Myrsky vesilasissa

Arvelinkin, että viimepäivien koira-aihe kirvoittaa kommentteja. Oletin, että menetän myös jokusia lukijoita. On oikein hienoa, että (mikä tahansa) aihe herättää keskustelua, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä - minullakin.

Sen sijaan minut yllätti koirafanaatikkojen aggressivisuus. Eilen tuli kaikkien aikojen kävijäennätys, 4955 vierailijaa. Jos luvusta vähentää keskimääräisen "normaalivisiteeraajien" määrän, sain koirakeskustelupalstojen kautta n. 4700 kävijää, muutamia perusteltuja kommentteja ja useita kymmeniä asiattomia herjauksia, luonnollisestikin nimettömiä.

Valitettavasti anonyyminä oli jätetty myös ihan asiallisia kommentteja, mutta nekin tuhosin päätettyäni poistaa kaikki anonyymit viestit.

Voi-voi.

Olen saanut myös useita asiallisia yhteydenottoja suoraan sähköpostiini, lähinnä Whippet Harrrastajat -jäsenistöltä. Siitä KIITOS! Vastaan teille, kunhan tokenen.

Olen myös todella kiitollinen "vanhojen" blogituttavien kommenteista - ehdottomasti myös niistä, joissa päätös (jota ei edes lopullisesti ole vielä tehty) on kyseenalaistettu. KIITOS ystäväiset!

Minulla ei ole mitään tarvetta selitellä käytöstäni tai kirjoittamaani. Olen saanut erittäin hyviä vinkkejä niiltä lukijoilta, jotka blogiani (ja koirien edesottamuksia) ovat pidempään seuranneet - ja aiomme niitä myös kokeilla.

Ihan kauheasti en perusta niistä kommenteista, jotka on jätetty vihaa uhkuen muutaman merkinnän perusteella, taustoja tietämättä.

Kerrattakoon nyt kuitenkin: 2 koiristamme on tullut meille pitovaikeuksien vuoksi, edelliset omistajat ja/tai  kasvattajat olisivat vieneet ne piikille jo vuosia sitten. Meillä ne ovat saaneet (tähän mennessä) 8 ja 2 vuotta lisäaikaa - varsin onnellisia, väittäisin.

Toinen asia, mikä hämmästyttää: koirahörhöt pitävät koiriaan kyllä varsin tyhminä olentoina. En voi yhtyä käsitykseen, etteikö koira muistaisi / tietäisi tehneensä pahaa (tai hyvää ihan yhtä lailla). Koiralla on aivot, ja muistikin.

Jotenkin tuntuu, että "intohimoisten koiraihmisten" perspektiivi on kadonnut, koirista tulee elämää isompi asia. Valitettavan usein koiranäyttelyissä, onneksi harvemmin juoksuradalla, törmää harrastajiin, joilla koirat menevät yli kaiken - jopa omien lapsien. Kyllä, koiriemme kanssa olemme näitäkin lajeja harrastaneet.

Mainittakoon, että koiria lenkitetään päivittäin ja lämpimillä keleillä ne saavat olla pihalla vapaasti - tai maata vaikka sohvalla, miten parhaaksi näkevät - ovi on auki niiden kulkea. Pitkät pakkasjaksot ovat tietty koettelemus, eivät halua - puvuistaan huolimatta - lenkkeillä pakkasen laskiessa alle 10 asteen, "kakkalenkuraa" lukuun ottamatta.

Lopuksi: en voi kuin hymyillä, millaisen tunnekuohun on aiheuttanut "rakinruikulat" -nimitys! Ihan yhtä käytetty nimitys tässä taloudessa kuin "piskinpirulaiset" tai "kultakoirulit". Sanojahan voi tulkita kovin monella tavalla.

 PS. Hurraa! Kevättä kohti mennään...

Hurraa!

 Argggh, PAKKO perua eilinen kommentti, etten osta mitään! Unohdin kirja-alennusmyynnit... Ja sorruinkin jo, MUTTA ihan vain pienesti!

Sitäpaitsi Iittalalta on ilmestynyt uusi Muumi-muki, Hurraa! (Kuva: Iittala)

Iittala on yksi World Design Capital Helsinki 2012 -juhlavuoden yhteistyökumppaneista ja sen kunniaksi Hurraa! -muki on myynnissä vuoden 2012 ajan. Se siis ainakin pitää hankkia mitä pikimmiten - shoppailulakosta viis!

