Tökkii!

Eivät menneet hommat eilen ihan putkeen kesäkassikurssilla! Ensin suunnittelin kassin toteutusta ½ tuntia, seuraavan vartin huristelin ompelukoneella ja lopun aikaa (yli 2 tuntia) PURIN tekelettäni. Juuri ennen kotiin lähtöä ehdin vielä surauttaa pari ommelta, sain neulan vääntymään kahdeksikolle ja kone huusi armoa ylikuumennuttuaan.

Pitäisi vissiin tyytyä testattuihin malleihin ja valmiisiin kaavoihin??!!

Puhelinpussukka

Mies, koirien kanssa iltalenkille lähtiessään, esitti vienon toiveen, josko voisin joskus tehdä huonekalukangasnäytepaloista pienen pussukan puhelimelle, olisi mukavampi kuljetella verkkareiden taskussa.

Tuumasta toimeen! Etsin valikoiman kankaita, joista mies valitsi mieleisensä: punaista pintaan ja tipuja vuoreen. Sattui löytymään passelin väristä vinonauhaakin, joten lisäsin vielä haan, vaikkei sellaiselle tarvetta ollutkaan - mutta jotain "omaa designia" tähänkin piti saada.

Tein pussukan korvakuulolta, joten mitat eivät ole aivan täydelliset: pussukka saisi olla ½ cm kapeampi ja ½ cm pidempi. Lisäksi kulmat olisi kannattanut pyöristää. Mutta kelvannee lenkkeilykäytössä tällaisenäänkin...

Tänään ja huomenna Opiston kesäkassikurssi, ensi viikolla jatkamme vielä pari iltaa. Toivottavasti saan muutaman kassin aikaiseksi...

ALE-matot

Surffailin päivänä muutamana netissä, pölynimureita katselin vaan mattoihin päädyin...

Yläkerran aula on jo jonkin aikaa ( > 5 vuotta) kaivannut mattoa. Tai ei ihan koko aikaa, olihan aulassa remonttimatot toista vuotta, remonttimiesten kulkuväylillä lattiaa suojaamassa.

Hobby Hallin tarjoustuotevalikoimasta löysin oikein oivalliset matot: pyöreät ja vaaleat, hämärää aulaa valaisemaan. HETI tilaukseen 2 kpl.

Parin viikon kiihkeän odotuksen päätteeksi posteljooni kantoi mattokäärön kotiovelle - muutamaan kertaan sain soitella perään, lähetystunnuksen mukaan matot olivat jo postitoimipaikassa, mutta toimitusta ei vaan kuulunut.

Mikä ilo, mikä riemu mattojen viimein saapuessa!

Vaan ilo loppui lyhyeen. Miitä pirua, matothan ovat RUSKEAT! Mattorullaa oli turha edes aukaista, palautus tuotti vain ylimääräistä vaivaa - kiukun lisäksi.

Eikä tarjousmattoja enää ole. Täyshintaisia en osta, periaatteesta! Sapettaa!

Mutta löysin kyllä jotain muuta kivaa HH:n "ikkunaostoksilla", taidanpa panna uuden tilauksen vetämään...

Huuhaa

Peräkorven riidanhaastaja (1998)

"Multian iloiset ihmissudet virnuilevat karvalakki korvilla ja umpitollo seuraa tapahtumia Kälviän maitojunaseisakkeella." (Työväenmuseo Werstas, vuoden 2011 näyttelykalenteri)

Kävimme Miehen kanssa Innasta Suomesta –näyttelyssä. Aivan viime hetkillä, näyttely päättyi eilen. 

Kansakunta kehyksissä (1987)

Esillä oli itseoppineen taitelija Martti ’Huuhaa’ Innasen (s. 20.3.1931 Helsinki) 70 naivistista maalausta 1970-2000 -luvuilta Suomen Gallupin Säätiön kokoelmasta, teemana suomalaisuuden kuva. 

Lenin-kolhoosin ihana Punaparatiisi (2000)

Näyttely "esittelee suomalaisen kotonaan ja tyypillisessä suomalaisessa maisemassa, erilaisia ihmissusia sekä valikoiman venäläisiä idän ihmeitä."

