Vuodenaikakuusi

Nonniin, kuusi on purettu ja jemmattu taas 11 kuukaudeksi vinttiin

Ihan just Nuutin-päivänä en saanut hommaa tehdyksi, mutta sammutin kuitenkin kynttilöistä valot, niiden tuikittua kuukauden yötä päivää. Mies epäili, luulenko sen riittävän - viimeistään juhannusaurinko paljastaisi koristeiden kimmellyksen...

On aina sääli purkaa kuusi, voisin ihan hyvin pitää sitä esillä ympäri vuoden! Vaihtaisin vain pääsiäsikoristeet, vappuväkerrykset, juhannusjubileen, syksyksi elonkorjuuteeman... Synttärikuusi olisi myös oikein kiva, hääpäiväkuusesta puhumattakaan!! Pitäisiköhän ideaa kehitellä...?

Kuistilla on kylmä! Keräsin taas koristeet pyykkikoppaan ja pakkasin ne omiin laatikoihinsa ja pussukoihinsa vasta sisätiloissa. Samalla tuli tehtyä vähän inventaariota...

Kuusessa oli kaikkiaan 165 killutinta: 65 palloa ja tasan 100 muuta hilputinta (enkeleitä, nalleja, poroja, kruunuja, balettipukuja, kannuja, ruokailuvälineitä,  ruusja, rusettaja, pieniä lahjapaketteja sun muuta), 21 metriä helminauhaa ja 1 latvatähti. Noin suurinpiirtein, tarkistuslaskentaa ei suoritettu. :o)

Tämä oli jo toinen joulu peräjälkeen, kun en ostanut alesta lisää kuusenkoristeita. Ei mahdu enempää - jostain pitäisi luopua, eikä mikään (tällä hetkellä) tunnu sellaiselta, mistä haluaisin päästä eroon.

Kuuseen tuli kuitenkin yksi lisäkoriste: ylimmän kuvan "Seasons Greetings" -pallo Harrodsilta. Väriensä puolesta olin ajatellut sitä keittiöön, mutta vielä en keksinyt sille sieltä paikkaa. Ehkä sitten ensi jouluna...

Osta koiralle villapaita!

Tämä on mainos!

Novitan sivuilla oli ihan ihana villapaitaohje, Sulo-malliston klassinen shaalikauluksinen palmikkoneule, kuvassakin poseeraa söpöinen italiaano! (Kuva: Novita)

Esittelytekstissä ehdoteltiin sopivia kokoja sopiville (!) roduille: XS pienelle jackrusselille, S esimerkiksi mäyräkoiralle tai italiaanolle, M whippetille tai kääpiösnautserille ja suurin koko vaikka dalmatialaiselle tai labradorinnoutajalle.

PAKKO, PAKKO! Aloitin heti 3 neuletta vanhoilla koodiväreillä: pölhöimmälle punaista (Lusmu), silmälläpidettävälle oranssia (Luupää), helppohoitoisimmalle vihreää (Lötkö).

Kaikki etenivät, mutta ekana valmistui Lusmun punainen villis. Neule ei näyttänyt kovin isolta ja Lusmu on koiristamme sippoisin, joten tuntui järkevimmältä tehdä se ensimmäiseksi valmiiksi. Lötköllä on ihan tolkuttoman runsas rintavarustus ja Luupää on muuten vaan iso ja kolho.

Jännitys väreili ilmassa villapaitaa sovitettaessa. Lötkö rakastaa kaikkea lämmintä, olisi väen väkisin sukeltanut villapaitaan. Lusmu pukee mielellään vaatetta päälle, koska se yleensä tarkoittaa pitkää lenkkiä. Luupää tuskin tajusi, mistä on kyse, mutta koska kaikki muut touhottivat, piti sen toheltaa mukana kaikkein hurjimmin...

Da-daa! Siinä se on!

Hieno, mutta PIENI!!! Lyhyt, peppu ei peity!!

Innostus hiipui melkomoisesti... Täytyy miettiä mitoitusta uudelleen, olisivatko jo aloitetut vielä pelastettavissa. Palmikko on sen verran suuritöinen, ettei kamalasti huvittaisi purkaa ja tehdä uudestaan. Mutta malli on hyvä ja kokeilen seuraavaksi L-mitoitusta pidnnetyllä helmalla romuluiselle Luupäälle...

Tämä punainen on nyt joka tapauksessa tarpeeton! Haluaisiko joku ostaa, omalle tai lahjaksi??