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Aattoaamu alkoi eläinlääkärireissulla. Lötkö-polo oksenteli edellisillan, liikkui kankeasti, ei oikein pystynyt olemaan makuulla, oli vaisu ja kovin kivuliaan tuntuinen. Edes ruoka ei maistunut. Nukkui muutaman tunnin särkylääkkeen turvin, mutta yöllä ei sitten nukuttanutkaan: vaihtoi asentoa puolen minuutin välein, kuljeskeli ja käyskenteli pitkin yläkertaa.

Asettui useampaan kertaan sänkyni viereen lampaantaljalle (oikeammin seisoi kuin puuhevonen, mutta köllähti vaikean näköisesti pitkäkseen, kun hieroin takapäätä), pysyi aloillaan niin kauan kun jaksoin silitellä, mutta kun käsi pysähtyi, lähti Lötkökin taas vaeltamaan.

Lopulta siirryin peittoni kanssa koirien sohvalle, vikittelin Lötkön viereeni. Vaihtoi taas asentoa jatkuvasti, mutta rauhoittui viimein paikalleen. Huonossa asennossa omat kädet menivät tunnottomiksi, niskaa jomotti, selkää särki, varpaita palelsi, mutten uskaltanut vaihtaa asentoa, ettei koira aloita taas pyörimistään.

Viimein aamu-7:n jälkeen saimme kaikki viisi nukuttua pari tuntia, entistä jytkymmän särkylääkeannoksen turvin - tabut Lötkölle ja itselle, eri merkkiset vain. Heti herättyään Mies selvitti päivystävän eläinlääkärin, Lötkö autoon ja 75 km:n päähän Orivedelle.

Diagnoosi: vatsatauti! Antibioottipiikki, kaksi erilaista särkylääkepiikkiä ja vatsan limakalvoja rauhoittava töhnäruutta. Koira nukkui koko paluumatkan.

Lusmu hoivaa potilasta.

Eläinlääkäriltä palatessa koko talo kärysi polttoöljylle. Edellispäivänä öljypoltin oli huollettu ja ilmeisestikin jotain oli mennyt vikaan? Huoltomies uudelleen paikalle, suuttimen vaihto toisentyyppiseen ja kärykin hälveni.

Hepulilla, Veljen perheen lajitoverilla, oli aatonaattona synttärit, 9 vee mittarissa. Omien koirien uusien unityynyjen saaman suosion innoittamana polkaisin Hepulillekin oman, farkkumökkihenkisen.

Lahja mukaan ja onnitteluvisiitille! Turha reissu, tupa oli tyhjänä (niin-niin, olisi ehkä voinut olettaakin, että normaalit ihmiset lähtevät uudenvuodenviettoon...). Hepuli kuitenkin tavoitettiin, oli yökylässä Äidin ja Isän luona. Lahja oli mieleinen.

Kotiin palatessa helvetti oli irti. Vuosi sitten kirjoittelinkin Luupään paukkupelosta (kts. täältä), eikä mikään ole muuttunut sitten viime vuoden. Jytke oli melkoinen, ihan turha houkutella Luupäätä pihapissalle!

Saunaan mennessä Luupää lähti mukaan, löylytellessämme istui poreammeessa turvassa tyynyn päällä. Tulipa lopulta sillekin käyttöä!! Kuluneet 6 Rakkauden talon vuotta amme onkin ollut täysin tyhjän panttina pesuhuoneen nurkassa. Miestä nauratti, olisi halunnut sovitella vesikuuppaa koiran päähän, hahmo olisi ollut suoraan kuin Maanalaisesta armeijasta...

Jouluna saimme 3 erilaista herkkukoria ja illan tullen nautimme pieniä herkkupaloja. Valitettavasti parin tunnin yöunilla en ihan kamalasti jaksanut panostaa esillepanoon...

 Vuosi vaihtui kaikesta huolimatta!

ERINOMAISEN INNOITTAVAA UUTTA VUOTTA 2012 

KAIKILLE BLOGIVIERAILLENI!!

PS. Lötkö on nyt nukkunut vuorokauden putkeen - söi sentään, kun vietiin ruokakuppi sohvalle ja kävi pissalla, kun kannettiin pihaan.

PPS. Pitkään mietin, jätänkö Muumi-keräilyn sikseen, kaikki vielä tuotannossa olevat kun ovat jo hyllyssä. Onnistuin kuitenkin hankkimaan varsin edullisesti muutamia (tarrallisia) sesonkimukeja. En raaski ottaa niitä käyttöön, mutta jatkan nyt ainakin vielä hetken "ajantappoa". Tammikuu 2012 on delfiinisukelluskuu (kesä 2007).

