Kärpässienimetsässä

Tultiin mökille, puolukat ja sienet siinsivät mielessä matkaan lähdettäessä.

Puolukat ovat puoliraakoja.

Sienestys on lähinnä unenomainen haavekuva, varmuudella tunnistan vain kärpässienen ja kantarellin. Mökkitienoon metsissä sieniä tuntuu tänä syksynä olevan ihan tolkuttomasti, niihin suorastaan kompastelee.

Varusteina pari pientä ämpäriä (sienestyskoppa unohtui tietty kotiin), sienestysveitsi ja puhelin suuntasimme lähimetsään. Etsitiittin helppokulkuisia reitteja, selkä yhä vihottelee. Kantarelleja ei juurikaan näkynyt, en tosin ole varma, millaisesta maastosta niitä ylipäätään pitäisi etsiä...

Sienestystäkin hauskenmpaa oli seurata HYVIN brittihenkisiä koiriamme, metsässä ne toimivat yhtä johdonmukaisesti ja luonteensa mukaisesti kuin kaupunkiympäristössäkin:

 

Lötkö on hienostunut aristokraatti, tyypillinen ylähuoneen edustaja: hillitty, hallittu ja kultturelli. Se nauttii elämän ylellisyyksistä, herkkupaloista (mm. etanoita valkosipulivoissa) ja klassisesta musiikista - huilumusiikki saa sen laulamaan (ja koiraparka loukkaantuu, kun nauramme sen musiikkia mukaelevalle ulinalle). Ulkoilemassa on sopivaa käydä vain puolipilvisellä ilmalla asfaltoituja teitä pitkin, matkalla jää mielellään jutustelemaan mukavien vanhojen rouvien kanssa.

Metsään Lötkö ei mieluusti lähtisi, siellä uhkaavat kaikenmaailman vaarat: oravat, jänikset, hirvikärpäset, isommista hirvityksistä puhumattakaan! Ryteikköjen yli se pitää kantaa ja muutenkin se suostuu kulkemaan vain selkeitä polkuja tai metsäkoneen uraa pitkin.

 

Lusmu on ilmiselvä jalkapallohuligaani! Se RAKASTAA pallon potkimista (talvella myös jäätyneet lumikökkäreet kelpaavat), jää seuraamaan peliä jalkapallokentän reunalle räyhäten ja katselee fudista jopa telkkarista! Lusmu tykkää roskaruuasta (mm. ojista pyydetyt elävät myyrät) ja Sex Pistols saa sen hännän heilumaan, erityisesti Anarchy in the U.K. Ulkoillessa ei kelillä ole niin väliä, pääasia että pääsee räyhäämäämään vastaantuleville lajitovereille!! Myös kissoille ja oraville on kiva antaa kyytiä!


Metsään päästessään Lusmu on täynnä intoa ja uhoa: tulkaa tänne sudet ja ketut, kyllä minä teille näytän!! Paremman puuteessa saa rähinän Luupäänkin kanssa aikaiseksi. 

 

Luupää edustanee brittiläistä keskiluokkaa, huumorintajuton ja huonomakuinen, lisäksi se on brittiläisen ruokakulttuurin tyypillinen edustaja: ruokaa pitää olla runsaasti (English breakfast), mutta maulla (fish and chips) tai ulkonäöllä (kidney pie) ei ole mitään merkitystä. Musiikkimausta ei ole tietoa, mutta epäilisin sen tykkäävän purkkapopista Beatlesin tyyliin. Perienglantilaiseen tapaan Luupää on lopen kyllästynyt vesisateeseen, sateella sitä ei saa ulos kuin takapuolesta lykäten - jos sittenkään.

Luupäähän sopisi whippet-luonnehdintoja paremmin vanhimman brittiläisen koirarodun, beaglen, kuvaus: "... vaatii paljon liikuntaa ja aktiviteettejä, perusluonteeltaan älykäs ja lempeä, myös itsenäinen ja jopa itsepäinen. Vaatii johdonmukaisen koulutuksen, oppii helposti pahoja tapoja, joita on hankala kouluttaa pois. Uskollinen koko perheen koira, tulee erinomaisesti toimeen toisten koirien ja ihmisten kanssa."

