keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Peikonpoika

Sisko antoi joululahjan saatesanoilla, ettei enää kestä katsella vessamme hyllyllä lukioaikoina ostamaani kammottavaa mari-meikkipussia, olisi jo aika vaihtaa tuoreempaan.

Pöh, mitäs pahaa siinä on, että käyttää yli 30 vuotta samaa pussukkaa? Sehän on erittäin ekologista, erinomaisen eettistä ja erityisen ekonomista!
Ja sitäpaitsi pussi on nätti, juuri minun väriseni! Ehkä vähän kulunut kuitenkin, lukkokin vähän lörppänä...

No, Siskopa ei tiennyt, että käsilaukussa kulkee lehtitilauslahjana saatu vähän uudempi meikkipussi...

Mutta soma on Siskon lahjaksi antama Peikonpoika maatuskapussukka! Peikonpoika tekee "rakkaudella suunniteltuja, laadukkaita käsitöitä, useimmiten uniikkikappaleita, toisinaan myös piensarjoja".

Niin soma, etten ole vielä raaskinut ottaa käyttöön! Liian kauan ei auta kuppelehtia, Mies himoitsee tätä itselleen...

Pussukan sisällä oli tosi kiva beloved -avaimenperä, kerrassaan hauska idea!! Beloved´n "erilaisista lusikoista muokatut korut ovat nostalgisia, herkkiä ja luonnollisen kauniita.  Lusikka-korut on valmistettu lusikka-laatikoiden, kirpputorien ja huutokauppojen aarteista. Jokainen on uniikki, mutta aivan yhtä ihana ja huolella tehty."

Mummulassa oli kahvilusikat ja iso puurolusikka tätä samaa sarjaa! En minä tätä kyllä avaimenperänä raaski käyttää, taidan laittaa vetoketjun vetimeksi...

2 kommenttia:

TeSa kirjoitti...

Vanhassa vara parempi, tai mikään nykyään tehty tuote ei kestä kauaa...
Varo ettei vetokejunvedin jäädy takistasi kieleen kiinni.
Mukavaa loppiaista sinulle.

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Arggggh! Kiitos TeSa muistutuksesta! Kakarana onnistuin liimaamaan kieleni naapurin porraskaiteeseen niin tukevasti, että kieleni on edelleenkin repaleinen...