Pullon henki

TTL-reissulla Akateemisen ikkuna pysäytti Berlin ist in -teemallaan - akkunassa oli Ampelmann-tuotteita.

Ampelmännchenin suunnitteli vuonna 1961 Itä-Saksan liikenneministeriön liikennepsykologi Karl Peglau. Peglau arveli ihmisten reagoivan paremmin ystävälliseen hahmoon kuin pelkkiin liikennevaloihin. Hahmoon on liitetty myös sosialistisia mielikuvia: yritteliäs työläinen - porvarillisesta hatustaan huolimatta - ponnistelee kohti kommunistista tulevaisuutta. (Lähde: Wikipedia)

Ampelmann täyttää tänä vuonna 50 vuotta, Saksojen yhdistymisen myötä se on muuttunut vahvasti tuotteistetuksi kulttihahmoksi. Ja tähän halpaan lankesin minäkin, halusin ihan EHDOTTOMASTI turvata Miehen työmatkaa Ampelmann-heijastimella. Ja omaanikin! Ikään kuin eteisen roinalaatikossa ei olisi jo noin tsiljoona heijastinta ennestään...

Vielä parempaa odotti itse myymälässä! Kerään Mauri Kunnas -kirjoja, MUTTA vain jos löydän niitä TOSI edullisesti. Hurja-Harri ja pullon henki lähtivät matkaan 2 eurolla!! Paras löytö ikinä!!

Pulloillaan vielä vähän lisää...

Sain ensimmäisen apteekkipulloni yläasteella kemian opettajalta, tyhjänä tietenkin!! Myöhemmin löysin niitä Papan verstaalta lisää, kun Mummulaa tyhjennettiin myyntiin. Pienet pullot olen löytänyt Rakkauden talon pihasta, kun kaivelin kivikkoa esiin.

Appiukko kun näki pullokokoelmani takkahuoneen leivinuunin päällä, antoi pari isoa kaljapulloa, jotka on huutanut vuosia sitten huutokaupasta. Pitävät nyt kellarinrapussa seuraa isolle viinipullolle, jonka löysin lehtikeräyksestä.

 

Tykkään pulloistani ihan vietävästi, mutta en suostu OSTAMAAN pulloja lisää. Sama perusidea kuin Kunnas-keräilyssäkin ( = edullinen hinta) pätee pullokeräilyssäkin, niiden on pitänyt olla käytössä ja ne pitää saada ( = löytö, lahja tai luovutus)!

Ehkä kokoelmani vielä joskus karttuu...

Vaikkapa sitten, kun remontoimme kellarin taulun hengessä? Tiedättehän, sitten joskus... Kuuluu 10-vuotissuunnitelmaan, likimain.

Taulu on aika kamala! Olimme huutokaupassa, taulun tullessa myyntiin sanoin sitä mauttomaksi.
- Mitä? Mauton?, kysyi Mies
- Ihan hirvittävä, vastasin - ja siinä samassa Mies nosti kätensä pystyyn tarjouksen merkiksi.
- Et osta sitä, se on ihan järkyttävän rumakin, parahdin kauhuissani.
- Kymppi lisää, huusi Mies Meklarille.
- LOPETA! Ei takuulla laiteta seinälle, jos ostat!! sihahtelin Miehelle.
- Vielä vitonen!, huusi Mies taas
- Herra siellä haluaakin taulun ihan tosissaan, kun nostaa omaa tarjoustaan!, sanoi Meklari, "Eikös me sitten lyödä kauppa kiinni? Vai tuleeko lisää tarjouksia?"
Olin ihan hiljaa.
- Ensimmäinen, toinen ja KOLMAS kerta, taulu on myyty pitkälle herralle salin oikeassa reunassa!
Ei naurattanut, vaikka muuan rouva takaviiston vasemmalla sai hysteerisen kikatuskohtauksen...

Kuten huomaatte, hävisin tämän taiston totaalisesti - taulu roikkuu seinällä. Olen jo aika tottunut siihen. Huutokauppoihin en ole enää lähtenyt kovin innokkaana...