Keskikuviosukat

Non-niin, Novita sukkalehti todellakin teki tehtävänsä, sukkavire tuntuu löytyneen!!

Lehden ohjeella valmistuivat raparperinlehdillä värjätystä Seiskaveikasta keskikuviosukat, langan menekki 130 g, puikot 3 (ohjeessa suositus 3½).

Aika hauskat, tykkään erityisesti tuosta ranskalaisesta kantapäästä, sitä aion käyttää (sovellettuna) vastakin!! Ja myös tuo koristelistan "heltta" on kiva yksityiskohta

Toisetkin sukat lehden ohjeella on jo puikoilla, toivottavasti saan valmiiksi vielä Sukkasadon aikana!

Innostuin myös viimeistelemään pitkään sukkalankakorissa pyörineen Kyjy #24:n, pientä lisuketta vielä kaipaavat, pääsen paljastamaan toivottavasti ihan lähipäivinä...

PS. Kävin eilen hierojalla (OMT). Huomautti heti kuppausjäljistä selässä, mutta myönsi tunnin käsittelyn jälkeen kuppauksen hyvät vaikutukset: kaikki kipu ja kireys yläselästä oli tiessään, pääsi kunnolla käsittelemään rankaa!!

PPS. Siitä hoitopöydällä maatessani tajusin, etten ole syönyt kajavan ja kuppauksen jälkeen yhtään särkylääkettä, kun aiemmin rouskutin ihan päivittäin. Vielä ei myöskään ole tarvinnut laittaa villasukkia yöksi jalkaan...

Värikäs isoäiti

Sain juuri sopivasti valmiiksi KyJy#2 isoäidinneliöpeitteen näytille Opiston ihasteluehtooseen (kts. eilinen merkintä). 5*7 lappua, koko 112*156 cm, paino 1590 g (eli vajaa 11 kerää Seiskaveikkaa).

Kulmien pötkylät on tehty vuoden takaisella värjäyskurssilla värjäämistäni pompuloista (ennen kurssia pyörittelin hahtuvalangasta pieniä keriä, jotka heitin pesukoneeseen muun pyykin joukkoon 60 asteeseen). Jokaisen pötkön päässä Karnaluksin kukkanappi. Saapa nähdä kauanko saavat olla rauhassa koirien kaluamiselta...

 

Aiemmin jo kerroinkin pesseeni laput kurssin jälkeen koneessa haltijalankoineen (3 lappua kussakin lenkissä), langat sotkeutuivat yhdeksi mykkyräksi ja kaikki laput olivat yhdestä kulmastaan ikävästi venyneitä. Vaan kummasti ne asettuivat, kun virkkasin laput yhteen!!

 

Tarkoitus oli tehdä peitteestä värikartta, siis merkitä muistiin mistä kasvista minkäkin lapun väri oli peräisin, mutta pesukoneessa oli maalarinteippeihin kirjoitetut merkinnät haaltuneet lukukelvottomiksi. Harmitti! No, on tässä ainakin kelta- ja punasipulia, krappia, sinipuuta, pajunlehtiä, järviruokoa, koiranputkea, kanervaa, lepänkäpyjä, pujoa...

 

Laput virkkasin toisiinsa ihan ostolangalla, Seiskaveikan kanervalla. Tarkoitus oli käyttää kasvivärjättyä, mutta sitten tajusin muiden lankojeni olevan 100% villaa ja se olisi ehkä pesuissa saattanut sikistyä (juu, heittelen tämän tästä 7 veljeksestä tehtyjä neuleita kirjopyykkiin...).

Vasta peitteen valmiiksi saatuani tajusin, että ostolankahan passaa ihan täydellisesti aiemmin tekemääni sinivuokko-torkkupeitton kukkien väriin. Mutta on tuo uusi tätä vanhaa paljon nätimpi!!