Beagle on metsästyskoira, ja myös Luupäällä on vahva metsästysvietti, jopa aito ajokoiran haukku!: "Metsästäessään se on sitkeä ja periksiantamaton." (Lainaukset typistetty Wikipedistasta.) Harvoin olen nähnyt Luupäätä yhtä innostuneena kuin tänään metsään lähdettäessä! Mikä riemu, mikä vauhti!!

Muutama kantarellikin saatiin, yhteen iltapalaan..

Pikavisiitti mökille

Käväisimme siis mökillä sohvanpäällisasioissa. Aika ankeahan se sohva ilman päällistä on!!

Ensimmäiset 6 vuotta ( = 2 asuntoa) soffa palveli mainiosti alkuperäisessä raitakuosissaan. 8 vuotta sitten ( = kolmanteen asuntoon) ompelin siihen irtopäälliset paksusta puuvillasta. Koiramäärän kasvaessa se teki tilaa nahkasohville ja siirtyi mökille.

Päälliset on pesty monta monituista kertaa, eivätkä edelleenkään uutta häpeä. Tosin istuintyynyt suojaan koirien vuoksi räsymatolla (Anopin kaatopaikkakuormasta pelastetulla) ja onhan sohva viime vuodet ollut mökillä todella vähäisellä käytölläkin. Palvelee siis vielä moniaita vuosia, vankkaa vanhaa Askon tuotantoa.

Myös keinutuolin päällinen sai kyytiä! Mainittuun "kolmosasuntoon" valkoisen sohvan kaveriksi tein Askon Nanna-keinutuolille ruusuisen päällisen. Olen tykännyt siitä näihin päiviin asti...

 ... mutta nyt se alkoi kyllästyttää. Ja eihän se väreiltään ja kuosiltaan mökille sopimutkaan. Mutta kyllä tämä alkuperäinen kangas on niin tylsän ja tympeän näköinen, että jotain pitää päälle taas kehitellä. Joskus...

Toinen syy mökkireissuun: Narisen aina, miten muut tekevät niin loistavia löytöjä kirppareilta ja itse en löydä ikinä mitään! No, nyt löytyi kiva japanilainen lautanen - näin sen heti mielessäni mökillä kynttilänalusena. Tykkään! Onhan se ihan pätevä syy visiitille, kynttilän sovittelu?

Jo joskus talvella hankin H&M Homesta kaitaliinan mökille, löytyipä sekin juuri sopivasti kaapin kätköistä mökille tuotavaksi. Kuosi on kyllä niin herkullinen, että tekisi mieleni leikellä liina palasiksi ja käyttää kuviot ihan johonkin muuhun työhön - en vaan vielä tiedä, mihin.

Kolmas syy sohvanpäällisten ja kynttilälautasen lisäksi: imuri. Miehen imuri-intohimosta olisi ainesta ihan omaan tarinaan... Edellisreissulla totesi mökki-imurin väsähtäneeksi ja KATKOI johdon ja imuputken, että varmasti tulee uusi hankittua. No, tilalle tuotiin kaikkein tehokkain, pienin ja edullisin, joka löytyi. Plussana kerrassaan syötävän suloinen punainen johto!! Johto MELKEIN houkutteli minutkin imuroimaan...

 

Niin, juu, mukana kiskottu pappa-Tunturi... Se kärrättiin takaisin kotiin!!!

Pappa on ollut pitkään myynnissä, mutta ostotarjouksia ei vaan ole tullut. Nyt kun saimme lastattua sen mökille, joku yli-innokas pappailija soitti anivarhain sunnuntaiaamuna ja sanoi tulevansa illalla kaupoille!! Ei kun mopo takaisin peräkärryyn ja tientukkeeksi suvisunnuntain ruuhkaiselle 9-tielle. 

Miekkonen ei vaan ilmestynyt illalla paikalle... 

Möksähdys

 

Toissaviikon mökkireissulla riivin mökkisohvan irtopäälliset pesuun. Halusin ihan EHDOTTOMASTI päälliset takaisin juhannukseksi, vaikkemme mökillä juhannusta aio viettääkään.

Kun suotuisa rikkaruohontappoaika oli ohi, lähdimme matkaan, auto täynnä tavaraa ja pappa-Tunturi peräkärryllä, Appiukolle kesälainaan.

 

Juuri kun käännyimme Jyväskyläntielle, muistin sohvanpäälliset! Sinnehän ne jäivät, kasalle ruokailuhuoneen pöydälle... Pakko oli palata hakemaan, n. 60 km:n ylimääräinen lenkki. Mies ei edes yrittänyt sanoa, että ensi kerralla sitten - arvasi ensi kerran olevan heti alkuviikosta, ellei heti palattaisi. Hyvin tavoille oppinut!

Kirjoittelinpa nyt aamutuimaan pitkät pätkät ja vähän kuvailinkin. Mutta eikös se £@$%&§:n muistikortinlukija jäänyt myös kotiin... Kuvallista koostetta siis myöhemmin.

Farkkumökki

 

Farkunsiniseen järven rannalla...

 

... on farkunsininen mökki...

... joka pikkuhiljaa täyttyy farkuista.

Vanhoista farkuista, jotka ovat saaneet uuden elämän mökkitekstiileinä.

Ja uusistakin tekstiileistä, farkkuhenkisistä.

Veljen perheen Hepuli viihtyi mökin suojissa, ...

... mutta vieraat eivät sisällä istuskelleet, ...

... farkkuihin pukeutuneen pariskunnan tarjoillessa kaffeet mökkipihalla.

 Ja mikäs oli ulkona sumpitellessa, olihan puutarhatuoleissakin farkkupehmusteet.

Farkkuilu villitsee??

Muutama mökkikuva

Eilen mainitsin Luupään (varmaan koiran itsensäkin) yllättäneestä uintiretkestä. Lempiasento saa pohtimaan, mahtoiko uida sammakkoa vai koiraa??

Vanhassa blogissa oli taannoin muutama mökkikuva (kts. täältä). Eipä ole juuri sisustus muuttunut, emmehän ehdi käväistä mökkösellä kuin muutaman kerran kesässä. Valitettavasti.

Lempipaikkani mökillä on keinutuoli, siinä on mukava lueskella vanhoja sisutuslehtiä (kiintoisimmat maalaishenkiset on säästetty ihan varta vasten). Tai ihan vaan kuunnella radiota: Poppikoulu, Onnen sävel, Pop eilen - toissapäivänä, Entisten nuorten sävellahja ja Kansanradio kuuluvat olennaisesti mökkeilyyn!

Sattuneesta syystä kuuntelemme vain Radio Suomea. Se sattunut syy on Lusmu, joka söi kaukosäätimen, pentuna.

Keinutuoliin olen päätynyt käytännön syistä: Mies ja piskit ovat vallaannet sohvan! Luupää makaa aina siellä missä Mieskin...

... Lusmulle ja Lötkölle kelpaavat muutkin mukavat makuupaikat - mitä aurinkoisempi, sen parempi. Vaan mitäpä sitä mökillä muuta tekisikään - otetaan rennosti ja nautitaan elämästä!

Aniharvoin mökillä täytyy pujottautua valjaisiin ja flexin päähän. Vain jos lähdetään päiväkävelylle metsäteille (löytyisikö kantarelleja?) tai autolla jäätelölle kylätaajamaan. Yleensä ei lähdetä.

Mökillä on hyvä olla, ei siellä kauheasti aktiviteetteja kaipaa!
Tai sosiaalista elämää. Ei siihen olisi kyllä mahdollisuuksiakaan! Appivanhempien alamökin lisäksi alueella on vain 2 muuta mökkiä: toinen on ollut jo vuosikaudet tyhjillään, toisessa mökkeilee "erakoitunut" aviopari. Lähin maatalo on 2-3 kilometrin päässä.

Metsässä tiedetään olevan kettuja, ilveksiä, susia, hirviä ja jopa karhusta on useita havaintoja. Illan hämärtyessä koirat eivät enää mene keskenään pihaan - ehkä metsä ympärillä on liian uhkaava sohvaperunoille?

Ylämökin ympäristö on luonnontilassa: jäkälää ja varvikkoa, mustikat saa poimia suoraan piirakkaan. Alamökillä Appiukko vaalii salaista puutarhaa.

Alamökin ikkunan alla kasvava valtava alppiruusu ja saunan seinustan rehevät alppikärhöt ovat Appiukon ylpeydenaiheet. Useimpia pihan kasveista en edes tunne. Paljon on viety myös pihastamme Anja-rouvan perinnekasveja alamökille.

 

Ruukuissa ja parvekelaatikoissa kukoistavat perinteiset pelagoniat ja muut kesäkukat. Jokavuotisille äitienpäiväruusuillekin on tehty oma penkki, kukinta on kyllä aika niukka. Toivottavasti joskus kesemmällä saan Appiukon kukkaloistosta enemmän kuvia tännekin...

