tiistai 31. tammikuuta 2012

Hoh-hoijaa

Olen näemmä oikein päässyt jonnekin koirahösöjen keskustelupalstallekin.

Kovasti tulee rankkaa arvostelua - poistan kuitenkin kaikki kommentit, jotka esitetään anonyymisti. Kiitän jo tässä vaiheessa Jenniä ja Marko Heliniä, jotka rohkenevat esiintyä omalla nimellään.

22 kommenttia:

Katjuksa kirjoitti...

Voimia!

Eloise kirjoitti...

Hei... Toisia on helppo arvostella. Arvostelijoina on usein ihmisiä, joiden itsensä pitäisi katsoa peiliin, jotka saavat voimaa toisten mollaamisesta. Puhuvat aikansa, kunnes löytävät jotain muuta reposteltavaa...

Anonyymi kirjoitti...

Kummallista puhetta jo AIKUISELTA koiranomistajalta, varmastikin olet koiria ottaessasi jo tiennyt niistä olevan myöskin vaivaa?? Miten selvisit koirien pentuajat?? Ihmetyttää myöskin koira nimeltä Lusmun vasemmassa etutassussa oleva avohaava?? Siis jos et kykene huolehtimaan koiristasi niin miksi olet sellaiset riesaksesi ottanut?? Anna hyvä ihminen tuo koiraraukat jonnekin huolehtivaan ja eläimistä välittävään kotiin!! T: Niina Marttila

Henna Glade kirjoitti...

Ensinnäkin, otat mieluusti vastaan mukavia kommentteja, vaan mistä hyvästä niitä pitäisi saada kun en tästä blogista löytänyt mitään mukavaa luettavaa?

Toiseksi, olen erittäin pahoillani ja surullinen koiriesi puolesta, ne eivät ole voineet perhettään valitaja - jos olisivat, olisivat varmasti valinneet toisin. On myös surullista, että aikuisen ihmisen täytyy purkaa omaa osaamattomuuttaan, laiskuuttaan ja pahaa oloaan viettomiin eläimiin, jotka eivät tiedä tehneensä väärin. Mistä voisivat tietää, kun kukaan ei ole sitä niille (teksteistä päätellen) opettanut.

Toivottavasti heräätte tähän päivään, kannatte aikuisina ihmisinä vastuunne ja pidätte huolta hankkimistanne koirista. Kukaan ei ole niitä pakottanut ottamaan, vaan terve järkikin sen jo sanoo, että huolta niistä on pidettävä.

Terveiden koirien lopettaminen ei ole mikään ratkaisu, vaikka se teistä helpointa olisikin. Sitäkään en voi ymmärtää, perheenjäsenestä luopumisen pitäisi olla aina rankka paikka, te olet tekemässä sitä omien virheidenne takia. Kantakaa vastuunne ja hankkikaa koirille kodit joissa niistä oikeasti välitetään.

Kun olette hankkineet koirille rakastavat ja asiantuntevat kodit, antakaa yksi lupaus. Älkää ottako yhtään eläintä, saatika tehkö lapsia.

Anonyymi kirjoitti...

Ota yhteyttä eläinten turvakotiini.Voin auttaa ! T:Tuiskun rakkaat lemmikit,Pori p.044-9992172

ps.anonyyminä laitan,mutta tuossa näät numeron :)
Toivottavasti joku kommenttini näkyy !

PIUZA kirjoitti...

Rankkaa joo, mutta se on odotettavaakin, jos asia on tällainen. Toisaalta vaikka arvotelu vaikuttaa rankalta (ja osa tulee henkilöiltä, jotka eivät ole blogiasi ennen ehkä lukeneet), on siellä seassa paljon hyviä ehdotuksia :)

Pistit pyörän pyörimään ja hyvin se pyörii (toisin sanoen: nostit asian pöydälle - itse asiassa blogiin) :)

t.Paula

Sonja kirjoitti...