 Mouhijärven Haitari-Arvi soittaa saksalaista neekerijatsia (1994)

Mies siis fanittaa Huuhaata. Nämä taulut kestäisin oikein hyvin, mutta musiikillinen anti koettelee jo kestokykyäni... ”Elsa, kohtalon lapsi”, ”Urjalan taikayö” tai ”Gunnar vierasmaalainen” eivät suuremmin hivele korviani...

Myyntiedustaja Sulo Sutkinen yöpyy Multian matkustajakodissa (1995)

Jokakesäinen traditio on Naivistit Iittalassa -näyttely,  jonne Mies on helppo houkutella mukaan Innaseen vedoten. Tosin tänä(kään) kesänä Innasen töitä ei ole esillä, mutten tietenkään paljasta, että taiteilijaluettelo on tarkistettavissa netistä...

Iittalan näyttely on muuten jo 23. naivistisen taiteen suurkatselmus, avoinna kesäkuukaudet (28.5. - 28.8.) päivittäin klo 10-19 (myös juhannuksena).

   Joka vanhoja muistaa, sitä varstalla turpaan (1990)

Samalla kun Werstaalla käytiin, kiersimme myös Meirän kaupunki ja Riäväkylä-näyttelyissä sekä Tekstiiliteollisuusmuseossa. Höyrykonemuseon jätimme tällä erää väliin...

Ahne renki vielä syö, kun isäntä jo pieree (1995)

... sillä nälkä ajoi Ristorante Bella Romaan, jonne houkutteli erityisesti antipastibuffet. Toki oma pasta-annokseni ja Miehen pizzakin olivat mainioita, mutta ensi kerralla taidan tyytyä vain ja ainoastaan antipastiin.

Turvemökin tuijottajat (1989)

Kotona vielä lasi viiniä, se kruunasi mukavan viikonlopun.

Jääkiekkoa emme (todellakaan!!) katselleet!

Kulttuurisunnuntai

Tänään ohjelmassa veroilmoitusten täyttö ja kulttuuria Miehen makuun. Palataam asiaan alkuviikosta, kuva ehkä antaa osviittaa...

Arkkivihollinen

Jos jotain VIHAAN, niin voikukkia!! Käyn armotonta sotaa myös karhunköynnöstä vastaan (lue täältä), mutta ei se vedä vertoja taistelulleni voikukkia vastaan!!

Oli tulla jo hätä käteen, lempilitkuni Toxan oli satumoisin talvehtinut ns. puutarhavajassa umpijäässä, enkä uskonut sen enää tepsivän. Eilisen taimishoppailun kukkiakin tärkeämpi asia oli siis rikkaruohohävite!

Kuulostaa varmaan hullun hommalta, mutta nypin voikukkien kukinnot ja nuput yksitellen siihen asti kunnes Toxan on tehnyt tehtävänsä ja kasvi kuolee. Ette uskokaan, miten tyydyttävä tunne se on, kun saa kipata ämpärillisen keltaisia kukintoja kompostiin!!! Tekisi mieli huutaa hurraata - ihan jok'ikinen kerta!!

 

Fiskars rikkaruohonpoistaja on pelkkä lelu! Sillä ei ole mitään virkaa tässä sodassa! Pitääkin muistaa kaivaa se kirpputorikuormaan!!

Kerrankin olen ajoissa jossain asiassa, varasin nimittäin kirpputoripöydän parin viikon päähän ja aloitin  tavaroiden hinnoittelun jo nyt. Mahtaakohan varattu 2-viikkoinen riittää myyntiajaksi, roinaa tuntuu sikiävän kaiken aikaa lisää... Varsinkin lehtiä on ihan älyttömät määrät (sisustus-, puutarha-, metsästys- ja ruokalehtiä), mahtaakohan niitä kukaan edes ostaa??

No niin, takaisin pihalle, nyt pyykkiä ripustelemaan. Aamulla lajittelin pyykit, 6 koneellista! Kahden (2) hengen taloudeksi taidamme tuottaa turhaa tavaraa ja likapyykkiä ihan liiankin kanssa!

Virvoittavaa viikonloppua!

PS. Blogger oli eilen nurin ja kaikki torstaiset postaukset ja kommentit on poistettu, toivottavasti vielä palautuvat.

