Luupään lottovoitto!

Niin siinä sitten kävi, että Luupää lähti viikko sitten uuteen kotiin.

Kasvattajan välityksellä löytyi kiva pariskunta, joilla oli jo Luupään Sisarentytär! Sukulaisplikka oli noutoreissulla mukana ja näyttivät tulevan heti ensihetkistä kerrassaan mainiosti toimeen keskenään! Niin saman oloiset!! (Kuvassa ekan päivän tunnelmia, kuva uudelta omistajalta)

Luupäälle tämä oli oikea LOTTOVOITTO! Se saa viettää päivät hevostallilla, juosta metsässä, nukkua sängyssä... Heti ekalla metsälenkillään oli löytänyt peuranraadon, ylpeänä retuutti koipea mukanaan...

Voisiko koiran elämä enää onnellisempaa olla?

Lötkö ja Lusmu ovat palanneet vanhoihin, rauhallisiin rutiineihinsa - varsin tyytyväisiltä vaikuttavat nekin tähän järjestelyyn.

Lohikäärmeen vuonna

Päätin olla noteeraamatta ikävää hälyä ja jatkaa bloggailua entiseen malliin, minuahan ei mokomalla nujerreta! Ylipäätään en ihan kauheasti jaksa välittää, mitä muut tekemisistäni ajattelevat - tiedän itse, mitä teen ja miten teen ja se riittää. Mies kuitenkin suositteli, että jatkossa kirjoittelisin vain tulppaaninsipuleista ja vessanpesuista!

Tänä aamuna herätessä ajatus oli täysin kirkas: blogin pito päättyy tähän.

Kiitos Tiggerin kommentin (poistettu anonyyminä), joka selkeästi muistuutti, että minut ja Mieheni, koiramme ja läheisemme tiedetään ja tunnistetaan. Bloggailuun liittyy oleellisesti tietynlainen anonymiteetti, ja se on nyt mennyttä. Tämän "kohun" jälkeen uteliaisuuttaan tyydyttävien kyylien määrä väistämättä kasvaisi.

Ihan 2 vuotta ei täyttynyt, 2 viikkoa jäi vaille. Synttäreitä olisi juhlittu 15.2., silloin 734. bloggauksessani - nyt on tyytyminen 722 jorinaan (joista 3 toistaiseksi piilotettu).

Ehkä tämä nyt on niitä Lohikäärmeen vuoden ensimmäisiä merkkejä: yhdestä koirasta luopuminen ja bloggailun lopettaminen?

Voimakkaan ja rohkean Lohikäärmeen vuonna (23.1.2012 - 9.2.2013) luvassa on vanhoista, aikansa eläneistä kaavoista irtautumista, oikein ajoitettua riskien ottamista sekä ilman odotuksia uusille mahdollisuuksille avautumista. Vuoden elementti on vesi, joka tuo Lohikäärmeen vuoteen myös avoimuutta haasteiden kohtaamiseen ja tyyntä keskittyneisyyttä. (Kuva & lähde: Energiakeskus Indigo)

Mitä kaikkea vielä seuraakaan?? Hui...

Yllättäen Mies vastusti lopettamista! Mies, joka tähän asti on mutissut, että pitääkö sitä kaikki asiansa maailmalle mölöttää... Juu-u, piti - vaan ei pidä enää!

***

Haluan sydänlämpimästi kiittää kaikkia uskollisia lukijoita,  ja myös satunnaisia Rakkauden talon vierailijoita kuluneesta!

KIITOS ystäväiset!! 

Kiitos, riittää!

Alan olla jokseenkin jo kyllästyneempi näihin koirahysteerikoihin kuin koiriini kuluneiden 25 vuoden aikana yhteensä! Teen tänään poliisille tutkintapyynnön keskustelupalstoilla käydystä keskustelusta, sama asia koskien Facebookia.

Mitä kommenttien (lähinnä anonyymina jätettyjen ja siksi poistettujen) tasoon tulee, toivon todella, että HEILLÄ ei ole koiria. Valitettavasti toiveeni taitaa olla turha. Elämä varmaan on ahdistavaa, jos asenne on niin kovin musta-valkoinen.

On se kumma, miten kärpäsestä tulee härkänen, asia paisuu ja saa outoja "totuuksia", esim.:

1. "Kolme whippeturosta ovat siis menossa piikille." => Kolmen sijasta ehkä yksi, ja sekin vasta harkinnassa. Koirat ovat muuten narttuja.

