Kun viikonloppuna aloin tehdä eilen mainittuja iloisen värisiä isöäidinneliöitä hyväntekeväisyyskampanja mielessäni, en sitten taas osannutkaan lopettaa...
Kopassa oli vain jokusia ikävän ja tylsän ja tympeän ja arkisen väristä lankakeränloppua ja rippeet
"sinivuokkopeitosta" yli jääneistä kasvivärjätyistä langoista. Luonnonvalkoista löytyy runsain mitoin, ostinhan sitä taannoin aika reilusti "3 kympillä" -tarjouksesta seuraavaa värjäyskurssia varten. Kaikki siis 7 veljestä.
Viis veisasin surkeasta värivalikoimasta, PAKKO oli vaan virkata!! En päässyt nojatuolista ylös ennen kuin viimeinenkin langanpätkä oli käytetty! En syönyt, en juonut, virkkuuukoukku vain viuhui.
Melkoista huumetta nuo isoäidinneliöt!!!
10 lappua sain valmiiksi + 3 keskentekoista, kaikki "väärintehtyinä". Nyt en uskalla mennä lähellekään kauppojen lankahyllyjä!! Projekti saa jatkoa vasta syksyllä, kun on uusia kasvivärjättyjä lankoja kurssin jälkeen varastossa.
Ellen sitten innostu tekemään omia keitoksia tässä välillä...
Neliöitähän tarvitaan vielä paljon, paljon, PALJON lisää, että saan "Miehenkokoisen" torkkupeiton mökin valkealle sohvalle. Oi, olisipa jo syksy!!
4 kommenttia:
Eksyin jostakin tänne blogiisi.. kivan värisiä musta noi neliöt ja niin siistejä! Mulla on ikuisuusprojektina isoäidin neliöt ja tosiaan se projekti tuskin valmistuu koskaan! ;) Välillä innostun tekemään, mutta valmiiseen peittoon on vielä matkaa.. Piti tulla valmista ennen kuin kuopus syntyy, mutta enpäs ehtinyt, kun poju syntyi pari viikkoa sitten:)
Noihin saa kyllä mukavasti upotettua kaikki langanjämät..
Ihania lappuja !
Mutta hei..... minä kyllä odotan kesää :)
Sinä jo syksyä :)
Siis minä olin tuo edellinen ;)
Kiitos Minni ja Anneli!
Minni, tervetuloa Rakkauden taloon!
Isoäidinneliöiden viehätys lienee juuri noissa kahdessa asiassa: lankojen tehokas lopukäyttö ja työ etenee omaan tahtiinsa. Malli ei muutu eikä vanhene, peittoaan voi rakentaa vaikka 30 vuotta! :o)
Lähetä kommentti