Möksähdys

 

Toissaviikon mökkireissulla riivin mökkisohvan irtopäälliset pesuun. Halusin ihan EHDOTTOMASTI päälliset takaisin juhannukseksi, vaikkemme mökillä juhannusta aio viettääkään.

Kun suotuisa rikkaruohontappoaika oli ohi, lähdimme matkaan, auto täynnä tavaraa ja pappa-Tunturi peräkärryllä, Appiukolle kesälainaan.

 

Juuri kun käännyimme Jyväskyläntielle, muistin sohvanpäälliset! Sinnehän ne jäivät, kasalle ruokailuhuoneen pöydälle... Pakko oli palata hakemaan, n. 60 km:n ylimääräinen lenkki. Mies ei edes yrittänyt sanoa, että ensi kerralla sitten - arvasi ensi kerran olevan heti alkuviikosta, ellei heti palattaisi. Hyvin tavoille oppinut!

Kirjoittelinpa nyt aamutuimaan pitkät pätkät ja vähän kuvailinkin. Mutta eikös se £@$%&§:n muistikortinlukija jäänyt myös kotiin... Kuvallista koostetta siis myöhemmin.

Rikkaruohoaamupäivä

Koko yön on satanut, HYVÄ-HYVÄ! Edelleenkin sataa, kevyttä kesäsadetta, HYVÄ! Maa on pehminnyt, rikkakasvit irtoavat juurineen helpommin. Aivan erityisesti aion suunnata tarmoani karhunköynnöksen kitkemiseen! Olen koittanut houkutella Miestä talkoisiin, ei taida innostua...

 

Eilisen lomanautinnot:
Kotiruokaa: täytettyjä paprikoita 
Siivousta: ostin Mäntysuopaa, uudet mattoharjat ja 2 söpöä vesikuuppaa, ne edesauttavat siivouspuuhia - mikäli jossain vaiheessa ehdin mattopyykille... 
Silitystä: 10 tyynyliinaa + 10 käsipyyhettä + 5 kylpypyyhettä + 5 keittiöpyyhettä 
Puutarhaa: unohdin hankkia uudet istutukset henkensä heittäneen Marketan tilalle. Patistelin Miehen nurmikonleikkuulle. Ihastelin pionia ja unikkoa - ja vaadin Miestäkin ihastelemaan. 
Käsitöitä: isoäidinneliötä, yhtä ja samaa 
Lueskelua: aamulla kasa vanhoja paikallislehtiä, päivällä pikkuisen blogeja, illalla dekkaria 
Sisustusta: ostin Mäntysuopaa, uudet mattoharjat ja 2 söpöä vesikuuppaa, ne edesauttavat sisustuksellisia suunnitelmia - mikäli jossain vaiheessa ehdin mattopyykille... 
Remontin suunnittelua: juu, EI suunniteltu 
Päiväkävelyä: hmmm, tuota noin, tämä taisi unohtua...

 

Unohdin mainita, että ekan lomapäivän suunnitelmat menivät plörinäksi: Opettajan näyttelyyn mennessäni totesin unohtaneeni kameran kotiin ja paikallisen rillikaupan valikoimat olivat AIVAN YLIMAALLISEN TYLSÄT!

 

Yhdet kivat pokat löysin, samanlaiset kuin Mummu-vainaallalla 30 vuotta sitten (ihan hyvin voisin hankkia Mummu-rillit, kun ne kerran ovat 2-tehot!!), mutta olivat liian kapeat leveään naamavärkkiini. Katselin pokia miesten myös osastolta, mutta ne vasta tylsiä olivatkin! Mieluummin olen sitten näkemättä mitään, ei kai täällä mitään niin kummoista nähtävää olisikaan!?

 

No, ekalla terassisiiderillä sentään kävin! Pitääpä narista siitäkin, että tässä kylässä on ihan pöyristyttävn kamalat pubit (tai oikeammin pubikansa). Teatteri-illan terassiseura oli kaikin puolin asiallista, mutta saattoi se ensimmäinen silti jäädä myös kesän viimeiseksi terassisiideriksi, siis täällä kotikylässä.

 

PS. Anja-rouvan Ruususen unesta herännyt ruusu kukkii herkän vaaleanpunertavin kukin. Täytyy selvittää nimi.

IHANAISTA VIIKONLOPPUA!

