Kiveä ja kalliota

Appiukolla on ilmiömäinen kivisilmä! 

Bongailee musia ja murikoita milloin mistäkin. 

Nyt oli löytänyt mökkivessamme oven eteen niin kivan astinkiven, että piti rampata pissalla ihan tämän tästä! Ihan vaan kiven takia!

 Liiteri-huussin nurkalta johtavat luonnonkiviportaat kompostorille.

 

Mökin kivijalan Appiukko on muurannut löytämistään kivistä.

 

Mökin alle meneviin huoltoaukkoihin muurasi holvikaaret, 

hitsaili vielä romanttishenkiset vankityrmän ristikotkin!

 

Mökki sijaitsee kallion reunalla.

Ilmeisestikin Appiukko pelkää minun ajavan jyrkänteeltä alas, koska on laittanut reunalle ison graniittipaaden, peruja vanhasta kivijalasta.

Samasta syystä ei suostu kaatamaan keskellä pihaa tönöttävää isoa mäntyä.

Mittasuhteet vähän vääristyvät, mutta kivellä on kokoa sen verran, ettei hievahda reippaammastakaan vauhdista.

Kuistilta on upea näköala järvelle.

Järveltä päin katsoen mökki näyttää... EI MILTÄÄN! Kuvassa näkyvä möksä on appivanhempien "alamökki", "ylämökki" sijaitsee n. 25 metriä ylempänä.

Alamökin vessan + Appiukon verstaan kohdalla kallio on matalimmillaan.

Laituri ei ole järin pitkä, syvyyttä riittää heti rannasta alkaen. 

Syvimmillään järvi on n. 25-30 metriä.

Koirat eivät uimisesta piittaa, keskittyivät auringonpalvontaan.

Luupää tosin hätääntyi Miehen sukeltaessa, loikkasi perään!

Mutta se yksi kerta sitten riittikin...

Kohtalokas mökkiretki

Muutaman päivän mökkiretki näillä helteillä ...

... koitui Marketan kohtaloksi.

 Jostain kumman syystä matalavartiset kuitenkin kukoistavat!?


Ja hopeahärkki on vallan riehaantunut!

Yhden kukkapenkin on vallannut jokin metrinen hörsäke,

... jonka kukat aukesivat tänä aamuna KELTAISINA!
Kauheaa, täytyy  illalla riipiä ne maasta heti töistä tultuani!

Valmistujaiset

Viikonloppuna siis vietettiin kolmet (3) valmistujaiset ja yhdet synttärit, samassa perheessä!!

Juhlapäivää vietettiin mökillä, helle hiveli juhlakansaa! Ja Veljenvaimo oli jälleen loihtinut upeat kakut!

Veljenvaimo valmistui maanmittausinsinööriksi (AMK) - ONNEA!

Veljenvaimo on pitänyt vauhtia: opinnot sujuivat 3 vuodessa normaalin 4 sijasta - töiden ohessa!! Siinä sivussa hän urakoi ylioppilastutkinnon (lakkiaiset 2009), huolsi perheen, harrasti sekä viimeisteli ja sisusti mökin, marjasti ja hernesti. Ja suoritti tutkinnon erinomaisin arvosanoin. Ja kävi siis vielä töissäkin! Ihan uskomaton suoritus - mistä sitä virtaa piisaa???

Veljentyttö Vanhempi valmistui yläasteelta - ONNEA!

Vt Vanhempi oli kevätjuhlassa palkittu taloustietovisastipendillä sekä diplomilla menestyksestä käsitöissä ja kotitaloudessa. Lähipäivinä pitäisi tulla tieto lukiopaikasta. Todistus oli kyllä niin hyvä (ka. 8,6), ettei taida olla vaaraa, etteikö pääsisi ykköstoiveensa mukaisesti liikuntapainotteiseen lukioon.

Veljentyttö Nuorempi valmistui ala-asteelta - ONNEA! 

