Pyykkipäivä

Olen taas vakavasti laiminlyönyt huushollinpitoa! Eilen ryhdistäydyin ja hyökkäsin pyykin kimppuun: pesin, silitin ja mankeloin. 

Tosin ei se paljon missään näy eikä tunnu! Silitettävien tuplapino yletyi aloittaessa liki kranssin yläreunan saakka. Mies ei edelleenkään pysty vetämään auki valtaosaa alakoreistaan ja kun kohta keräilen eilen pestyt 3 koneellista silittettävien kasaan, keinahtelevat päällimmäiset taas samoissa korkeuksissa.

Mutta en valita! Rakastan silittämistä! On ihanaa, että on materiaalia, mistä ammentaa, kun inspiraatio iskee! Tosin pinon alimmaiset taitavat olla jo niin liiskaantuneita, että saattavat vaatia uuden pesun...

Vaatteet silitetään suihkepullolla suihkien, höyryrauta on turhaa nykyajan hömpötystä, ei sillä siistiä jälkeä tule! Ei, en sentään silitä sellaisella hiilillä täytettävällä silitysraudalla en myöskään vanhalla puuhellan kulmalla lämmitettävällä valurautaisella versiollakaan - myin sen huuto.netissä jo jokusia vuosia sitten... Höyryrautaa käyttelen, mutta ilman höyrytoimintoa.

Rakastan (tässä järjestyksessä) pyykinpesukonettani, silitysrautaani, Miestäni, mankeliani, koiriani ja kuivausrumpuani. Niitäkin enemmän rakastan astianpesukonettani!

Rakastan myös siistiä vaatehuonetta! Muutettuamme Rakkauden taloon se oli ihan ensimmäinen kohde, jonka remontoimme. Kun yläkertaan alettiin rempata suihkuhuonetta ja ompeluhuonetta, mietin pitkään tekisimmekö sittenkin suihkullisen walk-in -vaatehuoneen. Appiukko sai luopumaan ideasta lattiakaivopelotteluillaan ja kieltämättä ompeluhuone houkutti aika lailla. Ja pohjimmiltani taidan olla kuitenkin enemmän kompaktimman vaatekopperon tyyppiä...

Metsästäjän ensiapu

Menee nyt vähän tympeiksi shoppailuselonteoiksi tämä blogini, mutta tulipa tuosta eilisestä hirvipyyhkeestä mieleeni...

Miehellä oli nimpparit alkuvuodesta, samana päivänä kuin kummipojalla, jonka synttärinimpparitupareissa joku aika sitten kävimme. Lapsipolo on siis IHAN OIKEASTI saanut nimensä Kummisetänsä mukaan! Kuvassa kaimat - täydellä syyllä voidaan puhua ihan Kumminkaimasta...

Miehelle koitan lahjaksi ostaa aina jotain pientä, mutta tarpeellista. Apoteekin alahyllyllä pisti silmään paksun pölyn peittämä Metsästäjän ensiapupakkaus. Vaikka Miehellä onkin tänä talvena opintojen vuoksi välivuosi metsästyksestä, on sellaiselle aina käyttöä! Pikkuruisena sopii erinomaisesti metsästysreppuun, ja hyvä se on ottaa matkoillekin mukaan.

Metsästäjän ea-pakkauksen siitä tekee mukana olevat Burn Free- palovammageeli ja lämpöpeite "normaalien" sidontatarvikkeiden lisänä.

Omat pakkauksensa löytyvät myös muille harrastajille: golfaajalle, retkeilijälle, kalastajalle, veneilijälle jne, kuten myös erilaisille liikkumismuodoille (moottorikelkkailijalle, karavaanarille, motoristille, pyöräilijälle jne), kotiin ja mökille, remontoijalle, puutarhurille ja maatalouteen, myös kissoille ja koirille omansa.

Festaripakkauksessa näyttää mukana olevan mm. alkotesti, korvatulpat ja kondomi - kaikkien sisältö on siis tarkkaan mietitty kulloistenkin erityistarpeiden mukaisesti.

Oikein oivallinen lahjaidea pieniin lahjatarpeisiin, lisää tietoa löydät täältä.

ALEn loppuroippeita

Eilen nukkekurssilta tullessani poikkesin Ideaparkissa (bussin vaihto niillä nurkilla), harhauduin sisälle...