Kohti valkeaa kesää...

Torstaina HAMK:n nurkalla tuomi kukki, tuoksu oli tainnuttava.

 

Valkovuokot hurmasivat herkkyydellään.

Ihanaa, viime yönä satoi - jyristeli ja salamoi oikein kunnolla!! Vettä puutarha on kaivannutkin, alkuviikosta kanniskelin kastelukannua jo pitkin pihaa. Pikkuhiljaa kukkapenkit alkavat heräillä:

Anja-rouvan perintönarsissit jatkavat yhä kukintaansa.

Ensimmäinen uljas liljatulppaani White Triumphator on juuri aukeamaisillaan! Kasvavat yli puolimetrisisiksi, kukintokin saattaa olla yli 10 cm. Ja mikä parasta, kukkivat pitkään!

Myös ne nyt keväällä istuttamani toistasataa tulppaania näyttävät ponnistavan esiin. Tai eivät varmaan kaikki, mutta yllättävän moni kuitenkin! Myös kerratut narsissit kurkistelevat mullan alta, mutta lumikelloista ei näy jälkeäkään...

Pari vuotta sitten istutun jokusen tarhakylmänkukan, ensimmäiset nousivat esiin vasta nyt! Ehkä olen aiemmin kirkenyt ne rikkaruohoina?

Ruusujuuri alkaa olla parhaimmillaan.

Herukkapensaat kukkivat röyheästi.

Mutta ihan yhtä hyvä tilanne ei ole Miehen viime kesänä Turun kasvitieteellisestä puutarhasta kotiin kantamilla aarteilla! Koko talven autotallissa Miehen hellässä hoivassa olleet Hevoskastanja ja Punatammi saattavat olla mennyttä kalua, Amurin korkkipuut ei näyttäisi kärsineen yhtä pahasti viileistä öistä.

Koska eilen ja tänään oli NEITSYT-PÄIVÄT (Neitsyt suosii mullanvaihtoa, kylvämistä ja istuttamista), riensin töiden jälkeen taimikaupoille: orvokkeja, Ahkara-Liisaa, pelargonioita sekä Markettaa varrella ja ilman. Lisäksi tuuppasin maahan pääsiäisen perunanarsissit - eivätkö ne kuihdu lainkaan??

Jäämistöjaolla

Äiti oli saanut Setä-vainaansa jäämistöstä yhtä sun toista kippoa ja kappoa, joita äitienpäivänä koitti rontata mukuloilleen. Sisko otti pari Iittalan maljakkoa ja pussilakanoita avaamattomissa paketeissa, Veli sai vanhaa Teemaa ja keittiöpyyhkeitä.

Tavaraa oli siis vielä kovasti tarjolla, kun iltasella ehdimme onnitteluvisiitille. Arvokkain oli Sedän omin käsin (!!) tekemä taskunauriin mallinen seinäkello. Kellotaulu lienee visakoivua tai muuta vastaavaa. Halkaisija 28 cm.

Siskolla oli kelloon etuotto-oikeus, koska Setä oli hänen kummisetänsä. Ei ottanut! Veljelle sitä ei edes ehditty tarjota, kun jo lupasin kellolle löytyvän paikan meiltäkin... Ensisijaisesti tarkoitus oli viedä kello huollatettavaksi (pysähtynyt), mutta pelkkä pariston vaihto ratkaisi ongelman!

Iittalan Tsaikka-laseja sain täyden tusinan (Äidille jäi toinen mokoma) ja hopealusikoita puolitusinaa. Mummulla ja Papalla oli tätä samaa Musla-mallia, jota Kultakeskus on valmistanut Hämeenlinnassa jo vuodesta 1923 lähtien. Mielestäni yksi kaikkein kauneimmista!

Lisäksi sain ison Iittalan salaatti/jälkiruokamaljan ja 8 jälkiruokakippoa. Niitä OLI tusina, mutta Mieheltä putosi laatikko käsistä sisään kantaessa... Valitettavasti en muista mallin nimeä, että voisin bongailla uusia tilalle.

Keittiöpyyhkeitä oli melkein metrinen (!!) pino. Tarjouduin ottamaan kaikki yksiväriset pellavaiset, nimikoituina tai ilman. Kotona laskin, että niitä oli 28 kpl. Ajatuksenani on tehdä kokeiluja syksyn kasvivärjäyskurssilla.

