lauantai 20. elokuuta 2011

Kipuilua vielä...

En suuremmin välittäisi valitella vaivojani, mutta kipu kirvoitti niin paljon kommentteja (ja tuntuu ylipäätään olevan useammankin kiusa), että palaan vielä asiaan.

Ja tämän jälkeen koitan välttää koko aihetta, LUPAAN!

Olen kärsinyt niska/hartiakivuista ihan lukioajoista alkaen, siis n. 30 vuotta, silloin kävin jo ekan kerran fysikaalisessa ja akupunktiossa. No, lukioaikoina puikot heiluivat aika ahkeraan, tahti oli noin villapaita viikossa (kudoin tunneilla, paitsi matikantunneilla - tylsämielinen miesopettaja kielsi kilinän vuoksi).

25-vuotiaana kipu oli jo jatkuva riesa: heräsin aamulla päänsärkyyn, töistä tullessa oli pakko ottaa tirsat päänsäryn vuoksi ja illalla viimeinen ajatus oli, että kylläpä taas päätä särkee...

3-kymppisenä kävin Kummitädin suosituksesta nikamanniksauttajalla Pohjanmaalla, ja päänsärky katosikin niillä reissuilla - PYSYVÄSTI. Niska/hartiaseutu oirehti kuitenkin entiseen tapaan - joskus enemmän, toisinaan vähän vähemmän. Kiitokset siis Kummitädille! Ja niksauttajalle myös!

Istumatyön myötä n. 35-vuotiaana alkoi alaselkä oireilla, pahasti. Rintaranka lukkiutuu ja yliliikkuva alaselkä kuormittuu - pahimillaan olin sairauslomalla yhtäjaksoisesti yli 3 kk. Särkylääkkeitä popsin laidasta laitaan ja kaikkea mahdollista on tullut kokeiltua: akupunktiota, naprapatiaa, OMT:tä, kiropraktiikkaa, vyöhyketerapiaa, hermoratahierontaa, kuppausta, kuumakivihierontaa, shiatsua... Vain kalevalaisella jäsenkorjaajalla on jäänyt käymättä. Kaikki auttoivat, ainakin hetkellisesti. Ja kyllä asiaan ihan lääketieteellisestikin paneuduttiin: niska ja selkä on röntgenkuvattu, magneettikuvattu, tehty reumakokeet.

4 vuotta sitten olin kuntoutuksessa Siuntion kylpylässä. Ihan turhanaikaista, suoranaista KELAn rahastusta. Jätin kuntoutuksen kesken, mutta yhdestä olen SUUNNATTOMAN KIITOLLINEN: Siuntiossa oli kipuun erikoistunut lääkäri, joka kirjoitti Triptyl-kuurin kipukierteen katkaisemiseksi.

Aloitin Trptylin (mielialalääke, vaikuttavana aineena amitriptyliini, jonka on todettu pieninä annoksina lievittävän erilaisia pitkään kestäneitä kiputiloja) yhdellä pillerilä, nostaen annostusta pikkuhiljaa. Kun rouskutin 8 pilleriä kerralla, huomasin kivun hellittävän!! Pitäydyin tässä satsissa jonkin aikaa ja aloin sitten vähentää pillereiden määrää samaan tahtiin kuin olin niitä lisännytkin.

Kroonistunut kipu katosi!! Elämänlaatu nousi merkittävästi - ei kivistnyt, ei kolottanut, ei kiukuttanut! En voi sanoa, että vaiva olisi millään muotoa täysin taakse jäänyttä elämää. Selkä vaivaa edelleenkin, mutta kipu, tuska, särky, jomotus, kivistys, kiristys, kolotus, polte ja tuska EI OLE ENÄÄ JATKUVAA. Satunnaisena  sen kestää kyllä!

2 vuotta sitten olin leukaleikkauksessa, 4 vuoden oikomishoidon jälkeen leukaa siirrettiin 8 mm eteenpäin. Kaikki ei mennyt ihan  putkeen, luu oli kovaa kuin wc-pöntön posliini (sanoi kirurgi), luu lohkesi väärin ja hermoradat eivät ihan kytkeytyneet entiseen tapaan: leuka ja alahuuli ovat osin tunnottomat, pysyvästi (eikä ole enää suutelu samanlaista kuin ennen...).

Väärä purenta on siis saattanut olla osasyyllinen jatkuviin niskakipuihin. Leikkaava kirurgi ei luvannut ihmeparannusta niskavaivoihin, mutta omasta mielestäni ne ovat helpottaneet leikkauksen jälkeen.

No niin, se oli siis historiaa. Seuraavaksi kuulumiset eilisen OMT-käsittelyn jälkeen.