Ensin ajattelin että en kommentoi... mutta voi jestas että pistää vihaksi tuollaiset niinamarttilat jotka kyllä kerkeästi osoittelevat sormella eivätkä näemmä ole yhtään tutustuneet koirienne elämään talossanne! Jättäisivät edes yhteystietonsa niin että saisit koirat uudelleensijoitettua heidän osaaviin ja rakastaviin koteihin!

Tsemppiä ja voimia!

Pepi kirjoitti...

Moni arvostelija on vissiin lukenut vain viimeiset, aika rankat postauksesi, eivät vissiin aiempia lainkaan.

Aikanaan kun aloin lukea postauksiasi, luin jokaikisen alusta loppuun - ja löysin syvää, lämmintä välittämistä, niin koiriin kuin elämään yleensäkin, löysin myäs kornia huumoria, itseironiaa -ja taas sitä rakkautta koiriin!

Enkä oikein jaksa uskoa, että nytkään tilanne on ihan niin vakava kuin annat ymmärtää. Rivien välistä olen kyllä lukevinani enemmänkin sitä ketutusta, mikä varmasti jokaista eläimen omistajaa vastaan jokus tulee, ainakin jos uskaltaa tunnustaa tunteensa!
Mitä muuten tuntee moni isä ja äitikin joskus, mutta kun koskaan ei ole muka lupa tunnustaa sitä, että nyt mä ole oikeasti todella raivoissani! Mikä ei tarkoita sitä, että lakkaisi rakastamasta!

Pirjo ja Purjo kirjoitti...

Nyt on kyllä ihan pakko kommentoida, vaikka emme koiria olekaan.

Olemme seuranneet tätä blogia kauan. Hurjan kauan. Olemme ihmetelleet kärsivällisyyttä ja sitä, miten koirille on tehty elämä mukavaksi, jos kohta rajoja laitettu ja niistä tiukasti kiinni pidetty. Koirathan eivät (pääosin) tulleet teille pentuina vaan "hankalina luonteina hylättyinä" eli joku toinen oli jo luovuttanut.

Me emme oikein ymmärrä, miksi jossain vaiheessa ei saisi sanoa ääneen, että nyt on tehty kaikki, mitä voidaan. Olemme ihan tarpeeksi nähneet koiria, jotka saavat erilaista lääkitystä neljän tunnin välein, jotta eivät tuntisi kipua/ virtsaisi ympäriinsä / hajottaisi paikkoja. Onko se aitoa koiranelämää, kysymme vain!

Meistä on hyvin aikuista uskaltaa luopua lemmikistä. Ja ihan yhtä aikuista on sanoa ääneen, että joku koira ei yksinkertaisesti selviä tässä elämässä missään puitteissa. Kunn kaikki on yritetty, se riittää!

sanna kirjoitti...

On helppoa rakastaa ja välittää, kun kaikki menee hyvin. Ongelmakoiran (pelkoaggressiivinen, ei hermorakennetta, hyvin hankala tapaus) ja kahden tylsyyteensä poissaollessani tuhoavan koiran omistajana voin todeta, että vaikeinta on rakastaa, kun menee huonosti, kun jotain tuhotaan, kun TAAS tulee takapakkia.

Mutta se on vain jaksettava tehdä. Tomaattikeitto matolla ei ole pätevä syy lopettaa koiraa. Jos te ette jaksa, varmasti on useita, jotka jaksaisivat. Antakaa heille ja koirillenne mahdollisuus, älkääkä itsekkäinä juosko lopettamaan.

Laura kirjoitti...

Pirjolle ja purjolle tahtoisin todeta, että sitä kärsivällisyyttä pitäisi olla huomattavasti enemmän, jos ollaan otettu kolme(3) koiraa elätettäväksi. Joukossa tyhmyys tiivistyy, näin myös koirilla, provoillaan toisetkin mukaan.

