torstai 15. syyskuuta 2011

Diagnoosi

Uudet lukijat Agatha, Linda, Lotta-Mari, Katjuksa ja Askartelua&Elämänmakuja - lämpimästi TERVETULOA Rakkauden Taloon!

Ette tekään tätä usko, ei varmaan kukaan usko! (Kuva: MSD Animal Health)

Työterveyslääkärin diagnoosi: HINKUYSKÄ.

Onneksi ei sentään mustasurma tai espanjantauti, sanoi Mies. Kysyi sitten toiveikkaana, kuuluuko hoitoon parin kuukauden täydellinen eristäminen...

Luulin hinkuyskän jo nujerretun, mutta esiintyminen Suomessa on kuulemma taas nousemaan päin. Antiobioottikuuri ja kolmio-yskänlääkettä, eiköhän niillä taltu.

On tästä taudista jotain iloakin ollut, ainakin koirille.

Sohvan pohjalla horkkaisen kuumeen kourissa kolmissa villasukissa, kolmen villahuovan ja kolmen koiran alla palelin kuin pannukakku pakastealtaassa. Pakko oli vääntäytyä etsimään jotain todella paksua ja todella lämmintä, muuten putoaisivat kalisevat hampaat suusta.

 
Hah, löysin vanhan karvaröijyn, se niskassa (kolmien villasukkien, kolmen villahuovan ja kolmen koiran kera) alkoivat luut viimein lämmetä. Ja kohta jo heittelin vällyjä ympäriinsä, hikeä pukkasi, kuuma oli kuin helvetissä, Lucifer tökki hehkuvalla hiilihangollaan...

Koirat ihastuivat kaaressa lattialle lentäneeseen karvahirvitykseen, vuorotellen kävivät sen päällä piehtaroimassa. Eilen mietin, pistänkö röijyn roskiin vai säästänkö seuraavaa tautia lääkitsemään. Ja silloin sain IDEAN!

Ihan totta, kyllä sain!

Kuten pari viikkoa sitten kerroin, Lusmu-parka joutui luopumaan unituolistaan. Koira on murjottanut siitä lähtien ja yöt ovat olleet kovin rauhattomia Lusmu-polon koettaessa löytää mukavaa unipaikkaa. Ja yksi kun tassuttelee ympäriinsä, innostuvat muutkin piskit vaihtelemaan paikkojaan. Heräähän siihen, monta kertaa yössä.

Röijystä tehtiin Lusmulle uusi unipaikka!!

Tai niin siis kuvittelin.

Lusmu ei osoittanut pienintäkään mielenkiintoa uutta petiään kohtaan. Sen sijaan villavaatteita rakastava Lötkö valtasi paikan oitis...

... ja Lusmu köllähti tyytyväisesti huokaisten vuoteeni vieressä olevalle lampaantaljalle, joka näin Lötköltä vapautui. Viime yönä meillä nukuttiin viimein rauhallisesti. Lusmu, kitkerä vanhapiikamme, melkein hymyili aamulla.

On se kumma, miten mökkisohvalla mahtuvat kaikki kolme sopuisasti nukkumaan, jopa kuvan tapaan päällekkäin...

... mutta kotona eivät sovi liki 3-metriselle makuuhuoneen koirasohvalle ilman yöllistä rähinöintiä!! Nyt Luupää hallinnoi sohvaa yksinään.

Huonosti kasvatettuja, ihan selvästi!

11 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Kamalaa,että hinkuyskä! Kyllä sä varmaan sitten joudut yskimään tosi kovasti. Kuinka ihmeessä tulitkin noin pahoin kipeeksi! Onneksi nyt on lääkkeet. Hauskoja seuralaisia teidän koirat!Vähän samanlaisia touhuineen kuinlapset konsanaan. Tyttäreni tapaa sanoa kolmivuotiaalle pojalleen: nyt ei tehdä sitten mitään Toopen touhuja:D

Aila kirjoitti...

Voi taivahan taatelit, että siellä kuumeessakin saadaan ideoita =D Mutta että hinkuyskä ! Siihen on kyllä varmaan hyvä suhtautua vakavasti ja köllöttää se loppuun asti peiton alla turvassa. Toivottavasti menee nopeasti ja kokonaan ohi.