ALEt alkavat olla loppusuoralla, ja jotenkin taas juutuin ihmettelemään ja hypistelemään - kieltämättä tein muutaman oikein hyvän löydönkin!

 

Marimekossa oli lisäale - siis erinomainen ja suorastaan vastustamaton syy ostaa uusia paitoja. Reunaehdoksi asetin, että pitää löytyä myös sukat, muuten ei tule kauppoja. Ja löytyihän sellaiset, tosin vain yhdelle paidalle niistä kolmesta joita käsivarrellani roikottelin.

Vastapäisessä Finlaysonin myymälässä oli myös hyvät ale-%:t, 40-70. Mies on useaan otteeseen ihaillut jättikokokoista (90*180) hirvi-pyyhettä, nyt sain sen puoleen hintaan. Hyvä ostos, säästän synttärilahjaksi.

Finlaysonin pussilakanat ovat niin laadukkaita ja kestäviä, että niihin ehtii kyllästyä moneen kertaan, kun hyvää ei voi poiskaan heittää enkä enää harrasta matonkuteiden leikkaamistakaan. Mutta nyt oli 60% alessa niin oman väriset raitasetit, että näihin en TAKUULLA kyllästy. Ainakaan heti.

Ja 70% pöydästä oli PAKKO ostaa jotain ihan jo periaatteen vuoksi. Patalaput, joille ei juuri nyt ole tarvetta, mutta heitän ne toistaiseksi lahjalodjuun (juu, olen luvannut kertoa siitä, mutta vielä ei ole aika...). Kangas on mielestäni todella viehättävä!

Hemtexistä löysin tosi edullisia servettejä ja pari pyyhettä. Keittipyyhettä. Tai siis joulupyyhettä. Todennäköisesti teen niistä lahjasäkin ensi jouluksi. Tai sitten en. Sattumoisin ne aiemmin hankitut Hemtexin joulupyyhkeet, joista piti tulla tyynynpäällisiä kuistille, ovat edellleenkin kaupan muovikassissa...

Ja arvatkaa mitä!? Kävin Eurokankaassa ENKÄ KAHMINUT KANKAITA! Hah, miten suunnatonta itsehillintää osoitinkaan! Vetoketjuja ostin, mutta niitä ei lasketa, tarvitsen loppuviikosta tyynykurssilla.

Ja edelleenkin ne asiat, joita OIKEASTI alesta piti hankkia, on hankkimatta. Ei edes etsitty. Mies rahjustaa kylmissä talvijalkineen linttanoissa, minä paarustan virttyneessä talvitakinloipakkeessa...

Mihin se järkikulta aina katoaakin shoppaillessa?

Sukkatrikoonukkeja

Aamutuimaan lähdin sukkatrikoonukkekurssille Kolmannelle laatuaan...

 

Ensimmäisellä kurssilla olin jo jokusia vuosia sitten. Ahneena päätin tehdä kaksi nukkea, kun kerran kursseilemaan on lähdetty. Keskenhän ne jäivät...

 

Seuraavana vuonna ilmoittauduin uudelle kurssille, että saisin nuket valmiiksi. Mutta olisihan se tosi tyhmää tehdä vain vanhoja keskeneräisiä, aloitin kolmannen. Keskenhän ne jäivät... Kaikki kolme.

 

Tänä vuonna taas uusi yritys! Ilmoittauduin uudelle kurssille, mutta eilisen tyynykurssin vuoksi jätin ensimmäisen kurssipäivän väliin. Ja olisihan se tosi tyhmää tehdä vain vanhoja keskeneräisiä, aloitin uudet...

Kurssi jatkuu 2 viikon kuluttua - saapa nähdä, kuinka käy!! Tuleeko valmista vai joudunko allekirjoittamaan totuuden ahneen ikävästä lopusta...?

Nuket esittelen vasta kun (JOS) saan ne valmiiksi, mutta pistänpä esimakuna kuvan Toivon vasemmasta jalkapöydästä... Palataan asiaan 2 viikon kuluttua.

Enkelipussukat

Nonniin, tyynykurssin ensimmäinen osuus takana! Perjantaina työviikon päälle 3 tuntia ja lauantaina 4 tuntia, ensi viikolla vielä jatketaan toinen mokoma.