Lankana Novita 7 veljestä, konepestävä (lämpötilalla ei MITÄÄN väliä, kaikki on kokeiltu 30 ja 90 asteen väliltä, EI HUOVU vaikka yrittäisi!). Villaa 75%, villa on hyvä materiaali lämmön eristävyytensä takia, pysyy kosteanakin lämpimänä.

Hinta 40 eur, sisältäen postituskulut. Jos kiinnostuit, lähetä sähköpostia rakkauden_talossa (at) luukku.com, pistän tarkempia mittoja pyydettäessä.

Keväällä julkistetaan uudet Sulo-mallit, koirien pipo ja kauluri. Niitä odotellessa...

SULOISTA VIIKONLOPPUA!

Rennosti Asahia

Opistolla alkoi eilen Asahi & rentoutus -kurssi. Ekan tunnin jälkeen voisin sanoa, että sopii meikäläisen aikatauluihin, mielentilaan ja ruumiinrakenteelle!

Kurssikuvauksen mukaan: ASAHI on terveysliikuntajärjestelmä, jossa liikkeet ovat pehmeitä ja ne tehdään hengityksen kannattelemana. Asahi on fysioterapian kaltainen hoitomuoto, jossa on myös liikunnallisia elementtejä. Jokaisella kurssikerralla on lisäksi rentoutusosuus, jossa harjoitellaan eri rentoutustekniikoita.

Tuli hyvä fiilis! Mitä nyt jalkapohjan lihas alkoi krampata, olkavarret niin jumissa, että liikkeet onnistuivat vain puolinaisesti ja niska niin kireä, että ihmettelen etten kuukahtanut. Vaan tuntui hyvältä, oikein todella!

Tänään menen ostamaan pienen kumipallon! (Kuva: cdon.com)

Asahissa pyöriteltiin hetki kumipalloa jalkapohjan alla, teki mieli ulvoa!! Ja muita kurssilaisia nauratti meikäläisen tuskainen ilmehtiminen... Palloa päkiän alla pyöritellessä hieroskelin keuhkojani - taitavat olla aika romuna 4 kuukauden taukoamattoman yskimisen jälkeen!!

Se "hinkuyskä" muuten paljastui lopulta mykoplasmaksi. Söin kolmet antibiootit poskiontelotulehdukseen ja join litroittain kolmioyskänlääkkeitä, mutta yskän taltutti lopulta joulun alla saamani astmapiippu! Astmaa ei ole, mutta keuhkot olivat niin riekaleina ja henkitystiehyet niin turvoksissa, että astmalääkkeillä saatiin henki taas kulkemaan, yskimättä.

Sain kai jonkun oudon omahoitopuuskan, tilasin nimittäin myös ajan kajavaan ja kuppaukseen, helmikuun lopulle. Kohta olenkin ihan uusi ihminen!

Lisää peltilämisköitä

Jatketaan vielä tovi eilisestä aiheesta, peltitauluista... Olen aina ihan innoissani, kun jossakin niitä näen, mutta koitan pitää kohtuuden mielessä, järjen päässä.

Kaikkien aikojen paras hankinta, viittä vaille monta kertaa täälläkin esitelty, on ehdottomasti huuto.netistä huudeltu Singer-taulu. Vähän klommoinen, ruosteessakin, mutta NIIIIIIIIN ihana!

Tykkään myös eteisen seinän liitutaulusta, kaiken lisäksi se on ihan hyödyllinenkin! Talvisin roskis tyhjennetään vain joka neljäs viikko, olen pyytänyt Miestä päivittämään siihen aina seuraavan pvm:n - osaan ajoittaa mahdolliset romunraivauskampanjat tyhjennystä edeltäviin päiviin...

Miehellä on joku kumma John Deere -fiksaatio, tykkää kaikesta JD-roinasta. Jostakin joskus tuonut tuliaisiksi peltiläimäreen, seinälle se ei vielä ole päätynyt...

 

... sen sijaan Miehen vaatehuoneen seinältä löytyy tämä lämiskä.

Ne eilen mainitun kalenterin mukana tulleet mainostaulut ovat tosi pieniä (15*21 cm). Toisen varmaan voisi laittaa hillokellarin oveen (siellä hilloja ole vaan koiranruokasäkkejä...) ja toisen siihen viereiseen perunakellarin oveen (jossa puolestaan on kukkapurkkeja ja muuta puutarharoinaa...). Pellinpalassa kun passelisti kukkia - ja pitäähän kädet muistaa rasvata puutarhassa möyrimisen jälkeen!

