Lauran kiusaksi vielä muutama kuva Marjamäen pajutilan myymälän puolelta! ;o)
Pakkohan sitä oli käydä kuikuilemassa joulua silläkin puolella!
Ja siellähän se joulu oli, ihan etuovelta alkaen!
... ja ripoiteltuna sinne, tänne.
Alakerrassa oli vähän vähemmän jouluista.
Pakko oli taas kuvata nämä suosikkituolini ja suosikkityynyni...
Kattaus kutsui juhla-aterialle.
Ostin sunnuntaina Ikeasta tuollaisen lasitalon, mutta yksinkertaisemman.
Se on nyt piilotettuna vaatekaappiin.
Ei, se ei ole joululahja!
Mies kauhisteli Ikeasta rahtaamaani romumäärää siinä määrin,
etten kehdannut ottaa kaikkea esille!
Jos sitten kesällä...
Ihania kermakakkuja!
Paha kermakakku- ja leivosvaihe vaivaa edelleen,
onneksi olen pystynyt välttämään houkutukset!
Niin nämä massakoristeet kuin aidotkin.
Tai, no, ainakin melkein.
Köökkitavaraa oli joka lähtöön.
Melkein jo kiikutin kivaa peltitaulua kassalle,
kun muistin Miehen Ikea-järkytyksen.
Ehkä nyt ei ole peltitaulujen aika...
Hempeän lempeää makkarin mallia.
Liian romanttinen omaan makuuni, silmää se silti hivelee.
Tämä enemmän mieleinen, pellavan väri tuo heti jämäkkyyttä.
Pientä päivitystä omakin makuukamarimme kaipaisi...
Aivan vastustamaton!
Onneksi ompeluhuoneen seinillä ei enää ole vapaata tilaa,
muuten saattaisin sortua!
Alkaa paininjalkajalkaa pakottaa!
Kotona ei joulua kovasti vielä olekaan, en saa kutimia näpeistä irti.
Mutta pikkuhiljaa...
4 kommenttia:
Kylläpä silmä lepäs näissä kuvissa:)
Ja tuli paaaaaljon halvemmaksi kuin paikan päällä!
Onpas ihana joulu! Onneksi mun ompelu-sotkuhuone on vasta suunnitteluasteella, ehdin sisustaa sinne tuollaisen herkkuhyllyn :)
Ai jestamandeera, tässä minä vaan kökötän koneella ihastelemassa kuvia, vaikka pitäis opistolle mennä! Ja vielä etsiä ne piilotetut messuostoksetkin mitä esitellä! :)
Kiitos:) Nyt mietin kuumeisesti mihin saisin meillä tuon viimeisen tyynyn laitettua. Onneksi se varmaan on niin tolkuttoman kallis, etten sitä haluaisikaan sitten enää hinnan kuultuani:) Se kun ei ole yhtään meidän tyyliämme edes. Tämä paikka on ehdottomasti liian yltiöromanttinen minun makuuni (uskoo ken haluaa ;). Kuitenkin sieltä kummasti aina on löytynyt jotakin ostettavaa...
Lasten kanssa tuollaisissa paikoissa käyminen on kyllä ihan kidutusta kaikille. Itse ei voi edes katsoa mitään kun pitää kytätä, etteivät lapset koske mihinkään rikkimenevään/pudota mitään. Lapset haluaisivat tietysti myös katsoa (=koskea) kaikkea ja hajaantuvat heti ensitöikseen. Ja mies vain kärsii. Hän ei halua sen kummemmin katsoa kuin koskea, mutta hänen pakko on olla mukana jos lapsetkin ovat... Onneksi kahviosta voi ostaa jotain lohdutusta lopuksi.
Tontut ovat kuitenkin niin sympaattiset, että ehkä tuska ja nautinto olisivat jonkinlaisessa tasapainossa...
Kiitos Pepi, Sonja ja Laura! :o)
Laura, on siellä nyt vaan käytävä - en nimittäin katsonut tyynyn hintaa, vaikka sitä ihailinkin... Taisin myös epäillä vähän tyyriiksi?
Lähetä kommentti