2. "Laiskoja ihmisiä, jotka eivät lenkitä koiriaan." => Koirat lenkitetään päivittäin, sään mukaan ½ - 2 tuntia kerrallaan, paitsi kovilla pakkasilla.

3. "Koirille huudetaan naama punaisena." => Koirille ei huudeta, koska Lötkölle on entisessä elämässään huudettu ja se pelkää kovia ääniä. Normaali volyymi riittää.

Poistan tästä eteenpäin KAIKKI koirakommnentit, ne eivät paranna koirien asemaa tai tilannetta. Myös asiattomien kommenttien IP-osoite selvitetään ja ryhdytään tarvittaessa toimiin.

Olen ollut asian tiimoilta yhteydessä yhden koiramme kasvattajaan - enempää ulkopuolisten ei asiasta tarvitsekaan tietää. Eikä kyllä itse asiassa sitäkään, mutta kerroin nyt kuitenkin.

Keskustelu aiheesta päättyy NYT ja TÄHÄN.
Kiitos!

PS. Olin tehnyt periaatepäätöksen, että en poista merkintöjä blogistani, seison aina ja kaikissa tilanteissa sen takana, mitä kirjoitan. Polemiikkia aiheuttaneet on nyt kuitenkin piilotettu poliisitutkinnan ajaksi, ettei niihin jätettyjä kommentteja tässä vaiheessa poisteta kommentoijan toimesta.

Myrsky vesilasissa

Arvelinkin, että viimepäivien koira-aihe kirvoittaa kommentteja. Oletin, että menetän myös jokusia lukijoita. On oikein hienoa, että (mikä tahansa) aihe herättää keskustelua, jokaisella on oikeus mielipiteisiinsä - minullakin.

Sen sijaan minut yllätti koirafanaatikkojen aggressivisuus. Eilen tuli kaikkien aikojen kävijäennätys, 4955 vierailijaa. Jos luvusta vähentää keskimääräisen "normaalivisiteeraajien" määrän, sain koirakeskustelupalstojen kautta n. 4700 kävijää, muutamia perusteltuja kommentteja ja useita kymmeniä asiattomia herjauksia, luonnollisestikin nimettömiä.

Valitettavasti anonyyminä oli jätetty myös ihan asiallisia kommentteja, mutta nekin tuhosin päätettyäni poistaa kaikki anonyymit viestit.

Voi-voi.

Olen saanut myös useita asiallisia yhteydenottoja suoraan sähköpostiini, lähinnä Whippet Harrrastajat -jäsenistöltä. Siitä KIITOS! Vastaan teille, kunhan tokenen.

Olen myös todella kiitollinen "vanhojen" blogituttavien kommenteista - ehdottomasti myös niistä, joissa päätös (jota ei edes lopullisesti ole vielä tehty) on kyseenalaistettu. KIITOS ystäväiset!

Minulla ei ole mitään tarvetta selitellä käytöstäni tai kirjoittamaani. Olen saanut erittäin hyviä vinkkejä niiltä lukijoilta, jotka blogiani (ja koirien edesottamuksia) ovat pidempään seuranneet - ja aiomme niitä myös kokeilla.

Ihan kauheasti en perusta niistä kommenteista, jotka on jätetty vihaa uhkuen muutaman merkinnän perusteella, taustoja tietämättä.

Kerrattakoon nyt kuitenkin: 2 koiristamme on tullut meille pitovaikeuksien vuoksi, edelliset omistajat ja/tai  kasvattajat olisivat vieneet ne piikille jo vuosia sitten. Meillä ne ovat saaneet (tähän mennessä) 8 ja 2 vuotta lisäaikaa - varsin onnellisia, väittäisin.

Toinen asia, mikä hämmästyttää: koirahörhöt pitävät koiriaan kyllä varsin tyhminä olentoina. En voi yhtyä käsitykseen, etteikö koira muistaisi / tietäisi tehneensä pahaa (tai hyvää ihan yhtä lailla). Koiralla on aivot, ja muistikin.

Jotenkin tuntuu, että "intohimoisten koiraihmisten" perspektiivi on kadonnut, koirista tulee elämää isompi asia. Valitettavan usein koiranäyttelyissä, onneksi harvemmin juoksuradalla, törmää harrastajiin, joilla koirat menevät yli kaiken - jopa omien lapsien. Kyllä, koiriemme kanssa olemme näitäkin lajeja harrastaneet.

