Katkarapuruukku

Päätin viikonloppuna helliä Miestä jollain hyvällä ja kivalla ruualla pitkän työputken päätteeksi (ja itseänikin, perin juurin rakkeihin kyllästyneenä).

Miehen toive oli "kevyttä ja yksinkertaista". Onnistuin mielestäni (ja Miehenkin mielestä) niin hyvin, että pistän ohjeen ihan tyrkylle...

KATKARAPURUUKKU
(ohje "omasta päästä", satsista riittää ainakin 6 henkilölle)

1 iso purjo
5-10 valkosipulinkynttä
1 kesäkurpitsa
kirnuvoita
1½ dl valkoviiniä
½ kalaliemikuutio
1 prk Creme Bonjour Culinese (valkosipuli ja yrtit)
1 ruukkutilli
½ sitruunan mehu
pippuria myllystä (mihin en sitä lisäisi??)
1 pss kuorittuja katkarapuja (n. 500 g)

1 pss juustoraastetta (mozzarella)

 

Lisäksi

basmatiriisiä + kalaliemikuutio

esikypsennettyjä patonkeja

• Laita riisi kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan kalaliemeen.
• Kuullota purjorenkaat, valkosipulikynsiviipaleet ja kesäkurpitsakuutiot voissa kattilassa.
• Lisää valkoviini ja murennettu kalaliemikuutionpuolikas, anna kiehua hiljalleen muutama minuutti.
• Lisää Creme Bonjour ja tillisilppu, lisää puolikkaan sitruunan puristettu mehu ja pyöräytä mukaan pippuria myllystä, lisää vielä sulatetut ja valutetut katkaravut - kuumenna sekoitellen, älä keitä!!
• Jaa mömmö annoskulhoihin, ripottele juusto pinnalle.
• Kuumenna uunissa 250 asteessa kunnes juusto ottaa nätisti väriä, samalla saat lämmitettyä patongit.

Tarjoile basmatiriisin, patongin (taivaallista liemeen dipattuna) ja valkoviinin kanssa

Ei sentään koko satsia kerralla pistelty!! Sörsseli kävi seuraavana päivänä oivalliseta kastikkeesta kalapihveille ja riitti siitä vielä lämpöisille voileivillekin...

Nam-nam!!

PS. Koira-asiaan palaan varattuani ajan eläinlääkärille. Kommenttina kommentteihin: surkeista tuloksista huolimatta jotain uskon kuitenkin koirien käyttäytymisestä (ja ihmistenkin) tietäväni, joulun alla tuli 25 koirailuvuotta täyteen tämän rodun kanssa (kasvatustiedettä olen opiskellut vain 40 ov.).

Punajuurilaatikko

Lähikaupassa oli kaalinpäät tarjouksessa 0,29 €/kg. Taloudellisena ihmisenä päätin tehdä aimo satsin kaalilaatikkoa!! Valitsin 4 kilon kuulan sun muut tykötarpeet ja raahasin ne käsivarret venyen kotiin.

Mies ilmoitti, ettei syö kaalilaatikkoa.

Jaha, no en minäkään sitä (jauhelihat mukaan lukien) 5 kilon satsia yksinäni alas saisi...

Ruokaa piti kuitenkin tehdä, joten ei kun pöyhimään kaappeja... Ei ollut homejuustoa eikä juuri ruokakermaakaan, mutta päätin silti tehdä kasvivärjäykseen aikomistani punajuurista...

PUNAJUURILAATIKKOa.

Niin, mitäpä sitä ei Miehen eteen tekisi... Hyvä ruoka, parempi mieli - harrastusten kustannuksella!?

Tuli kuulkaa IHAN SAIRAAN HYVÄÄ! Niin hyvää, että aion julkaista reseptin Kotikokki.netissä - heti kun vaan saan käyttäjätunnuksen pelittämään!!

Keittokirja-arsenaali seisoi taas tyhjänpanttina. Tykkään soveltaa, tehdä kokeiluja ja makuyhdistelmiä oman mielen mukaan. Joskus onnistuu, toisinaan tuloksena ei välttämättä mitään erityisen makuhermoja hivelevää. Mutta tällä kertaa voisin väittää keitokseni olevan KLASSIKKO-ainesta - ainakin omassa keittiössä!