Nappi

Nappi nappi nappi nappi nappi nappi pi
Nappi nappi talvipompan nappi
Tyylikkään asun pilasi
Ai
Nappi nappi talvipompan nappi
Vaihtamalla se parani

Vanhalta akalta napeissa näytti
asu oli saatava siistiksi
vaihtokengät kassin täytti
muutenkin piti olla fiinisti

Nappi nappi talvipompan nappi
Tyylikkään asun pilasi
Sus siunatkoon
Nappi nappi talvipompan nappi
Vaihtamalla se parani

(säv. Ari Kettunen / Lapinlahden Linnut, san. Mikko Kivistä mukaellen)

Niin kuin napista painaen, tyyli muuttui enemmän omaksi. Arvatkaa kummilla?? No näillä kukallisilla!! (Palttoo on musta, salama söi taas yläkuvasta värit.)

Pienestä on joskus kiinni ihmisen onni! Oli tärkeää menoa...

PS. Tänään alkoi Lumileikkejä-kuu! Vielä kun saataisiin lunta... (Kuva: Iittala)

Sukkasadon loppukiri

Hetken mietin, kehtaanko tätä kauheutta edes julkistaa. Mieskin kysyi: "Ovatkos nämä nyt sitä Strömsö-sarjaa??" (Muistuma synttärilahjasta).  

Aina ei voi onnistua!!

Häpeää tuntien paljastan virkatut sukkaset Novita Nalle Kukkaketo -langasta.

Väri ei ole ollenkaan omani, mutta omaan käyttöön jäävät silti - ei näitä kenellekään kehtaa antaa, vaikka lahjaksi ensin suunnittelinkin. Unisukiksi, niin ei pimeässä ja silmät kiinni näe, miten kamalat ovat! En tykkää!

Epämuodostuneesta mallista ei voi syyttää kuin virkkaajaa! Sovelsin Novita sukkalehdestä virkatun sukan mallia (malli P2) lyhyemmällä varrella, eri langasta ja epämääräisellä koolla (silmukka-, kerros- ja senttimääriä sekä naisen että miehen koosta poimien), tietenkään koelappua tekemättä...

Lisäksi a) olivat ihan kamalan paljon hitaammat tehdä virkaten kuin neuloen ja b) lankaa meni ihan hirvittävästi enemmän virkaten kuin neuloen.

Kammottavasta muotoilusta huolimatta istuvat yllättävän hyvin kinttuihin!! Ja ovat miellyttävän ohuet. Jalkaterät näyttävät kyllä ihan ankan räpylöiltä... Mutta kuten sanottu, kyllä näitä öiseen aikaan voi pitää, helppo potkaista pois, kun alkaa kuumottaa...

Koska langan nimi on Kukkaketo, aion tehdä vielä muutaman orvokin jalkateräosion päälle. Lankaa jäi niin vähän, ettei oikeaa kukkaketoa sentään saa aikaiseksi, muutaman villiintyneen kuitenkin.

Onneksi jotain onnistuikin, ei jäänyt Sukkasadosta karmeimmat sukat viimeisenä mieleen...

Taannoin tein Veljentyttö Nuoremmalle pitsikaulurin  ja kun lankaa jäi runsain mitoin, ajattelin tekaista vielä säärystimet Novita sukkalehden ryppyvarsisukan (malli U) varren ohjeella. Valmistuivat mukavasti vielä viimehetken iIltapuhteena, leffaa DVD:ltä katsellessa.

No, taisikin tulla Veljentyttö Vanhemman kokoa... Mutta ei haittaa, Veljenvaimo teki samaisella langalla kaulahuivin myös hänelle. Toivottavasti säärystimet kelpaavat pariksi... Ja lankaa piisaa edelleen, jos Veljentyttö Nuorempi haluaisi samanlaiset!

Lankana Novita Flip-Flop, menekki 140 g, sukkapuikoilla 6. 

Sukkasadon kokonaissaldo jäi laihanlaiseksi: 7 sukkaparia (kts. täältä).

 

PS. Tänään alkoi Nuuskamuikkunen-kuu.

Lumileikkejä

Ah, bongasin jo netistä tämän talven Muumi-sesonkimukin, Lumileikkejä.

... ja nyt tarjolla on myös MINIMUKEJA! Ih-hahhaa, miten ihanaa!