Pistin pyyhkeet valkopesuun, tuli ihan Mummula-fiilis ripustellessa!! Muistan, miten valkoista pyykkiä liehui pitkä rivi saunan kulmalta aina kaivolle asti.

Pyykkipäivinä saunalla keitettiin valkoiset lakanat ja pyyhkeet padassa, samalla kun kirjavat pyörivät pulsaattorissa. Luottotehtävinäni olivat vääntöpuristimen veivaaminen, joka "joustavilla kumiteloillaan puristi veden pois" sekä puisten pyykkipoikien ojentelu pienestä silakkaämpäristä (siniset tekstit, punainen kansi). Pääskyset syöksähtelivät pyykkäreiden ympärillä, pitivät pesää saunan räystään alla. HUOM! Klikkaa kuvaa. (Kuva: UPO)

Oi, miten nostalginen olo!!

Monia kivoja lapsuusajan muistoja liittyy myös Siskon kummisetään ja Ammi-tätiin, nukenvaatteista taannoin jo kertoilinkin (kts. täältä). Palannen lapsuusmuistoihin joskus hamassa tulevaisuudessa, nostalgiapläjäyksessä.

Päivölä-kooste

Syksyisestä Päivölän tilkkuviikonlopusta (kts. täältä) lähtien olen odottanut kevään kurssia kuin kuuta nousevaa!

ENKÄ SUOTTA!
Niin oli taas kivaa!!

Aivan mahtava akkalauma koolla, puolet ensikertalaisia, puolet "konkareita". Hävyttömästi laskin itsenikin jo vanhaksi tekijäksi, vaikka vasta toista kertaa mukana olinkin. Ne OIKEAT konkarit olivat kai jo 5-6 kertaa tilkkuilemassa. Opettaja Jaana Mikkola on todella osaava ja innostava, ei ihme että kurssilaiset haluavat tulla oppiin uudestaan, uudestaan, uudestaan...

Kurssin teemana olivat laukut ja opettajalla olikin valtava laukkuarsenaali mukanaan ideoiden ja inspiraation lähteeksi!! Ja tietty sitten kurssilaisten omat laukut myös, niitä oli monelle karttunut jo melkoinen määrä aiemmilta kursseilta tai muina töinä. Oma suosikkini oli Maikin koiraisa Täti Monica -laukku (kts. täältä)!! Haluaa myös!! Ehkä kesäkurssilla?? Minnan  laukku, samalla kaavalla, näyttää aivan toisennäköiseltä täysin poikkeavalla kangasvalinnalla (kts. täältä) - ihastuttava juhlalaukku!

Päivölä on mitä ihanin kurssipaikka, todella viehättävä sivistyksen kehto perinteisessä hämäläismaisemassa, vanhimmat rakennukset ovat 1800-luvulta. Kurssitilana oli valoisa ja ilmava Severi-sali. Vaikuttaakohan fraktuuralla katonrajaan tekstattu elämänviisaus "Jumalall' on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet" siten, että olokin on erityisen onnellinen ja työt etenevät poikkeuksellisen suotuisissa merkeissä?? Päivölässä myös huolehditaan erinomaisesti energiatasapainosta - ruoka oli todella hyvää!

Ja kyllä sitä valmista sitten syntyikin: laukkuja, kassseja, pussukoita, meikkipusseja, lompakoita... Tokihan muutakin sai tehdä, oman tarpeen ja kiinnostuksen mukaan! Aivan ihania olivat mm. nämä blokit, joita muuan rouva teki parivuodepeitteeseen vanhoista pitseistä, lakanoista ja pellavakankaista.

Olin niin innoissani, että unohdin kuvata muiden töitä, nyt harmittaa!! Jos joku kurssilaisista haluaa niitä minulle toimittaa, osoite on sivupalkin yläkulmassa...

