Tokihan koirillekin pitää tuoda tuliaisia! Sveitsistä Lötkö ja Lusmu saivat valjaisiinsa pienet lehmänkellot, joista Luupää jäi osattomaksi, koskei vielä silloin kuulunut perheeseemme. Pitihän moinen kaliseva epäkohta korjata!
Nyt kaikkien valjaissa roikkuu pieni jänönen, Tukhoman tuliainen! Jokaisella oman värinen, helpottaa valjaiden tunnistamista eikä tarvitse enää tihrustaa nimikilpiä. Valjaitahan ei tietenkään saa sekoittaa, jokaisella on omanlaisensa säädöt ja koirat ottavat nokkiinsa liian kireisiin/löysiin remmeihin jouduttuaan.
Pihassa vilisee talviaikaan jäniksiä, Lusmulla ja Luupäällä olisi kovat ajohalut. Myös oravat ja kissat kelpaisivat paremman puutteessa, viime viikolla haukuttiin jopa kettua. Lötkö puolestaan ei oikein tiedä, miten villieläimiin pitäisi suhtautua - tekisikö tuttavuutta vai kannattaisiko niitä pelätä...
Koirat ovat ylen innoissaan pakkasten hellitettyä, taas päästään ulos! Mittaren painuessa alle 10 pakkasasteen, on piskejä ihan turha houkutella lenkkeilemään. Omakin kärsivällisyys on ollut koetuksella, kun ylimääräinen energia puretaan sisällä riehuen. Normaalisti wipukat ovat sisätiloissa hyvin rauhallisia, päivät menevät sohvilla ja raheilla maaten ja ohikulkijoita ikkunoista tarkkaillen.
Koirahoitolassa sattui pieni haaveri, Luupäällä on palkeenkieli korvassa ja reikä päässä. Ulkoilutusaikataulussa oli tullut ajoitushäiriö, ja koirat olivat törmänneet ovissa "muukalaiseen". Enpäs älynnyt kysyä, miten tappelukaverille kävi, mutta ei varmaan kovin pahasti, koskei asiasta meille mainittu... Luupäätä pienet vekit eivät tunnu haittaavan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti