Kuusikimara

Kulta on tämän joulun väri - tai oikeammin tämänkin joulun väri!

Veljentyttö Nuorempi kävi Faarin (Isäni) kanssa hakemassa aidot luomukuuset ihkaoikeasta metsästä.

Vanhempieni kuusi koristellaan perinteisesti palloin ja kultalameella, tämä on Veljentyttö Nuoremman ja Mummon yhteinen aattoaatoniltainen luomus.

Veljen perheen kuusenkoristeet pääsivät taas käyttöön useiden vuosien tauon jälkeen perheen vietettyä edelliset joulut muissa maisemissa. Veljentyttöjen koristelema on siis tämäkin Vt. Nuoremman ja Faarin yhdessä kaatama joulupuu.

Meidän Hobby Hall -alennusmyyntikuusemme koristeltiin kuistille jo itsenäisyyspäivänä. Veljentyttö Vanhempi ja Nuorempi suorittivat perinteisen rituaalin, minäkin osallistuin koristeita ojentelemalla... Kun kuusi oli koristeltu, Nuorempi kysyi kylmästä hytisten: "Eikö olisi kannattanut ostaa ihan vaan kultainen kuusi, ei tulisi näin kylmä ja päästäisiin paljon helpommalla?".

Jaa? Pitää miettiä...

Joulua!

Rauhallista Joulua!

Ylitöitä

Tänään "villasukkatehtaassa" tehdään ylitöitä höyryävän glögimukin ja pipareiden voimalla!

Portviiniluumuja

Olen NIIN ärtynyt!

Viikko sitten lähetin kollegoille (9 kpl, kaikki miehiä) viestin, muistaisimmeko esimiestämme (nainen) jouluisasti. KUKAAN ei vastannut! Vuosi sitten kysyin samaa (silloin esimiehenä mies), silloin KAIKKI kilvan ilmoittivat osallistuvansa ja keksivät oikein urakalla lahjaideoitakin. Tänään pistin uuden viestin, että "ei sit vissiin muisteta". YKSI miehistä (seinän takaa) kävi syyllisen näköisenä ovella, muista ei kuulunut EDELLEENKÄÄN mitään.  

MITÄ MÖLLEJÄ! MOKOMIA MOUKKIA! PAHAISIA PÖLVÄSTEJÄ! ÄLLISTYTTÄVIÄ ÄÄLIÖITÄ! TOIVOTTOMIA TOMPPELEITA! TYLSÄMIELISIÄ TYPERYKSIÄ!

Että kismittää! Onneksi olin (poikkeuksellisesti) autolla töissä, ehdin päivällä käväistä hakemassa jouluista juhlajuomaa ihan omana, henkilökohtaisena muistamisenani.

Ja kun pitkäripaiseen tuli poikettua, ostin samalla pullon portviiniä, ihan PAKKO kokeilla marinoituja luumuja - inspiraation sain Uuden kuun Mirkan blogista. Kiitos Mirka, toivottavasti maltan odottaa aattoon asti...

Loppuilta meneekin tiiviisti puikkoja heilutellessa...

Joulustressittömyyttä

Aiemmin jouluvalmistelut aiheuttivat puistattavan hirvittävän kammottavan stressin, OIKEAN joulustressin tavoitellessani TÄYDELLISTÄ joulua.

Liekö Mies saanut hölläämään, nykyisin en kamalasti stressaa...

Joulussa kun kuitenkin IHAN PARASTA on juuri VALMISTAUTUMINEN, siitä pitää NAUTTIA eikä suinkaan SUORITTAA pakonomaisesti! Tehdään juuri sen verran kuin ehditään ja jaksetaan ja tuntuu hyvältä - ei hampaat irvessä vaan iloa ja hyvää mieltä tekemisestään ammentaen!

Se, mitä ei ehdi tai jaksa tai ei tunnu kivalta, EI KANNATA TEHDÄ! Sellaiset asiat voi hankkia valmiina tai jättää kokonaan tekemättä/hankkimatta tai tehdä sitten seuravana jouluna - uusia joulujahan kun tulee ihan joka vuosi! Useimmat "pakolliset" asiat ovat pakollisia vain omassa päässä - muut eivät välttämättä osaa niitä edes kaivata tai arvostaa.