Myös Vt Nuorempi sai kevätjuhlassa kunniakirjan äidinkielestä, ahkerasta lukemisesta. Nuoremman jatko-opiskelupaikka on jo varmistunut, hän siirtyy syksyllä sisäoppilaitikseen, Anna Tapion kouluun. Todistus oli kyllä niin hyvä (ka. 8,6), ettei taida olla pelkoa, etteikö pärjäisi uudessa opinahjossa.

Veljenvaimoa muistettiin lahjakortilla ja Veljentyttöjä "kontrahdin mukaisella vuosipalkalla". Lisäksi Opiston kesäkassikurssilla väkersin muutaman lisälahjan.

Joululahjaksi annoin mökin pukuhuoneeseen patjat. Nyt tein patjakankaasta pyykkisäkin (vanhaan Askon  likapyykkitelineeseen), joka on kahvojen ansiosta helppo napata likapyykkeineen päivineen kotiin pyykättäväksi. Veljenvaimo tykkää maalauksesta (toisin kuin minä), joutuu itse sutimaan puisen telineen.

Lisukkeena on 2 kassia, joissa voi mökille kuskata vaikka puhtaita pyhkeitä ja säilyttää seinäkoukussa odottamassa saunavieraita. Tai käyväthän ne vaikka pihapelien säilytykseen.

Korkealle hiuslakkapullolle ei ole pukuhuoneessa oikein paikkaa, joten tein vielä pussukat lakalle ja hiusharjoille.

Alkusykäyksenä saunatekstiileille on ollut ihanainen perhoskangas, josta tein taannoin verhot saunaan ja pukuhuoneeseen. Yksinkertaisena kangas olisi ollut liian läpinäkyväää, ja alennuskorista löytämäni pakanloppu ei riittänyt kaksinkertaiseen viritykseen. Pakalta löytyi vielä toista väriä, joten ikkunoissa liihottelee pinkkejä ja vihreitä perhosia.

 

Niin, juhlittiinhan myös Veljen synttäreitä - ONNEA! 

Mökin farkkuteemaan liittyen tein  Veljelle farkkupussukan ja täytin sen leivällä ja pipareilla. Jos pussille ei löydy jatkokäyttöä "leipälaatikkona", voi sinne kerärä vaikka luetut sanomalehdet. Tai vessapaperirullia. Tai tyhjiä muovipusseja. Tai jotain. Tai kätkeä kaapin takimmaiseen nurkkaan...

Näky oli niin hauska, etten malta olla laittamatta, vaikka henkilökuvia pyrinkin välttämään!

Kun juhlat oli juhlittu, hurautti Veljentyttö Vanhempi paikalta moottoripyörällä juhlakoltussaan ja korkokengissään, Poikaystävän pikkutakki vain hulmusi tuulessa prätkän kadotessa mökkitien pölypilveen...

(Vaihtoivat kyllä ihan kunnon ajovaatteet kotona pidempään reissuun lähtiessään!)

Kivat kemut!! KIITOS ja ONNEA!

Systerin synttärikassi

Synttärit olivat jo pari viikkoa sitten, laukkukin valmistui jo jokunen aika sitten (Opiston kesäkassikurssilla), mutta lahja luovutettiin vasta viikonloppuna, ikään kuin oheistuotteena valmistujaisissa (joista lisää myöhemmin).

Äitienpäivänä Äidin lahjatyynyjä katsellessaan Sisko virkkoi, että isoäidinneliölaukku olisi aika hauska, haluaisi sellaisen.

- Isoista vai pienistä neliöistä, kysäisin muina miehinä.

- Isoista, tietenkin, sanoi hän.

- Ai jaa, minkä värisenä, kysyin ihan ohimennen.

- Jotain aika "luonnollista", sanoi - vaikka sen olisin kyllä osannut arvatakin.

Heti seuraavana päivänä kipaisin ennen töihin menoa VapaaValintaan (ainoa kauppa työpaikan lähellä, josta saa lankoja ja joka aukeaa jo aamu-9:ltä). Päädyin samaan lankaan kuin tyynynpäällisissäkin, Novita Puro Batik.

Työmatkoilla virkkailin laukunpalat ja Opiston kesäkassikurssilla tein vuorin (tämä on juuri se, jota purin reilut pari tuntia lyhyehkön ompelutuokion jälkeen...). Sisäpuolella on 2 taskua, vuorattuja isoäidinneliöitä nekin.

