Joulukorttiaskartelijaiset

Joulukorttiaskartelukutsu oli otettu hyvin vastaan, pitkän ruokapöydän ympäriltä täyttyi 6 tuolia. Ja pöytä täyttyi korttipohjista, askartelupapereista, tarroista, nauhoista, leimasimista, teipeistä sun muista - hyvin harrastelijamaisesti kuitenkin, kortteja kun askarrellaan vain joulun aikaan.

Sisko huolehti jälleen välitankkauksesta: glögiä ja miuhevaa broilerpiirakkaa, Äiti toi tullessaan lehtevät tähtitortut. Herkullista!

Ja tulostakin syntyi: 54 korttia! Siskokin tuplasi viime vuoden korttisaaliinsa tehdessään 2 joulutervehdystä.

Rupeama oli niin intensiivinen, että talkooväelle tuli kiire Linnan juhliin. Näyttely sentään saatiin pystyyn. Itsellä inspiraatio jatkui, tein vielä Linnan juhlia seuratessani toistakymmentä korttia, Äidille.

Kyllä oli mukavaa!

Äiskän syntsylahjus

Tasan kuukausi jouluun!!! Missä välissä se 2 kk ehti jo sujahtaa?? Nyt alkaa olla korkein aika tehdä  valmisteluja, luoda tunnelmaa, vaalia perinteitä!!!

Ja siitähän se ajatus sitten lähti...

Jokunen aika sitten ikääntyessäni Äiti antoi rahalahjan saatesanoilla "osta jotain KIVAA käsityötarviketta". Olen ostanut sen jälkeen lankoja (aika paljon) ja kankaita (vähän vähemmän), mutten mitään NIIN kivaa, että olisin niihin lahjarahani tuhlannut (ruokarahoja vaan).

Vaan viimein keksin sitä KIVAA!!

Ostin Hyvää Joulua -leimasimen ja korttipohjia (Tiimarista), ääriviivatarroja (Sinooperista) ja ihan ihkun jouluisia skräppipapereita (Suomalaisesta kirjakaupasta). Nämä OVAT kivoja!!

Ja VIELÄKIN kivempaa tulossa!!

Kutsuin Äidin, Siskon, Veljenvaimon ja Veljentytöt korttiaskartelemaan ja glögittelemään itsenäisyyspäivänä! Katsotaan, ketkä paikalle lopulta ehtivät...

Pitää vielä inventoida vanhat joulukorttitarpeet, tarkistaa kultatussien kunto, teroittaa sakset ja ostaa lisää teippejä varastoon...

Ah, KIVAA!! Melkein kuin jo joulu olisi...

Yllätyssumpittelut

Alkoi sitten illalla kolottaa sen verran kaffeehammasta, että päätimme lähteä synttärionnittelukäynnille Veljentyttö Vanhemman luo vaikkei virallista kutsua ollut käynytkään. Syynä oli kyllä sekin, etten ehtinyt edellispäivänä ajoissa postikonttuuriin onnittelukorttia postittamaan.

Eihän sitä tietenkään synttäreille tyhjin käsin passaa tunkea!! Koska se OIKEA lahja odottaa virallista juhlapäivää, hurautin VÄLILAHJAn - farkkupussukka hiusmuotoilutuotteille uimahallireissuja varten.

Tarveaineet kaivelin farkkuvarastosta. Taitavat olla Veljenvaimon vanhat, takataskussa kivat kimaltelevat koristeet. Pussukan toisella puolen on etutasku, sinne voi tunkea vaikka hiussoljet ja -lenkit. Jotain piristystä pussi kaipasi, joten lätkäisin etupuolelle silityskuvion, H niin kuin Hemuli. Vuori (kuten onnittelukorttikin) on tehty alla näkyvästä leivospuuvillasta.

Sisälle lykkäsin vielä shampoon, hoitoaineen, muotoiluhyytelön ja hoitosuihkeen. Ei kun uimaan!

Ai niin, kaffee maistui mainiolle, kuten pullakin!

Nuutinpäivänkatsaus

Tänään Nuutinpäivänä keräilin loputkin jouluiset jutut pois odottamaan seuraavaa adventin aikaa. Tai siis MELKEIN kaikki. Valoa tuottavat jutut ovat vielä paikoillaan - ja saavatkin olla siihen asti kunnes päivä vähän pitenee. Kristallitkin roikkuvat vielä ruokailuhuoneen kruunussa.

Mieli alkaa jo hamuta kohti koittavaa kevättä, mutta ennen kuin päästään kevätpuuhiin, kertaan MITÄ JÄIKÄÄN TEKEMÄTTÄ tänä jouluna...

1. Eniten harmittaa pitkän pipariperinteen katkeaminen - Veljentyttö Vanhempi on parivuotiaasta asti käynyt luonani koristelemassa joulupipareita sillä aikaa kun vanhempansa olivat joululahjaostoksilla, Nuorempi liittyi seuraan jokusien vuosien päästä. Emme me leivo pipareita, me keskitymme vain koristeluun, valmispipareiden koristeluun. No, kyllähän me tänä jouluna pariinkin otteeseen askartelimme joulukortteja ja söimme samalla tyttöjen leipomia pipareita - hauskaa oli sekin! Pipareiden koristelun korvikkeena siis korttien koristelua - ajaahan se melkein saman asian. Ehkä?