Sattumoisin löytyy myös jokunen toiletti-kyltti! Kai nämä vielä joskus oveen päätyvät...

Singer on ihan aito vanha mainos, kaikki muu pelkkää nostalgiakrääsää.

Kalenteri

Syksyisellä Saksan reissulla ostin nostagia-seinäkalenterin, kannen Nivea-kuva oli niin herttaisen houkutteleva! Lisäksi kaupan päälle paketissa tuli pari peltilätkää ("nostalgia-mainoskylttejä"). Peltimainoksiin olen ihan yhtä heikkona kuin peltilootiinkin...

No, avasinpa viimein kalenteripaketin, ajattelin ihan seinälle ripustaa... Eipäs ostaessa tullut mieleen, että mainokset purevat SAKSALAISEEN nostalgianälkään - useimmat tuotteet ovat supisuomalaiselle outoja tai eivät ainakaan mitään kaihonkyyneliä kirvoittavia kaupallisia tuotteita.

Taka-ajatuksena oli, että parhaat kuvat voisin kehystyttää ihan pysyväisesti seinälle, mutta näissä nyt mitään...

HUKKAOSTOS, jos mikä!

Toinenkin samaiselta matkalta mukaan lähtenyt tuliainen odottaa seinälle pääsyä - saa odottaakin vielä pitkään. Sitten joskus, vessarempan jälkeen, pikkulan piristykseksi tulee aito kölninvesimainos, Glockengasse 4711:ssa sijaitsevasta alkuperäisestä myymälästä hankittu. Tietysti myös itse Kölninvettä piti tuliaisiksi, se tosin saa hapantua ihan rauhassa pulloonsa...

Historiapläjäys:

Saksalainen Wilhelm Mühlens toi Kölninveden (Echt Kölnisch Wasser No 4711) markkinoille vuonna 1792, heti samana vuonna kuin Eau de Cologne & Parfumerie Fabrik Glockengasse 4711 gegenűber pferdepost, Ferd. Mülhens, Köln, Rhein -niminen yritys perustettiin.

Ranskalaisten miehitettyä Kölnin he numeroivat talot ja korttelit; parfyymitehtaan korttelin numeroksi tuli 4711 ja Mühlens otti tehdaskorttelin numeron tavaramerkikseen.

Kölninvesi on keveydessään kaikkien parfyymien isoisoäiti ja on antanut ranskalaisnimensä L'Eau de Cologne yleisnimeksi hajuvesille.

Valmistuslisenssejä myönnettiin kitsaasti, ehdoton edellytys oli spriin korkea laatu sekä muiden raaka-aineiden ostaminen alkuperäiseltä valmistajalta. Suomessa oli yksi lisenssi, Valtion Alkoholiliikkeellä, vuodesta 1920 kieltolain loppuun asti 1932. (Lähde: Wikipedia)

Jokusia palkintojakin kolina on niittänyt... (4711-kuvat syksyiseltä Kölnin matkalta.)

Tylsää...

Elämä on kaiken kiireen ( = jouluvalmistelut), kivan ( = joulu) ja kiinnostavan ( = joulusta toipuminen) jälkeen TYLSÄÄ täynnä! Ei valmistuneita käsitöitä, ei sisustuspuuhia, pihapuuhiin on vielä aikaa, shoppailulakko ja koiratkin vain maata mötköttävät päivät pääksytysten. Itsekin lähinnä vain lueskellut.

Ainoa mainitsemisen arvoinen asia on remontti, joka eteni taas ihan pikkiriikkisen - eteisen patteri vaihdettiin. TYLSÄÄ, mutta mukavan lämmintä!

Lämmöstä puheen ollen: sain taltutettua Miehen autokuumeen, nyt nostaa takkakuume päätään. Sitä en taida suuremmin toppuutella... Ehkä jo ensi kesän ohjelmassa on takanvaihto ja sen myötä olohuoneen ja ruokailuhuoneen pintaremontti. Sitten EI OLE tylsää!!

Rehellisesti sanoen innostuin ajatuksesta aika tavalla! Miehen mentyä nukkumaan hiippailin Tulikiven sivuille pyörittelemään suunnitteluohjelmaa... Piirtelin (yllä) edelliseen asuntoomme teetätetyn Kerman Saven Silvian (valitettavasti ohjelmalla ei voinut poistaa tuota syvennystä, siitä en tykkää ja sellaista meille ei tehty - ilman sitä kaakelijakokin menee kauniimmin).