Kassi on aika painava (yli 700 g), joten sillä kannattaa viedä vain tyhjiä siideripulloja kauppaan! Täydet kannattaa kuskata "varakassissa", jonka tein vuorikankaasta. Virkattuun voisi kauppareissulla tunkea salaatinkeriä, patonkia ja light-tuotteita (vaikka saahan sidukkaakin lightinä!).

Mielestäni kassi on aika onnistunut! Kiva väri, Siskon suosima iso koko ja kantokahvat solmuineen antavat vähän lisäilmettä. Ja tuntui olevan Siskonkin mieleinen, väri oli kuulemma juuri oikea ja kokokin mainio.

Voisin oikeastaan tehdä samanlaisen itsellenikin...

Hyttyshavaintoja

Yks jos toinen on alkukesän ajan manannut hyttysten [Culicidae] määrää. Mökillä tuli havaittua, että kyllä niitä on!! Ei nyt sentään ihan ilma sakeana, mutta riittävästi kuitenkin. (Kuva: Iltalehti)

Muutama kummallinen havainto:
- Nämä hyttyset eivät inise!
- Nämä hyttyset eivät tee paukuraa!
- Näiden hyttysten puremat eivät kutia!

Lötkö-parka reagoi voimakkaasti hyttysiin, pahimmillaan näyttää karvaiselta rupikonnalta, kun nahka on täynnä hyttysenpuremia! Mutta nyt ei ole ensimmäistäkään pattia!

Sen sijaan kaikkien koirien karvaton mahanahka ja sisäreidet ovat kirjavanaan helakanpunareunaisista laikuista! Ensin luulin piskien kellahtaneen kusiaispesään, mutta eihän mökillä sellaisia ole. Eivätkä laikut näytä koiria kiusaavan, eivät kai kutise niilläkään.

Suomessa esiintyy noin 40 hyttyslajia, ehkä täällä lennähtelee joku vähän mukavampi alalaji tänä kesänä?

Mökkirauhaa!

(Kuva: Pirjo Vesinen, HS e-kortit)

Kesän ensimmäinen mökkivisiitti! 

Tai siis minun ensimmäiseni, Mies ja koirat olivat täällä jo tilkkuleirin ajan.

Vaikka auto oli tupaten täynnä tavaraa, jäivät sekä muistikortin lukulaite että kameran siirtoletku kotiin! Kuvakoostetta eilisistä juhlista ja mökkitunnelmista siis vasta tuonnempana.

Kutsuimme Appivanhemmat alamökiltä "Miehen kesälomanaloituslounaalle", taidanpa suuremmitta jorinoitta aloittaa valmistelut...

Tänään juhlitaan!!!

Tänään juhlitaan kolmet päättäjäiset ja yhdet synttärit, samassa perheessä!

Raportoin tuonnempana - jos saan luvan.

 kaikille vastavalmistuneille, koulunsa päättäville, lomansa aloittaville, elämästään nauttiville!

Sekä KEPEÄN KESÄISTÄ VIIKONLOPPUA

kaikille lopuillekin!

PS. En ole viikkokausiin päässyt kommentoimaan Vuodatus-blogeja! Ihan satunnaisesti muutamia, mutta pääsääntöisesti kommentit eivät tallennu! Ellei se etusivun mainos sulkeudu, ei kommentointikaan toimi - harmittaa! Satunnaisesti myös Blogger takkuilee, mutta siellä kommenteointi kuitenkin useimmiten onnistuu.

Huonovointisuusepisodi

Rönsyakankaali kukkii - IIIIIIK! - ihan väärän värisenä!

Onneksi kukat eivät kauheasti näy "kivihavuasetelmassa", jonka viime kesänä väkästelin. Mutta - IIIIIIK! - myös maahumalaan näyttäisi puhkeavan väärän väriset kukat! Ehkä sallin violetin sävyt tällä nurkalla?

