2011 BUGA-puutarhamessut. (Kuva: Tämä kuva Lomalinjan esitteestä, muut omiani.)

Koblenz sijaitsee Mosel- ja Rein-jokien yhtymäkohdassa. Kuvassa Deutches Eck, jossa joet erkanevat toisistaan (etualalla virtaa Rein, takavasemmalle kaartaa Mosel). Yli 40 hehtaarin puutarhamessualueelle pääsi Reinin yli telekabiineissa, Euroopan pisintä Alppien ulkopuolista köysirataa käyttäen (850 m).

 

Kukkaloisto täällä entisen vaaliruhtinaan linnan puutarhassa ja vanhan linnoituksen puistossa oli sekin jo hieman hiipumaan päin, vaikka ideoita puutarhanhoitoon ja maisemasuunnitteluun piisasi edelleen!

Esitteen mukaan Koblenzin Bugassa oli/oli ollut 400 000 kevätkukkaa, 300 000 kesäkukkaa, 15 000 pensaskasvia, 1 200 alppiruusua, 3 000 ruusua ja 295 puuta, jotka on istutettu nimenomaan tätä Saksan suurinta puutarhanäyttelyä varten. 

 

Bundesgartenschaulla (BUGA) on pitkät perinteet: Näyttely on järjestetty noin 60 vuoden ajan joka toinen vuosi kulloinkin eri kaupungissa. Se kestää 185 päivää (huhtikuulta lokakuulle) ja sen yhteydessä järjestetään yli 3 000 erilaista tapahtumaa: konsertteja, kirjallisuustapahtumia, näyttelyitä ja monenlaista ohjelmaa perheille.

Kesäkukkien vaihto syyskukkiin oli menossa, Mies ihaili puutarhureiden hienoja vehkeitä: surauttivat maahan porakoneella kuopan, syysistustukset saattoi suoraan pudottaa muoviruukustaan monttuun. Haluaa samanlaisen!!

 

Omassa pihassa riittää laittoa samanmoiseen lopputulokseen päästäkseen...

Intohimona imurit

Olen joskus aiemminkin maininnut Miehen intohimoisesta suhteesta imureihin - tosin 3 kerroksisessa talossamme on nykyisin enää VAIN 4 imuria aiemman 5 sijasta (Miehen rakkaus mattotamppari-imuriin sammui):

* alakerrassa keltainen
* keskikerrassa harmaa oranssein somistein
* yläkerrassa viininpunainen
* autotallissa teräksinen
sekä
* yksi pikkuruinen punainen söpöliini mökillä.

Niin, ja se eilen mainittu lehti-imuri myös, Miehen suosikkilelu.

Eikä minulla ole mitään Miehen intohimoa vastaan! Hän meillä tilaa pölypussit, vaihtaa pölypussit ja pääsääntöisesti myös imuroi, vapaaehtoisesti!

Imurien käyttöikä taloudessamme on ollut suhteellisen lyhyt. Sen kerran kun minä imuroin, olen innokas tukkimaan imurien moottorit betonipölyllä ja rakennusjätteillä. Ja kun Mies ei ole kotona, imuroin myös pihakiveykset - hiekkaa ja muurahaisia...

Konnadonna, Riitta ja Paula, tenttasin Miestä kommenttienne pohjalta:

Taustaa: Pihassamme kasvaa 2 isoa vaahteraa, varisevien lehtien määrä on ihan tolkuton! Ongelmana on kompostointi, paksu vaahteranlehtikerros ei tahdo maatua niin millään. Aiemmin Mies ajeli vaahteranlehdet silpuksi keräävällä ruohonleikkurilla, mutta kyllästyi tyhjentämään leikkurin säiliötä parinkymmenen metrin välein.