Ovathan nämä jo myynnissäkin, mutta en nyt kauheasti ole poikkeillut astiakauppoihin. Koitan hetken vältellä kaikkia kiusauksia... Ehken kuitenkaan kauaa jaksa sinnitellä!?

 

Kerroinkin joskus aiemmin Muumi-mukien keräilyn toimivan "ajantappoprojektin" aikayksikkönä:

05/2009 Hattivatit
06/2009 Pikku-Myy
07/2009 Mymmeli
08/2009 Hemuli
09/2009 Poliisimestari
10/2009 Niiskuneiti
11/2009 Vilijonkka
12/2009 Seikkailu
01/2010 Tiuhti ja Viuhti
02/2010 Perhe
03/2010 Haisuli
04/2010 Tuutikki
05/2010 Mörkö
06/2010 Muumipappa tuumailee
07/2010 Nipsu (vanha ruskea)
08/2010 Ruusutarha (kesä 2010)
09/2010 Hosuli
10/2010 Iltapurjehdus (WWF)
11/2010 Muumipeikko jäällä
12/2010 Hiihtokilpailu (talvi 2010)
01/2011 Glosholmin majakka
02/2011 Siesta (kesä 2009)
03/2011 Iloinen perhe (lasten muki)
04/2011 Lentävät muumit (lasten muki)
05/2011 Pikku-Myy liukumäessä
06/2011 Saippuakuplia (kesä 2011)
07/2011 Nipsu (uusi vihreä)
08/2011 Muumimamma ja marjat
09/2011 Rakkaus
10/2011 Sosuli

Nyt alkaa huolestuttaa, IHAN KOHTA olen hankkinut kaikki tuotannossa olevat mukit, enää pari puuttuu:
11/2011 Nuuskamuikkunen
12/2011 Lumileikkejä

Sen jälkeen olen pakotettu bongailemaan huuto.netistä jo tuotannosta poistuneita malleja, hinnat hirvittävät. Pitää alkaa säästää tai lopettaa koko projekti...

 

Mies ei voi käsittää sitä, että vieraille katetaan RUMAT, KOLHOT, ERIPARISET Muumi-mukit, vaikka talosta löytyy KAUNIIT ja SIROT kahvikupit, joista kahvi maistuu kahville! Jaksaa myös kiukutella siitä, että RUMILUKSILLA täytetään ruokailuhuoneen jugend-kaappi ja 12 hengen serviisiä säilytetään keittiön astiakaapissa, rasvankäryssä.

Mutta miten mies voisikaan ymmärtää Muumi(-muki)en sisäistä kauneutta??

AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

Kotona jälleen!!

Pöh, tässä nyt kerkiä turinoida, Veli järjesti ohjelmaa - TALKOOT.

Talkoot ovatkin Veljen bravuuri, niitä on kohtuullisen usein ja mitä moninaisimmista syistä! Tänään asennetaan kattotuoleja...

Palataan myöhemmin reissukuulumisten merkeissä.

TOUHUKASTA VIIKONLOPPUA!

PS. Nyt alkoi Sosuli-kuu.

syksy + luumu = rakkaus

SYKSYä on mielestäni ollut ilmassa jo ihan elokuun alusta alkaen
- eli kai nyt kuun vaihtuessa jo voidaan sanoa syksyn alkaneen?

Voidaan?
HYVÄ!!
Rakastan syksyä!!

Syksyn kunniaksi pihan syreenihortensia on pullauttanut elämänsä ensimmäiset kukinnot! Näiden PITI olla limenvihreitä...

 

Ja yht'äkkiä - kenties yhden yön aikana (???) - luumut ovat punastuneet!! Pieniä ovat, jos en tietäisi istuttaneeni luumupuuta, väittäisin näitä kriikunoiksi! Tai tuoreiksi rusinoiksi.

Luumuja on niin valtavasti, että koko hentoinen puu kenottaa ihan vinossa, ja se on kiskonut maasta tukipuutkin mukanaan ihan yhtä kenoon.

Myös orapihlaja-aita marjoo. En muista nähneeni aiemmin aidassamme yhtä paljon marjoja! Pitäisiköhän kokeilla orapihlajahilloa?? Wikipediasta luin, että sopii hilllottavaksi ensipakkasten jälkeen...

PS. Nyt alkoi Rakkaus-kuu!