 

Ajattelin, että hurautanpa ensitöikseni ihanaisille enkeleille säilytyspussukat ja sitten alan urakoida tyynyjä. Hurautin enkeleille pussukat - ja juuri muuta en sitten ehtinytkään...

 

Kannattaako sitä nyt huhkia melkein kokonaisen työpäivän verran, jos lopputuloksena on 4 pussia, jotka ovat vuodessa 363 päivää piilossa joulukoristelaatikossa ja niinä kahtena muuna päivänä ovat näytillä ne muutamat minuutit, kun enkelit kaivellaan esiin kuusta koristellessa ja toisen kerran kuusta purkaessa?

Kai se kannatti!?

  

Kankaana on kangaskaapin kätköistä löytynyttä vanhaa Finlaysonin joulukangasta, vuori on hiutuneen Marimekko-aluslakanan reunasta, välissä 100 g levyvanu. Satiininauhojen päihin liimasin kultaiset puuhelmet.

 

Kai näitä voisi sanoa enkeleiden makuupusseiksi??

Kiva kurssi! Niin kiva, että unohdin syödä omat eväät! (Mies kysyi, KENEN eväät minä sitten söin...). Toivottavasti ensi viikonloppuna saan aikaiseksi jo oikein tyynyjäkin - eväillä tai ilman!

Kirpakan kepeää viikonloppua!

JET-sukkia

Menipä taas pari päivää JET-opinnoissa HAMK:ssa. Ikään kuin oheistuotteina syntyi muutama sukkapari:

Ensimmäisenä päivänä Marianne-sukat. Tai saattavatpa ne olla myös päivän teeman mukaisesti strategisen johtamisen sukat?

Ja toisena luentopäivänä Fami-sukat. Tai jos talousjohtamisen sukkapari kuulostaa paremmalta, niin käyhän sekin.

Koko näissä on 37/38 eli passelit Äidille, Siskolle, Veljenvaimolle tai Veljentytöille - kuka nyt seuraavaksi sitten onkaan sukkia vailla...
Lankana jälleen kerran mielikuvituksettomasti 7 veljestä.

Hämeenlinnassa kun olin, poikkesin Wetterhoffille ostamaan ryijykangasta. Seuraavaksi Opiston "Kokeileva käsityöilmaisu" -opinnoissa tehdään siis ryijy. Pieni ryijy. TOSI PIENI! Olisi nimittäin kiva saada joskus jotain valmiiksikin...

Jäin sitten ihmettelemään lankavalikoimaa, enkä saanut hyppysiäni irti ihanan kultaisen karvaisesta Up 21 -lankakerästä, pakko sekin oli kassalle kantaa, missä myyjä nyki sen käpälistäni muovikassiin.

No, okay, myönnetään... Kävin Wetterhoffilla molempina päivinä. Ei kylläkään pitänyt... Ei ollut tarkoitus! Ihan VAHINGOSSA menin sinne vielä toisenkin kerran... Mutta kun siellä oli ihan magneetin lalla vetävä POISTONURKKAUS! Ja siellä sattui olemaan ryijylankoja iso pussillinen 2 eurolla, pakkohan se oli pois hakea. Niin-niin, niitähän TARVITAAN ryijyssä, eikö??

No, oli myös tarjouksessa kirjavaa Pallas-sukkalankaa, mallisukka näytti NIIIIIIIIN kivalta! Ostin molempia värejä, kun en osannut päättää, kumpi olisi nätimpi. Ja sitten ihan pikkuisen Funny ja Rosato -lankoja efektilangoiksi (HALOO?!? Efektiksi mihin??? Enhän edes kudo mitään!! Villasukkiin, vai?? Hah-hah!). Niin ja sitten vielä merkkauslankaa... (??? MITÄ SE ON??).

Mutta olivathan nämä ihan OIKEASTI hyviä ostoksia! Sitäpaitsi sain ensin mainituista 10% alennuksen, jota ihan tarjosivat! Tosi ystävällistä! Enpäs olisi muuten muistanut, että opistolaiset saavat normaalihintaisista tuotteista kymmenyksen alennusta.

Onneksi seuraava JET-jakso on vasta maaliskuussa...