 

Tilkkutarhan Minna pisti jälleen puodin pystyyn salin nurkkaan, enkä voinut vastustaa kiusausta! Muutamia ihanuuksia IHAN VÄKISIN tarttui mukaan!! Raaskinkohan joskus käyttääkin...? Alimmainen "hunajakenno" on bonuslahja - pakkohan sen verran oli ostaa, että sai kaupantekijäisiä mukaan. :o)

Lauantaina lounastaukoon mennessä sain tilkkupeitteen valmiiksi, sen jälkeen pääsin varsinaiseen aiheeseen: Veljen perheen mökin farkkukankaalla kuorruttamiseen. Ajatuksenani on tehdä nojatuoleihin keinutuolimattojen tapaiset - hmmm - matot? Niitä tarvitaan 4 kpl ja nyt tein ensimmäisen soviteltavaksi.

 

Veljentyttöjen farkuissa on sen verran vaaleanpunaisia koristetikkauksia, että varmaan saan kaikkiin jonkin somisteen. Tosin housut ovat niin pikkuruisia, että joutunen jonkun verran kikkaleimaan... Tästä kuviosta Veljentyttö Nuorempi heti innostui, hänen suosikkimekkonsa!

Etureunassa ei ole  kanttausta, vaan hyödynnetty punttien alakäänteet. Ja jos matto todetaan sovituksessa liian pitkäksi (53*188 cm), on tästä päästä helppo lyhentää ja laittaa sinnekin reunakaitale. Huomatkaa napit!! Veljen yllytyksestä Mies toi armeijan poistomyynnistä 338 kpl leijonanappeja! Eurolla! (Se kauhutarina löytyy täältä.) Nyt saa kostoksi nappeja mökilleen, lupasin laittaa niitä tiheämpäänkin, jos vain haluaa - ja ehkä laitan, vaikkei haluaisikaan...

 

Maton toisessa päässä, selkänojan takapuolella roikkuvassa osuudessa, on taskut kaukosäätimille. Tai vaikka puhelimelle, onpahan käsillä töllöä tuijotellessa.

Joku ehkä muistaa helmikuisen paniikkini kangastukussa (kts. täältä), silloin ostin 6 metriä sarvipääfleeceä mökin tilkkutöiden taustakankaiksi.Viime minuuteilla kannoin pussin takaisin sivuvinttiin, olin varma, etten ehdi niin pitkälle, että sille olisi käyttöä. Taustaksi tökkäsin tähänkin Ikean fleecehuopaa  - toivottavasti en saa mökillä käydessäni ahdistuskohtausta, kun kangas on VÄÄRÄNLAINEN!

Sunnuntaina aloin tehdä silkkikankaista tilkkutyynyjä olohuoneeseen. En ollut tyytyväinen lopputulokseen, tekeleet päätyivät "hautomoon", hyödynnän ne (toivottavsti!) jossain muussa työssä myöhemmin....

Nyt odotan malttamattomana kesäleiriä (ma-pe 4.-8.7.)!!! Otin lomarahoista viikon vapaana, kun oli kerrankin riittävän hyvä syy!! Leiri on jo täynnä, mutta kannattaa kysellä peruutuspaikkoja, jos kiinnostuit!!

Kiitos Eeva, Kaisa, Sirkka, Maarit, Minna, Liisa ja Kaija mukavasta kurssiseurasta! Ja oikein iso KIITOS opettajallemme Jaanalle!! Kesällä nähdään!!

Äitienpäivätyynyjä

No niin, nyt voi jo paljastaa äippylipäivän lahjatkin...

Oma Äiti sai lahjaksi sohvatyynyt, joita voi käyttää "sipulipussissa" tai ilman. Jyskin höyhentyynyt (50*50) kätkeytyvät Eurokankaan palalaarin antimiin. Tyynynpäällinen on tehty kivan juhlavasta verhokankaasta, samaa huolisin omaankin ikkunaan, muttei metrin pätkästä tämän kummoisempaa irti saa.

Vaikka eipä tuo kangas juuri pilkota jättikokoisen isoäidinneliön  rei'istä. Lankana on Novita Puro Batik. Valitettavasti kuva ei tee oikeutta, lanka on tosi kauniin värinen ja siinä on nätti kiilto. Puunapit ovat Tallinannan peruja.

Ideana on, että tyynyt esiintyvät tässä virkatussa koltussa arikisn ja vieraiden tullen essun voi riisua ja keikistellä yläkuvan juhlavammassa vaateparressa. 