Kuin helminauhaa

Kesäloman alkua on aina pikkuisen syytä juhlistaa! Kävimme Valkeakosken kesäteatterin ensi-illassa

Päärooleissa Vicky (menneisyyden vanki) Rosti, Kuntsi (Tonttu Toljanteri) Ojansivu, Johanna (ex-Elonkerjuu viulisti) Koivu ja Reino (Bongo Rhino) Nordin, menossa mukana myös bändi ja tanssiryhmä. Käsikirjoitus ja ohjaus Heikki Paavilainen, koreografia Aleksi (Tanssii tähtien kanssa) Seppänen.

Merja ja Kari ovat tavanneet uudestaan Facebookissa ja muistelevat nyt nuoruuttaan 70- ja 80-luvuilla. Muistoja ensirakkaudestesta, mutta lavalle pääsevät myös mm. Kalevi Keihänen, Armi Aavikko, Vesku Loiri, Veikko Vennamo, Lasse Viren, Mikko Alatalo ja Hurriganes. Niin, ja Muppetit!
Mies nauroi Remu Aaltosta niin, että oli pudota penkiltä...

Poikkeuksellista tässä kesäteatterinäytelmässä oli, että kaikki esiintyjät osasivat todellakin laulaa!! Laulullisesti heikoin lenkki oli Kuntsi Ojansivu - mutta se annettakoon anteeksi, koska hän on lähtöisin Valkeakoskelta!
Myös tanssi näytteli isoa osaa, sekin erittäin tasokasta ja ammattimaista.
Ja kyllä se viulukin siellä mukana oli, pariinkin otteeseen.

Ammattimaiseen kesäteatteriin oli saatu paikallisväriä enemmänkin mukaan, sillä myös Hämeenlinnan kaupunginteatterin johtaja, ohjaaja-käsikirjoittaja Heikki Paavilainen on alkuperäinen koskilainen, Kuntsin koulu- ja näyttelijäystävä paikallisteatterista jo nuoruudessa. Avaussanat lausui Sedu (ex-koskilainen FC HAKAn ex-fudari, FC HAKAn suurosakkeenomistaja, ravintoloitsija, kesäteatterin perustaja ja tukija) Koskinen.

Hauskaa ja harmitonta kesäviihdettä!! Jäi mukava maku suuhun! 

Ehdottomasti suosittelen!
(KUVAT: Mika Seppänen, kesäteatterin kotisivuilta)

Ensimmäisenä lomapäivänä omakin ohjelmisto toimi liki moitteetomasti!
Kotiruokaa: currya 
Siivousta: pientä pintälääpintää, tavaroiden siirtelyä OIKEILLE paikoilleen 
Silitystä: Miehen kauluspaitoja 10 kpl 
Puutarhaa: kitkin ja kastelin, istutin 3 Primevere-pionia ja siirsin kuunliljoja kaadetun omenapuun alta uuteen penkkiin, Mies kaivoi kuopat Mustilanhortensialle ja Sinikriikunalle, autotalliluiskaan lisäsin 4 Lamoherukkaa. 
Käsitöitä: isoäidinneliöitä
Lueskelua: aamulla blogeja, illalla dekkaria 
Sisustusta: kranssit eivät ole sesongin mukaiset, siirsin varastoon - uusia ei nyt tähän hetkeen ole 
Remontin suunnittelua: maksoin nipun laskuja ja totesin, ettei kannata edes suunnitella... 
Päiväkävelyä: hmmm, tuota noin, tämä taisi unohtua...

Älkää peljätkö, en aio toistaa tätä jokaiselta lomapäivältäni!
Tai ehkä sittenkin... :oP

  

PS. Shirley Temple vielä hieman kainostelee...

  

... ja unikkokin ujostelee. Tänään varmaan jo rohkenevat röyhistellä!!

PPS. Muistakaa, blogiystävät hyvät, HUOMENNA on suuri kansallinen RIKKARUOHOAAMUPÄIVÄ! Vanhan kansan mukaan 18.6. puoleen päivään mennessä kitketyt rikkaruohot eivät kasva enää takaisin. Ja koska vanha kansa ei tiennyt kesäajasta tuon taivaallista, taitaa meillä nykypuutarhapuuhastelijoilla olla aikaa klo 13:00 asti!