Nuutinpäivänkatsaus

Tänään Nuutinpäivänä keräilin loputkin jouluiset jutut pois odottamaan seuraavaa adventin aikaa. Tai siis MELKEIN kaikki. Valoa tuottavat jutut ovat vielä paikoillaan - ja saavatkin olla siihen asti kunnes päivä vähän pitenee. Kristallitkin roikkuvat vielä ruokailuhuoneen kruunussa.

Mieli alkaa jo hamuta kohti koittavaa kevättä, mutta ennen kuin päästään kevätpuuhiin, kertaan MITÄ JÄIKÄÄN TEKEMÄTTÄ tänä jouluna...

1. Eniten harmittaa pitkän pipariperinteen katkeaminen - Veljentyttö Vanhempi on parivuotiaasta asti käynyt luonani koristelemassa joulupipareita sillä aikaa kun vanhempansa olivat joululahjaostoksilla, Nuorempi liittyi seuraan jokusien vuosien päästä. Emme me leivo pipareita, me keskitymme vain koristeluun, valmispipareiden koristeluun. No, kyllähän me tänä jouluna pariinkin otteeseen askartelimme joulukortteja ja söimme samalla tyttöjen leipomia pipareita - hauskaa oli sekin! Pipareiden koristelun korvikkeena siis korttien koristelua - ajaahan se melkein saman asian. Ehkä?

2. En koristellut piparitaloa. Sitäkään en leivo, teen valmiselementeistä. Kaksi talopakettia on kyllä kaapissa, mutta ei vaan ehtinyt kokoamaan ja koristelemaan. Mies oli ylen tyytyväinen, sanoi ettei se huuto, mekastus ja kiroilu nostata joulumieltä, kun poltan sormeni paistinpannulla sulavassa sokerissa, seinäelementit kaatuilevat ja katto uhkaa sortua... Sitäpaitsi Miestä (ja koiria) ottaa päähän, kun en anna joulun jälkeen syödä taloja, vaan tylysti heitän ne kompostiin. Yök, ajatus kattotiilien koloihin juuttuneesta pölystä ällöttää.

3. En ostanut joulun jälkeisitä alennusmyynneistä joulukoristeteita! En yhtään! En ensimmäistäkään! En niin ainuttakaan! En! En! EN! Hui kauhistus!!

4. Ostin poikkeuksellisesti ennen joulua muutamia joulukoristeita ja vieläpä ihan täydellä hinnalla! HUI KAUHISTUS! Onneksi ne olivat ERITTÄIN edullisia. Hyvin halpoja. Melkein ilmaisia. Ja mieleisiä! Sitä paitsi paljon koristeita jäi joululipaston kätköihinkin, niin että ei kai uusille ihan hirveää tarvetta taida ollakaan...

Tallinnan joulutorilta ostamani ihanaiset perintöenkelit (lue täältä) jäivät vielä esille, niille teen jotain kivaa viikonlopun tyynykurssilla...

Tyynypettymys

Eilisen tyynykurssin mallityynyt olivat lievää suurempi pettymys - tylsiä, tavallisia, arkisia. Ei mitään sellaista kuin olin havitellut siitä asti, kun kävimme sunnuntaisumpeilla Marjamäen pajutilalla Kangasalla.

Toisaalta ymmärrän kyllä senkin, että Opettaja keskittyy enemmän tekniikkaan: millä kaikilla tavoin vetoketjun voi kiinnittää, miten tehdään napinläpi, kuinka kiinnitetään tarranauha, mitä muita kiinnitystapoja on jne. Tylsää, mutta hyödyllistä.

Mutta jos/kun kuvittelin ammentavani kahmalokaupalla uusia, kivoja, erilaisia tyynyideoita, niin haukkasin hatullisen huttua!

No, löytyyhän niitä ideakuvastoja kotoakin - metritolkulla sisustuslehtiä, sisustuskirjojakaan en ole selaillut aikapäiviin. Yläkerran aulan kirjakaapista löytyy englantilaisen 25 Beautiful Homes -lehden vuosikertoja aika monelta vuodelta, ja kohtalainen valikoima muitakin ulkolaisia sisustusaviiseja. Juuri niitä selaillessahan tämä tyynyHIMOni on kasvanut megalomaanisiin mittasuhteisiin...