Anopin lahja on edennyt kankaiden inventointivaiheeseen. Anoppi toivoi tyynyjä vanhan roosan väriselle kotisohvalle, ehkä murretut vihreät istuvat siihen mukavimmin. Ruusut jätän vissiin pois, väärä taustaväri - jotain muuta täytyy etsiskellä tilalle..

Myös tämän setin päällimmäinen peurakangas houkuttaisi, mutten ole oikein vakuuttunut muista kankaista.

Mietitään... Ja jos yhtään ennalta aavistan, päädyn jalleen kerran hirsimökkiin, suosikkiini.

Äitienpäivää!

Vaikka tilkkuviikonloppu onkin viedä kaiken huomion, keskitytään silti päivän sankareihin, Äitiin ja Anoppiin ja heidän muistamisiinsa!

Tosin oman Äidin lahjan paljastan vasta käytyäni onnitteluvisiitillä, Äitimuori kun on opetellut netin käyttöä...

Anopin lahja on vaiheessa... Mies oli tiedustellut, haluaako Anoppi viikonlopun teeman mukaisesti tilkkutyynyjä, mökille tai kotiin. Oikein mielellään haluaa! Toimitus lähiaikoina, kunhan ehdin aloittaa...

Sen verran myönnytystä tilkkuilulle, että vilautan tilkkupeittoa, jonka varsinainen tilkkuosuus valmistui jo joku aika sitten (kts. täältä). Nyt opin tekemään oikeaoppisen vuorituksen, tikkauksen ja kanttauksen. Pelkäsin jo, että tekele jää ikuisiksi ajoiksi pöytäliinaksi...

Peitteen taustakankaana on Ikean fleece-huopaa (yläkulmassa). Ihan ihanaa, mutta ikäväkseni totesin sen venyvän reunoistaan, ne siis himpun verran aaltoilevat. Mutta kyllä tämä silti grillikatokseen välttää, eiköhän sen alla puutarhalehtien luku suju ihan mainiosti...

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille!

Tilkkuviikonloppu!

Vihdoin se on koittanut! 

Odotettu, toivottu, kaivattu tilkkuviikonloppu Päivölässä!!

Kaikkia esteitä uhmaten karkasin eilen töistä ja saavuin paikalle hyvissä ajoin, kiitos Veljenvaimon! Hän noukki minut ja kohtuullisen kuormani kyytiin töistä lähtiessään ja toimitti perille. Kiitos!

 

Ennen matkaan lähtöä piti korjata Luupään askartelut... Perinjuurin kyllästyneenä päivittäisiin roskisbileisiin Mies oli töihin lähtiessään lykännyt puuriman vetimien läpi. Sanoin jo puhelimessa, että se ei välttämättä ollut kovin hyvä idea - ja oikeassapa olin... Keppi näyttää vain yllyttäneen riehakasta rakkiamme!! Aukihan ne laatikot olivat, roskis tongittu - ja kiskottu auki viereinen jauholaatikkokin! Siellä ne olivat pitkin pirttiä, jauhot, ryynit, makaronit, lasagnelevytkin paloteltuina.

Suunnittelimme Miehen kanssa Luupään tulevaisuutta (puhelimessa): tasan 2 viikkoa armonaikaa, sitten piski päätyy piikille ellei meno rauhoitu. Amen! Uuteen kotiin sitä ei enää anneta, ties montako tölliä se on tähän mennessä kiertänyt häiriköintinsä vuoksi. Ennen meitä se oli ollut "koekäytössä" jo useammassa taloudessa - ja me pöljät sen huolimme! Tosin ensimmäinen vuosi meni ihan kohtuullisen hyvin, pahanteko on äitynyt älyttömyyksiin äskettäin.

No mutta, hus hullut hurtat häiritsemästä, aion nauttia tilkkuilusta täysin rinnoin!!! Illalla lopetimme jo 22:40, ehkä tänään poljemme koneitamme hieman pidempään...

Miehellä oli perjantaina myöhäinen iltavuoro, yötä myöden lähti vielä koirien kanssa mökille. Epäilen, että heillä on vähintään yhtä kiva viikonloppu tiedossa! Mökin roskiskin on kaapissa eikä vetolaatikossa...

Vireää viikonloppua!!