 

Miehelle tehty värikäs miestorkku lähtee nyt mökille, ei näitä kotona mahdottomia määriä tarvita koirien kynsittäviksi!

Sitäpaitsi Mies jo sommitteli tämän uuden lappujen paikkoja kanssani, joten julistan tämän viimeisimmän uudeksi miestorkuksi ja värikkään mökkitorkuksi.

 

Viimein on myös silitetty punasipulilla värjäämäni silkkihuivi. Juuri minun väriseni! Värivaihtelu on tehty liinaa solmuamalla. Unohdin ottaa sen Opistolle mukaan....

... sen sijaan otin valikoiman värjäämiäni lankoja: vasemmalla silkkiä, oikealla alpakkaa. Nämä ovat nyt korissa olohuoneen pöydällä "sisustuselementtinä" - saa nähdä, maltanko koskaan kutoa näistä mitään...

 

Bourettesilkitkin sain silitettyä! Valitettavasti Opiston vaateompelukurssi oli jo täynnä, mutta ilmoittauduin Helmat hulmuten -kesävaateompelukurssille (huhtikuussa 2012).

 

Viimeaikoina on bloggailuni ollit kovin yksipuolista, pelkkää kasvivärjäystä! LUPAAN kirjoitella seuraavaksi ihan jostain muusta!

LEPPOISAA VIIKONLOPPUA!

Ihasteluehtoo

 

Eilen Opistolla oli kasvivärjäyskurssin viimeinen vaihe: IHASTELUEHTOO, kurssilaiset toivat näytille "parhaita palojaan". Kuvassa Satu-Marjon lankalaari, 25 litran laatikko täynnä kurssin satoa!! Huomaa ihanat kirjavat langat, ne on tehty vyyhtejä letittämällä ja eri liemissä lettiä liottamalla!

Karoliinan hehkuvat silkkilangat suorastaan sokaisivat!!

Mielenkiintoista oli todeta sekin, miten erilaisia sävyjä samasta väripadasta oli tullut eri materiaaleihin: villaan, silkkiin, puuvillaan, bambuun, alpakkaan, viskoosiin, pellavaan, ramiin ja erilaisiin sukkalankoihin (Seiskaveikkaa, Nallea, Isoveikkaa jne.). Kuvassa Sirpan ryijylangat - toivonpa jonain päivänä näkeväni vielä valmiin työnkin!!

Muutama kurssilainen oli ehtinyt jo heilutella puikkoja ja koukkujakin! Kuvassa Karoliinan nuket, hänen mummonsa oli tehnyt samanlaisia aikoinaan.

Armi oli virkannut pitsiliivin, jossa oli napeilla kiinnitettävä hiha ja toisena hihana neulottu "sydämenlämmitin" - liivi ja jakku samassa paketissa!! Aivan ihana keksintö ja tosi kivan näköinen!! Valitettavasti kamera jälleen haalisti värit, tässä oli kerrassaan upeat väriyhdistelmät!! (PAKKO saada uusi kamera, tarkennuskin mitä sattuu!!)

Sonja oli leikellyt vanhan silkkihuivin palasiksi, viskonut palat eri väripatoihin ja ommellut takaisin yhteen - erittäin onnistunut uudistus!!

Kaikkiaan kurssilaiset (13+15 hlöä) olivat värjänneet 75 kg lankoja ja kankaita!! Sattumalta värjäysprosessejakin oli sama määrä eli 75 värjäyserää!! Tarkkaan ottaen 43 eri kasveilla tehtyä värilientä (I värjäys), voimakkaimmista väreistä saatiin myös II (13 väriä) ja jopa III värjäys (9 värilientä), lisäksi 6 erilaista käytettyjen väriliemien yhdistelmää ja 4 kerrosvärjäystä!! Kuvassa värjättyjä Fantti-langan pätkiä.

Lisäksi värjättiin myös huovutettuja palleroita, huopalevyä, tupsuja, puuhelmiä, paimentolaismaton paloja, silkkihuiveja ja vauvanvaatteita.