Omia PAKOLLISIA joulukuvioita on minullakin kuitenkin edelleen, ilman niitä joulu ei TUNNU joululta. Sauna PITÄÄ ehdottomasti pestä ennen joulua! Jouluaattona PITÄÄ ehottomasti käydä läheisten haudoilla! Ja siinä ne ihan ehdottoman välttämättömän pakottavan pakolliset rituaalit olivatkin...

Näillä saatesanoilla lähdenkin saunanpesulle...
Viittaan aikaisempaan merkintääni, siivous voi olla HYVIN tyydyttävää puuhaa!

Olen saanut kaikki arpajaispalkinnot matkaan, rohkenen siis laittaa kuvan tervehdyksistä, jotka väkästin mukaan. Olen oikein ylpeä itsestäni, jaksoin tehdä 6 MELKEIN samanlaista korttia - vaihtelunhaluni on joskus suunnaton...

PS. Vaikka nyt ei kiristä, mikäänhän ei tietenkään takaa ettenkö viimeistään aattona kehittelisi itselleni sitä puistattavan hirvittävän kammottavaa joulustressiä...

Salainen pahe

Kangaskaupat ovat salainen paheeni, en pääse koskaan ulos tyhjin käsin.

Nyt varmaan tuomitsevasti ajattelette, että "Mitä pirua se niitä kankaita haalii, kun ei mitään saa aikaiseksikaan!?" Mutta JOS inspiraatio sattuisi iskemään, niin olisin ainakin henkisesti valmistautunut, niin paljon on ideoita takaraivossa ja olisi materiaaliakin valmiina - ellen sitten säntäisi taas hakemaan uutta...

Mutta olisitteko itse voineet vastustaa näitä???

Paperinukketilkkukangasta, kahdella eri pohjavärillä, EI VOINUT JÄTTÄÄ PAKALLE! Lapsena leikin mieluummin paperinukeilla kuin oikeilla nukeilla. Ehkä se osaltaan johtui siitä, että paperinukenvaatteita oli helpompi tehdä kuin kangasnukenvaatteita, omaa designia kun piti päälle saada...?? Nyt koitan hillitä itseäni, etten leikkelisi nukkeja ja vaatteita jo etukäteen irti!

Entäs tämä sitten, Miestä oli IHAN PAKKO ilahduttaa John Deere -traktori(essu)kankaalla!! Ja oikeassa olin, Mies oli sulaa vahaa kankaan nähdessään! Yhdessä jo suunnittelimme siitä Miehelle pientä kassia, sen aion IHAN OIKEASTI tehdä, ilmoittauduin nimittäin Opiston keväiselle kassikurssille. Mies lupasi tehdä kaavat.

Mistä tiesin Miehen tykästyvän? Reilu vuosi sitten soittelin Eurokankaan fleece-laarin äärestä, että tarjolla olisi John Deere -fleeceä, värit vaan vähän kamalat: kirkkaan keltaista ja vaaleanpunaista. Mies sanoi näkemättä, että "OSTA! OSTA! Haluan fleecehousut!". Sellaiset sitten teinkin - ja kovassa käytössä ovat olleetkin. Ja mikä kummallisinta, Mies on hyvin YLPEÄ ainutlaatuisista vapaa-ajan vetimistään. Se täytyy sanoa, että naapureiden ja lähisukulaisten ilmeet ovat olleet ihan näkemisen arvoisia...

Ihan pikkuisen ostin myös hauskaa ikkuna-kangasta. En tykkää musta-valkoisista kankaista, vaatteista, astioista tai mistään muustakaan, mutta tämä puhutteli minua. Ehkä hankin tekstiilitussit ja väritän kankaan itse!? Lapsena liian vähän värityskirjoja, ehkä?

Oikeasti nämäkin paheet olivat HYVIN edullisia! Eurokankaasta löytyy niukka mutta usein vaihtuva valikoima (useimmiten kai amerikkalaisia) tilkkutyökankaita hintaan 5,90 - 9,90 eur/m (siis vain noin kolmanneksen "normaaleista" tilkkutyökangashinnoista) tai kilopaloina 35 eur/kg (metrihinta silloinkin samaa luokkaa).