L.O.M.A

(Kuva: Mika Ylirisku, HS e-kortit)

Ah, VIIMEIN! Pari viikkoa odotettua, kaivattua, toivottua lomaa (tarpeeseen!), kolmas viikko lomarahavapaata. Loput pari viikkoa säästän jonnekin syksyyn, tai ehkä joulun tienooseen. Tai kevääksi... Kuka sitä nyt niin pitkälle jaksaa suunnitella??

 

Loman PITI alkaa eläinlääkärivisiitillä. Lusmu-parka on ollut apea jo toista viikkoa. Ruoka maittaa ja lenkillekin lähtee mieluusti, mutta iltaa kohti alkaa käreä vanhapiikamme kangistua. Ei tee mieli hypätä sohvalle, vauhti hidastuu, portaiden nouseminenkin käy vaikean näköisesti. Voihkii ja huokailee. Illalla haluaa kokovartalohieronnan, jonka jälkeen pitää nostaa nukkumaan nojatuoliin, omin voimien ei pääse. Epäilin revähdystä tai venähdystä, mutta kai se olisi jo tervehtynyt??

 

No, sanoinpa sitten viimeisen työpäivän aamuna Miehelle, että tilaan Lusmulle ajan eläinlääkäriin, pakko sitä on käydä näyttämässä, jos vikaa on sisäelimissä tai vaikka tyrä (voiko narttukoiralla olla tyrä??). Lusmu oli kuulolla. En nyt väitä koirieni YMMÄRTÄVÄN puhetta, mutta eilisen koira mennä viipotti edestakaisin häntä heiluen, jalka nousi ja iloisesti hypittiin sohvalle ja pois. Iltahierontakaan ei kiinnostanut!

 

Wipukat ovat hirvittävän dramaattisia, oikeita mielensäpahoittajia! Murjottavat, paheksuvat, järkyttyvät, loukkaantuvat, riemastuvat milloin mistäkin. Jos ulkoilu ei huvita, onnutaan. Jos vähän huikoo, esitetään nälkäänkuolevaa. Jos telkkaria katsellaan liian myöhään, kaikki 3 huokailevat syvään, haukottelevat leukaperät natisten, yksi pistää tassunsa silmien päälle, toinen korvien päälle ja kolmas TUIJOTTAA syyttävästi.

 

En nyt sitten tiedä, kumpi on teeskentelyä: kankeus vai eilinen virkeys. Siirsin lekuriajan alkuviikkoon, EN KERTONUT KOIRALLE. Katsotaan, kuinka käy...

Käynpäs sitten rillikaupassa. Silmälääkärillä kävin jo kuukausi sitten, mutta kakkukoita koettelemaan en vaan ole kerinnyt. Liekö jotain henkistä vastarintaa, 2-tehojen hankkimisen jälkeen olen auttamatta ikäloppu. Vanha luuska, homeinen huuhkaja, muumioitunut muinaismuisto.

(Kuva: Henry Rantaniemi, Valkeakosken Sanomat)

Käyn myös Kokeilevan KäsityöOpettajan näyttelyssä ja kiepsahdan kirpputorilla. Oikealla torillakin kävisin, mutta tässä kylässä ei tänään ole toripäivä. Jos aurinko paistaa, lipaisen lomasiiderin terassilla. Illalla on kevyttä kultturellia kesäohjelmaa loman alkamisen kunniaksi - toivottavasti säästymme sateilta!

Eilen illalla, saunan lauteilla, LOMAOHJELMOIN itseni!
Päätin, että jokaisena kotona vietettynä lomapäivänä

• teen kunnon kotiruokaa (viimeaikoina ruokahuolto on ollut - hmmm - yksitoikkoista)
• siivoan jotain nurkkaa, edes pikkuisen.
• silitän tovin. Tai ehkä tunnin. Tai jos innostun, niin parikin.
• puuhastelen puutarhassa, sateellakin.
• teen jotain käsityötä, enemmän tai vähemmän, mielialan mukaan.
• luen, vain kohtuudella.
• sisustan pikkuisen - siivouskin lasketaan sisustamiseksi, jos inspiraatio on kateissa.
• remonttia EN tee. Mutta voin suunnitella, mitä muut voisivat remontoida.
• käyn koirien kanssa päiväkävelyllä. Samalla kyylään naapuruston puutarhat...

Siis vain sellaisia puuhia, jotka tuottavat mielihyvää! Päiväkävely kyllä kuulostaa turhan liikunnalliselta, mutta kyyläys-osuus tekee puuhasta mielekästä...

