Lankalaari

Mies oli viikonlopun töissä, siis mitä mainioin tilaisuus heittäytyä täysin rinnoin joulusiivoukseen! Kohteena yläkerta.

Lauantaina oli pökerryttävän upea ilma. Aloitin yläkerran ikkunoiden pesulla, vaikkei sitä aurinkoisella kelillä suositellakaan - vaan mistä sitä tietää, koska seuraavan kerran on satamatta? Hyvin alkoi, vaan siihen se siivousinspis sitten hiipuikin... Lopputulos yllä.

Kaksi vuotta sitten uusimme Rakkauden talon ikkunoita. Tiivistä on erinomaiset kokemukset edellisestä asunnonnon ikkunoiden ja tämänkin töllin ulko-ovien vaihtojen myötä. Niin nytkin muilta osin, mutta ikkunoita pestessä p*rk*l**t alkavat törmäillä ilmatilassa toisiinsa. Oli viittä vaille etten epätoivoissani loikannut ikkunasta mahalleni etupihalle!!

Ikkunoissa on ihmeellinen nahkea pinta (muillakaan sanoilla asiaa en osaa kuvata), joka ei taltu Viledalla, Sinin ikkunapesimellä, mikrokuituliinalla, taikaliinalla, rutatulla sanomalehdellä eikä millään muullakaan keksimälläni konstilla. Pesun jälkeen pinta on kauttaaltaan harmaa, laikukas, raidallinen - ja eritoten raivostuttava.

Kesällä ongelma on lievempi, mutta syksyin, keväin pulma pahenee. Kun pesun jälkeen lämpötilaero lasien välissä tasaantuu, kirkastuu ikkunakin ihan (mutta vain) kelvolliseksi.

Alussa kuvittelin, että ikkunoissa on vaan paksu kerros tehtaan pölyjä. Ajatusta vahvisti olohuoneen ikkunat, joissa oli alussa samaa ongelmaa, mutta useiden sinnikkäiden pesujen myötä vaiva hävisi. Vaan ei yläkerrassa!! Ovatko koirat unissaan  piereskelleet yläkerran ilmatilan niin sakeaksi, että kaasut ovat tiivistyneet ikkunoiden väliin ikihyhmäksi??

Anteeksi mauton mielikuva, mutta mitään muutakaan syytä en enää keksi!! Vai onko jollakulla muulla samaa ongelmaa??

No mutta! Kun kiukku, raivo, kihinä ja vihastus olivat sunnuntaiksi laantuneet, jatkoin joulusiivousta. Osin homma on vielä vaiheessa, mutta muutama kuva ompeluhuonesta lienee paikallaan, etteivät piskien paukut painu päällimmäisiksi mieleen...

Jokunen aika sitten Mies siivosi autotallia ja kysyi, keksisinkö tarvetta lokerikolle, joka miehisessä käytössä oli osoittautunut turhan hempulaksi. Tottahan toki, montakin, mutta lankaröykkiöt vaativat akuuteinta ratkaisua. Ei tänne uppoa kuin osa, mutta ihan hyvä alku kuitenkin.

Kiinnitin  Karnaluksista löytämäni mittanauhatarrat kankaanleikkauspöydän etureunaan.

Ompelupöydän reunaan on teipattu Säästö-Kareilta ( = maailman ahdistavammasta romukaupasta) löytynyt metallinen mitta. (Samasta romupainajaisesta löytyy erinomainen valikoima muitakin mittanauhoja).

Viimein sain myös maton lattiaan (yläkuva), mutta edelleenkään en ole keksinyt sopivia ikkunaverhoja. Veljentytöille tekemäni kastemekko toimittaa vielä toistaiseksi verhon virkaa.

Edellisellä Ikea-reissulla ihastelin lautashyllyä (L80 * K76 * S13), ja näin siinä jo sieluni silmin...

... ompeluhuoneen kässykirjastoa (lautashyllyllä) sekä...

... tuikitarpeellisia peltitötsiä. Pettymys oli suuri, kun paikkoja raivattuani totesin, ettei mahdu!! Ei niin millään!!

Vapaan seinäpinnan täysimääräisesti valtaa Ikean naulakko ja...

... aika täynnä alkaa jo olla lattiapinta-alakin. Nostalgisen ompelurasian olen saanut vuosia sitten Äidiltä - nykyisin sinne mahtuvat vain tarranauhat.

Seuraavaksi pitäisi keksiä jotain kaunistusta peittämään Ikean lasipurkkien YLIRUMAT muovikannet!

Mutta ennen sitä pikkuisen joulukässytellään! Tai ainakin toivon niin - josko aikaa löytyisi muutenkin kuin yöpuuhasteluun!!