2. En koristellut piparitaloa. Sitäkään en leivo, teen valmiselementeistä. Kaksi talopakettia on kyllä kaapissa, mutta ei vaan ehtinyt kokoamaan ja koristelemaan. Mies oli ylen tyytyväinen, sanoi ettei se huuto, mekastus ja kiroilu nostata joulumieltä, kun poltan sormeni paistinpannulla sulavassa sokerissa, seinäelementit kaatuilevat ja katto uhkaa sortua... Sitäpaitsi Miestä (ja koiria) ottaa päähän, kun en anna joulun jälkeen syödä taloja, vaan tylysti heitän ne kompostiin. Yök, ajatus kattotiilien koloihin juuttuneesta pölystä ällöttää.

3. En ostanut joulun jälkeisitä alennusmyynneistä joulukoristeteita! En yhtään! En ensimmäistäkään! En niin ainuttakaan! En! En! EN! Hui kauhistus!!

4. Ostin poikkeuksellisesti ennen joulua muutamia joulukoristeita ja vieläpä ihan täydellä hinnalla! HUI KAUHISTUS! Onneksi ne olivat ERITTÄIN edullisia. Hyvin halpoja. Melkein ilmaisia. Ja mieleisiä! Sitä paitsi paljon koristeita jäi joululipaston kätköihinkin, niin että ei kai uusille ihan hirveää tarvetta taida ollakaan...

Tallinnan joulutorilta ostamani ihanaiset perintöenkelit (lue täältä) jäivät vielä esille, niille teen jotain kivaa viikonlopun tyynykurssilla...

Synttärinimpparituparit

Tänään juhlitaan (toisen) Kummipojan 2-vuotissynttäreitä ja nimipäivää. Lapsiparka, juhlapäivillä on vajaa viikko eroa - lieko vanhempien taloudellisuutta? Emme anna lapsukaisen kärsiä tästä kurjuudesta: Mies osti synttärilahjaksi puujunaradan, minä nimpparilahjaksi tasaraita-pyjaman.

Nyt kun Veljentytöt havittelevat enemmän teinimuotia kuin maripaitoja, voin kiusata Kummipoikaa raitapaidoilla ainakin seuraavat 10 vuotta! Ihanaa!! Aloitin jo ristiäisistä...

Tupaantuliaislahjaksi pussilakanasetit, jostain Sokoksen aiemmasta alesta lahjalodjuun päätyneet... Tykkään tuosta kankaasta, olen ostanut itselleni samaa beigenä tilkkutöihin. Kummipoika sai jo joululahjaksi saman sävyisen jääkarhupussilakanasetin (sekä söpön DingDong-kauluspaidan ja jättikokoisen traktorin), joten nyt ei pienokaiselle petivaatteita.

Kääk, tuli juuri mieleeni, annoimmekohan häälahjaksikin pussilakanoita???
No, toisaalta, kyllähän nuori perhe aina kodintekstiilejä tarvitsee...
Kihlajaislahjan sentään muistan, pehmopaketti sekin: Luhta-pyyhkeitä.

Kortitkin löytyivät valmiina, Veljentyttöjen kanssa pidettyjen askartelutuokioiden satoa.

Nyt elukat eläinhoitolaan ja JUHLIMAAN sydämen kyllyydestä - vähintäänkin 3-kertaisesti!!

Joulustressittömyyttä

Aiemmin jouluvalmistelut aiheuttivat puistattavan hirvittävän kammottavan stressin, OIKEAN joulustressin tavoitellessani TÄYDELLISTÄ joulua.

Liekö Mies saanut hölläämään, nykyisin en kamalasti stressaa...

Joulussa kun kuitenkin IHAN PARASTA on juuri VALMISTAUTUMINEN, siitä pitää NAUTTIA eikä suinkaan SUORITTAA pakonomaisesti! Tehdään juuri sen verran kuin ehditään ja jaksetaan ja tuntuu hyvältä - ei hampaat irvessä vaan iloa ja hyvää mieltä tekemisestään ammentaen!

Se, mitä ei ehdi tai jaksa tai ei tunnu kivalta, EI KANNATA TEHDÄ! Sellaiset asiat voi hankkia valmiina tai jättää kokonaan tekemättä/hankkimatta tai tehdä sitten seuravana jouluna - uusia joulujahan kun tulee ihan joka vuosi! Useimmat "pakolliset" asiat ovat pakollisia vain omassa päässä - muut eivät välttämättä osaa niitä edes kaivata tai arvostaa.

Omia PAKOLLISIA joulukuvioita on minullakin kuitenkin edelleen, ilman niitä joulu ei TUNNU joululta. Sauna PITÄÄ ehdottomasti pestä ennen joulua! Jouluaattona PITÄÄ ehottomasti käydä läheisten haudoilla! Ja siinä ne ihan ehdottoman välttämättömän pakottavan pakolliset rituaalit olivatkin...

Näillä saatesanoilla lähdenkin saunanpesulle...
Viittaan aikaisempaan merkintääni, siivous voi olla HYVIN tyydyttävää puuhaa!

Olen saanut kaikki arpajaispalkinnot matkaan, rohkenen siis laittaa kuvan tervehdyksistä, jotka väkästin mukaan. Olen oikein ylpeä itsestäni, jaksoin tehdä 6 MELKEIN samanlaista korttia - vaihtelunhaluni on joskus suunnaton...

PS. Vaikka nyt ei kiristä, mikäänhän ei tietenkään takaa ettenkö viimeistään aattona kehittelisi itselleni sitä puistattavan hirvittävän kammottavaa joulustressiä...