Nyt se alkaa: L.O.M.A !

 

PS. Olisinpas onnellinen, jos ensimmäisen lomapäivän kunniaksi  ensimmäinen pioni puhkeaisi kukkaan! Shirley Temple on ihan selvästi aikeissa leväyttää helmansa auki stepatakseen!

Ihan yhtä onnelliseksi tulisin myös Isoidänunikon purskauttaessa ensimmäiset terälehtensä esiin!

Tältä näyltä sen sijaan soisin välttyväni! Aamukasteinen voikukka näyttää ihan vanhalta punkkarilta. Mokoma anarkisti!

Tekniikan autuus!?

Kyllä oli taas ilma sakeana p*rk*l*istä!

Mies sanoi, että voisi alkaa pitää blogia minun bloginpidostani. Ja myydä oikeudet pariin elokuvaan. Mies nauraa hihaansa turhankin usein toistuvaa näytelmää seuratessaan.

Teen päivittäistä blogimerkintääni.
Verkko pätkii! P*rk*l*!
Tallennus ei onnistu! Purske p*rk*l*itä!
Sivu ei päivity! Lisää p*rk*l*itä!
Kuvien tallennus ei onnistu! P*rk*l*!
No niin, nyt onnistui! Mutta kuva onkin kyljellään, voi p*rk*l**n p*rk*l*!

Ääni kohoaa falsettiin, kiskon irti piuhoja, kiinnittelen piuhoja, buuttaan koneen, lisään kirjavan valikoiman uusia voimasanoja - ja kokeilen taas.
Sama toistuu. Lisää p*rk*l*itä!

Päätän pitää tauon ja lueskella muiden blogeja.
Verkko pätkii! P*rk*l*!
Kommenttien tallennus ei onnistu! Runsaasti p*rk*l*itä!
Sivut eivät päivity! Isoon ääneen p*rk*l*itä!
No niin, nyt koko p*rk*l**n masiina meni jumiin!

Epätoivo alkaa hiipiä ääneen. Mies tulee apuun, kaikki toimii hetken aikaa hienosti.

Koitan rauhoittaa hermojani keskustelupalstalla.
Verkko pätkii! P*rk*l*!
Kommenttien tallennus ei onnistu! Paljon p*rk*l*itä!
Sivut eivät päivity! Väsyneitä p*rk*l*itä!
No niin, nyt toimii! Mutta en enää muista, mitä piti kommentoida.

En jaksa enää edes kirota. Lyön luukun kiinni, varmuuden vuoksi vielä paukautan nyrkillä päälle. Olkoon, p*rk*l*!

Eilen lisäväriä toi kameran muisikortti. Se oli tyhjentynyt omia aikojaan!

Sinne menivät Miehen Tädin 60-vuotiskuvat - edellispäivänä juuri mietin, että pitäisi tilata paperikuvat ja lähettää sisarusparvelle, joka istui ripirinnan kakkukahvilla. Toisessa kuvassa istuivat sisarusten siipat kulmasohvalla pitkässä rivissä. Loistavat otokset! Mennyttä.

Sinne menivät Veljen perheen valmistujaisjuhlista otetut kuvat. Ainoa jäljellejäänyt on siis se blogissa oleva, jossa kasvojen päällä lukee EDIT. Kaikki muu mennyttä.

Sinne menivät pihakuvat. Koirakuvat, joista piti teetättää suurenos. Ideakuvat tilkkutöihin. Mennyttä, kaikki mennyttä!

Ja mikä kamalinta, tämä ei ollut edes ensimmäinen kerta!! Tämä oli jo kolmas muistikortti, joka formatoi itse itsensä! Enkä vaan älyä siirtää kuvia koneelle tai cd:lle yhtään sen useammin! Ihan p*rk*l**n tyhmää!

Muistikortti tallentaa tyhjennettyäänkin hienosti. Pitäisikö ostaa uusi kamera? Vai onko vika muistikortinlukijassa? Väsähtääkö muistikortti, kun siirtelen sitä edestakaisin kameran ja lukijan välillä? Onko paksu sormeni osunut johonkin aiheuttaen oikosulun? Vaikuttaako kuumuus, kamera unohtuu usein pihalle paahteeseen? On se ehkä ollut sateessakin...

