Joulukorttiaskartelijaiset

Joulukorttiaskartelukutsu oli otettu hyvin vastaan, pitkän ruokapöydän ympäriltä täyttyi 6 tuolia. Ja pöytä täyttyi korttipohjista, askartelupapereista, tarroista, nauhoista, leimasimista, teipeistä sun muista - hyvin harrastelijamaisesti kuitenkin, kortteja kun askarrellaan vain joulun aikaan.

Sisko huolehti jälleen välitankkauksesta: glögiä ja miuhevaa broilerpiirakkaa, Äiti toi tullessaan lehtevät tähtitortut. Herkullista!

Ja tulostakin syntyi: 54 korttia! Siskokin tuplasi viime vuoden korttisaaliinsa tehdessään 2 joulutervehdystä.

Rupeama oli niin intensiivinen, että talkooväelle tuli kiire Linnan juhliin. Näyttely sentään saatiin pystyyn. Itsellä inspiraatio jatkui, tein vielä Linnan juhlia seuratessani toistakymmentä korttia, Äidille.

Kyllä oli mukavaa!

Adventus humiliationis

Ensimmäinen adventtisunnuntai (Adventus humiliationis), nöyrtymisen adventti, symboloi odotusta.

Miehen jo könyttyä nukkumaan iski inspiraatio! En nöyrtynyt odottamaan aamuun, vaan hiippailin pitkin yläkertaa, koettaen olla rymyämättä toista hereille, ja etsin sopivia tarvikkeita: kangasta, nauhoja, teippejä, decoupage-lakkaa.

Jo parin vuosikymmenen ajan adventtikynttiläni ovat palaneet Iittalan Argipelagoissa, juuri muulloin ne eivät esillä olekaan. Vaan vasta nyt keksin tuunata niitä ekan kerran. Kangaskaupasta saatavaa sydän-nauhaa ja pätkät 2-puolista teippiä - voilá - adventtikynttelikkö on valmis!

Pahoin kulahtanut Ikean lasipurkin kansi (todennäköisesti astianpesukoneessa pilattu...) vaati päivitystä. Decoupage-lakkani oli jo vähän vanhaa (markkahintakin vielä korkissa) ja sain tovin äheltää silikonipannulapun kanssa sen auki saadakseni. Irroiteltuani kuivuneet liimaroikaleet kannen alta ja purkin sisäkyljistä, totesin jäljellejääneen litkun ihan notkeaksi vielä. Pensselit unohdin yläkertaan, joten vetelin töhnät reippaasti pullasudilla...

Aamulla vielä pientä viimeistelyä pykäreunaisella puuvillanauhalla. Varastossa olisi ollut ihanaa HYVÄÄ JOULUA -pellavanauhaa, mutta harmillisesti se oli jokusen millin liian leveää. Nauha on kiinnitetty 2-puoleisella teipillä siltä varalta, että joskus vastaan tulee kapeampi jouluisempi nauha...

Ja kas, siinähän meillä on piparimuottipurkki!!

Minähän en leivo ikinä milloinkaan pipareita! Mutta kyllä talossa pitää silti piparimuotteja olla!! Vähintäänkin 27 erilaista!

Yöllä decoupagen kuivumista odotellessa ehdin siivota keittiön. Huopapiparit kiipesivät oviin edellisjoulun tapaan. "Kynttelikkö" pakotti siirtämään aamuisen sanomalehdenlukulamppuni syrjään. Vähän hassu paikka, mutta tuosta se on helposti nostettavissa pöydänkulmalle aamukahvin ja lehden seuraksi...

Kolme- ja viisilitraisiin keittiötölkkeihin keräilen kelta- ja punasipulinkuoria tulevia kasvivärjäilyjä varten ja ne ovat esillä ympäri vuoden. Ruudullinen silkkinauha yhdistää piparimuottiastian "sarjaan", mutta pöytätilaa se ei ole viemässä kuin Nuutin-päivään asti.

Joulua odotellessa....

