keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Elämäni sohvat

Tässä odotellessa muistelin aiempiani... Sohvia tarkoitan!

Ensimmäiseni oli Kirsikka! Ekaan asuntoon otin 10.000 markan pankkilainan sisustusta varten. Kohtaloksi koitui poikkeaminen Kaluste-Paavolaan, kirkkaanpunainen kotimainen nahkasohva vei sydämen - ja melkein koko budjetin. Sohva kiersi kanssani monta asuntoa - ja kun viimein tuli aika luopua siitä, se päätyi SATUSOHVAksi päiväkotiin..

Sohva oli ihan uskomattoman upea, mutta tähän hätään en nyt saanut mitään vanhaa kuvaa skannatuksi...

 
Aloitettuani koiramaisen elämän Löllerö- ja Luihu-vainaat tarvitsivat oman sohvan, Rockyn (Askosta). Päällinen siihen piti uusia kolmasti, piskit tykkäsivät kaivautua täytteiden sekaan.... Sittemmin sohva jäi ekalle avomiehelleni - ja koirat minulle...

Kuva on napattu jostain myynti-ilmoituksesta, meidän päällisemme oli musta-tummanharmaa. Aika kamala!

 
Tampereelle muuttaessai halusin Kirsikkaisen jälkeen muhkean kangassohvan, tämän tarpeen tyydytti Catalonia (Askosta). Sohva palvelee edelleen erinomaisesti mökkisohvana valkealla irtopäällisellä verhottuna. Ylemmässä kuvassa näkyy rungossa alkuperäinen verhoilu.

Ensimmäinen oma omistusasunto oli kolmio, Catalonia siirtyi työhuoneeseen ja olohuoneeseen hankin mustan klassisen nahkasohvan (Askosta). Kuvassa on Kukkapuron Ateljee, jollainen se EI ollut, mutta on lähinnä samannäköinen, mutta pähkinäpuisin jaloin. Miehen ja minun ekassa yhteisessä asunnossa se ei oikein löytänyt paikkaansa, joten myin sen huuto.netissä. Huutaja tilasi sohvalle pikakuljetuksen Kiito-Linjalta, sohva piti saada illaksi Helsinkiin, oli pyytänyt kavereita katsomaan lätkän MM-finaalia...


Ekassa yhteisessä asunnossamme oli hulppea olohuone-ruokailuhuone-yhdistelmä, yhteensä n. 70 neliötä ja korkeuttakin reilunpuoleisesti. Kaikki normaalikokoiset huonekalut näyttivät nukkekodinkalusteilta, joten sohvien piti olla kohtuullisen massiivise. Kaksi Boston-sohvaa (Askosta) vastakkain asetettuina täyttivät sopivasti tilaa. Rakkauden taloon sohvat olivat turhan raskaat, toinen annettiin Appivanhemmille, toinen Äidille ja Isälle. Appivanhemmat sittemmin palauttivat omansa (sen, jonka koirat naarmivat piloille), vanhemmilla edelleen käytössä.

Rakkauden taloon ostettiin pitkä, liki 3 metrinen sohva (Askosta). Ainoa valintakriteeri oli, että sen saa sisälle kahtena kappaleena! Vanhassa talossa on kapeat ovet ja mutkaiset reitit... Koirat muotoilivat untuva / höyhentäytteiset selkänojatyynyt pedeikseen. Tyynyt olivat jatkuvasti niin kaameassa lysyssä, että sohva oli pakko kantaa makuuhuoneeseen koirien viralliseksi unisohvaksi. Erinomaista tässä on irtopäälliset, niin rungossa kuin tyynyissäkin, ne saa pestyä kotikoneessa tarpeen tullen (ja tarvetta ON ollut).
Takkahuoneeseen ostettiin yövieraita varten tarjouksesta tammirunkoinen sohva (Askosta) 200 eurolla. Ruma kuin mikä, mutta tarve, hinta ja helppokäyttöisyys puolsivat ostopäätöstä, myös kangas on todella hyvälaatuinen. On siinä joku joskus nukkunutkin... Kuvasta poiketen sohvamme on verhoiltu tummanruskealla. Varmaan joskus vielä saan takkahuoneestakin kuvia...

Ja nyt kiihkeänä odotan seuraavaa, missä viivyt Lakeus?? (Maskusta)

Kuluneiden noin 25 vuoden saldo on siis  8 sohvaa. Äkkipäätä laskien voisi sohvan käyttöiäksi laskea reilut 3 vuotta, mutta OIKEASTI puolet sohvista on vielä omassa käytössä (jos mukaan lasketaan se Isällä ja Äidillä oleva). Eli oikeasti tähänastinen käyttöikä on yli 6 vuotta - ja monta vuotta vielä tulossa lisää...

10 kommenttia:

enkulin käsityöt kirjoitti...

Upea sohvakatsaus. Ihan itsekkin rupesin miettimään vanhoja sohviamme.

Anna kirjoitti...

