Syksyisellä Saksan reissulla ostin nostagia-seinäkalenterin, kannen Nivea-kuva oli niin herttaisen houkutteleva! Lisäksi kaupan päälle paketissa tuli pari peltilätkää ("nostalgia-mainoskylttejä"). Peltimainoksiin olen ihan yhtä heikkona kuin
peltilootiinkin...
No, avasinpa viimein kalenteripaketin, ajattelin ihan seinälle ripustaa... Eipäs ostaessa tullut mieleen, että mainokset purevat SAKSALAISEEN nostalgianälkään - useimmat tuotteet ovat supisuomalaiselle outoja tai eivät ainakaan mitään kaihonkyyneliä kirvoittavia kaupallisia tuotteita.
Taka-ajatuksena oli, että parhaat kuvat voisin kehystyttää ihan pysyväisesti seinälle, mutta näissä nyt mitään...
HUKKAOSTOS, jos mikä!
Toinenkin samaiselta matkalta mukaan lähtenyt tuliainen odottaa seinälle pääsyä - saa odottaakin vielä pitkään. Sitten joskus, vessarempan jälkeen, pikkulan piristykseksi tulee aito kölninvesimainos,
Glockengasse 4711:ssa sijaitsevasta alkuperäisestä myymälästä hankittu. Tietysti myös itse Kölninvettä piti tuliaisiksi, se tosin saa hapantua ihan rauhassa pulloonsa...
Historiapläjäys:
Saksalainen Wilhelm Mühlens toi Kölninveden (
Echt Kölnisch Wasser No 4711) markkinoille vuonna 1792, heti samana vuonna kuin
Eau de Cologne & Parfumerie Fabrik Glockengasse 4711 gegenűber pferdepost, Ferd. Mülhens, Köln, Rhein -niminen yritys perustettiin.
Ranskalaisten miehitettyä Kölnin he numeroivat talot ja korttelit; parfyymitehtaan korttelin numeroksi tuli 4711 ja Mühlens otti tehdaskorttelin numeron tavaramerkikseen.
Kölninvesi on keveydessään kaikkien parfyymien isoisoäiti ja on antanut ranskalaisnimensä L'Eau de Cologne yleisnimeksi hajuvesille.
Valmistuslisenssejä myönnettiin kitsaasti, ehdoton edellytys oli spriin korkea laatu sekä muiden raaka-aineiden ostaminen alkuperäiseltä valmistajalta. Suomessa oli yksi lisenssi, Valtion Alkoholiliikkeellä, vuodesta 1920 kieltolain loppuun asti 1932. (Lähde:
Wikipedia)
Jokusia palkintojakin kolina on niittänyt... (4711-kuvat syksyiseltä Kölnin matkalta.)
4 kommenttia:
Harmi tuo kalenteri! Kiva oli lukee tota historia tietoa :)
Kiitos historiapläjäyksestä, mukavaa luettavaa:)
Olin äitin kanssa kaupassa, ja hänen piti ostaa isälle "kolinaa" (käyttää sitä parranajon jälkeen), ei tiennyt myyjä, mitä asiakas tahtoi ennenkuin "suomensin". Äiti ei hoksannut, että voisi pyytää Kölnin vettä kun sitä Eau de Colognea ei osaa lausua. No ehkä myyjäkin sitten oppi kansankielisen nimen...
Kiitos Riitta, Irma ja Salme! :o)
Se on harmi, että moni hyvä sana (ja usein tuotekin siinä samalla) painuu unholaan, kun uutta pukkaa markkinoille kiihtyvällä tahdilla.
Lähetä kommentti