PS. Jokunen aika sitten tulin maininneeksi V&B:n piparimuotit, nekin löytyivät - ihan just sieltä, missä niiden pitikin olla. No, nyt nämäkin sukelsivat samaan purkkiin possun, hirven, nallen, lampaan, pupun, oravan, enkelin sun muiden kanssa.

Äiskän syntsylahjus

Tasan kuukausi jouluun!!! Missä välissä se 2 kk ehti jo sujahtaa?? Nyt alkaa olla korkein aika tehdä  valmisteluja, luoda tunnelmaa, vaalia perinteitä!!!

Ja siitähän se ajatus sitten lähti...

Jokunen aika sitten ikääntyessäni Äiti antoi rahalahjan saatesanoilla "osta jotain KIVAA käsityötarviketta". Olen ostanut sen jälkeen lankoja (aika paljon) ja kankaita (vähän vähemmän), mutten mitään NIIN kivaa, että olisin niihin lahjarahani tuhlannut (ruokarahoja vaan).

Vaan viimein keksin sitä KIVAA!!

Ostin Hyvää Joulua -leimasimen ja korttipohjia (Tiimarista), ääriviivatarroja (Sinooperista) ja ihan ihkun jouluisia skräppipapereita (Suomalaisesta kirjakaupasta). Nämä OVAT kivoja!!

Ja VIELÄKIN kivempaa tulossa!!

Kutsuin Äidin, Siskon, Veljenvaimon ja Veljentytöt korttiaskartelemaan ja glögittelemään itsenäisyyspäivänä! Katsotaan, ketkä paikalle lopulta ehtivät...

Pitää vielä inventoida vanhat joulukorttitarpeet, tarkistaa kultatussien kunto, teroittaa sakset ja ostaa lisää teippejä varastoon...

Ah, KIVAA!! Melkein kuin jo joulu olisi...

Väkerrykset

Vuoden HERKULLISIN aika alkaa olla käsillä - MÄMMIä on taas kaupoissa!
Hetihän sitä piti saada maistella, nam-nam!!

Tylsää tappaakseeni tein pari uutta sivua:

• Väkerrykset 2010
• Väkerrykset 2011

... ja se se vasta tylsää olikin!

Epäilen, etten ole ihan kaikka vuoden 2010 tekeleitä dokumentoinut, muistan ainakin kesän korvalla tehneeni grillikatoksen sohvaan uuden patjanpäällisen ja tyynyjä. Ei liene kovin tärkeää...

Koitan pitää sivua jatkossakin yllä.

Puikot ojennukseen!

Kangaskasoja läpi käydessä löysin yhdestä "(ikuisesti?) työn alla olevat käsityöt" -laatikosta vuosikausia kateissa olleet pyöröpuikkoni! En ole kyllä kaivannutkaan, vuosiin en ole kutonut mitään sukkia kummempaa.
Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö pyöröpuikoille vielä jonain päivänä voisi olla käyttöä?!

Pyöröpuikot ovat olleet vanhassa pyöröpuikkojen tukkupakkauksessa, varsin kulahtaneessa. Koska koko ja käytettävyys ovat kuitenkin ihan huippuluokkaa, päätin hieman tuunata boxia, löytyyhän kaapista nivaska skräppäyspapereita!

Veljentyttö Nuoremman kanssa huolella valitsimme kauneimman ja tarkoitukseen parhaiten sopivan paperin. Tässä kohtaa olisi jälleen kannattanut käyttää mittanauhaa apuna!
Liimaa pintaan ja kääräisy paperiin - ooops, turhan pienihän se paperi oli!

Ei hätää, tuunataan lisää! Viimeistely silkkinauhalla, ihan hyvähän tästä tuli!?

Pitkät puikot mahtuvatkin passelisti ompeluhuoneen laatikoston Ikea-keittiövälinelokerikkoon...

... mutta sukkapuikot ja virkkuukoukut pidän jatkossakin Mikki Hiiri -kynäkotelossa, on niin söpöinen!