Ja taas on viikonloppu! IHANAA!

AUVOISAA JA AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!

Kiveä ja kalliota

Appiukolla on ilmiömäinen kivisilmä! 

Bongailee musia ja murikoita milloin mistäkin. 

Nyt oli löytänyt mökkivessamme oven eteen niin kivan astinkiven, että piti rampata pissalla ihan tämän tästä! Ihan vaan kiven takia!

 Liiteri-huussin nurkalta johtavat luonnonkiviportaat kompostorille.

 

Mökin kivijalan Appiukko on muurannut löytämistään kivistä.

 

Mökin alle meneviin huoltoaukkoihin muurasi holvikaaret, 

hitsaili vielä romanttishenkiset vankityrmän ristikotkin!

 

Mökki sijaitsee kallion reunalla.

Ilmeisestikin Appiukko pelkää minun ajavan jyrkänteeltä alas, koska on laittanut reunalle ison graniittipaaden, peruja vanhasta kivijalasta.

Samasta syystä ei suostu kaatamaan keskellä pihaa tönöttävää isoa mäntyä.

Mittasuhteet vähän vääristyvät, mutta kivellä on kokoa sen verran, ettei hievahda reippaammastakaan vauhdista.

Kuistilta on upea näköala järvelle.

Järveltä päin katsoen mökki näyttää... EI MILTÄÄN! Kuvassa näkyvä möksä on appivanhempien "alamökki", "ylämökki" sijaitsee n. 25 metriä ylempänä.

Alamökin vessan + Appiukon verstaan kohdalla kallio on matalimmillaan.

Laituri ei ole järin pitkä, syvyyttä riittää heti rannasta alkaen. 

Syvimmillään järvi on n. 25-30 metriä.

Koirat eivät uimisesta piittaa, keskittyivät auringonpalvontaan.

Luupää tosin hätääntyi Miehen sukeltaessa, loikkasi perään!

Mutta se yksi kerta sitten riittikin...

Hyttyshavaintoja

Yks jos toinen on alkukesän ajan manannut hyttysten [Culicidae] määrää. Mökillä tuli havaittua, että kyllä niitä on!! Ei nyt sentään ihan ilma sakeana, mutta riittävästi kuitenkin. (Kuva: Iltalehti)

Muutama kummallinen havainto:
- Nämä hyttyset eivät inise!
- Nämä hyttyset eivät tee paukuraa!
- Näiden hyttysten puremat eivät kutia!

Lötkö-parka reagoi voimakkaasti hyttysiin, pahimmillaan näyttää karvaiselta rupikonnalta, kun nahka on täynnä hyttysenpuremia! Mutta nyt ei ole ensimmäistäkään pattia!

Sen sijaan kaikkien koirien karvaton mahanahka ja sisäreidet ovat kirjavanaan helakanpunareunaisista laikuista! Ensin luulin piskien kellahtaneen kusiaispesään, mutta eihän mökillä sellaisia ole. Eivätkä laikut näytä koiria kiusaavan, eivät kai kutise niilläkään.

Suomessa esiintyy noin 40 hyttyslajia, ehkä täällä lennähtelee joku vähän mukavampi alalaji tänä kesänä?

Mökkirauhaa!

(Kuva: Pirjo Vesinen, HS e-kortit)

Kesän ensimmäinen mökkivisiitti! 

Tai siis minun ensimmäiseni, Mies ja koirat olivat täällä jo tilkkuleirin ajan.

Vaikka auto oli tupaten täynnä tavaraa, jäivät sekä muistikortin lukulaite että kameran siirtoletku kotiin! Kuvakoostetta eilisistä juhlista ja mökkitunnelmista siis vasta tuonnempana.

Kutsuimme Appivanhemmat alamökiltä "Miehen kesälomanaloituslounaalle", taidanpa suuremmitta jorinoitta aloittaa valmistelut...

Tilinpäätös

kaikille mukana kulkeneille mukavasta seurasta kuluneiden 319 bloginpitopäivän aikana (alkaen vanhan Rakkauden talossa -blogin puolella)!

Vuoden kääntyessä viimeisilleen on tapana tehdä katsaus päättyvään vuoteen, mitä tulikaan tehtyä - ja mitä jäi tekemättä...

Blogin pito alkoi 15.2.2010, sen jälkeen aika on kulkenut kuin siivillä!