Monivuotinen ihmeidentekijäni (Tullintorin Kunto-Fysiosta) kertoi, että jos käsistä on tunnoton vain toinen, vika on yleensä niskassa. Jos molemmat kädet kremppaa (kuten minulla nyt), syy löytyy yleensä rintarangasta.

Lisäksi totesi molemmissa käsissä olevan hermokipua (tai jotain, en oikein tunne termistöä, mutta siis jotain hermoratakipua todettiin). Suositteli töihin paluuta vasta kun vaiva on selkeästi helpottanut, ettei kipu taas kroonistu. Pitää vissiin käydä työterveydessä maanantaina. Nyt olo on kyllä ihan kelvollinen.


Ettei menisi pelkäksi voivotteluksi, kerron jotain mukavaa ja mieltäylentävää! Mies lupasi kaivaa kuopat Mustilanhortensioille, jotka ovat jo kuukausikaupalla jököttäneet saavissa odottaen ilmestystä - tai ainakin sopivaa paikkaa pihasta. Lisäksi Mies lupasi lähteä pesemään muutaman maton, jos lähden seuraksi hauskuuttamaan mattolaiturille!!

Elämä hymyilee!!


ONNELLISTA VIIKONLOPPUA!!

11 kommenttia:

Minna kirjoitti...

Juuri puhuin sen osteopaattini kanssa, että kroonisista kivuista, kolotuksista ja säryistä kärsivä ihminen putoaa johonkin omituiseen harhaluuloon, että kiputila olisi jotenkin normaali olotila. On hyvä päivä, jos kolottaa vain vähän...

Alaselkä vaivoista olen kärsinyt yli 20 vuotta, yläselän oireet tulee ja menee, mutta villi arvaus on ollut kaikilla hoitaneilla, että koska alaselkä on heikko, niin kuormitan liikaa yläselkää. siinähän se kierre on valmis. :[

Onneksi kuitenkin sait aikoinaan avun siihen krooniseen kipuun. Kipu on tavattoman kuluttavaa.

Mustion hortensiat näyttää aivan ihanilta! Onnellista viikonloppua myös sinulle. :)

Anonyymi kirjoitti...

Googlaa acuUkkonen, häneltä saa kalevalaista jäsenkorjausta. Ja on hyvä. Ei sinulle ole vielä tarjottu rannekanavan oireyhtymää?

Onneksi on kasveja joiden kanssa voi välillä unohtaa kivut ja kolotukset.T:heli

PIUZA kirjoitti...

Kaunis saavi ja hortensia!:) Itse asiassa ihan samanlainen saavi, mitä itse mietin niille tomaateilleni jo kasvualustaksi, kun en meinannut mitään muuta löytää. Se vain oli sininen.

Mutta mutta.. Shindo EI siis Shiatsu, vaikka nimi onkin hyvin lähellä. Itse olen menossa Shindo kurssille (jos aikataulut vaan antaa periksi), missä tehdään itsehoitona Shindo harjoitteita. Shindo-venytykset kohdistuvat mm. kehon energiaratoihin. Shindoa voi käydä saamassa, tai sitä voi harjoittaa itse.

Kysyin tuolta Shindo-opettajalta, että onko Shindossa jotain rajoitteita, kenelle se ei sopisi ja hän vastasi "Shindo-hoito ja kehotyöskentely sopii kaikille. Aina työskennellään kehoa kuunnellen ja yksilöllisesti.
Shindo-rentoutusvenyttelyt sopivat kaikille ja ohjaajat/hoitajat tietävät kuinka soveltaa eri tapauksiin."

Lisätietoa Shindosta tietty googlailemalla.

Onnellista viikonloppua! Toivottavasti myös vähemmän kipuilevaa sellaista!
t.Paula

Kirsi kirjoitti...

Ikävä puoli noissa jatkuvissa kivuissa on myös se että jos niitä ääneen valitat,saat helposti tyhjänvalittajan tai lorvikärpäsen puraiseman maineen...Itselläni on geenivirhe jonka seurauksena kasvaa ylimääräistä luuta sinne tänne,vasen jalka on mulla se ongelmakohta joka on leikattu useampaan kertaan,nyt on luupiikki painamassa suoraan hermoa,välillä jalka menee alta kun muuttuu tunnottomaksi välillä taas hirveä särky,piikki on niin pahassa paikassa,että leikkauksessa on hermovaurion riski todella suuri ja niimpä sitten välillä popsitaan kunnon annoksia kipulääkkeitä.Kun jalkaa särkee,tietysti kävelen "väärin" ja sitten pamahtaa selkä...Onneksi kuitenkin mulla nuo kivuttomat jaksot on kohtuu pitkiä..Mitenkään piruja seinille maalailematta on sanottava että kroonisista kivuista kärsineiden itsemurhatilastotkin on huomattavasti normaalia suuremmat joten suurempaa panostusta kroonisen kivun hoitoon varmaan olisi jonkun viisaamman syytä kehitellä...Ikävästä aiheesta huolimatta oikein ihanaa viikonloppua sinulle!