Mutta mihin piruun tuon kaalinpään tungen??

* * * * *

PUNAJUURILAATIKKO
 
3 kg punajuuria
1 kg jauhelihaa
3 sipulia
5 valkosipulinkynttä
1 rkl voita
1 pkt Koskenlaskija-juustoa (voimakas)
2 dl Myllyn paras riisi+ohra (irtonainen)
2 pll keskiolutta
2 kpl kasvislfondia
suolaa
mausteita oman maun mukaan
1 pr kertakäyttökäsineitä

- keitä, kuori ja raasta punajuuret (lisää keitinveteen vähän suolaa)
- paista jauheliha, mausta oman maun mukaan
- kuullota sipulit voissa, pilko sekaan valkosipulinkynnet
- kippaa kaikki isoon pataan
- paloittele joukkoon Koskenlaskija
- lisää riisi+ohra-jyväset
- murenna mukaan kasvisliemikuutiot tai fondikipposet
- lurauta oluet pataan
- sekoittele tarmokkaasti ja työnnä 175 asteiseen uuniin pariksi tunniksi
- sekoittele välillä, jotta riisi+ohra varmasti kypsyy olutliemessä
- jos et ymmärtänyt käyttää kertakäyttökäsineita, lykkää takaisin laatikkoonsa...

PS. Myös kirotut koirankutaleet olivat päiväsellä olleet ruuanlaittopuuhissa...

Kesän ekat...

Mies harrastaa kompostointia, lähes intohimoisesti. Ihan menestyksekkäästi, muhevaa multaa saadaan joka kesä uusiin istutuksiin. Enkä ole ikinä koskaan milloinkaan nähnyt niin hurmaavia kastematoja [Lumbricus terrestris] kuin kompostimullalla muhevoitetuissa penkeissä! Ei nyt ihan puolimetrisiä, muttei paljon puutukaan (kastemato voi kasvaa 30 centtiseksi, oikeasti!). Mielestäni ne myös hymyilevät... (Kuva: Wikipedia)

No, mutta, Mies siis asenteli uuden kompostorin "marjapuskapalstallemme", olin katsonuut paikan valmiiksi. Kohdalla sattui kasvamaan raparperipensas, joka kaivettiin ylös. Tänä kesänä olen pantannut niitä, ajatuksenani oli kokeilla lankojen värjäämistä raparperinlehdillä (vartta ei suositella, tulos kuulemma melkoista kiisseliä...). Liian helteistä keitellä tuntikaupalla värjäysliemiä ja lankoja, joten kompostiinhan ne lehdet sitten päätyivät. (Kuva: Wikipedia)

Varsista keittelin kuitenkin raparperikeiton, kesän ensimmäisen! Ja vähän reilumman satsin, 10 litran kattilalla... Keittiössä touhutessani huomasin, että maito uhkaa mennä pitkäksi, joten lykkäsin uuniin pannukakun, kesän ensimmäisen.

Tietysti keittiö oli läkähdyttävän kuuma kattilan poristessa liedellä, uunin hehkuessa. Samalla vaivalla ja samoilla hikikarpaloilla olisi ne langatkin värjäillyt, mutta myöhäistähän se enää oli, kompostia pitäisi kaivella...

Pannukakun ohje on lempikeittokirjastani, Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon Keittotaito vuodelta 1932 (41. painos). Ex-avomiehen veli R-A-K-A-S-T-I tätä pannaria, saattoi soittaa monta kertaa viikossa, että on lähdössä koiran kanssa lenkille, mahtaisiko noin tunnin kuluttua saada pannukakkukahvit. Aina sai - tosin ei useinkaan kermaan tehtynä... 