Eiliselle suunnitellut pihapuuhat eivät kauheasti edistyneet, sain äkillisen vatsakipuväsytyskohtauksen. Yhden kuolleen ruusun ja uuvahtaneet Kaukasianpitkäpalot kaivelin ylös ja korvasin "epämääräisyyksillä": viime syksynä alennusmyynnistä ostetut, mutta yllättävän (?) talventulon vuoksi maahan pistämättömät, nyt jo puolimädät Jättilaukat (kuva: Viherpeukalot), kaupanpäällislahjana tulleet Saksankurjenmiekat (joissa häivähdys punaista (!!)) sekä ihan tietoisesti hankitut Keijunkukat Silver Scrolls.

 

Kesäisin pidämme kivoilla ilmoilla takaoven selällään, koirat saavat kuljeskella omia aikojaan sisään ja ulos. Muutaman kerran yllätin Lusmun vadelmapensaista, Lötkön kirsikkapuskista ja Luupään luumupuun alta - luonnonlannoitevälipalalta. Olivat ehkä tankanneet jokuseen kertaan: yöllä heräsin pesemään koiranoksennuksia sänkyni vierestä lammastaljalta (Lötkö), Mies heräsi siivoamaan yrjöt makuuhuoneen sohvalta (Luupää), kolmannet buklaukset sai juuri pelastettua makuuhuoneen villamatolta lykkäämällä piskin takapuolesta paljaalle lattialle (Lusmu), mutta vastaavasti antoikin sitten ylen kahteen kertaan....

Kuten huomaatte, säästin teidät ystävällisesti juttua havainnollistavilta kuvilta... HUOM! Minä en sitten syönyt kanankakkaa!

Vatsavaivat eivät estäneet virkkuukoukun heiluttelua vaikkei kukkapenkin graniittipaasien siirtely sujunutkaan! En ole kutonut kangaspuilla viimeiseen 20 vuoteen, mutta niitä peruja on edelleen pikkuisen Pirkanmaan kotityön poppanakuteita jemmassa. Kiitokset Heleenalle, Vartahilla -blogista löysin linkin Kangasaitan ontelokuteesta virkattuun kahvalliseen koriin, jota sovelsin.

Kudetta meni 2 kiekkoa (n. 120 g), korin halkaisija on 15 cm, korkeus 12,5 cm + kahvat. Virkkuukoukkuna 4 ihan vain siitä yksinkertaisesta syystä, että sen kokoinen sattui olemaan olohuoneen pöydällä...

Ohjeessa kahvat näyttävät tosi kivoilta, mutta poppanaisessa ja varsinkaan näin pienessä korissa eivät mielestäni ole kovin onnistuneet. Ehkä muuttuu paremman näköiseksi pesussa, kun pinta pehmiää pörröiseksi - jos ylipäätään virkattu poppanakude kestää pesua??

Parasta tässä onkin se, että opin viimein virkkaamaan ympyrän!!!

Vielä kun keksisi tälle käyttöä... Jos en keksi, päätynee lahjalohduun ja jollekin onnettomalle, joka saa puolestaan ihmetellä, mitä kummaa mokomalla tekisi...

Helatorstaita!

I-H-A-N-A-A, ensimmäinen aamu MONEEN viikkoon, kun herätyskello ei rääkäissyt jo kukonlaulun aikaan!! Mies menee vasta illaksi töihin ja tämä onkin viimeinen työvuoro ennen HÄNEN kesälomaansa. Omani alkaa vasta vähän myöhemmin...

Tänään on 40:s päivä pääsiäisestä, helatorstai (jota vieteään Kristuksen taivaaseenastumisen muistoksi). Ennen aikaan karja päästettiin helatorstaina ensi kerran laitumille ja päivää sanottiin niin pyhäksi, ettei ruohokaan kasva.

Wanhan ajan kuukalenterin (jota Mies on alkanut kutsua Noita-akkojen lentoaikatauluksi) mukaan tänään ja huomenna on mitä suotuisin aika kukkakasvien hoidolle sekä kylvää ja istuttaa kukkia ja maan päälle satoa tekeviä vihanneksia. Niin siis tehdään!