Vuoden mittaan olen OPISKELLUT tarmokkaasti Opiston mukavaa kurssitarjontaa hyödyntäen. Niin monta muutakin kiintoisaa kurssia olisi vuoden varrella ollut, mutta ihan kaikkiin ei kerkiä ja joskus aikataulujen sovittelu on aika haastavaa - varsinkin jos kurssit pidetään työssäkäyvien työssäoloaikoina...

Alla olevista linkeistä pääsee halutessaan kurkkaamaan tarkempia raapustuksiani kurssin annista:

Maaliskuussa Sisko keksi osallistua Veljentyttöjen kanssa Ideaparkin Sinellin korukurssille, kutsuivat minutkin mukaansa. Kiva kurssi, mutta ei minusta kyllä korujen tekijäksi ole...

Vähän paremmin sujui seuraavana viikonloppuna Opiston korttikurssilla, tästä harrasteesta innostuimme Veljentyttöjen kanssa siinä määrin, että näytteitä on blogissa ollut myöhemminkin.

Keväällä oli myös Opiston Väriä luonnosta -kasvivärjäyskurssin teoriaosuus, syksyllä jatkoimme tosi toimissa kokonaisen 3 päivän ajan (1&2. kurssipäivä, 3. kurssipäivä, loppuyhteenveto). Parhaillaan mietin, värjäisinkö lisää ensi syksynäkin (ilmoittauminen kevään teoriakurssille käynnissä, takaa paikan syksylle), mutta entisiäkään ei ole saatu vielä edes kerittyä, saati kudottua! Mieli silti tekisi...

Opiston nallekurssilla nalleperheemme täydentyi kullankeltaisen Maire-Leinikin synnyttyä, vaalea kuopuksemme Lilja-Desiree on vähän "yliaikainen".

Vuoden ehdoton kohokohta oli tilkkutyökurssi Päivölässä!! Taisin jäädä koukkuun, innolla jo odotan seuraavaa tilkkuleiriä (alustavasti ajankohdaksi sovittiin aprillipäivän tienoo). Valitettavasti Päivölä ei ole vielä päivittänyt ensi vuoden lyhytkurssiensa ohjelmaa sivuilleen.

Opiston kurssivuoden päättivät kivat jouluiset kurssit: Jouluisia ompelutöitä ja Jouluisia huopatöitä. Kurssilla sain vielä mukavasti täydennystä pukinkonttiin...

Keväällä suoritin "Kokeileva käsityöilmaisu" -opintojeni 1. lukuvuotta varsin huonolla menestyksellä, kumpikaan lukuvuoden töistä (kirjontatyö ja säilytin) ovat edelleen pahasti kesken. Molempiin on KIRKAS idea, aika (ja ilmeisesti mielenkiinto) ei ole kuitenkaan riittänyt. Syksyllä jatkoin 2. lukuvuoden ohjelmaa - yhtä heikolla menestyksellä edelleen, kuvakudos on alkutekijöissään, keväällä pitäisi tehdä ryijy). Yksi osio tuli sentään suoritettua: Päikki Prihan luento "Tilkku tilkun päällä" oli erittäin mielenkiintoinen, mutta se edellyttikin vain aktiivista kuuntelua.

Kummallista, kurssi on TODELLA mielenkiintoinen ja INNOSTAVA , mutta siitä huolimatta en saa mitään aikaiseksi! Ilmeisestikään OHJATTU opetus ei sovi minulle, sillä syksyllä työn ohessa aloittamani "oikeat" opinnot HAMK:ssa (JET) laahaavat myös aikataulustaan. Voi-voi laiskaa oppilasta!!

KULTTUURIrintamalla on ollut myös lamaannuttavan rauhallista! Miehellä on nykyisin niin hankala työ ja toivottomat työajat, että menojen etukäteen suunnittelu on lähes mahdotonta ja yhteistä vapaa-aikaa todella vähän. Aiemmin olemme käyneet vuosittain 5-6 krt teatterissa ja parissa konsertissa, mutta tänä vuonna anti jäi todella laihaksi!

Vuoden alussa (ennen blogin perustamista) kävimme Veljentyttöjen kanssa perinteen mukaisesti teatterissa, The Sound of Music (kuva: Iltalehti) olikin mukaansatempaava! Loppuvuodesta naurattivat Lentävät morsiamet Tampereen teatterissa. Ei siis edes kesäteatteria - yleensä olemme käyneet sekä Pyynikillä että Komediateatterissa, mutta jo parina ed. kesänä olen saanut viime hetkillä kysellä muuta seuraa Miehen jouduttua töihin - nyt en edes yrittänyt...