Kyllä oli kiva kurssi!

Kiitokset Opettajalle ja mukaville kurssilaisille!!

Ensi vuonna taas uudestaan!!!

Täydellinen emäntä, melkein

Tunsin itseni melkein täydelliseksi emännäksi!

• Pesin kahvinkeittimen kahvinkeittimenpesuaineella
• Pesin liesituulettimen suodattimet astianpesukoneessa
  
• Pesin astianpesukoneen astianpesukoneenpesuaineella
• Pesin pyykinpesukoneen sitruunahapolla
• Pyyhin pölyt kuivausrummusta

Oikein ehtoisa emäntä olisi tietenkin käyttänyt vain etikkaa ja ruokasoodaa...

Sitäpaitsi uuni jäi pesemättä (uuninpesuaineella), kun se olisi vaatinut ihan manuaalista viimeistelyä, enkä viitsinyt konttia lattianrajassa...

 

Kompensoin teollisiin puhdistusaineisiin turvautumistani keittelemällä siinä sivussa raparperihilloa... Ja tunsin taas itseni oikein oivaksi pikkuvaimoksi!

 

Koko alkukesän odottelin raparia piirakka-aineiksi. Turhaan, eiväthän ne pirulaiset kasvaneet. Jossain vaiheessa lopetin tarkkailun ja nyt viikonlopun raivaustalkoissa ( = Mies raivasi, minä patseerasin) pihan perällä rehotti ihan järkyttävän kokoinen puska! Silppusin lehdet oksasilppurilla kasvivärjäystä varten ja varret hillosin - toivottavasti ei ole kovin tikkuista!! Raparperihillo on ihan ehdoton suosikkini!! (Kuva: Viherpeukalot)

Lehtislppu porisi grillikatoksessa väriliemeksi, johon huolellisen siivilöinnin jälkeen heitin kerän Seiskaveikkaa. Liemen "puhtaus" on tämän kasvin kyseessä ollen erityisen tarkkaa, ei ole kivaa kutoa kiisselirihmaista lankaa...

 

Ja kun vauhtiin pääsin, tein toisen liemen vadelman 1. vuoden lehdistä ja varsista. Oli pakko peratä vattupuskaa tai ensi kesänä saisimme kerätä marjat puunkorkuisista pensaista. Mikä ei toisaalta ehkä olisi ihan huono juttu, silloin nimittäin saattaisi olla jotain poimittavaakin.

 

Vadelmia ei tämä kesänä tullut mitään hirmuisia määriä (kotipihasta siis, Veljeltähän niitä sain ämpärikaupalla!), puska kasvoi enemmän vartta kuin marjaa. Mutta kyllä pihastakin jugurttimarjat sai poimittua useampaan kertaan. Aina puskassa ollessa Luupää kärkkyi vieressä, sille piti antaa marjoja suoraan suuhun. Kyllästyin, ja näytin sille (PÖLJÄ kun olen!!)  miten marjoja saa poimittua ihan itsekin, siitä vaan pistelet puskasta. Piski tajusi jutun juonen. (Kuva: Iltalehti)

Valitettavasti myös 2 muutakin ymmärsivät jatkuvan buffettarjoilun edut, ja nyt meillä heiluu marjapuskissa 3 koiranhäntää (seisovat herkuttelemassa puskan sisällä!!) - pensaat on puhdistettu aika tarkkaan. Pensasmustikat eivät vielä tuota satoa, mutta niitä taitaa aikanaan odottaa sama kohtalo, Lötkö on aivan hulluna mustikoihin.

Tulevana kesänä vaihtoehtoja on kaksi: koirat syövät marjat suoraan puskista niin ettei jää mitään säilöttävää tai sitten marjat jäävät säilömättä siksi, että epäilen kaikkia marjoja koirien nuoleskelemiksi...

Juu, iloinen koiranomistaja! Hah.