Maailma muuttuu, kuten mieltymykset sohvaankin. Monet moittii esim IKEAn sohvia, mutta mä ennemmin maksan vähän vähemmän ja vaihdan useammin kuin ostan TOSITOSI kalliin ja päällystelen 10 miljoonaan kertaan kuten äitini teki. Osti -90 sohvan Artekilta ja se on nähnyt ainakin 20 erilaiset päälliset.. ei mun ompelutaidoilla edes onnistuisi.
Meillä on tällä hetkellä 2 istuttava levitettävä sohva ja yks nojari, turhan vähän 5 henkiselle perheelle siis :D Uuden hankinta ois ajankohtainen, mutta josko antais olla tulevan koiruuden pentuajan ainakin... :)
Oikein mukavaa päivää Rakkauden taloon ja toivotaan että sohva tulee pian :)

Heleena kirjoitti...

Ihana tämä sohva-muistelu-katsaus. Omat muistot sohvista palautuivat ja kaikilla on tarinansa. Ensimmäiset olivat jurvalaisia, asuinhan joskus Jurvassa.

PIUZA kirjoitti...

Oh! On siinä sohva poikinensa!:o)
Minullapa ei ole sohvaa ollenkaan.:D Sitä virkaa ovat toimittaneet lattiatyynyt. Aikaisemmin minulla oli 3 istuttava sohva, jonka kovalla rahalla ostin (päätin sittemmin ettei ikinä enää). Sittemmin halvalla myin, kun se oli liian iso nykyiseen asuntoon. Nyt minulla on se dyykattu tuoli olohuoneessa ja välillä on käynyt mielessä katsella huuto.netistä sohvaa. Mutta ilmankin tulee toimeen hyvin, vie vain tilaa.

t.Paula

katjainkeri kirjoitti...

Oi miten Ihana Kirsikka <3
Rakastuin!

Anonyymi kirjoitti...

Herttileijaa....melkein (!!!) pääset mun vauhtiin ☺
Tässä talossa (kahdessa asunossa) seistemäs sohva menossa kymmenessä vuodessa...AUTS!!!
Aiempia en uskalla edes muistella.
Mutta on mulla pyörähtänyt vähän muutakin....aviomiehiä kyllä vain yksi -sitäkään en ole nähnyt muutamaankymmeneen vuoteen ☺

Eloise kirjoitti...

Minullakin on ollut joskus Rocky, ah, miten kätevä, ah, miten ruma se olikaan. Mutta kaiketi aikansa must have- tuote monissa kodeissa. Parasta oli edullisuus ja käytännöllisyys!
Yksi rakas, munihanikioma- sohva odottaa vihdoin pääsyä uuteen kotiin. Ostin sen silloin, kun asustelin lasteni kanssa yksikseni. Rakkaudella ja huolella valittu. Se on ollut meillä täällä nykyisessä, minun ja mieheni kodissa, tyttäreni huoneessa, en millään ole raskinut sitä toimittaa kierrätyskeskukseen tai tuntemattomille, sillä on iso tunnearvo. Se on niin iso, ettei sille oikein löydy arvoistansa sijaa, se on ollut lähtevien listalla pitkään. Nyt äitini on muuttamassa pohjoisesta tänne vuokralle, sohva menee hänelle - vihdoin se löytää arvoisensa paikan ja tyttäreni saa vihdoin sisustaa huonettaan enemmän itsensä näköiseksi. Kauhea äiti, lapsi parka - joutunut kärsimään äitinsä päähänpinttymästä ;).
Mukava sohvakavalkadi sinulla, kyllä niitä kelpaa muistella!

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Enkuli, Anna, Heleena, Paula, Katjainkelri, Pepi ja Eloise!
*
On se jännää, miten sohvaan voi kiintyä!! :o)
Ilman sohvaa en osaisi olla, mutta Tampereelle muuttaessani (sen Catalonian kanssa) olin pitkään ilman telkkaria - sitä KAIKKI jaksoivat päivitellä!! Lopulta ostin "kaveripiirin painostuksesta", mutta aika harvoin viitsin katsella, silloinkaan kuten nykään.

Miia kirjoitti...

Mielenkiintoinen sohvakatsaus :) Itse istuskelen tällä hetkellä sohvaelämäni ensimmäisellä sohvalla, joka on ostettu 2006..sitä ennen sinniteltiin miehen kanssa pitkään parilla nojatuolilla, olivat niin käteviä muutoissa :)

Tuosta Rocky-sohvasta tulee kyllä minullekin muistoja mieleen. Isovanhempani hankkivat sellaisen sini-musta-kirjavana joskus silloin 90-luvulla. On jäänyt elävästi mieleen, miten siinä oli huono istua :D

Rakkauden talon Paula kirjoitti...

Kiitos Miia! Olen aina ihaillut sisutuksia, joissa monta (mielellään erilaista) nojatuolia näyttelevät pääosaa - mielenkiintoista, persoonallista ja lekotteluun KUTSUVAMPAA!