Ja onhan tämä terveellisempää kuin kessuttelu!!

PS. Ai niin, TARKOITUS oli ostaa jouluisia koristenauhoja, muttei löytynyt mieleisiä.

Tervetuloa!

 

4. adventtisunnuntai kääntymässä iltaa kohti. Vieraat lähteneet, Mies ja koirat lenkillä, sauna lämpiämässä, koti siivottu, mieli lämmin, hellä.

"Vanhassa" blogissani oli kotikuvia satunnaisesti, korjataanpas asia! Tänään vieraat kiersivät tutustumassa nurkkiin, päästänpä muutkin kurkkimaan... Tervetuloa kierrokselle Rakkauden taloon!

 

Kuistin kautta...

 

... eteiseen.

Keittö on vasemmalla, mutta siellä oltiinkin jo muutama päivä sitten.

Keittiötä vastapäätä on minun työhuoneeni....

 Eteiskäytävän päässä oikealla on ruokailuhuone...

... ja vasemmalla olohuone.

 

Tässä vielä toisestakin suunnasta. Vasemmanpuoleinen nojatuoli on lempipaikkani, siinä kudoskelen villasukkia sun muuta silloin kun maltan jäädä tellun ääreen. Nytkin näyttäisi olevan 5 kudinta työn alla...

Yläkerran aulasta on käynti...

... makuuhuoneeseemme. Koirat nukkuvat sohvalla, me olemme toistaiseksi saaneet pitää oman parisänkymme.

 

Seinän takana on Miehen työhuone.

 

Yläkerrassa on myös pikkuruinen ompeluhuoneeni.

Jaa kellari? Sitä ei ole vielä joulusiivottu...

Nythän se alkaa - viimeinen kuumeinen joulunvalmisteluviikko...

Jouluista alkavaa viikkoa!!

Hommiin HOP!

Sunnuntaisen huikaisevan siivousinspiraation jälkeen SUUNNITTELIN siivoavani joka päivä jonkun huoneen, ehtisin käydä kaikki nurkat läpi jouluun mennessä.

Kattia kanssa!

Mitään ole saanut koko viikolla aikaiseksi Tai, no, kaikenlaista turhaa kyllä, vessapaperihäkkyröitä ja sen sellaista, pikkuisen leivoin ja kirjoittelin kortteja, paketoin vähän lisää lahjoja, käväisin kampaajalla. Mutta siivous ei ole edennyt niin minkään vertaa! Eipä sitä työpäivän päälle oikein mitään järkevää jaksa tehdä...

Sunnuntaina tulee glögivieraita, Rouva on allerginen pölylle ja KOIRILLE! Nyt täytyy panna hösseliksi: puunata, hinkata, luututa, kuurata oikein urakalla, pestä koirat, ripotella lisää joulujuttuja esiin... Mies hommiin!!

PS. Kuvassa Appiukon ja Anopin katti.

Viikon päästä...

Ajatelkaapa, tasan viikon päästä jouluhössötys on jo kääntynyt joulurauhaksi!

Joulurauhanjulistus kuunneltu, haudoilla keties jo käyty, päivällinenkin ehkä nautittu, joulusauna lämpiämässä, malttamattomana odotellaan Joulupukkia saapuvaksi...

 Vaan nyt aion kyllä enemmän keskittyä siihen hössötykseen!!

 Ihanaa, kuumeisen jouluista viikonloppua kaikille!

Hattu?

Opiston jouluhuovutuskurssilla luokkahuoneessa oli kovasti kiinnostusta herättäviä kanaverkkohäkkyröitä. Opettaja oli innoissaan, kun kurssilaisilla riitti mielenkiintoa yli kurssi- ja materiaalirajojen - hänhän opettaa ihan mitä vaan, mikä kiinnostaa!! Lopulta me kaikki vääntelimme kartioita sivuleikkurit ja pihdit napsuen...

Itsekin tein kokeeksi yhden tötterön, muotoilin sen jo Opistolla malliinsa. Kun tulin kotiin, Mies kauhistui, aionko huovuttaa itselleni jättimäisen Harry Potter -tyylisen velholakin!!?? (Kuva: Punanaamio) Kieltämättä aihion koko olisi ollut erinomainen siihenkin käyttötarkoitukseen.