Viime ja tämän alkavan syksyn perusteella Mies kommentoi seuraavaa:
- parhaimmillaan kuiville, pakkasen puremille lehdille 
- syksyn ensimmäiset märät lehdet tuskaisempia, kun vesi tulee läpi keräyspussista (= vaatteet kastuvat)
- imuputki ei vedä kovin laajalta alueelta, joten imurin kanssa saa liikkua
- lehdet kompostoituvat erinomaisesti
- imurin saa myös puhaltimeksi (kokeiltu on, muttei käytetty)
- kevyt liikutella, eikä säkkikään juuri paina kuivilla lehdillä
- suhde 15:1 eli 15 litraa lehtiä silputtuna = 1 litra
- imuri on kuulemma akkaa hiljaisempi...

Viimeisen kommentin myötä aloin jo toivoa mokoman masiinan hajoamista!

Syksyistä

Ihana sää suosi viikonloppuna, niin lauantaisia talkoita kuin sunnuntaisia pihapuuhiakin.

Miesten painaessa niska limassa talkoohommia, lähdimme Äidin kanssa Tiiriöön perennaostoksille!

Sunnuntain Mies imuroi lehtiä (kyllä, IMUROI!), minä kaivelin (TAAS!) uutta kukkapenkinpaikkaa. En kyllä mitään maahan saanut, en sipuleita enkä kuunliljojakaan, siirrettäviksi aikomani nukkapähkämöt ovat nekin vielä entisillä sijoillaan...

Mutta onpahan pihassa kuitenkin KUOPPA!

PS. Ettei nyt kukaan tuomitsisi meitä kovin ankarasti, niin vastasimme Äidin kanssa vain kahvituksista, Veljenvaimo hoiteli lounastarjoilun. Oma osuushan oli pulkassa, kun iltapäiväkahvit oli kiikutettu työmaalle...

Pirot paranoo...

Taannoisilla synttäreillä tavattiin sukulaisia ja kylänmiehiä, vallankin sukulaisia. Em mä suinkaa trossaa, kun sanon notta komiat oli pirot pohojalaaseen tapahan (iliman puukkoja seljäs kuitenkin)!

Kummit jäivät Isälle ja Äidille yökylään. Kummitäti toimitti Äidin kautta muutamia tilkkulehtiä ja lehtileikkeitä inspiraationlähteeksi, nyt sairasulomalla olen ehtinyt paneutua niihin oikein kunnolla. Ihania malleja, sormia syyhyttää!

Erityisesti retkahdan aina kaikkiin jouluisiin tilkkutöihin (juu-u, ihan selvästi nyt on iskenyt jo joulufiilistely päälle...). Selkä kestää hyvin neulomisen ja virkkauksen kallistuvassa vaivaistuolissa, mutta ompelukoneelle en uskalla vielä mennä. Lokakuisella Päivölän tilkkuleirillä voisi keskittyä joulutilkkuiluun...

Tulin aika hilpeälle mielelle tästä Kummitädin lähettämästä Ilkka-lehdessä 13.10.2001 julkaistusta farkkupeitteestä. Idea on ihan tuore ja käyttökelpoinen vielä 10 (!) vuoden jälkeenkin! Farkku on ikiklassikko!!!

Taitaa Kummitäti lueskella blogiani, kun tiesi tilkkuilun mökkiteeman... Jos lukee, niin ei kun KOMIAT KIITOKSET Isoonkyröhön!

 

Luumusato kypsyy hurjaa vauhtia! Toistaiseksi pistelty poskeen ihan sinällään, mutta ehkä pitää viikonloppuna kokeilla Kirsin vinkistä Kotilieden ihania luumureseptejä tai vaikka luumulikööriä...

Ja - uskokaa tai älkää - mansikkamaamme on alkanut puskea LOPULTAKIN mansikoita!! Ja niitä on paljon, ihan poimittavaksi asti!!