Aikuista on myös nähdä omat rajansa. Jos ei ole mahdollisuutta kestää ongelmia, ei oteta koiria noin paljoa. Selkeää kuin mikä. Sen vuoksi minäkään en tarjoa noille kotia, ei mulla ole mahdollisuutta tällä hetkellä ottaa oman lisäksi kolmea tai edes yhtä lisää. Oma ei tule muiden kanssa toimeen, eikä muu perhe ole innostunut. Vaikka asuisin yksin, tuskin ottaisi yhtäkään näistä, enintään yhden. Minä osaan katsoa missä menee raja, mihin itse pystyy.

"Ja ihan yhtä aikuista on sanoa ääneen, että joku koira ei yksinkertaisesti selviä tässä elämässä missään puitteissa. Kunn kaikki on yritetty, se riittää!"

Näille koirille ei ole annettu edes mahdollisuutta hyviin rodunomaisiin puitteisiin. Jollekkin toiselle koiralle kys. koti voisi olla unelmakoti, ei aktiivisille whippeteille, ne tarvitsevat monta tuntia kunnon liikuntaa päivässä ja fiksuina koirina tähän päälle vielä ajatushommaa, mitä ei edes aijempien blogitekstien perusteella ole tarpeeksi.

ellis kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Huh huh!Kylläpäs löytyy taas paljon ilkeitä ihmisiä.Ja niitä itseriittoisia minä-minä-tyyppejä,jotka eivät koskaan tunnu erehtyvän ja tekevän virheitä ja vielä hallitsevat elämänsä täydellisesti.Ja mitä ilmeisimmin heillä on vielä ennustajan lahjatkin hallussaan.
Sympatiani ovat kyllä Rakkauden talon väen puolella täysin!Ei ole mikään pikkujuttu pilalle kustu sohva ja muut tuhoamiset.En ole mikään eläinvihaaja.Ymmärrän vain täysin minkä turhautumisen ja raivon tuollaiset sattumukset saavat aikaan - eikä tälläiset tunteet tee kenestäkään huonoa ihmista!Nehän ovat normaaleja tunnereaktioita.
Voimia tsemppiä Rakkauden taloon!toivottaapi Mervi

Pirjo ja Purjo kirjoitti...

Laura hyvä, miten paljon on tarpeeksi kärsivällisyyttä? Montako vuotta? Eli miten pitkään itse olisit valmis olemaan kärsivällinen, jos koira ei yksinkertaisesti sopeudu, opi, halua olla osa laumaa?

Ja jos olisit seurannut blogia nii tietäisit, että kyllä nuo koirat ovat eläneet "lajityypillistä elämää" ja vähän enemmänkin. Kyseessä on kotoilublogi, ei koirankasvattajien harjoituspäiväkirja. Joita muuten on netissä ihan liikaa!

Me olemme sitä mieltä, että koira on koira eli eläin. Kun kaikki on jo yritetty, ja vähän enemmänkin, ei koiraa miksikään kiertopalkinnoksi enää lykätä. Ja kuka oikeasti haluaa "luonnehäiriöisen" ja arvaamattoman koiran? Kyse kun ei aina ole kasvatuksesta, koirillakin on erilaisia luonteita.

Ja niin hullulta kuin se tuntuukin, niin kolme koiraa saattaa vuosia elää kutakuinkin lystiä koiranelämää, kunnes ikä ja kaikenlaiset krempat menevät mukavan luonteen edelle. Ehkä silloin on armollisempaa sanoa hyvästit kuin uskotella itselleen, että kyllä se tästä.

Anonyymi kirjoitti...

Ota vastaan se apu mitä sulle on nyt tarjottu usealta eri taholta! Säästät ainakin piikin hinnan...
Laita vaikka tekstaria 040-8750546/Marika

PIUZA kirjoitti...

Mervi kirjoitti (31. tammikuuta 2012 23.01): "Huh huh!Kylläpäs löytyy taas paljon ilkeitä ihmisiä.Ja niitä itseriittoisia minä-minä-tyyppejä,jotka eivät koskaan tunnu erehtyvän ja tekevän virheitä ja vielä hallitsevat elämänsä täydellisesti.Ja mitä ilmeisimmin heillä on vielä ennustajan lahjatkin hallussaan."