Muuttuisiko Miehen elämä tylsäksi, jos lopettaisin bloginpidon ja valokuvauksen?

Farkkumökki

 

Farkunsiniseen järven rannalla...

 

... on farkunsininen mökki...

... joka pikkuhiljaa täyttyy farkuista.

Vanhoista farkuista, jotka ovat saaneet uuden elämän mökkitekstiileinä.

Ja uusistakin tekstiileistä, farkkuhenkisistä.

Veljen perheen Hepuli viihtyi mökin suojissa, ...

... mutta vieraat eivät sisällä istuskelleet, ...

... farkkuihin pukeutuneen pariskunnan tarjoillessa kaffeet mökkipihalla.

 Ja mikäs oli ulkona sumpitellessa, olihan puutarhatuoleissakin farkkupehmusteet.

Farkkuilu villitsee??

Kesän ekat...

Mies harrastaa kompostointia, lähes intohimoisesti. Ihan menestyksekkäästi, muhevaa multaa saadaan joka kesä uusiin istutuksiin. Enkä ole ikinä koskaan milloinkaan nähnyt niin hurmaavia kastematoja [Lumbricus terrestris] kuin kompostimullalla muhevoitetuissa penkeissä! Ei nyt ihan puolimetrisiä, muttei paljon puutukaan (kastemato voi kasvaa 30 centtiseksi, oikeasti!). Mielestäni ne myös hymyilevät... (Kuva: Wikipedia)

No, mutta, Mies siis asenteli uuden kompostorin "marjapuskapalstallemme", olin katsonuut paikan valmiiksi. Kohdalla sattui kasvamaan raparperipensas, joka kaivettiin ylös. Tänä kesänä olen pantannut niitä, ajatuksenani oli kokeilla lankojen värjäämistä raparperinlehdillä (vartta ei suositella, tulos kuulemma melkoista kiisseliä...). Liian helteistä keitellä tuntikaupalla värjäysliemiä ja lankoja, joten kompostiinhan ne lehdet sitten päätyivät. (Kuva: Wikipedia)

Varsista keittelin kuitenkin raparperikeiton, kesän ensimmäisen! Ja vähän reilumman satsin, 10 litran kattilalla... Keittiössä touhutessani huomasin, että maito uhkaa mennä pitkäksi, joten lykkäsin uuniin pannukakun, kesän ensimmäisen.

Tietysti keittiö oli läkähdyttävän kuuma kattilan poristessa liedellä, uunin hehkuessa. Samalla vaivalla ja samoilla hikikarpaloilla olisi ne langatkin värjäillyt, mutta myöhäistähän se enää oli, kompostia pitäisi kaivella...

Pannukakun ohje on lempikeittokirjastani, Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon Keittotaito vuodelta 1932 (41. painos). Ex-avomiehen veli R-A-K-A-S-T-I tätä pannaria, saattoi soittaa monta kertaa viikossa, että on lähdössä koiran kanssa lenkille, mahtaisiko noin tunnin kuluttua saada pannukakkukahvit. Aina sai - tosin ei useinkaan kermaan tehtynä... 

KERMAPANNUKAKKU
½ l kermaa (ohutta)
4 munaa
100 g sokeria
250 - 300 g vehnäjauhoja
½ tl kaardemummaa
½ tl kanelia
hiukan suolaa
* Munat, sokeri ja mausteet vatkataan. Seokseen lisätään vähitellen vaahdoksi vatkattu kerma sekä vehnäjauhot. Taikina kaadetaan voideltuun pannuun,  paistetaan hyvässä lämmössä 1 tunti. Pannukakku kaadetaan vadille ja tarjotaan kuumana sokerin ja hillon kera.

Juu-u, kaloreita piisaa! Mutta on NIIIIIIN hyvää! Omenahillon kaveriksi turautin vähän toffeekastiketta, Mies nautti Lidl:n vadelma-karhunvatukka-mustikka-marjakastikkeen kera. Nam! Sopii hyvin sunnuntaiherkuksi! Parempaa tietty kermaan tehtynä, siitä syntyy kuohkeus, maitoon tehtynä jää aina aika lituskaiseksi.

PS. Illalla ukkonen jyrähteli lupaavasti, ilmakin viileni. Mutta missä ne vesisateet nyt viipyvät??? TULE JO, kesän ensimmäinen ukkosmyrsky!

Loppuisi jo!