Kukkien määrästä päätellen satokaudesta tulee pitkä ja tuottoisa!! Voi kyllä kesä (??) loppua vähän kesken. Pääsisin varmaan paikallislehteen, jos otsikoksi saadaan "Mansikoita marraskuulla!". Hyviä ne ovat, syysmansikat!!

syksy + luumu = rakkaus

SYKSYä on mielestäni ollut ilmassa jo ihan elokuun alusta alkaen
- eli kai nyt kuun vaihtuessa jo voidaan sanoa syksyn alkaneen?

Voidaan?
HYVÄ!!
Rakastan syksyä!!

Syksyn kunniaksi pihan syreenihortensia on pullauttanut elämänsä ensimmäiset kukinnot! Näiden PITI olla limenvihreitä...

 

Ja yht'äkkiä - kenties yhden yön aikana (???) - luumut ovat punastuneet!! Pieniä ovat, jos en tietäisi istuttaneeni luumupuuta, väittäisin näitä kriikunoiksi! Tai tuoreiksi rusinoiksi.

Luumuja on niin valtavasti, että koko hentoinen puu kenottaa ihan vinossa, ja se on kiskonut maasta tukipuutkin mukanaan ihan yhtä kenoon.

Myös orapihlaja-aita marjoo. En muista nähneeni aiemmin aidassamme yhtä paljon marjoja! Pitäisiköhän kokeilla orapihlajahilloa?? Wikipediasta luin, että sopii hilllottavaksi ensipakkasten jälkeen...

PS. Nyt alkoi Rakkaus-kuu!

Rakkaus-muki on vanhin edelleen tuotannossa olevista Muumi-mukeista, valmistettu vuodesta 1996 lähtien. Muiden samanvuotisten (vihreäpohjainen Piirustus, sininen Rauha ja keltainen Toimisto) valmistus lopetettiin jo vuonna 2002. Mutta Rakkaus puree aina vaan...

Täydellinen emäntä, melkein

Tunsin itseni melkein täydelliseksi emännäksi!

• Pesin kahvinkeittimen kahvinkeittimenpesuaineella
• Pesin liesituulettimen suodattimet astianpesukoneessa
  
• Pesin astianpesukoneen astianpesukoneenpesuaineella
• Pesin pyykinpesukoneen sitruunahapolla
• Pyyhin pölyt kuivausrummusta

Oikein ehtoisa emäntä olisi tietenkin käyttänyt vain etikkaa ja ruokasoodaa...

Sitäpaitsi uuni jäi pesemättä (uuninpesuaineella), kun se olisi vaatinut ihan manuaalista viimeistelyä, enkä viitsinyt konttia lattianrajassa...

 

Kompensoin teollisiin puhdistusaineisiin turvautumistani keittelemällä siinä sivussa raparperihilloa... Ja tunsin taas itseni oikein oivaksi pikkuvaimoksi!

 

Koko alkukesän odottelin raparia piirakka-aineiksi. Turhaan, eiväthän ne pirulaiset kasvaneet. Jossain vaiheessa lopetin tarkkailun ja nyt viikonlopun raivaustalkoissa ( = Mies raivasi, minä patseerasin) pihan perällä rehotti ihan järkyttävän kokoinen puska! Silppusin lehdet oksasilppurilla kasvivärjäystä varten ja varret hillosin - toivottavasti ei ole kovin tikkuista!! Raparperihillo on ihan ehdoton suosikkini!! (Kuva: Viherpeukalot)

Lehtislppu porisi grillikatoksessa väriliemeksi, johon huolellisen siivilöinnin jälkeen heitin kerän Seiskaveikkaa. Liemen "puhtaus" on tämän kasvin kyseessä ollen erityisen tarkkaa, ei ole kivaa kutoa kiisselirihmaista lankaa...

 

Ja kun vauhtiin pääsin, tein toisen liemen vadelman 1. vuoden lehdistä ja varsista. Oli pakko peratä vattupuskaa tai ensi kesänä saisimme kerätä marjat puunkorkuisista pensaista. Mikä ei toisaalta ehkä olisi ihan huono juttu, silloin nimittäin saattaisi olla jotain poimittavaakin.

