Elämäni sohvat

Tässä odotellessa muistelin aiempiani... Sohvia tarkoitan!

Ensimmäiseni oli Kirsikka! Ekaan asuntoon otin 10.000 markan pankkilainan sisustusta varten. Kohtaloksi koitui poikkeaminen Kaluste-Paavolaan, kirkkaanpunainen kotimainen nahkasohva vei sydämen - ja melkein koko budjetin. Sohva kiersi kanssani monta asuntoa - ja kun viimein tuli aika luopua siitä, se päätyi SATUSOHVAksi päiväkotiin..

Sohva oli ihan uskomattoman upea, mutta tähän hätään en nyt saanut mitään vanhaa kuvaa skannatuksi...

 

Aloitettuani koiramaisen elämän Löllerö- ja Luihu-vainaat tarvitsivat oman sohvan, Rockyn (Askosta). Päällinen siihen piti uusia kolmasti, piskit tykkäsivät kaivautua täytteiden sekaan.... Sittemmin sohva jäi ekalle avomiehelleni - ja koirat minulle...

Kuva on napattu jostain myynti-ilmoituksesta, meidän päällisemme oli musta-tummanharmaa. Aika kamala!

 

Tampereelle muuttaessai halusin Kirsikkaisen jälkeen muhkean kangassohvan, tämän tarpeen tyydytti Catalonia (Askosta). Sohva palvelee edelleen erinomaisesti mökkisohvana valkealla irtopäällisellä verhottuna. Ylemmässä kuvassa näkyy rungossa alkuperäinen verhoilu.

Ensimmäinen oma omistusasunto oli kolmio, Catalonia siirtyi työhuoneeseen ja olohuoneeseen hankin mustan klassisen nahkasohvan (Askosta). Kuvassa on Kukkapuron Ateljee, jollainen se EI ollut, mutta on lähinnä samannäköinen, mutta pähkinäpuisin jaloin. Miehen ja minun ekassa yhteisessä asunnossa se ei oikein löytänyt paikkaansa, joten myin sen huuto.netissä. Huutaja tilasi sohvalle pikakuljetuksen Kiito-Linjalta, sohva piti saada illaksi Helsinkiin, oli pyytänyt kavereita katsomaan lätkän MM-finaalia...

Ekassa yhteisessä asunnossamme oli hulppea olohuone-ruokailuhuone-yhdistelmä, yhteensä n. 70 neliötä ja korkeuttakin reilunpuoleisesti. Kaikki normaalikokoiset huonekalut näyttivät nukkekodinkalusteilta, joten sohvien piti olla kohtuullisen massiivise. Kaksi Boston-sohvaa (Askosta) vastakkain asetettuina täyttivät sopivasti tilaa. Rakkauden taloon sohvat olivat turhan raskaat, toinen annettiin Appivanhemmille, toinen Äidille ja Isälle. Appivanhemmat sittemmin palauttivat omansa (sen, jonka koirat naarmivat piloille), vanhemmilla edelleen käytössä.

Rakkauden taloon ostettiin pitkä, liki 3 metrinen sohva (Askosta). Ainoa valintakriteeri oli, että sen saa sisälle kahtena kappaleena! Vanhassa talossa on kapeat ovet ja mutkaiset reitit... Koirat muotoilivat untuva / höyhentäytteiset selkänojatyynyt pedeikseen. Tyynyt olivat jatkuvasti niin kaameassa lysyssä, että sohva oli pakko kantaa makuuhuoneeseen koirien viralliseksi unisohvaksi. Erinomaista tässä on irtopäälliset, niin rungossa kuin tyynyissäkin, ne saa pestyä kotikoneessa tarpeen tullen (ja tarvetta ON ollut).

Takkahuoneeseen ostettiin yövieraita varten tarjouksesta tammirunkoinen sohva (Askosta) 200 eurolla. Ruma kuin mikä, mutta tarve, hinta ja helppokäyttöisyys puolsivat ostopäätöstä, myös kangas on todella hyvälaatuinen. On siinä joku joskus nukkunutkin... Kuvasta poiketen sohvamme on verhoiltu tummanruskealla. Varmaan joskus vielä saan takkahuoneestakin kuvia...

Ja nyt kiihkeänä odotan seuraavaa, missä viivyt Lakeus?? (Maskusta)

Kuluneiden noin 25 vuoden saldo on siis  8 sohvaa. Äkkipäätä laskien voisi sohvan käyttöiäksi laskea reilut 3 vuotta, mutta OIKEASTI puolet sohvista on vielä omassa käytössä (jos mukaan lasketaan se Isällä ja Äidillä oleva). Eli oikeasti tähänastinen käyttöikä on yli 6 vuotta - ja monta vuotta vielä tulossa lisää...