Joskus männävuosina silloisen ompelunurkkaukseni teemana oli Mikki, niiltä ajoilta on jäänyt käyttöön myös sen aikainen neulatyynyni. Nykyisin se roikkuu vaatehuoneen seinällä seuranaan Retretti-matkamuistot: Kirsi Neuvosen etsaukset Orvokkipuku ja Päivänkakkarapuku - tosin vain kehystettyinä postikortteina (tai ainakin epäilen nitä postikorteiksi).

Nousisikohan nyt kudontainspiraatio, kun puikot ovat ojennuksessa?

Tosin syksyiset kasvivärjätyt vyyhdet odottavat yhä kerimistä, Karnaluksissa kun ei ollut kaupan kerijälaitteita (kuva: Käspaikka) - ja ihan vaan sellaisen vuoksi edellinen Tallinnan reissu tehtiin! Juu-juu, uskokaa pois, se oli koko reissun tärkein asia! Saahan sellaisia toki Toikaltakin, mutta Toijalaan on sentään 20 km matkaa (Tallinnaan vain 150 km + lauttamatka).

Pientä pehmeää

Nyt kun joululahjat on jo avattu kääreistään ja joulupajan salaisuudet paljastuneet, uskallan laittaa tännekin kuvia salaisen sukkatehtaani linjastolta valmistuneiden pehmoisten pikkupakettien sisällöstä...

Taannoin tein hiiritossukat, jotka olivat turhan suuret omiin koipiin. Rohkeasti Oliivin/Sinin suosituksesta pesin tossut uudelleen ja niistä tulikin aivan täydelliset - kiitos Sini vinkistä! Jouluksi tein KristiinaS:ltä saamaani vihjettä soveltaen lisää hiirulaisia Wash+Filz-it! -langasta - kiitokset KristiinaS:lle!

Veljentytöt saivat tunnistamisen helpottamiseksi vihreä- ja ruskeasilmäiset hiirulaiset (koko 37), Anopin tossut näyttävät erehdyttävästi mäyräkoirilta (koko 41). Silmät tein lasihelmistä ja tytöille ihan suosiolla ohjetta pienemmät korvat. Anopin mäyräkoirien, kuten omien tossujenikin, korvat ovat afrikkalaisen savanninorsun kokoa...

Ostin Tampereen Kädentaidot -messuilta Novitan osastolta jokusen kerän huippuhalpaa 7 veljestä Jättiraita -lankaa. Sattumalta näin Sukka o mu juttu! -blogissa kuvan ostamastani väristä kudotusta sukkaparista - sukat itsessään olivat ihan kivat, mutta totesin lankadesignerin epäonnistuneen sekä väriyhdistelmässä että väripätkien pituutta määritellessään. Päädyinkin siis kutomaan Sisarelle sukkaparin kahdelta kerältä, 2 krs:ta aina kummastakin - tällaisina ovat enemmän makuuni. Sukkaset päätyivät pakettiin dekkarin kanssa.

Marraskuun alussa ilmoittauduin uhkarohkeasti Lapaskuu-kampanjaan - vaikka pelkkä ajatuskin tumppujen teosta inhottaa, en nimittäin OSAA tehdä peukalokiilaa. Veljentytöt olivat kuitenkin tumppuja toivoneet ja langatkin hankin jo aikapäiviä sitten. No, eivätpä valmistuneet lapaskuun aikana, mutta jouluksi kuitenkin!

Löysin Novitan sivuilta selkeän ohjeen, joilla pääsin alkuun. Ensin piti kuitenkin tehdä RUUSUT motivaatiota nostattamaan, ennen kuin pääsin tumppujen kimppuun... Ranneke on 7 veljestä, lapasosaan otin mukaan Kitten Mohair -langan (100% mohair) kuohkeutta ja lämpöä tuomaan. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen, tuntuivat olevan mieleiset Veljentyttö Nuoremmallekin.

Veljentyttö Vanhemman tumput kudoin Nalle Syksystä yhdessä Kitten Mohairin kanssa. Valkoinen pörrö häivytti Nalle Syksyn kirjoneulekuvion varsin tehokkaasti!! Kuka keksisi värittömän, läpinäkyvän langan?