Mainittakoon, että koiria lenkitetään päivittäin ja lämpimillä keleillä ne saavat olla pihalla vapaasti - tai maata vaikka sohvalla, miten parhaaksi näkevät - ovi on auki niiden kulkea. Pitkät pakkasjaksot ovat tietty koettelemus, eivät halua - puvuistaan huolimatta - lenkkeillä pakkasen laskiessa alle 10 asteen, "kakkalenkuraa" lukuun ottamatta.

Lopuksi: en voi kuin hymyillä, millaisen tunnekuohun on aiheuttanut "rakinruikulat" -nimitys! Ihan yhtä käytetty nimitys tässä taloudessa kuin "piskinpirulaiset" tai "kultakoirulit". Sanojahan voi tulkita kovin monella tavalla.

 PS. Hurraa! Kevättä kohti mennään...

Hoh-hoijaa

Olen näemmä oikein päässyt jonnekin koirahösöjen keskustelupalstallekin.

Kovasti tulee rankkaa arvostelua - poistan kuitenkin kaikki kommentit, jotka esitetään anonyymisti. Kiitän jo tässä vaiheessa Jenniä ja Marko Heliniä, jotka rohkenevat esiintyä omalla nimellään.

Katkarapuruukku

Päätin viikonloppuna helliä Miestä jollain hyvällä ja kivalla ruualla pitkän työputken päätteeksi (ja itseänikin, perin juurin rakkeihin kyllästyneenä).

Miehen toive oli "kevyttä ja yksinkertaista". Onnistuin mielestäni (ja Miehenkin mielestä) niin hyvin, että pistän ohjeen ihan tyrkylle...

KATKARAPURUUKKU
(ohje "omasta päästä", satsista riittää ainakin 6 henkilölle)

1 iso purjo
5-10 valkosipulinkynttä
1 kesäkurpitsa
kirnuvoita
1½ dl valkoviiniä
½ kalaliemikuutio
1 prk Creme Bonjour Culinese (valkosipuli ja yrtit)
1 ruukkutilli
½ sitruunan mehu
pippuria myllystä (mihin en sitä lisäisi??)
1 pss kuorittuja katkarapuja (n. 500 g)

1 pss juustoraastetta (mozzarella)

 

Lisäksi

basmatiriisiä + kalaliemikuutio

esikypsennettyjä patonkeja

• Laita riisi kiehumaan pakkauksen ohjeen mukaan kalaliemeen.
• Kuullota purjorenkaat, valkosipulikynsiviipaleet ja kesäkurpitsakuutiot voissa kattilassa.
• Lisää valkoviini ja murennettu kalaliemikuutionpuolikas, anna kiehua hiljalleen muutama minuutti.
• Lisää Creme Bonjour ja tillisilppu, lisää puolikkaan sitruunan puristettu mehu ja pyöräytä mukaan pippuria myllystä, lisää vielä sulatetut ja valutetut katkaravut - kuumenna sekoitellen, älä keitä!!
• Jaa mömmö annoskulhoihin, ripottele juusto pinnalle.
• Kuumenna uunissa 250 asteessa kunnes juusto ottaa nätisti väriä, samalla saat lämmitettyä patongit.

Tarjoile basmatiriisin, patongin (taivaallista liemeen dipattuna) ja valkoviinin kanssa

Ei sentään koko satsia kerralla pistelty!! Sörsseli kävi seuraavana päivänä oivalliseta kastikkeesta kalapihveille ja riitti siitä vielä lämpöisille voileivillekin...

Nam-nam!!

PS. Koira-asiaan palaan varattuani ajan eläinlääkärille. Kommenttina kommentteihin: surkeista tuloksista huolimatta jotain uskon kuitenkin koirien käyttäytymisestä (ja ihmistenkin) tietäväni, joulun alla tuli 25 koirailuvuotta täyteen tämän rodun kanssa (kasvatustiedettä olen opiskellut vain 40 ov.).

Koukulla on väliä!!

Eilen, toista krokoa aloittaessa, piti käydä ostamassa kuutosen virkkuukoukku. Yllätyksekseni huomasin, että uusi koukku (Novita) on TOSI SURKEA!! Kömpelö ja jotenkin tahmean oloinen, lanka ei juokse ja virkkaaminen on oikeaa vääntöä.