 

Vadelmia ei tämä kesänä tullut mitään hirmuisia määriä (kotipihasta siis, Veljeltähän niitä sain ämpärikaupalla!), puska kasvoi enemmän vartta kuin marjaa. Mutta kyllä pihastakin jugurttimarjat sai poimittua useampaan kertaan. Aina puskassa ollessa Luupää kärkkyi vieressä, sille piti antaa marjoja suoraan suuhun. Kyllästyin, ja näytin sille (PÖLJÄ kun olen!!)  miten marjoja saa poimittua ihan itsekin, siitä vaan pistelet puskasta. Piski tajusi jutun juonen. (Kuva: Iltalehti)

Valitettavasti myös 2 muutakin ymmärsivät jatkuvan buffettarjoilun edut, ja nyt meillä heiluu marjapuskissa 3 koiranhäntää (seisovat herkuttelemassa puskan sisällä!!) - pensaat on puhdistettu aika tarkkaan. Pensasmustikat eivät vielä tuota satoa, mutta niitä taitaa aikanaan odottaa sama kohtalo, Lötkö on aivan hulluna mustikoihin.

Tulevana kesänä vaihtoehtoja on kaksi: koirat syövät marjat suoraan puskista niin ettei jää mitään säilöttävää tai sitten marjat jäävät säilömättä siksi, että epäilen kaikkia marjoja koirien nuoleskelemiksi...

Juu, iloinen koiranomistaja! Hah.

Tässä muuten kuva eilen manatuista sohvan raapaleista, siis vain osasta naarmuja. Ja vasemmalla näkyy se kohta, josta pinta ritisi irti. Nättiä, nin nättiä...

No, jos ei saa marjoja, niin kaupasta hedelmiä! Lähikaupassani on superpäivät, valtavat määrät hedelmiä 1 €/kg. Lähipäivinä en taida muuta tarjotakaan, reilut 12 kg pitää saada aika vauhdilla pisteltyä, ettei ala pieniä kärpäsiä surista nurkissa (enpäs ajatellut kärpäsiä ostaessani...)!

Ai niin, sekä raparperinlehti- (vas. melkein kuivana) että vadelmapuskanlehtilanka (oik. litimärkänä) jäivät väriltään aika platkuiksi, täytynee värjätä joskus uudelleen...

Hukkaan meni sekin kottikärryllinen halkoja!

Puuhapäivä

Eilen oli oikea toimintapäivä!!

Aamulla suuntasimme mattolaiturille - juu-u, tässä kylässä sellainen vielä kanavassa killuu!! Piti oikein käyttää mielikuvitusta, että saimme pihaan kuivumaan 2 isoa villamattoa, 2 pienempää villamattoa, 2 käytävämattoa, 2 pyöreää nukkamattoa, 4 kurastopparia ja yhden kynnysmaton!!

Täytyy myöntää, että ihan koko aikaa en malttanut olla vain seuraneitinä. PAKKO oli könytä pesutynnyriin ja ihan pikkuisen koittaa, miltä se matonpesu tuntuukaan ja kuinka hyvältä se mäntysaippua tuoksuukaan mattoon ruiskiessa... Mutta ihan maltilla (ja tuplasti särkylääkkeitä ennen mattolaiturille lähtöä napaten), vain kokeeksi.

 

Mies jynssäsi mattoja oikein tarmokkaasti ja taisi vallan innostua, kun ehdotti että huomenna (siis tänään) voitaisiin käydä pesemässä loputkin (5 isoa villamattoa), jos vaan keksitään kuivattelupaikat. Ilmatieteenlaitos lupailee kuitenkin iltapäiväksi vesisateita, ehkemme mene...