No, oikeasti pinta näytti niin kivalta, että innostuin tekemään vielä baskerinkin - aikataulutus vain meni vähän pieleen. Ajattelin, että äkkiäkös minä nyt yhden pipon kutaisen! Mutta ei se sitten ihan niin mennytkään... Olin päättänyt mennä yöpuulle puoliltaöin, mutta kudoin vielä yhdeltäkin. Kahden jälkeen käänsin kaikki 3 kristallikruunua täysteholle, että valo riittää eikä nukuttaisi. Kolmelta alkoi liika valo kirveltää silmiä, kudoin silmät kiinni. Mietin, että jos nukahdan, jatkaisivatko kädet silti työtään? Neljän maissa aloitin kavennukset, langanpäiden päättelyn jätin sentään aattoaamuun.

Todettuani, ettei se peukalon tekeminen ihan mahdotonta olekaan, aloitin vielä kolmannetkin tumput - 7 veljestä Jättiraitaa kun on vielä yllinkyllin varastossa. Ranneke on 1-kertaisesta ja lapasosa 2-kertaisesta langasta. Ihan kivat tuli näinkin, kun molempien kerien väriraita vaihtuu jotakuinkin samanaikaisesti. Tumpuista tuli aika reilut, päätyivät Veljelle. Illmeisesti olivat mieleiset, kun istui melkein koko Tapaninpäivävierailun ajan tumput kädessä - tai sitten meillä vaan on kylmä...

Veljentyttö Nuoremmalle tein helmet kasvivärjäyskurssilla tekemistäni huopapompuloista. Nuorempi nuuski helmiä kaulallaan epäluuloisesti, kun kerroin vaaleanpunaisen värin olevan lähtöisin Keski- ja Etelä-Amerikan kaktuksissa asuvista kokenillikilpikirvoista, violetti on peräisin sinipuusta.

Veljentytöille on kiva antaa itsetehtyjä lahjoja! Ensiksikin siksi, että valmiin ostaminen on vaikeaa, mutta varsinkin siksi, että ARVOSTAVAT käsitöitä! Toisin kuin Miehen Kummipoika (tai hänen vanhempansa) - tein lapselle ristiäislahjaksi elämäni ensimmäisen tilkkutyön, nätin sini-vihreän nalleaiheisen tilkkutäkin - kertaakaan en kyläillessäni ole nähnyt sitä missään käytössä. Kyllä on harmittanut...

Opiston jouluompelukurssilla tein  Anopille sämpyläkorin ja hirsimökkitekniikalla patalaput, päätyivät samaan pakettiin lifestyle-keittokirja kanssa. Tarkoituksenani oli tehdä samaa settiä (ilman keittokirjaa) useampikin (Äidille, Siskolle, Veljenvaimolle), kun sattui oleman kuumankestävää vanuakin kotosalla. Vaan niin jäi taas tekemättä. Työnteko haittaa pahasti niin harrastuksia kuin kotipuuhiakin!

Kun olin päässyt virkkauksen makuun, innostuin virkkaamaan Siskolle Novita Huopanen Mix -langasta patalappuset tilkkutyön sijaan. Yllätyksekseni laput eivät muistuttaneetkaan kipaa (jiddisiksi jarmulka) kuten kouluaikaiset epätoivoiset tekeleeni!

 

En ole täysin tyytyväinen, pesun jälkeen virkkauskerrokset näkyivät vielä, pinta ei ollut "tasaisenhuopainen". Pistin silti pakettiin Fiskarsin välineiden seuraksi, turkoosi kun on Siskon keittiön piristeväri. 

Veljenvaimolle tein patjat mökkisaunan pukuhuoneeseen. Muutakin piti tehdä, mutta ajankäyttö ei taaskaan ollut hallinnassa. Mutta suunnitelmat ovat olemassa, ehkä sitten juhannussaunaan...