Rakkaus-muki on vanhin edelleen tuotannossa olevista Muumi-mukeista, valmistettu vuodesta 1996 lähtien. Muiden samanvuotisten (vihreäpohjainen Piirustus, sininen Rauha ja keltainen Toimisto) valmistus lopetettiin jo vuonna 2002. Mutta Rakkaus puree aina vaan...

Aloituksia

Piti oikein alkaa urakoida KyJy-aloitusten kanssa...

 

Kyjy #15: Pitsineulehuivi Sisarelle, malli hänen valitsemansa Moda 2/2011 -lehdestä. Lankana mesiangervolla värjättyä Viron villaa, pyöröpuikot 4½.

Kyjy #16: Pipa, tai ehkä kassi? Alkuperäinen ajatus on siis pipo, mutta nämä karvamallit tuovat niin elävästi mieleeni Edith Bunkerin... Eli jos lopputuloksena on petolinnun PIIP, niin tämä hyvin joutuisasti muuttaa muotoaan somaksi kassiksi tahi muuksi pussukaksi... Lankoina kaapin perukoilta löytyneet Novita Wool ja Novita Tango Fani, vuorotellen kerros kumpaisellakin, pyöröpuikko 6.

 

Kyjy #17: Tossut, malli 21 Suuri Käsityö -lehdestä 1/2011. Lankana 7 veljestä ja puikot 3½. Saajakin selviää, kunhan valmistuvat - kokoa on aika vaikea etukäteen ennustaa...

 

Kyjy #18: Kypärähuppu Kummipojalle, kun sattui käsiin ikivanhaa Nallea - hyvä, ettei koiperhoset pöllähtäneet löydön tehdessäni! Malli 27 Suuri Käsityö -lehdestä 1/2011, pyöröpuikko 3.

 

Kyjy #19: Kummipoika saa Pikkuveljen elokuun puolivälissä, ensitossut pikkuiselle. Ohje Moda 4/2010, puikkoina 3:t ohjeen 4:n sijaan, että varmasti saan vastasyntyneen varpaille sopivat. 50 gramman menekkivaatimus ei ihan taida näillä täyttyä, joten ainakin mössa vielä samaan settiin liitetään.

Huh-huh, enää 5 aloittamatta!!

 

PS. Nyt alkoi Muumimamma ja marjat -kuu, kohtahan pääsen jo herukoiden kimppuun!

PPS. Huomenna julkistetaan arpajaisten VOITTAJAT!

Mattoja oksenneltaviksi

 Vihdoin ja viimein sain havittelemani matot yläaulaan!! Hip-hei-huraa!!

 

Yläaula on hämärän sorttinen: ei luonnonvaloa, seinät ja lattia tummahkot, ovet (4 kpl) tummaa puuta ja suihkuhuoneen lasiovikin pronssin sävyinen, siis tumma. Halogeenikattokruunu ei ole järin tehokas, eikä pöytävalaisimelle ole (ainakaan toistaiseksi) pistoketta.

 

Lattiaan tarvittiin ehdottomasti vaaleat matot - ja ehdottomasti pyöreät. Nämä löytyivät Hobby Hallista. Valitettavasti eivät olleet alessa, mutta varsin edulliset kuitenkin.

 

Mies ei tykkää nukkamatoista, sanoo näitäkin jättiläisen vessamatoiksi. Lisäksi ikävästi huomautti, ettei ainakaan ole vaaraa vahingossa koiranoksennukseen astumisesta, erottuvat hyvin valkoisilta matoilta.

 

No, sitä tässä nyt odotellaan, tai ripulikohtausta. Jos nyt vaikka muutamankin viikon säilyisivät puhtaina...

 

Tulevaisuuden remonttisuunnitelmiin kuuluu ovi- ja lattialistojen vaihto leveisiin valkoisiin. Toistaiseksi en ole saanut Miestä innostumaan, vastahan ( = 4 v sitten) nuo ruskeatkin saatiin petsattua ja kiinnitetyiksi...

Eilisen loma-askareet:
Kotiruokaa: perunamuusia, kukkakaalia, sipuli-paprikahaudetta, grillimakkaraa
Siivousta: matot yläaulaan
Silitystä: ei silitystä!!
Puutarhaa: uudet varrettomat Marketat kuukahtaneen varrellisen tilalle
Käsitöitä: isoäidinneliöitä, Äiti osti langat seuraavaan KyJyyn
Lueskelua: aamulla ihan vain paria blogia ehdin vilkaista, illalla romaania
Sisustusta: yläaulan matot
Remontin suunnittelua: juu, EI suunniteltu... (lattialistojen vaihto on jo vanha suunnitelma)
Päiväkävelyä: Hah-hah-haa! Takuulla moni on jo ajatellut, ettei tuo muijan mötkäle millekään lenkille pääse koko lomasa aikana! Vaan eilenpä kävimme iltakävelyllä, Miehen ehdotuksesta! Syykin selvisi: samalla taluteltiin Miehen pyörä huoltoon.