Ensin epäilin lankaa, mutta ihan yhtä huonosti toimi Seiskaveikan kanssakin. No, ehkä tästäkin koepalasta vielä joskus jotain jalostuu. Molemmat taitavat tässä vaiheessa siirtyä odottamaan paremman koukun löytymistä...

Muistin sitten, että kätköistäni löytyy muutamat pyöröpuikot, joissa samaa "tahmeutta", työ ei liu'u puikoilla sujuvasti eivätkä puikot oikein istu käsiin - tuntuvat liian "kevyiltä", jotenkin heppoisilta. Nekin ovat numeroltaan suuria pyöröjä (6-8). Onkohan tämä "isojen" ongelma??

Koukuissa on eroja! Koukulla on väliä!

No, eipä hätiä, ei täällä kässyt kesken lopu!! Veljentyttö Vanhemman Poikaystävän (tästä eteenpäin VtVPy) joululahjasukat olivat liian isot, kuten vähän epäilinkin...

Veljentytöt ovat jo aika tottuneita siihen, että tätsä tekee/ostaa aina "vähän kasvunvaraa"... Esimerkiksi 1-vuotislahjaksi tekemäni pienitalopreerialla-mekko oli oikein sopiva vielä 4-vuotiaanakin, 3-vuotiaana annettu kirahvi-yöpaita oli passelia kokoa 10-vuotiaana. No, olisihan se tosi tylsää, jos kivoja vaateparsia voisi käyttää vain yhden sesongin ajan...

 

Mutta, juu, VtVPy:n sukkia pienensin yhden kuviokerran verran. Toivottavasti en purkanut liikaa! Tokihan tarvittaessa kasvatan mittaa, mutta saattaa talvi loppua kesken. Vaikka tuleehan niitä uusia sesonkeja...

Kroko-vinkki

Omakohtaisesta kokemuksesta tiedän sanoa, että kannattaa EHDOTTOMASTI noudattaa kroko-ohjeen kohtaa "... työhön kannattaa käyttää ohuempaa lankaa. Ja liian isoa koukkua. Esim. langan koukku suositus on koko 2-3. Käytä koukkua nro 4. Näin kuviosta tulee ilmavampi, eikä niin "möykkyinen" kuten malli..."

Ei siis niin kuin minä tein, ja ottaa ensimmäinen käsiin osuva lankakerä (koukkusuositus 5) ja ensimmäinen silmiin osuva virkkuukoukku (koko 4½). Ei, tätä yhdistelmää EN suosittele!!

Tarkoitus oli vain kokeilla, ymmärränkö ohjeen ja saanko kuviomallin aikaiseksi. Mutta kun sain pari ekaa "suomua" valmiiksi, en kyennytkään enää lopettamaan... Välillä piti käydä etsimässä kaupoista lisää lankaa - aloittaessani en TIETENKÄÄN miettinyt langan riittävyyttä, koska koetilkkuahan vaan olin tekemässä.

 

Ja sitten oli pakko virkata sitä koepalaa niin pitkään kun lankaa piisasi...Lopulta koetilkku oli kooltaan 125 * 185 cm (kärjestä niskaan 75 cm). Möykkyinen, kuten ohjeesa ennustettiin!

Reunaan lisäsin duffelinapin (tai mikä tuollaisen tampin nimi lienee?), sen voi kiinnittää mihin tahansa huivin "reikään", miten nyt sitten sen haluaakin asetella. Jos haluaa asetella. Tamppi on nahkaa, Karnaluksista.

Siinä virkkaillessa tuli monta kroko-ideaa, koemielessä tekaisin ranteenlämmittimet. Alakuvassa näkyy keskisormen kiinnityslenkki (ja Opettajan käsi - KIITOS lainasta!).

Lankana Novita Rose Mohair, virkkuukoukku 4½ ja sukkapuikot 4 (rannekkeiden jousteissa), langanmenekki yhteensä n. 450 g.

Seuraavaksi ajattelin tehdä oikein oikeaa hartiahuivia: huolella harkitulla lankavaihdoehdolla ja tarkkaan  mietityllä koukkukoolla... Liukuvärjättyä Viron villaa ja koukku 6. Lanka on niin karkeaa, että pienemmällä koukulla saisi varmaan aikaiseksi haarniskan...

PS. Kiitos kaikista paranemistoivotuksista, olo alkaa jo kohentua!