Taannoin kerroin, miten Äiti oli käynyt tutkimusmatkalla vintissä ja löytänyt pussillisen vanhoja lelujamme. Sattumoisin kassissa oli myös Veljen ensimmäiset kiiltonahkaiset juhlakengät, kokoa 22, Mäkisen Jalkineen hintalappukin vielä sisäpohjassa kiinni. Askartelutuokion päätteeksi popot päätyivät 2-puoleisella teipillä kiinni Ikean vaihtokehykseen, taustalla ompeluhuoneen tapettimallipalanen...Ilmeisestikin tämä muistuma lapsuudesta oli mieleinen, Veljenvaimo sanoi kehystävänsä myös omat ensikenkänsä, Veljentytöt omansa. Samaa tapettia onneksi löytyy varastostani lisää...

Selkä on taas sen verran kireänä joululahjatehtailusta, että pistin kaikki lankavarastot jemmaan! Työmatkoilla kudin vaihtuu lukemisiksi - ja sitähän piisaa, liki kaikki syksyn aikana kotiin kannetut aviisit odottavat yhä lukemistaan...

Hattu?

Opiston jouluhuovutuskurssilla luokkahuoneessa oli kovasti kiinnostusta herättäviä kanaverkkohäkkyröitä. Opettaja oli innoissaan, kun kurssilaisilla riitti mielenkiintoa yli kurssi- ja materiaalirajojen - hänhän opettaa ihan mitä vaan, mikä kiinnostaa!! Lopulta me kaikki vääntelimme kartioita sivuleikkurit ja pihdit napsuen...

Itsekin tein kokeeksi yhden tötterön, muotoilin sen jo Opistolla malliinsa. Kun tulin kotiin, Mies kauhistui, aionko huovuttaa itselleni jättimäisen Harry Potter -tyylisen velholakin!!?? (Kuva: Punanaamio) Kieltämättä aihion koko olisi ollut erinomainen siihenkin käyttötarkoitukseen.

Pidin kuitenkin kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta: eilen illalla tein isoon saaviin noitaliemen ämpärillisestä lämmintä vettä ja parista rullasta vessapaperia. Ja tälläistä siitä sitten syntyi...

Viikonloppuna, kun valoa on enemmän, taidan sijoittaa sen jonnekin pihan perälle...Opettaja mainitsi jonkun aiemmin askarrelleen kertoneen, että häkkyrä oli tekijällään kestänyt useamman talven pihassa, kunnes tänä syksynä linnut olivat kalunneet sen. Kunhan paperiroikaleet ovat täysin kuivat, aion vielä muokata mallia nätimmille lommoille ja kiemuroille.

Itse asiassa Tallinnan joulutorilla oli juurikin pottermaisia huovutettuja tötteröhattuja, olisin halunnut ostaa sellaisen. Mies pisti kuitenkin sinnikkäästi hanttiin, sanoi että näytän juuri siltä, kuin olisin aamulla unohtanut ottaa lääkityksen... Nyt kyllä vähän harmittaa, että annoin Miehen lannistaa!

* * * * * * * * * * *

Tässä Annelille, Intsulle, Virvatulelle ja muillekin eilinen kakkuresepti:

SUKLAAPÄHKINÄKAKKU

250 g voita tai margariinia
250 g sokeria
250 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 munaa
100 g rouhittua pähkinää
100 g taloussuklaata karkeana rouheena
1 tlk (40 g) coctailkirsikoita

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
2. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään.
3. Lisää kananmunat yksitellen voi-sokerivaahtoon, lisää jokaisen munan jälkeen pari rkl jauhoseosta.
4. Sekoita pähkinät, rouhittu suklaa ja kirsikat loppuun jauhoseokseen.
5. Sekoita jauhoseos taikinan joukkoon.
6. Korppujauhota vuoka (2 litraa), lusikoi taikina vuokaan. Taikina on varsin kiinteää ja jää "kökkäreille" vuokaan - anna jäädä, älä tasoittele.
7. Laita kakkuvuoka kylmään uuniin alimmille kannattamille.
8. Säädä uuni 170 asteeseen, paista 1½ tuntia.
Maku paranee säilytyksen aikana, parhaimmillaan noin viikon kuluttua.