Mattopyykkäys herätteli jättinälän, kävimme kebabilla - edellisistä olikin aikaa jo yli ½ vuotta. Vai voidaanko edes puhua kebabista, kun en halua annokseeni sitä ällöttävää punaista kastiketta - ehkä ei? Noin ylipäätään en ole suuremmin hampurilaisten, pizzojen tai kebabien ystävä. Ravintolassa saa mieluusti olla valkoiset pöytäliinat ja hillittyä taustamusiikkia...

 

Kun energiaa oli tankattu enemmänkin kuin tarpeeksi, aloitimme pihapuuhat: Mies kaiveli kuopat Mustilanhortensioille ja kampesi ylös 4 punaherukkapensasta. Minä vain osoittelin istutuspaikkoja ja kuolemantuomion saavia puskia. Ensi syksynä ei saada kovinkaan kummoisesti mehua, pihaan jäi vain 3 hyväkuntoisinta puskaa. Myös pystyynkuollut pilvikirsikka päätyi oksasilppurin leukoihin.

 

Lötkö-rukka oli ihan raivona, lempeistä lempein koiramme komenteli oikein muristen!! Koko päivän grillikatoksen ovi oli selällään, mutta kukaan - EI KUKAAN - grillannut koirille makkaraa!! Voi mikä pettymys koira-pololle!! Täytyy tänään hyvittää...

PS. Valkoisista pöytäliinoista puheen ollen... Karnaluksiin matkatessamme poikkesimme Siskon kanssa Tony's Deliin (Bulevardi 7). Aivan loistava antipastopöytä, tarjolla oli kaikki himoitsemani herkut!! Parmankinkkua ja hunajamelonia, paahdettuja artisokansydämiä, marinoituja paprikoita, herkkusieniä, zucchinia (kesäkurpitsaa) sekä oliiveja, parmesania, lisäksi ihanaa focacciaa, joka maistui TAIVAALLISELTA oliiviöljyyn ja balsamicoon dipattuna. Oli pöydässä muutakin, mutta näihin keskityin... Valitetteavasti kamera katosi, menivät antipastokuvatkin siinä samalla. LÄMPIMÄSTI SUOSITTELEN - seuraavalla pääkaupunkireissulla suuntaan samaan paikkaan... (Kuva: Tony's Deli)

Ilmatieteenlaitos huijasi jälleen

Ilmatieteenlaitos lupasi eiliselle iltapäiväsateita. Tarkoitus oli käydä viimein mattopyykillä, mutta sukelsinkin sitten sadetta odotellessa herukkapuskiin.

Pöh, pah ja perskules!

Iltapäivällä ropsautti muutaman tipan, kannattaisiko sellaisia nyt säätiedotteessa kuuluttaa??? Alkuillasta taivas kirkastui - kyllä otti taas pattiin, olisi pitänyt luottaa vain omaan vaistoon ja lähteä mattorantaan!

 

Sain sentään kerättyä 5½ ämpärillistä punaherukoita, Miehen avustuksella osa keiteltiin illalla mehuiksi. Olipa sekin outoa!! Yleensä Mies on vain virittänyt grillikatoksen puuhellaan tulet töihin lähtiessään, mutta nyt hän oikein OSALLISTUI!

 

Mieshän ei siis poimi marjoja, mitään marjoja. Olen melkein saanut perille, että niitä minun poimimiani napostellaan vain käsittelemättömien ämpäristä - en sentään perkaa niitä hänelle suuhun valmiiksi!!

Koirat sen sijaan ovat olleet uskollisia seuralaisia vuodesta toiseen mehustuksen aikaan. Eivät ne kai niin muuten välittäisi, mutta täytyyhän sitä vahtia, jos vaikka grillimakkaraa jossain välissä käristäisin...

Vielä jäi punaisia puskiin ja Ystävätär kutsui keräilemään mustia omasta pihastaan. On tämä vaan ihanaa aikaa!!

PS. Ilmatieteenlaitos lupasi kuivaa yötä, ripustelinpa siis illalla pyykit pihalle. Siellä ne nyt roikkuvat, 3 koneellista, likomärkinä...