Tätä takkaa IHAN OIKEASTI olen kaivannnut! Sitä, ja isoa olohuonetta ja makuuhuoneen ikkunasta öisin kantautuvaa kosken kohinaa...

Olisiko TYLSÄÄ ja mielikuvituksetonta teetättää samanlainen tähänkin tölliin? Täytyy miettiä...

Joulua pakettiin

Joulukuusi puretaan vasta Nuutin-päivänä, mutta muuten keräilin jo vähän joulua pois.

Kun joku muistuutaisi ensi joulun alla, että ÄLÄ sitten HALVATUN PUUPÄÄ kiinnitä MITÄÄN minnekään kaksipuolisella teipillä!!! Saapa nähdä, menevätkö keittiön yläkaappien ovet vaihtoon, kun saan loput tarrarääppeet kynsityiksi irti!!

Kirotun saksalaiskalenterin kiinnitin jääkaapinoveen sellaisella turpean pullealla tarranauhalla, jotta luukut (joita ei edes olisi kannattanut avata, kun en tekstiäkään ymmärtänyt...) olisi helpompi aukoa. Olen nyt nyppinyt tarroja päivittäin 2 viikon ajan, saanut jo yhden irti! Pirulauta!

 

Jouluroinaa sivuvinttiin rontatessa  muistui taas elävästi mieleen Anopin kommentti tulevien appivanhempien käydessä ensi kerran kyläilemässä (tilava kt-kolmio, jossa asuin Löllerö- ja Luihu-vainaiden kanssa - jotka silloin tietty vielä elivät ja hengittivät, tosin vanhuuttaan jo laiskanlaisesti)... (Kuva: Eurajoen Romu Oy)

Anoppi sanoi: "Kyllä sinullakin tätä romua on!" No on, on. Nyt tilaa on kolminkertaisesti ja romuakin vähintään nelinkertaisesti...

 

En tehnyt (taaskaan) uudenvuodenlupauksia. (Kuva: Suomen Ilotulitus)

Eilen kuitenkin päätin:

• koitan kuukausittain päästä jostain turhasta roinasta eroon, systemaattisesti
• koitan olla ostamatta lisää kankaita, lankoja, askartelutarvikkeita, sisutuskrääsää, kirjoja, sukkia tai mitään muutakaan, ihan vaan "varmuuden vuoksi, jos joskus sattuisi tarvitsemaan"...
• kierrätän tarmokkaammin rompetta, joka on hankittu "varmuuden vuoksi, jos joskus sattuisi tarvitsemaan"...

Pistin sivuvinttiin ison kirpparikeräilypahvilootan ja ison antikvariaattikassin. Molemmat jo miltei puolillaan...

Lahja-automaatti?

Kävimme eilen Kummipojan 3-vuotisynttäreillä. Edelliskerrasta onkin jo miltei vuosi - ja kun pitkästä aikaa tapasimme, en, ONNETON PÖLJÄ, muistanut kaivaa kameraa kassista esiin!!! Että harmittaa!! Onneksi sentään äitinsä lähettelee silloin tällöin tuoreita kuvia.

 

2-vuotislahjaksi veimme Brion junaradan ja nyt veimme lahjaksi lisää Brion junarataa... Se ei ollut vahinko, vaan ihan tietoinen valinta. Lahja oli mieluinen, varsinkin paristokäyttöinen veturi, jossa oli myös pakki ja valo.

Olemme vähän tylsiä kummeja: annamme joko omatekoisia lahjoja tai vain kehittäviä leluja, mielellään puisia.  Myös kirjallisuus kelpuutetaan, samoin kotimaiset vaatteet, lisukkeeksi.

Siitäkin huolimatta, että lahjamme ovat tylsiä ja ennalta-arvattavia, on kerrassaan sietämätöntä, jos mukulat eivät KIITÄ muistamisesta (vaikka vanhempiahan siitä enemmän on syyttäminen). Ikään kuin kummin velvollisuus olisi olla pelkkä lahja-automaatti! Moisesta kyllä lahjomishalut kummasti kaikkoavat...