Maalaishiiri ja kaupunkilaishiiri

Aivan samoin kuin Villeroy & Bochin liki puolimetriset peltiset Itämaan tietäjät sulostuttavat eloamma läpi vuoden, on toinekin joulukoriste josta en malta luopua edes juhannukseksi!

Opiston Jouluaskartelukurssilla jokusia vuosia sitten tekemäni iso koristepallo, halkaisijltaan n. 20 cm. Tässä on kaikki elementit joista pidän: kultaa ja kimallusta, nyörejä, tupsuja ja NALLEJA!

Pallo roikkuu tällä haavaa työhuoneen verhotangossa, mutta muutamassa vuodessa se on kiertänyt jo varmaan kaikki huoneet - saunaa lukuunottamatta -  kellarista ullakolle! Nyt taas joulun lähetessä hinkkaan siitä pölyt ja siirrän paremmalle paikalle. Tuli mieleeni, kun katselin Hannelen tekemiä upeita tilkkupalloja Elennah tilkkuilee -blogista. Eipä vaan taida omat taidot riittää...

Tuli maalaishiirelle vierahaks

ihan kaupunkilaisserkku.

Oli tallin alla päivälliset

ja herkun vieressä herkku...

(Lauri Pohjanpää: Valitut runot, WSOY, 1948. Katso myös Papunet)

Tampereen Kädentaitomessuilta (kts. täältä) ostin tarvikepaketin hiiritossukoita varten, ihan omaan jalkaan ajattelin. Työmatkoilla niitä väkersin ja nyt sain valmiiksi, vaan sattuihan näidenkin kanssa taas jotain kummaa hämminkiä...

Ennen pesua kaikki näytti vielä ihan hyvältä, vaikka Mies epäilikin, että kudon viukukoteloita.

Pesussa ruumis sikistyi kivasti, mutta ilmeisestikin olin tulkinnut ohjetta (Taitokeskus Oura) asiantuntemattomasti, korvista jäi ihan hervottoman kokoiset lärpäkkeet! Hiirulaisten kuivuttua en uskaltanut heittää toistamiseen koneeseen, vaan uitin korvia vuorotellen vedenkeittimessä ja jääkylmän hanaveden alla - ei vaikutusta.

Olisi ehkä kannattanut... Nyt kun sain silmät ja kirsun tehtyä, kokeilin jalkaan. LIIAN ISOT! Taitavat päätyä Anopin joulupakettiin nämäkin.Onneksi tulin Tallinnasta ostaneeksi huopuvia lankoja (kts. täältä), josko vielä omaankin koipeen sopivaiset saisin aikaiseksi?!

Tarvikepaketin lankana oli norjalainen Fritidsgarn (puikot 5½) ja Viron tuliaisina saksalainen Wash+Filz-it! (puikot 8-9), joten JOKUSET ehkä saatan joutua tekemään ennen kuin onnistun oikean koon kanssa... Lisää joululahjoja...?

Niinhän siinä sitten kävi sen suklaajoulukalenterin kanssa, kuin epäilinkin (kts. täältä) !! Fiksusti olin huolehtinut siitä, etteivät koirat pääse nousemaan keittiön tuoleille kalenteria kuolatatessaan. Fiksummat koirat olivat avanneet keittiön "kierrätyskeskusvetolaatikon", nousset kannellisten ämpäreiden päälle, pudotelleet siinä mennessään tavarat hyllyltä, nousu tiskipöydälle, mistä venytellen pääsi kalenterin kimppuun, kalenterin kanssa loikka ruokapöydälle (ensimmäiset pahvinsuikaleet siinä) ja sieltä lattialle jakamaan saalista.

Epäilemättä onnistumisen riemu on ollut suunnaton. Minä tunsin vain raivoa - ensisijaisesti omasta tyhmyydestäni, että moisen menin hankkimaan...