Tässä muuten kuva eilen manatuista sohvan raapaleista, siis vain osasta naarmuja. Ja vasemmalla näkyy se kohta, josta pinta ritisi irti. Nättiä, nin nättiä...

No, jos ei saa marjoja, niin kaupasta hedelmiä! Lähikaupassani on superpäivät, valtavat määrät hedelmiä 1 €/kg. Lähipäivinä en taida muuta tarjotakaan, reilut 12 kg pitää saada aika vauhdilla pisteltyä, ettei ala pieniä kärpäsiä surista nurkissa (enpäs ajatellut kärpäsiä ostaessani...)!

Ai niin, sekä raparperinlehti- (vas. melkein kuivana) että vadelmapuskanlehtilanka (oik. litimärkänä) jäivät väriltään aika platkuiksi, täytynee värjätä joskus uudelleen...

Hukkaan meni sekin kottikärryllinen halkoja!

Vielä muutama...

Vielä muutama kuva kasvivärjäyskurssin tuotoksista, ovat niin HERKULLISIA, että on ihan PAKKO jakaa tätä väri-ilottelua muillekin!!

Kurssilla on melkoinen VETOVOIMA:
* kaukaisin osanottaja tuli Oulusta (matka yhteen suuntaan 515 km)!! Kurssilainen raahasi oululaiset koivunlehdet, langat, kankaat ja muut varusteet mukanaan junassa! Epäilemättä kurssi oli kuitenkin kaiken vaivan arvoinen!!
* kaukaisimmat kerätyt kasvit tulivat Saksasta!! Toinen kurssilainen oli Facebookissa pyytänyt ystäviään keräämään sipulinkuoret talteen, ennen kurssia tuli postipakettina kuoria Saksanmaalta!! Niistä saatiin takuulla pikanttia lisää keltasipulin upeisiin sävyihin!!

Pääsin kuvailemaan I-kurssin lankoja mennessäni keräämään terttuseljaa:

Meidän eli II-kurssin satoa:

PS. Ihan OIKEASTI pitää kyllä hankkia uusi kamera!! Nämä kuvat eivät todellakaan tee oikeutta värien hehkulle, paremminkin voisi puhua pelkästä kalpeasta aavistuksesta...

PPS. KIITOKSET värjärikurssikaveri Sirpalle, joka vei ja toi autotonta!! Mies ja piskithän olivat mökkeilemässä, joten olin taas muiden ystävällisyyden ja hyväntahtoisuuden varassa - onneksi näitä hyveitä vielä löytyy!

VÄSYNYT, mutta ONNELLINEN!

Kurssipäivien jälkeen silmät seisovat päässä, ajatus ei kullje, joka paikkaa kolottaa ja kynnenaluset ovat marsilaisenvihreät vielä monta päivää. Värjäyskurssi on melkomoinen ponnistus, mutta vaivan väärti!

Vai kehtaatteko väittää vastaan?? Katsokaapa lopputulosta!!

 

Vaaleista farkuista ei sitten (onneksi!) tullutkaan punaiset, vaan (onneksi!) ihan tyypillisen punasipulinvihreät.

 

KyJy #1 eli perussukat (90 g) ovat nyt valmiit, väri on mesiangervosta. Varrettomat unisukat (65 g) vasemmalla hulahtivat kokenillipataan.

KyJy #2 on puolivalmiste = laput värjätty

Isoäidit haisivat sen verran järviruo'olle ja muulle epämääräiselle, että heitin kaikki laput metrin mittaisine haltijalankoineen (3 lappua kussakin) pesukoneeseen ja sieltä suoraan kuivausrumpuun. Selvisi vajaata tuntia myöhemmin, miksi siirtyi niin mukavana kasana koneesta toiseen... En sitten muuten suosittele muille!!