AHDISTAVA AURINGONPAISTE,

HELVETILLINEN HELLE,

KIDUTTAVA KUUMUUS,

PIRULLINEN PAAHDE!

Hiki tirskuu, nahka palaa, päätä vihloo, silmiä särkee!

Ahdistaa, janottaa, väsyttää, ärsyttää!

Kukat henkitoreissaan, marjat ja luumut näivettyvät, nurmikko jo palanut!

Mitään ei jaksa tehdä, edes ajatella.

LOPPUISI JO!

Vain yksi nauttii: Lusmu makaa pihan paahteismmalla paikalla, läähättää sentään. Voisiko koira enää onnellisemmalta näyttää? Nauttii olostaan - läähättää ja nauttii.

Viritin tuulettimet olohuoneeseen ja makuuhuoneeseen. Järkyttävän näköiset muovihärpättimet, mutta - ah - niin ihanan vilvoittavat!

Puhti on poissa, ei jaksa...

Muutama mökkikuva

Eilen mainitsin Luupään (varmaan koiran itsensäkin) yllättäneestä uintiretkestä. Lempiasento saa pohtimaan, mahtoiko uida sammakkoa vai koiraa??

Vanhassa blogissa oli taannoin muutama mökkikuva (kts. täältä). Eipä ole juuri sisustus muuttunut, emmehän ehdi käväistä mökkösellä kuin muutaman kerran kesässä. Valitettavasti.

Lempipaikkani mökillä on keinutuoli, siinä on mukava lueskella vanhoja sisutuslehtiä (kiintoisimmat maalaishenkiset on säästetty ihan varta vasten). Tai ihan vaan kuunnella radiota: Poppikoulu, Onnen sävel, Pop eilen - toissapäivänä, Entisten nuorten sävellahja ja Kansanradio kuuluvat olennaisesti mökkeilyyn!

Sattuneesta syystä kuuntelemme vain Radio Suomea. Se sattunut syy on Lusmu, joka söi kaukosäätimen, pentuna.

Keinutuoliin olen päätynyt käytännön syistä: Mies ja piskit ovat vallaannet sohvan! Luupää makaa aina siellä missä Mieskin...

... Lusmulle ja Lötkölle kelpaavat muutkin mukavat makuupaikat - mitä aurinkoisempi, sen parempi. Vaan mitäpä sitä mökillä muuta tekisikään - otetaan rennosti ja nautitaan elämästä!

Aniharvoin mökillä täytyy pujottautua valjaisiin ja flexin päähän. Vain jos lähdetään päiväkävelylle metsäteille (löytyisikö kantarelleja?) tai autolla jäätelölle kylätaajamaan. Yleensä ei lähdetä.

Mökillä on hyvä olla, ei siellä kauheasti aktiviteetteja kaipaa!
Tai sosiaalista elämää. Ei siihen olisi kyllä mahdollisuuksiakaan! Appivanhempien alamökin lisäksi alueella on vain 2 muuta mökkiä: toinen on ollut jo vuosikaudet tyhjillään, toisessa mökkeilee "erakoitunut" aviopari. Lähin maatalo on 2-3 kilometrin päässä.

Metsässä tiedetään olevan kettuja, ilveksiä, susia, hirviä ja jopa karhusta on useita havaintoja. Illan hämärtyessä koirat eivät enää mene keskenään pihaan - ehkä metsä ympärillä on liian uhkaava sohvaperunoille?

Ylämökin ympäristö on luonnontilassa: jäkälää ja varvikkoa, mustikat saa poimia suoraan piirakkaan. Alamökillä Appiukko vaalii salaista puutarhaa.

Alamökin ikkunan alla kasvava valtava alppiruusu ja saunan seinustan rehevät alppikärhöt ovat Appiukon ylpeydenaiheet. Useimpia pihan kasveista en edes tunne. Paljon on viety myös pihastamme Anja-rouvan perinnekasveja alamökille.

 

Ruukuissa ja parvekelaatikoissa kukoistavat perinteiset pelagoniat ja muut kesäkukat. Jokavuotisille äitienpäiväruusuillekin on tehty oma penkki, kukinta on kyllä aika niukka. Toivottavasti joskus kesemmällä saan Appiukon kukkaloistosta enemmän kuvia tännekin...

Ja taas on viikonloppu! IHANAA!

AUVOISAA JA AURINKOISTA VIIKONLOPPUA!