Tämän sai karvaasti kokea toinen Kummipoikamme, kun (omasta mielestä aika kivasta) joululahjasta tullut (taaskaan) edes tekstaria, puhelusta puhumattakaan. Synttärilahjaksi postitettiin pelkkiä papreilennokkeja! Nekin olivat kyllä omasta mielestä aika hienoja (saksalaisesta erikoislliikkeestä, aitojen vanhojen kaksitasojen toisintoja), muttei 11-vuotias välttämättä riemusta hihkunut... Kiitti kuitenkin.

 

Tätä nuorempaa ei voi syyttää käytöstapojen puutteesta, tuli reippaasti sanomaan käsipäivää saapuessamme! Heti perään iskikin sitten ujoilukohtaus... 

Kun vaan olisin muistanut sen kameran!!

Pitsihuivi Sisarelle

Tavoiteaikataulusta myöhästynyt KyJy #15, pitsihuivi Sisarelle, neulottiin valmiiksi jo uudenvuodenaaton eläinlääkärireissulla (juu, käsitöin autossa ellen aja), mutta kässykassi jäi useammaksi päiväksi autoon ja kulki Miehen työmatkoilla - eikä Mies-pirulainen päätellyt edes langanpätkiä! Vaan viimein on valmista.

Malli Moda 2/2011, lankana kasvivärjättyä Viron villaa, menekki n. 250 g (unohdin punnita), pyöröpuikot 4½ (itse asiassa kahdet pyöröpuikot, kun  silmukkamäärä ei enää mahtunut yhdelle...).

Sisko valitsi värin, mesiangervon, mutta valitettavasti se ei riittänyt keskikolmiota pidemmälle. Jatkoin  pietaryrtillä ja vielä porkkanannaateillakin. Ja kirjavahan siitä sitten tuli, vaikka kerällä näyttivät aika samansävyisiltä.

Ensin ajattelin, että Sisko saakin huivin vasta seuraavaksi talveksi, täytyy heittää ensi kesän kasvivärjäyskurssilla väripataan tasaisemman sävyn saadakseen. Vaan Siskopa halusikin huivin tällaisenaa, sävyerot vain korostavat kasvivärjäys-ideaa, kuulemma. Olkoon siis niin!

* * * * *

Toivotukset ovat jääneet joulutössötyksessä vähemmälle! Helinä, Peppi, Riitta, Irma, Laura, Sini, Intianminttu, Mimon mami, Taina ja Maikki - lämpimästi TERVETULOA Rakkauden taloon!

Varjostinviritelmä

Joulu oli ja meni, ja vasta nyt (siis kun haahuilin epätoivoisena vaatekaupoilla...) sain hankittua kaipailemani punaisen varjostimen olohuoneen jalkalamppurimpulaan. Eikä ollut edes alennusmyynnissä! Tosin ei kovin montaa euroa normaalihinnallakaan...

Punainen värihän ei ole mikään joulujuttu, vaan koko tämän talvikauden väri - ja vaikka kesänkin, jos vaan Ikean päiväpeite kestää siistinä niin pitkään koirakäyttöä.

Vaan vähän tylsähän tuollainen yksivärinen törö on, vähän piti modifioida. Lisäpontta antoi Miehen kysymys, miksi kiva vanha varjostin on korvattu Ohukaisen ja Paksukaisen käyttämällä fetsillä... (Kuva: Googlen kuvahaku)

Ih-hi-hii, tulee kevyehkön bordellimainen olo! Viimein löytyi käyttöä pätkälle Karnaluksin lasihelminauhaa!! Pienelle pätkälle. Tätä ja muitakin värejä on vielä metritolkulla odottamassa uusia, yhtä mauttomia ideoita...

Tein valaisimeen valevetonarun katkaisimelle, kun en raaskinut heittää edes yhtä yli jäänyttä pompulapätkälettä roskiin. Nuuka!!

Oikeasti valaisimessa on jalalla poljettava katkaisin, eikä sitäkään käytetä koskaan. Useimmat pöytävalaisimemme (ja telkkari ja jouluvalot) ovat kaukosäätimen takana. Elämän pieniä ylellisyyksiä (muutaman euron luxusta Bauhausista) on se, ettei illalla umpiväsyneenä nukkumaan mennessä tarvitse kierrellä sammuttelemassa valoja, vaan homma hoituu parilla kaukosäätimenpainalluksella! Aaaaah, näitä vempeleitä osaan arvostaa!! (Kuva: Netab Trade)

PS. Sattumoisin tämän hetkinen kässykin passaa olohuoneen punaiseen teemaan...

LOKOISAA LOPPIAISTA!