Hatijalangat olivat kietoutneet yhdeksi mykkyräksi (kuten kuvassa), jokainen lappu oli enemmän tai vähemmän venynyt yhdestä kulmastaan, kun kone oli hyrskyttänyt niitä oikein kunnolla - ensin pesussa, sitten linkouksessa ja viimein vielä kuivurissa... Tunti meni selvitellessä.

Luonnonvaalea alpakkalanka (100%) ...

 

... imi väriä ihan hirvittävän ahnaasti, mutta sävyt jäivät pehmeiksi! Pelkäsin vyyhtien huopuvan, kovettuvan tai muuten vaan kärsivän, mutta ihana pehmeys on tallella langassakin!!

Vasemmalta oikealle: krappi I,punasipuli III, keltasipuli I, pujo, krappi II yön yli, porkkana, mesiangervo, punasipuli I, jättipalsami ja yllätysväri 4 (sekoitus selviää viikon kuluttua Opistolla).

Tarjouskorista löytynyt sekoitelanka merinovillasta ja polyakryylista (51%/49%) ...

 

... otti väriä hieman epätasaisesti, koska heitin vyyhdet kerrosvärjäyspatoihin: koivunlehtiä, kelta - ja punasipulinmäskiä. Sinertävät sävyt ovat kokenillista (II) ja sinipuusta (III).

Vihertävä silkkilanka (100%)...

 

... värjäytyi kaikkein mehevimmin, johtuneeko pohjaväristä? Upeat uudet sävyt vasemmalta lukien: punasipuli I, pajunlehdet, keltasipuli I ja III, yllätys 1, punasipuli III, yllätys 3, kokenilli III, yllätys 4, krappi II. Näistä ehkä muutaman haaleimman värjään vielä uudestaan...

Raaskinkohan koskaan käyttää näitä?

Lisäksi värjäsin uudelleen 400 g edellisellä kurssilla turhan hailakoiksi jääneitä lankoja.

Vielä jäi lankoja värjäämättäkin (kilo Tico-Ticoa ja ½ kiloa alpakka/villalankaa 35%/65%), mutta ovatpahan siemenenä seuraavalle kurssille - ilmoittauduin jo ensi kesän värjäysleirille!! Kurssilta mukaani ottamilla jälkiliemillä värjäilen todennäköisesti taas vain Seiskaveikkaa...

 

Väriä sain myös 5 metriä bourettesilkkiä: kanerva, keltasipuli kerrosvärjäys, keltasipuli II, suopursu, punasipuli kerrosvärjäys, kanerva rautapadassa, krappi II ja yllätys 2.

Kerrosvärjäyksessä lopputulos on kirjava, mutta kuvioita saa myös kankaita eri tavoin vekittämällä, rypyttämällä ja sitomalla.Kuvassa kankaat ovat suoraan pyykkinarulta poimittuina, värit nousevat täyteen hehkuunsa vasta silityksen jälkeen.

Pitäisiköhän ilmottautua Opiston vaateompelukurssille?? Vai käyttäisinkö tilkkutöihin??

Heitin punasipuliliemeen myös silkkihuivin, joka edellisellä kurssilla oli käväissyt solmittuna kokenillipadassa ja jäänyt turhan valkovoittoiseksi. Nyt uudet solmut ja uudet kuviot - väri on hyvä, mutta lopullinen totuus paljastuu tässäkin vasta silityksen jälkeen.

Siskon Kummisedän jäämistöstä saamani pellavapyyhkeet sen sijaan jäivät värjäämättä, niitä taidan kokeilla kotikonstein - tai säästän myös ensi kesäksi. Saapa nähdä kummin käy...

Kaikkiaan värjäsin lankoja n. 3,6 kg (sis. uudet ja "vanhat" langat, isoäidit ja parit sukat) ja kankaita n. 2 kg (sis. bourettesilkit, farkut ja silkkihuivin). Enemmänkin teki mieli, mutta enempää en olisi ehtinyt - enkä varsinkaan jaksanut...