Ärsyttää AIKA PALJON tällainen vastakkain asettelu, että on koiraihmiset ja sitten ne, jotka eivät ole mitään "eläinvihaaja"/-jia.

Ihan yhtä lailla voisi voisi kutsua itseriittoisiksi ja minä-minä-ihmisiksi näitä ei koiraihmiä, tai ihmisiä joille koiran piikille vieminen ei ole mikään merkittävä asia.

Keskustelun kulku on välillä vähän liian joko tai.

Eläin se on ihminenkin ja jokaisella eläimellä on henki/elämä. Olkoon se kani, wippetti, ihminen tai norsu.

Voisi jokainen sutjakkaasti kerkeviä mielipiteitäkin demonisoiva, mennä itseensä.

t.Paula

Anonyymi kirjoitti...

Piuza hyvä:missä kohdin tein vastakkainasettelun?Mielestäni en missään.Ihan tiedoksesi vaan,että olen koiranomistaja myös itse.Toisekseen sinä et voi tietää,mikä on minulle (tai jollekulle muulle)merkittävää.Olisiko nyt niin,että tuo mainitsemasi joko tai on ihan sinun omassa tulkinnassasi?Minä kommentoin aikaisemmin niitä kärkkäitä kommentteja ja minun mielestäni hyvin ilkeitä ja kaikkitietäviäkin sellaisia.t.Mervi

PIUZA kirjoitti...

Mervi hyvä: sinä sanoit mielipiteesi - minä luin tämän yhden kommenttisi.

Nousit muiden yläpuolelle kommentillasi: "Kylläpäs löytyy taas paljon ilkeitä ihmisiä.Ja niitä itseriittoisia minä-minä-tyyppejä,jotka eivät koskaan tunnu erehtyvän ja tekevän virheitä ja vielä hallitsevat elämänsä täydellisesti.Ja mitä ilmeisimmin heillä on vielä ennustajan lahjatkin hallussaan."

Useissa kommenteissa (ei pelkästään sinun) on oltu aika ymmärtäväisellä kannalla siinä kohdassa, kun koiraa/koiria on oltu laittamassa piikille. Se ei minun mielestäni - kuten kirjoitinkin - ole ihan tosta noin vaan asia. Jollaisen kuvan antaa moni kommentoija.

Kun tällaisen asian tuo omaan blogiinsa. Tuo tietäen esille monia voimakkaasti koskettavan, aiheen.

Sinä jätit kommentissasi mainitsematta, että olet koiranomistaja. Kommentissasi paistoi siis lähinnä tuo "En ole mikään eläinvihaaja."

Mitä tulee tuohon: "Toisekseen sinä et voi tietää,mikä on minulle (tai jollekulle muulle)merkittävää."
Ymmärsin, että sinulle merkittävää on: "Ei ole mikään pikkujuttu pilalle kustu sohva ja muut tuhoamiset."

Asioita, joita pitää ottaa huomioon, kun koiria/eläimiä hankkii.

t.Paula

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvä tavaton Piuza!Sinä et mielestäsi ole asettunut kenenkään yläpuolelle?Tai ne lukuisat kommentoijat,joiden teksti minun korviini kuulostaa juuri siltä,kuin mitä ekassa kommentissani kirjoitinkin?Toivoisin myös,että lopettaisit tekemästä tulkintoja rivien välistä - tai siitä mitä ei ole kommenttiin kirjoitettu.Myös tässä merkittävyydessä.En näe tarpeellisena jatkaa keskustelua kanssasi tällä erää.
Rakkauden talon isäntäväelle toivotan kovasti jaksamista tämän myllytyksen keskellä! t.Mervi

PIUZA kirjoitti...

Olen pahoillani, minun ei olisi pitänyt ottaa kantaa millään lailla, jonkun toisen (Paulan) blogin kommentoijiin. Ainoastaan kommentoida blogin pitäjän teksteihin, Mutta kun tämä aihe laajuudessaan. Jossa sen mainitsitkin Paula, menevän. On nyt tapetilla vähän erilaisella volyymilla, niin siihen reagoi myös siten. Valitettavasti ja onneksi!