Eilen haimme Bauhausista reunakivet uuteen kukkapenkkiin. Valitettavasti Viherpeukaloilta tilaamani pionit eivät vielä ehtineet tähän hätään. Mutta siirränpä penkkiin ainakin kuunliljat kaadetun omenapuun juurelta. Ja huomenna vielä ehdin kipaista hakemaan jotain täydennystä, jostain, ja istuttelemaan illalla...

Samalla tuli ostettua vähän muutakin: pelargonioita, verenpisaroita, sammalsyöppöä, luonnonlannoitetta, kompostori, betonilaattoja ja ulkokalusteöljyä, pihapuuhia tälle päivälle.

Tollouksissani sekoitin verenpisarat ja särkyneet sydämet... Ei ulkonäöltä vaan monivuotisuuden suhteen. Verenpisara on yhden kesän ilo, niitä ei siis kannatakaan laittaa uuteen penkkiin vaan ruukuttaa.

Vasta muistin, että Viherpeukaloilta tilaamani siemenet (valk. ruiskaunokki, espanjanneito ja ruusupapu) ovat vielä kylvämättä, suositeltu kylvöaika oli toukokuu... Kaipa ne vieläkin ehtivät??

Illalla jo aloitin marjapuskien lannoittamisen, Biolanin luonnonlannoitteen kanssa pitääkin olla tarkkana! Yllätin Luupään syömästä rakeita suoraan purkista (!!!) ja Lusmu nautti samaa tavaraa vedelmapuskien alta veteen liotettuna (!!), Lötkö haisteli kateellisena kummankin suupieliä (!). Kulinaristeja?

Vaan nyt pihatöihin!

Lintukoto?

Olemme varmaan painajaismaiset naapurit!? Aina joku huutaa pihalla: toissapäivänä ruohonleikkuri ja oksasilppuri, eilen trimmeri ja oksasilppuri, tänään vielä iltasella puutarhajyrsin ja oksasilppuri.... Usein myös moottorisaha, pensasleikkuri tai lumilinko. Tai akka.

Ei, oikeasti koitamme elellä siivosti, naapurit huomioiden. Mutta tosiasia on, että hommamme tuntuvat etenevän vain konevoimalla... (Siksikö remontit etenevät niin hitaasti, kun ei ole juuri sähkötyökaluja mekastamassa???)

No, nyt naapurit ovat myyneet talonsa, juhannukseen mennessä saamme uudet. Toivotaan yhtä sopuisaa rinnakkaiseloa jatkossakin!

Eilen siis riehuin jälleen orapihlaja-aidan kimpussa, nyt sain perattua ainakin 5 metriä! Rivakan etenemisen takasi se, että ruokkosin samaa kohtaa jo viime kesänä - kunnes (mainittu) naapuri kauhisteli, meinaanko kaataa koko aidan. Silloin on kai viisainta hellittää? Ja jatkaa vasta seuraavana suvena...

Orapihlaja kukkii! Hetken olin jo hepulin partaalla, kun kuvittelin karhunköynnöksen riehaantuneen! Ei sentään, ei vielä. Vimmainen versojen riivintä alkaa lähipäivinä, tosin pelkään sen siitä vain innostuvan.

Konemelun vuoksi tuskin mistään lintukodosta voidaan puhua, mutta saahan sitä illuusiota vahvistaa (äänettömässä Bloggerissa) lintuaihein? Kiinnitimme illalla grillikatoksen kulmiin Bauhausin lintulautapoistopöydästä löytyneet lintujen vesikipot amppelikannakkeiksi. Aika söpöt! Täytyy vielä testailla, pysyisikö ruukku myös tuossa juoma-altaassa...

Söpö ei kuitenkaan ole se varispariskunta, joka pihapiirissämme elää ja mekastaa! Isäntä on pelikaanin kokoinen ja emäntäkin (?) kävisi melkein merikotkasta. Ja ääni, se on kuin kuningastukaanilla! Ei ihme, etteivät muut linnut pihaan uskaltaudu! (Kuva: BirdLife)

 

PS. Tänään alkoi Saippuakuplia-kuu (KESÄ 2011 -sesonkimuki). Pikku-Myy on viimein päässyt seikkailemaan kausimukeihin...