KERMAPANNUKAKKU
½ l kermaa (ohutta)
4 munaa
100 g sokeria
250 - 300 g vehnäjauhoja
½ tl kaardemummaa
½ tl kanelia
hiukan suolaa
* Munat, sokeri ja mausteet vatkataan. Seokseen lisätään vähitellen vaahdoksi vatkattu kerma sekä vehnäjauhot. Taikina kaadetaan voideltuun pannuun,  paistetaan hyvässä lämmössä 1 tunti. Pannukakku kaadetaan vadille ja tarjotaan kuumana sokerin ja hillon kera.

Juu-u, kaloreita piisaa! Mutta on NIIIIIIN hyvää! Omenahillon kaveriksi turautin vähän toffeekastiketta, Mies nautti Lidl:n vadelma-karhunvatukka-mustikka-marjakastikkeen kera. Nam! Sopii hyvin sunnuntaiherkuksi! Parempaa tietty kermaan tehtynä, siitä syntyy kuohkeus, maitoon tehtynä jää aina aika lituskaiseksi.

PS. Illalla ukkonen jyrähteli lupaavasti, ilmakin viileni. Mutta missä ne vesisateet nyt viipyvät??? TULE JO, kesän ensimmäinen ukkosmyrsky!

Hattu?

Opiston jouluhuovutuskurssilla luokkahuoneessa oli kovasti kiinnostusta herättäviä kanaverkkohäkkyröitä. Opettaja oli innoissaan, kun kurssilaisilla riitti mielenkiintoa yli kurssi- ja materiaalirajojen - hänhän opettaa ihan mitä vaan, mikä kiinnostaa!! Lopulta me kaikki vääntelimme kartioita sivuleikkurit ja pihdit napsuen...

Itsekin tein kokeeksi yhden tötterön, muotoilin sen jo Opistolla malliinsa. Kun tulin kotiin, Mies kauhistui, aionko huovuttaa itselleni jättimäisen Harry Potter -tyylisen velholakin!!?? (Kuva: Punanaamio) Kieltämättä aihion koko olisi ollut erinomainen siihenkin käyttötarkoitukseen.

Pidin kuitenkin kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta: eilen illalla tein isoon saaviin noitaliemen ämpärillisestä lämmintä vettä ja parista rullasta vessapaperia. Ja tälläistä siitä sitten syntyi...

Viikonloppuna, kun valoa on enemmän, taidan sijoittaa sen jonnekin pihan perälle...Opettaja mainitsi jonkun aiemmin askarrelleen kertoneen, että häkkyrä oli tekijällään kestänyt useamman talven pihassa, kunnes tänä syksynä linnut olivat kalunneet sen. Kunhan paperiroikaleet ovat täysin kuivat, aion vielä muokata mallia nätimmille lommoille ja kiemuroille.

Itse asiassa Tallinnan joulutorilla oli juurikin pottermaisia huovutettuja tötteröhattuja, olisin halunnut ostaa sellaisen. Mies pisti kuitenkin sinnikkäästi hanttiin, sanoi että näytän juuri siltä, kuin olisin aamulla unohtanut ottaa lääkityksen... Nyt kyllä vähän harmittaa, että annoin Miehen lannistaa!

* * * * * * * * * * *

Tässä Annelille, Intsulle, Virvatulelle ja muillekin eilinen kakkuresepti:

SUKLAAPÄHKINÄKAKKU

250 g voita tai margariinia
250 g sokeria
250 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 munaa
100 g rouhittua pähkinää
100 g taloussuklaata karkeana rouheena
1 tlk (40 g) coctailkirsikoita

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
2. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään.
3. Lisää kananmunat yksitellen voi-sokerivaahtoon, lisää jokaisen munan jälkeen pari rkl jauhoseosta.
4. Sekoita pähkinät, rouhittu suklaa ja kirsikat loppuun jauhoseokseen.
5. Sekoita jauhoseos taikinan joukkoon.
6. Korppujauhota vuoka (2 litraa), lusikoi taikina vuokaan. Taikina on varsin kiinteää ja jää "kökkäreille" vuokaan - anna jäädä, älä tasoittele.
7. Laita kakkuvuoka kylmään uuniin alimmille kannattamille.
8. Säädä uuni 170 asteeseen, paista 1½ tuntia.
Maku paranee säilytyksen aikana, parhaimmillaan noin viikon kuluttua.