Tässä menee puurot ja vellit ja mikä lie sekaisin, kun ihmiset, jotka ovat lukeneet Paulan blogia pitempään kommentoivat. Sitten näyttää olevan ihan asiattomia kommentteja, joista hyvä esimerkki: Anonyymi 1. helmikuuta 2012 22.46 Ja sitten kommentoi sellaiset, jotka eivät ole kauaa lukeneet Paulan blogia.

Sitten tuli lisänä se minunkin yleismaallinen asenne, joka pakostakin tulee, kun ollaan vaikeiden asioiden äärellä.

Toivottavasti Paula ymmärsit tästä, mitä tarkoitin.

t.Paula
Joka on lukenut Paulan blogia jo kauan.

PS. Blogimaailma näyttäisi elävän ihan sitä samaa elämää, kun ihan se tavallinenkin elämä. Aivopieruineen kaikkineen.

Pepi kirjoitti...

Sillä erotuksella, että jos töissä menet diuunikavereille sanomaan, että nyt niiltä rakeilta lähtee henki, niin tuskin saat vastaasi tätä paskaa -mistä iso osa jo poistettu- vaan saisit sitä järjellistä apua ja lohtua ja järjen puhumista, asioden mittasuhteiden raiteilleen laittamista...mitä tässäkin joku on yrittänyt, mutta kun koko hiekkalaatikosta on tehty sontatunkio. Suoraan sanoen!
Ja ei, mulla ei ole koiria, mutta olen tekemisissä hyvinkin erilaisten kanssa. Hyvin koulutettujen ja ei niin hyvin...

PIUZA kirjoitti...

Minä en varmaan ehtinyt nähdä suurinta osaa poistetuista viesteistä. Se on ihan varmaan, että törkytunkiolta lähtee mielenkiinto lukea blogia, saati sitten pitää sitä. :(

Ärsyttää, jos tämän takia pitää lopettaa bloggaaminen (en keksinyt parempaakaan sanaa :D).

En ymmärrä salasanallista blogia sinulle "tuputtaneita"! Miksi bloggailu pitäisi mennä salasanan taakse? En ymmärrä. Minun mielestäni blogimaailman tulisi elää ja muotoitua, ei mennä salasanalliseksi. Se vaikuttaa ihan hullulta!

Ymmärrän jos ihmisillä on ihan kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta kirjoitettavia salasanallisia blogeja - ehkä. Mutta kyllä blogistaniassakin kirjoitetaan ihan kaikesta maan päällä. Miksi sitten jostakin kirjoituksesta "riehaannutaan" puoliin ja toisin? Siinäpä kysymys!

Toisaalta olet räväkästikin kirjoittava bloggaaja, että jos sitä ajattelee ja sinut paremmin "tuntevia" toisia bloggaajia ja suurempia "vapauksia" kirjottamisen saralla, voisi kuvitella salasanallista blogia, vai voiko? En minä tiedä itsekään! :D

Itse olen rajannut omassa/omissa blogeissa asiat tarkasti. Sinä kirjoitat avoimemmin, mutta ihmiseltä, joka ei ole kirjoituksiasi lukenut kauempaa, menee kauemmin aikaa ymmärtää omanlaistasi huumoria ja elämän ironiaa.

Varmasti olet itse tehnyt paljon harkintaa, kun kirjoitat. Välillä on pientä sellaista tuntumaa ollut, että haluaisit kenties repäistä jotain enemmän auki ts. kirjoittaa vapaammin. Sitä tietenkin itsekin toivon lukijana tai entisenä sellaisena. En ole ihan varma siitä onko tämä lopullinen päätöksesi lopettaa bloggaaminen? Toivon, että ei olisi! Näitä tekstejä on luettu vedet silmissä ja saatu hauskasta kirjoitustavastasi ja elämänne sattumuksista päivän hyvät naurut. ;)

Ehkä tämä oli sitten se "repäisysi", mitä olen odotellut. Harmi, että siinä kävi näin! :/

Hali!
t.Paula