KyJy-kuulumisia:

 

Äidin kanssa olimme jälleen ale-juhlakoltun metsästyksellä. Eipä löytynyt mieleistä leninkiä, vaan saaliiksi sattui pitkät housut ja oikein tosi-tosi-tosi nätti ja juhlava tunika. Lupasin virkata/neuloa siihen sopivan hartiahuivin, jos ilma ei juhlapäivänä suosi kevyttä vaatetusta. Samalla sain näppärästi uuden KyJyn, jonka tosin pitää valmistua jo heinäkuun aikana...

Olisiko kellään hyvää vinkkiä/ohjetta hartiahuiviin, joka tehdään (noin) 4½ puikoilla tai virkkuukoukulla? Malli saisi olla ilmavan "isosilmäinen", kun lanka on paksuhkoa. Olisiko joku tehnyt sellaisen vaikka Hullussa Huivi Vuodessa??

 

PS. Tänään alkoi vihreä Nipsu -kuu.
Olen lykännyt tämän mukin hankkimista, koska pohjaväri on mielestäni aivan kamala. Katsokaa nyt, ihan hirveähän se on verrattuna vanhaan ruskeaan Nipsuun! Tykkään kyllä tarinan jatkumosta: vanhan mukin "takapuolella" Nipsu tarjoaa kissulle maitoa ja uudessa mukissa on saanut mirrin syliinsä! Kiva idea - tosin tällä periaatteella kaikista vanhoista Muumi-mukeista voidaan tehdä uusia jatkokertomusvariaatioita loputtomiin...

Lintukoto?

Olemme varmaan painajaismaiset naapurit!? Aina joku huutaa pihalla: toissapäivänä ruohonleikkuri ja oksasilppuri, eilen trimmeri ja oksasilppuri, tänään vielä iltasella puutarhajyrsin ja oksasilppuri.... Usein myös moottorisaha, pensasleikkuri tai lumilinko. Tai akka.

Ei, oikeasti koitamme elellä siivosti, naapurit huomioiden. Mutta tosiasia on, että hommamme tuntuvat etenevän vain konevoimalla... (Siksikö remontit etenevät niin hitaasti, kun ei ole juuri sähkötyökaluja mekastamassa???)

No, nyt naapurit ovat myyneet talonsa, juhannukseen mennessä saamme uudet. Toivotaan yhtä sopuisaa rinnakkaiseloa jatkossakin!

Eilen siis riehuin jälleen orapihlaja-aidan kimpussa, nyt sain perattua ainakin 5 metriä! Rivakan etenemisen takasi se, että ruokkosin samaa kohtaa jo viime kesänä - kunnes (mainittu) naapuri kauhisteli, meinaanko kaataa koko aidan. Silloin on kai viisainta hellittää? Ja jatkaa vasta seuraavana suvena...

Orapihlaja kukkii! Hetken olin jo hepulin partaalla, kun kuvittelin karhunköynnöksen riehaantuneen! Ei sentään, ei vielä. Vimmainen versojen riivintä alkaa lähipäivinä, tosin pelkään sen siitä vain innostuvan.

Konemelun vuoksi tuskin mistään lintukodosta voidaan puhua, mutta saahan sitä illuusiota vahvistaa (äänettömässä Bloggerissa) lintuaihein? Kiinnitimme illalla grillikatoksen kulmiin Bauhausin lintulautapoistopöydästä löytyneet lintujen vesikipot amppelikannakkeiksi. Aika söpöt! Täytyy vielä testailla, pysyisikö ruukku myös tuossa juoma-altaassa...

Söpö ei kuitenkaan ole se varispariskunta, joka pihapiirissämme elää ja mekastaa! Isäntä on pelikaanin kokoinen ja emäntäkin (?) kävisi melkein merikotkasta. Ja ääni, se on kuin kuningastukaanilla! Ei ihme, etteivät muut linnut pihaan uskaltaudu! (Kuva: BirdLife)

 

PS. Tänään alkoi Saippuakuplia-kuu (KESÄ 2011 -sesonkimuki). Pikku-Myy on viimein päässyt seikkailemaan kausimukeihin...