Kesän ekat...

Mies harrastaa kompostointia, lähes intohimoisesti. Ihan menestyksekkäästi, muhevaa multaa saadaan joka kesä uusiin istutuksiin. Enkä ole ikinä koskaan milloinkaan nähnyt niin hurmaavia kastematoja [Lumbricus terrestris] kuin kompostimullalla muhevoitetuissa penkeissä! Ei nyt ihan puolimetrisiä, muttei paljon puutukaan (kastemato voi kasvaa 30 centtiseksi, oikeasti!). Mielestäni ne myös hymyilevät... (Kuva: Wikipedia)

No, mutta, Mies siis asenteli uuden kompostorin "marjapuskapalstallemme", olin katsonuut paikan valmiiksi. Kohdalla sattui kasvamaan raparperipensas, joka kaivettiin ylös. Tänä kesänä olen pantannut niitä, ajatuksenani oli kokeilla lankojen värjäämistä raparperinlehdillä (vartta ei suositella, tulos kuulemma melkoista kiisseliä...). Liian helteistä keitellä tuntikaupalla värjäysliemiä ja lankoja, joten kompostiinhan ne lehdet sitten päätyivät. (Kuva: Wikipedia)

Varsista keittelin kuitenkin raparperikeiton, kesän ensimmäisen! Ja vähän reilumman satsin, 10 litran kattilalla... Keittiössä touhutessani huomasin, että maito uhkaa mennä pitkäksi, joten lykkäsin uuniin pannukakun, kesän ensimmäisen.

Tietysti keittiö oli läkähdyttävän kuuma kattilan poristessa liedellä, uunin hehkuessa. Samalla vaivalla ja samoilla hikikarpaloilla olisi ne langatkin värjäillyt, mutta myöhäistähän se enää oli, kompostia pitäisi kaivella...

Pannukakun ohje on lempikeittokirjastani, Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon Keittotaito vuodelta 1932 (41. painos). Ex-avomiehen veli R-A-K-A-S-T-I tätä pannaria, saattoi soittaa monta kertaa viikossa, että on lähdössä koiran kanssa lenkille, mahtaisiko noin tunnin kuluttua saada pannukakkukahvit. Aina sai - tosin ei useinkaan kermaan tehtynä... 

KERMAPANNUKAKKU
½ l kermaa (ohutta)
4 munaa
100 g sokeria
250 - 300 g vehnäjauhoja
½ tl kaardemummaa
½ tl kanelia
hiukan suolaa
* Munat, sokeri ja mausteet vatkataan. Seokseen lisätään vähitellen vaahdoksi vatkattu kerma sekä vehnäjauhot. Taikina kaadetaan voideltuun pannuun,  paistetaan hyvässä lämmössä 1 tunti. Pannukakku kaadetaan vadille ja tarjotaan kuumana sokerin ja hillon kera.

Juu-u, kaloreita piisaa! Mutta on NIIIIIIN hyvää! Omenahillon kaveriksi turautin vähän toffeekastiketta, Mies nautti Lidl:n vadelma-karhunvatukka-mustikka-marjakastikkeen kera. Nam! Sopii hyvin sunnuntaiherkuksi! Parempaa tietty kermaan tehtynä, siitä syntyy kuohkeus, maitoon tehtynä jää aina aika lituskaiseksi.

PS. Illalla ukkonen jyrähteli lupaavasti, ilmakin viileni. Mutta missä ne vesisateet nyt viipyvät??? TULE JO, kesän ensimmäinen ukkosmyrsky!