Ideoita kalastellessa voisin aloittaa vaikka näillä jo aiemmin aloitetuilla, mutta enemmän tai vähemmän kesken jääneillä tyynynpäällisillä - ja tällaisia löytyy oikein hyvä valikoima lisääkin...

Kankaita inventoidessa löysin ikälopun paperikassin, jossa oli Nalle-langasta aloitetut - hmmmm - jotkut neulejutut. Ei harmainta hajua, mitä näistä on ollut tarkoitus tehdä, mutta näistä saisi kyllä aika kivat tyynynpäälliset oman mökin valkoiselle sohvalle - kunhan ensin vaan kutaisen ne loppuun...

Haa, tulipa juuri mieleeni, että olen vuosikausia säilönyt vanhaa villapaitaa, jossa mielestäni on kiva kuosi, senkin voisi muokata koristetyynyiksi!!

Ja vanhoja farkkujakin on läjäpäin, niistä nyt ainakin teen jotain!!

Kyllä niitä ideoita vaan syntyy - vaikkei nyt ehkä ihan sellaisia kuin etukäteen kuvittelin. Tarkkaan ottaen ei VÄHIMMÄSÄKÄÄN määrin sellaisia, kuin alunperin ajattelin...

Mutta ehkä ajatus vielä kirkastuu ennen viikonloppua, silloin päästään tositoimiin!!

Inventaario

Olen illalla menossa Opiston "Sisusta tyynyillä" -kurssille, olen sitä hekumoiden odottanut...

Eilen inventoin kangasvarastoni. Kuvittelin, että minulla on kasapäin kaikenlaisia ihanaakin ihanampia kankaita.

Totuus oli toisenlainen - minulla on ihan mahdottomasti kaikenlaisia kummallisia, ihmeellisiä, omituisia, outoja ja epämääräisiä kankaita!

Kuka piru on käynyt vaihtamassa kankaat???

Tulipahan taas huomattua, että kamalasti ei kannattaisi ostaa varastoon, maku ja mieltynykset kun tuntuvat kovasti muuttuvan matkan varrella. Olen kyllä ihan varma, että ostaessani olen pitänyt kaikkia vähintääkin kauniina, somina, tyylikkäinä ja/tai juhlavina. En enää.

Pitäisiköhän mennä ostamaan uusia??

Minitorkku

Viikko sitten selkävaivoissani aloin ajankulukseni nykertää virkkuukoukun ja Virosta tuodun liukuvärjätyn vyyhden (200 g) kanssa sen suuremmin suunnittelematta, mikä olisi lopputulos.

Vyyhden loppuessa totesin, että käsissä oli jättikokoinen patalappu! Kaivelin vähäisiä lankavarastojani, jatkoin väkertämistä Pirkanmaan kotityön ruskealla Pirkka-langalla ja sinisävyisillä Novita Florica-kerillä. Florica oli tosi vanhaa perua, vyötteessä oli vielä Anttilan markkahintainen hintalappu - mutta ei ihan niin vanhaa, että olisi vielä ollut 100g:n vyyhdeillä...

Pirkka oli himppusen turhan ohutta ja Florica vastaavasti pikkuisen turhan paksua - keskimäärin siis ihan sopivia... Mutta koska muita 100% villaisia lankoja ei kätköistäni löytynyt, enkä löytänyt mistään täkäläisestä lähilankakaupasta lisää vastaavaa liukuvärjättyä, enkä halunnut ostaa lisää liian ohutta Pirkkaa (jossa olisi kyllä ihan hyvä värikartta) ja koska en halunnut virkata pelkkää yksiväristä farkunsinistä Floricaa (jota olisi riittänyt vielä pitkääääään...), päättelin työn eilen illalla.

Mikäs tämä nyt sitten olisi? Koko kerrassaan kummallinen 90*115 cm.

Mies makasi sohvalla koirien kanssa, sanoi testaavansa - ja nukahti parissa minuutissa levitettyäni tekeleen rinnan päälle. Toimisi siis ainakin unihiekkaisena torkkupeittona varsin hyvin...

Mitäs jos tätä jatkaisikin kankaalla, kanttaisi farkkukankaalla? Ja veisi Veljen perheen kesämökille tuliaisiksi, sinnehän olen luvannut (vai uhannut?) tehdä kaikenlaista tilkkujuttua Veljentyttöjen vanhoista farkuista? Jos siis huolivat...