Minz kirjoitti...

Voi mahoton, kyllä sitä tosiaan kaikenlaista nykyäänkin löytyy, sairasrintamalta. Toivottavasti olo on jo parempi ja pääset moisesta kuluttavasta ja väsyttävästä taudista eroon!

Ihania nuo haukkukuvat. Ja toki mökillä mahdutaan paremmin, ei kenenkään maalla. Siellä on ihan omat säännöt. Kotona sitten taas voidaan pomotella rauhassa toisia, 'omalla' maalla. Näin se vaan menee. Tosin meillä saa ihmisten toimesta nuo pomotteluelkeet aina kylmää vettä niskaansa, kun siinäkohtaa pomottelija lentää kun leppäkeihäs sohvalta ja sinne kutsutaan muut. Oikein luvalla. ;) Joskus tuota kokeilevat, mutta joutuvat pettymään joka kerta - sitten taas seuraavaa yritystä tulee pitkän ajan päästä... Ovat ne fiksuja ja ottavat mitä saavat - sen emännän ja isännän pikkurillinkin. =P

Taina kirjoitti...

No jopas jotakin, johan olet taudin saanut (vai joutunut ottamaan) Toivottavasti paraneminen on hyvässä mallissa jo. Ainakin sinun röijy idea oli toimiva, jos nyt ei ihan niinkuin olit ajatellut, mutta toimi kuitenkin, rauha saapui:)

Anonyymi kirjoitti...

Täällä myös tuon hinkuyskän sairastanut, tosin lapsena kauan kauan sitten. Nyt joku muu yskä vaivannut koko kesän, eikä syytä löydy, pahus. Ihania persoonia nuo teidän koiruudet.

-Sari

Neferi kirjoitti...

No huh, toivottavasti lääkitys auttaa nopsaan.

Hienoja koirajuttuja ja kuvia :)

Pepi kirjoitti...

Mä olen aikoinaan saanut varmaan saman taudin Dublinista, silloin sitä ei vaan kukaan osannut/älynnyt diagnosoida oikein :/
-ja se on kostautunut jälkeenppäin monta kertaa...

Käypäs mun blogissani, siellä olis sulle jotain ☺

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Intsu, Aila, Minz, Taina, Sari, Neferi ja Pepi!
Antibiootti alkaa puraista ja nyt tänä aamuna olen kuumeeton. Ihanaa!
*
Hinkuyskä tarttuu pisaratartuntana kuin mikä tahansa flunssa, varmaan jossain bussissa tai kauppajonossa tarttunut...
Hinkuyskää todella esiintyy edelleen ja vuosittain siihen kuolee 1-2 lasta Suomessa. Hoitamattomana hinkuyskä paranee 2-3 kuukaudessa ja sen jälkeen se ei enää uusiudu, immuneteetti kestää loppuiän, toisin kuin rokotesuoja.
Äiti tosin sanoi, ettei yskäni kuulosta hinkuyskältä (muisteli lapsuuttaan, jolloin sitä oli joskus kuullut), vaan poikkeuksellisen sitkeältä limalta (onko se sitten limayskää??). Tiedä häntä, pääasia että loppuu mahdollisimman pian.
*
Whippetit ovat luonnenäyttelijöitä, persoonaa löytyy - ja teeskentelykykyä!
*
Kiitos Pepi!! Palaan asiaan! :o)

Eloise kirjoitti...

Mökillä ihmisetkin mahtuvat pienempään tilaan, arkena tarvitaankin jo sitten isompi lääni :). Hinkuyskää minäkin olen tavannut entisessä ammatissani, sitä silloin tällöin Suomen ilmatilassa liikkuu... Pikaista paranemista, vaikka se saattaakin olla sitkeä seuralainen!

PIUZA kirjoitti...

Ööö.. täälläkin on yskitty tämä viikko. Ei kai vaan.. Muita oireita ei tosin vielä ole (koputtaa puuta).

Paranemisia!

t.Paula

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Eloise ja Paula!