maanantai 16. tammikuuta 2012

Kompuroivat koirat

Tarinoita päänsä puihin pahki juoksevista wipukoista kuulee aina silloin tällöin - ei mitään legendaa vaan totisinta totta! Meidän ruikulat rakkimme eivät harrasta maastojuoksua ja kotipihan kahden jättivaahteran ympäri juoksevat vain kahdeksikkoa.

Sen sijaan pentuna Lusmu tykkäsi ottaa täydet vauhdit ja törmätä ihmispolojen polvitaipeisiin takaapäin (tuntui, että polvilumpiot pullahtavat sijoiltaan jalkojen notkahtaessa) tai suoraan Lötkön kylkeen (Lötkö heitti voltin ilmassa törmäyksen voimasta). Onneksi tämä tapa on jo jäänyt.

Ruikulakoipiset rakkimme ovat ihan muuten vaan kompuroita! Kompastelevat rappusissa, mutkia juostessaan kellahtavat kyljelleen, liukkailla mätkähtelevät mahalleen, putoilevat jopa sohvalta riehaantuessaan. Tassu sutii tämän tästä!

Pari päivää sitten Lusmu aamupissalle sännätessään liukui, jälleen kerran, takaoven kiviportaat mahallaan. Illalla vasta huomasin, että etutassussa oli oikein reikä, lihas paistoi paljaana. Kipeäkin varmaan.

Pieni potilaamme.

Ulkona on sen verran hyytävää (yli 10 astetta pakkasta), että kylmä varmaan ottaa ikävästi ruhjeeseen. Ainakin tuntui aristavan jalkaa ulkoilun jälkeen, väriltään kirkkaanpunaista.

Ulkoulupuvutkin kun ovat lahkeetonta mallia, Mies ehdotti jalanlämmittimen tekemistä. Mies selitti: "siis sellainen kuin tenniksenpelaajilla oli ranteissaan kultaisella 80-luvulla."

Tuumasta toimeen!! Lankana ulkoilupuvun värin mukaan 7-veikkaa, vuori ihanan pehmoisesta ja lämpimästä 100% alpakkalangasta. Mutta eihän luisessa koivessa mikään omin avuin pysy, testasimme pissalenkillä hakaneulalla pukuun kiinnitettynä.

Hyvin toimi! Koira käveli somasti, jalkaansa vatkaamatta (ei siis yrittänyt päästä eroon lämmittimestä).

Lähdin Äidille kuskiksi Ideaparkkiin. Tein omankin ostoslistan: vain yksi ainoa, mutta sitäkin tärkeämpi tarve: tumppuhenkseli. Tiedättehän? Se vekotin, jolla lapanen kiinnitetään toppahaalarin hihaan? Tai siis jalanlämmitin ulkoilupukuun.

Äidin listalla oli kahdet talvisaappaat, parivuoteen päiväpeite, pieni radio ja puuteri. Kotona Äidin kasseista löytyi kahdet talvisaappaat, parivuoteen päiväpeite, pieni radio ja puuteri. Minun kassistani löytyi 2 kerää tarjous-Veikkaa.  

EI tumppuhenkseliä!!! En muistanut koko asiaa - koko reissulla!

On se nyt aika tyylitöntä kuljeskella hakaneuloitettuna kylällä!! Lusmu ansaitsee parempaa! Mummu-vainaan rintarossin!! Mutta vain lainaksi!

6 kommenttia:

Sonja kirjoitti...

Koheltaminen näemmä kuuluu vähemmän karvaisten eläinten tyyliin lajista riippumatta. Onneksi yksi elukka säästyi isommilta naarmuilta kun vitriinin lasioven läpi juoksi... Eläinvakuutuksien täytyisi ehdottomasti korvata myös eläimen aiheuttamat tuhotyöt! :)

Minz kirjoitti...

No, kyllähän sitä touhutessa sattuu ja tapahtuu. :( Mutta ihmeen äkkiähän nämä tassuttajat kyllä tuntuvat kaikenlaisista kolhuista paranevan. Onneksi.

Ihana keksintö tuo rossi kiinnittimenä. Vau! Tyylikkäänä sitä ollaan menty. :D Luovaa!

Eloise kirjoitti...

voi koira höppänää... onneksi sillä on välittävät "vanhemmat" !

TeSa kirjoitti...

Voi rähmä!

PIUZA kirjoitti...

Voi voi, et ole ainakaan äidiltäsi ostosten tekotapoja perinyt ;)

Toinen pieni, on kuin kissa kerällä. HYvä idea! Lämmittää ja näyttääkin hyvältä.

t.Paula

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Sonja, Minz, Eloise, TeSa ja Paula! :o)
Hui kauhistus, kissa lasioven läpi!? Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, todella!!!
Sellaisia vakuutuksia on! Tosin se korvaa vain kerran, sen jälkeen tapahtumat eivät enää ole "yllättäviä".
Totta, onneksi koirien haavat paranevat nopeasti - johtuisiko desinfioivasta kielestä...?