Vai tulisiko liian raskas ja kankea? Mjaah, harkitsen vielä - onhan kesään vielä aikaa...

Kylässä Boknäsillä

 

Nämä kuvat eivät ole eilisistä tupaantuliaisista, vaan suosikkisisustuskaupastamme Vantaan Variston Boknäsiltä. Mies puhuu sisutusliikkeistä huonekaluhelvetteinä, mutta Boknäsille häntä ei koskaan tarvitse houkutella. Päinvastoin, tälläkin reissulla ITSE ehdotti, että viedään koirat koirahoitolaan, että ehditään käydä Varistossa.

Liikkeessä on kiva fiilistellä ja poimia uusia ideoita. Istuskellaan sohvilla ja mietitään, mikä tässä miellyttää, mikä näyttää kivalta, mitä kotona voisi toteuttaa... Mies tykkää istua erityisesti isojen työpöytien takana - mitähän se hänestä kertoo??

Mitään erityisiä tarpeita ei mennessä ollut, eikä niitä liikkeessä myöskään tullut. Yllätyksekseni totesin, etten HIMOINNUT mitään!!?? Olen ilmeisesti aika tyytyväinen kotimme nykyiseen kuosiin??

Alakerran työhuoneeseen etsiskelemme komeaa, perinteistä, mieluiten nahkaista laiskanlinnaa, mutta nyt sellaisia ei ollut tarjolla - eikä budjettimme Boknäsin tuoleihin riittäisikään. CD-levyjen säilytys on todellinen murheenkryyni, siihen olemme yritäneet löytää ratkaisua jo pitkään. Inhoan cd-torneja, Boknäsin cd-hylly on käsittämättömän ruma samoin kuin muissakin kaupoissamme näkemämme cd-viritelmät.

Vaan nyt Boknäsillä oli uusi tuote, 3-hyllyinen cd/dvd-karuselli, joka olisi ollut peräti kuukauden tarjoustuotteenakin! Vaan meillä on jo yksi karuselli kirjoille ( = 2-hyllyinen), ja sillekin on hankala löytää paikkaa täältä romupaljoudesta. Ajattelimme silti sovitella siihen seuraavaksi cd-levyjä, vaikkei se hyllyjaoltaan siihen oikein sovellukaan.

Uutta Boknäsillä oli Vintage Interiors -osasto, joka oli haukannut puolet vanhasta Kiina-osastosta. Vintagea oli tämä hauska aakkostettu lokerikko, johon tunsin heti luontaista viehtymystä, olenhan fanaattinen asioiden numero- ja aakkosjärjestykseen järjestelijä... CD-levyille tämä ei kuitenkaan sovellu.

Jotain aina Boknäsiltä mukaan tarttuu, tällä kertaa vain lautaspidikkeitä ja postikortteja. Lautastelineitä olen etsiskellyt jo pitkään, Boknäsilta löytyi sekä messinkisiä (á 13,50 eur) Vintage-oastolta että lakattuja puisia Kiina-osastolta, hinta alle kolmanneksen messinkisten hinnasta. Sain lopultakin keräilemäni Villeroy & Bochin Botanica-sarjan lautasia makeisrasioiden seuraan ruokailuhuoneen jugend-kaapin reunalle.

Poikkesimme myös Casa Rusticassa/ Cobellossa , mutta nälkä kurni jo sen verran vatsassa, että kovin kauaa emme jaksaneet siellä pyöriä - sitäpaitsi tyyli on makuuni ihan liian rustiikkinen ja valkoinen.

Auton nokkka siis kohti juhlapaikkaa, pääsimme suoraan ruokapöytään nauttimaan filippiiniläiseen tapaan valmistettua lounasta, jälkiruokana perisuomalaiset kermakakkukahvit.

Kummipoika on suloinen nappisilmä, hyväntuulisin ikinä näkemäni mukula! Hänestä kasvaa vielä oikea tyttöjen namupala... Tykkäsi muuten kovasti puujunaradastaan, pussasi kiitokseksi minua ja Miestä rohkeasti suoraan suulle! Sydäntenmusrskaaja!

PS. Tänään purin joulukuusen kuistilta pyykkikoppaan, vielä pitäisi jaksaa ne paketoida... Viimeiset koristeet saavat olla Nuutinpäivään asti.