Villasukka kirjoitti...

Voimia kipujen keskelle. Mitä eroa on syyshortensialla ja mustialan hortensialla? Ostin itse syyshortensian, mutta kaupan oli myös tuota mitä sinulla on. En tiedä eroa.

Unknown kirjoitti...

Kivuista en niin tiedä, mutta ihana saavi on kuvassa. Eikös tuo ole niitä Tiimarin valikoimissa olevia, yhden ostinkin jo, taidan ostaa lisääkin, ovat jotenkin niin kivoja, hauskan värisiä ja muutenkin hauskoja! :)

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Minna, Heli, Paula, Kirsi, Villasukka ja Titta!
Titta, lämpimästi tervetuloa Rakkauden taloon!
*
Minna, tuo on niin totta! Oli aivan uskomaton tunne, kun parinkymmenen kipuvuoden jälkeen oli ihan oikeasti täysin kivuton!! Nyt on kyllä taas ollut niin pitkään särkyjä, että pitäisiköhän kysyä uutta Triptyl-kuuria?
*
Käsivaivat on niin tuoreita, että vielä ei ole ehditty rannekanavaepäilyihin asti. :o)
Kalavalainen jäsenkorjaus kiinnostaa, mutta pitäisi tosiaan löytää vankka osaaja (vaikka alan kouluttaja), koska nimitystä saa käyttäää täysin kontrolloimatta, ja luunrikkojiakin sitten löytyy...
*
Paula, shindo on tuttua!! Olin erään ystävättären kanssa n. 10 vuotta sitten Portugalissa Shindo Bodywork -kurssilla!! Siitä alkaen olen venytellyt ja pyöritellyt sormia ja varpaita, varsinkin niska/selkäalueen heijastuspisteitä. Ja kyllä se ihan selkeästi aina helpottaa!!
*
Kirsi, niin totta puhut noista lintsari-epäilyistä! Oma vaivasi kuulostaa tosi ikävältä - ja kivuliaalta! Toivotaan enemmän niitä hyviä päiviä!!
*
Villasukka, Mustilanhortensian kukinta on sirompi kuin syyshortensialla (jolla todella iso!!), muuten ovat aikalailla samanlaisia.
*
Saavini on MiniManista, mutta varmaan samanlainen Tiimarin kanssa, näkemättä oletan. Tosi kiva käytössä, aion ostaa niitä vielä lisääkin!! Ihan ehdoton pihahommissa, kevyt ja kätevä kanniskella.

PIUZA kirjoitti...

Mielenkiintoista! Eli varmaankin suosittelet sitten Shindo kurssia!

Tuosta Saavista: minä näin niitä taas Clas Ohlsonilla, eli niitä lienee vähän siellä täällä.

t.Paula

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kyllä, suosittelen. :o)
Vaikka kurssilla vähän hymyilyttikin muun porukan - hmmmm, vähän liian vahva sana, mutten nyt keksi sopivampaa - fanaattisuus... ;o)

Eloise kirjoitti...

Minäkin olen parikymppisenä saanut apua naprapatiasta, sille tielle jäivät silloiset selkä- ,niska- , ja pääkivut. Kärsin silloin minäkin yliliikkuvista selkärangan nivelistä, niksahtelivat vääriin asentoihin ja lukkiintuivat, iän myötä ovat tainneet jäykistyä. Nykyisellään olen suhteellisen kivuton, silloin tällöin vaivaa rintarangan nivelten tulehtuminen eli ns. Tietzenin syndrooma ja toisinaan vielä paukahtaa joku nivel lukkoon tuolla selässäkin, näistä selviän onneksi kohtuullisin toimenpitein relaksanteilla ja tulehduskipulääkkeillä. Vaan, jos yhtään enemmän teen paikallaan oloa vaativia käsitöitä, esim. neulomista, tunnen sen kropassani aika pian...kädet puutuvat öisin ja pistelevät päivisin, päätä särkee...
Eihän tästä pitänyt minun sairaskertomukseni tulla, vaan ymmärryksen osoitus sinulle, kipujen keskellä pitääkin kivuista kertoa, eiväthän muuten muut osaa ottaa huomioon sitä, että et ole täysissä voimissa. SItä paitsi, silloin voi aina saada jonkun tiedon jyvän, mitä mahdollisesti voisi vielä tehdä kivun selättämiseksi. Tsemppiä taistelussa kipuja vastaan!

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Eloise!! :o)