Musiikillinen anti on sentän ollut "normaalitasolla", kesällä Musiikkitapahtuma, loman päättyessä Anna Puu ja talvilomalla Deutsche Motette Tallinnassa, vaikka perinteinen joulukonsertti jäikin väliin.

Miehen ehdotuksesta olemme päättäneet kulttuurillista näköalaamme laventaakseemme käydä ainakin kerran baletissa (ei vielä), oopperassa (OK), isossa klassisen musiikin konsertissa (ei), pienimuotoisemmassa kamarimusiikkikonsertissa (ei), kokeilevan musiikin konsertissa (ei) sekä nykytanssiesityksessä (ei) - tänä vuonna MITÄÄN näistä ei saatu kuitattua! SURKEAA!

MÖKKIä on selvästikin säästelty kulumiselta, ehdimme koko kesänä yhdessä mökkeilemään VAIN KAHDESTI, helluntaina ja juhannuksena, sen lisäksi Mies mökkeili koirien kanssa kasvivärjäyskurssini ajan. SÄÄLI, mökki on todella viihtyisä ja rauhallinen! Kuvia mökistä löytyy täältä.

MATKOJA olemme sentään ehtineet tehdä jokusia yhdessäkin, tosin tänä vuonna ei valitettavasti mitään kovin omaperäistä. Alkuvuodesta kävimme Siskon joululahjaksi antamalla Päivä Tukholmassa -risteilyllä, keväällä pyörähdimme pikaisesti Isän synttärilounaalla Tallinnassa. Kesäloman aloitimme leppoisalla risteilyllä ja lomalla käväisimme Kreikassa. Lupaamani lomakertomus matkan kiintoisimmasta kohteesta on vielä kertomatta, mutta odottakaa vielä JaanaElina, Anneli, Famu falsetissa ja Intsu, vielä sen teen kun muut aiheet loppuvat... Talvilomalla visiteerasimme Tallinnassa (merkinnät 1, 2, 3 ja 4 lomapäivistä sekä ruokapöydän iloista), piristi kummasti!

Ihan oma lukunsa oli sitten Opiston käsityöryhmien reissu Tallinnaan, tästähän tein oikein matkakertomuksen:

1.osa Marja Matiisen Tilkkutaidetalo - TAIANOMAISIA TILKKUTARINOITA, KIINNOSTAVA KOTI & USKOMATON TYÖHUONE!!

2. osa Aade Lõng Oü -villatehdas - LAMPAANTUOKSUISET VILLAT VILLIINNYTTIVÄT!!

 

3.osa Karnaluks -käsityötarviketukku - OLEN KÄYNYT PARATIISISSA!!!

4.osa Tallinnan Vanha kaupunki - VIIMEHETKEN HOUKUTUKSET!

Tokihan muutakin vuoden varrella tapahtui: mukavia vieraita ja kivoja vierailukutsuja, pihapuuhia, remonttia, koirien toilailuja... Yksittäisenä asiana omaan mieleen painuvinta saattaa olla sukkasato, johon osallistuin nyt ensimmäistä kertaa. Kaikkineen voisi sanoa, että päättymässä on HYVÄ VUOSI!!

 

TÄNÄÄN on kulunut päivälleen 1 vuosi siitä, kun Luupää tuli meille "koekäyttöön", evakkomatka jatkuu edelleen! Kuuleman mukaan koira kärsi tullessaan syvästä masennuksesta, nyt siitä ei ole tietoakaan - voi kun se edes JOSKUS käyttäytyisi ikänsä edellyttämällä arvokkuudella (muulloinkin kuin nukkuessaan)...

PS.  Huhtikuun lopulla Tamperetalossa Tampere Filharmonia esittää The Lord of the Rings -elokuvamusiikin konserttiesityksenä (kuva: Tamperetalon sivuilta) yhdessä Tampereen Filharmonisen kuoron ja poikakuoro Pirkanpojat kanssa, solistina sopraano Kaitlyn Lusk - tällä ei kuitata perinteistä klassisen musiikin konserttia, mutta saattaisi olla erityisen mielenkiintoinen elämys kuitenkin!