Pidin kuitenkin kiinni alkuperäisestä suunnitelmasta: eilen illalla tein isoon saaviin noitaliemen ämpärillisestä lämmintä vettä ja parista rullasta vessapaperia. Ja tälläistä siitä sitten syntyi...

Viikonloppuna, kun valoa on enemmän, taidan sijoittaa sen jonnekin pihan perälle...Opettaja mainitsi jonkun aiemmin askarrelleen kertoneen, että häkkyrä oli tekijällään kestänyt useamman talven pihassa, kunnes tänä syksynä linnut olivat kalunneet sen. Kunhan paperiroikaleet ovat täysin kuivat, aion vielä muokata mallia nätimmille lommoille ja kiemuroille.

Itse asiassa Tallinnan joulutorilla oli juurikin pottermaisia huovutettuja tötteröhattuja, olisin halunnut ostaa sellaisen. Mies pisti kuitenkin sinnikkäästi hanttiin, sanoi että näytän juuri siltä, kuin olisin aamulla unohtanut ottaa lääkityksen... Nyt kyllä vähän harmittaa, että annoin Miehen lannistaa!

* * * * * * * * * * *

Tässä Annelille, Intsulle, Virvatulelle ja muillekin eilinen kakkuresepti:

SUKLAAPÄHKINÄKAKKU

250 g voita tai margariinia
250 g sokeria
250 g vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
4 munaa
100 g rouhittua pähkinää
100 g taloussuklaata karkeana rouheena
1 tlk (40 g) coctailkirsikoita

1. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi.
2. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään.
3. Lisää kananmunat yksitellen voi-sokerivaahtoon, lisää jokaisen munan jälkeen pari rkl jauhoseosta.
4. Sekoita pähkinät, rouhittu suklaa ja kirsikat loppuun jauhoseokseen.
5. Sekoita jauhoseos taikinan joukkoon.
6. Korppujauhota vuoka (2 litraa), lusikoi taikina vuokaan. Taikina on varsin kiinteää ja jää "kökkäreille" vuokaan - anna jäädä, älä tasoittele.
7. Laita kakkuvuoka kylmään uuniin alimmille kannattamille.
8. Säädä uuni 170 asteeseen, paista 1½ tuntia.
Maku paranee säilytyksen aikana, parhaimmillaan noin viikon kuluttua.

Meillä leivotaan!

Tule meille vaan, meillä leivotaan!
Saat tuoretta pullaa, jos annetaan...

Pullaa ei kylläkään saa - en ole leiponut vehnästä yli 25 vuoteen, siis sen koommin kun ERITTÄIN entinen poikaystävä sanoi pikkupulliani superpalloiksi!

Mutta kuivakakkuja tykkään leipoa! Äitikin tykkäsi, kun vielä kotona asuessani saatoin pyöräyttää tusinankin verran kakkuja saman illan aikana, 2 aina kutakin laatua.

Nykyään leivon kuitenkin aika harvoin, lähinnä vain jouluksi ja syntymäpäiviksi, joskus jopa pääsiäiseksi. Kakku kun on turvallisempi vaihtoehto kuin pasha, sanoo Mies. Taloudessamme on kuulemma  KAKSI (2) kestämätöntä juhlienvalmisteluhetkeä, jolloin Miehen ja koirien on jopa luonnonvoimia uhmaten parasta pysyä piiiiiiiitkään lenkillä, niin sakeana ilma on perkeleistä ja muista voimasanoista: pashaa tehdessä ja jouluvaloja selvitellessä...

Mutta asiaan!

Bravuurini on suklaapähkinäkakku - sitä olen valmistanut jo vuosikausia menestyksekkäästi. Jopa Äitini, jonka kakut yleensä muistuttavat tyhjentynyttä kottikärryn rengasta, saa tämän kakun onnistumaan. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin käyttämään 1½ litran vuokaa, mutta olen joutunut vaihtamaan sen 2-litraiseksi, niin muhkeasti kakku nousee! Kakun juju lienee siinä, että se pannaan kylmään uuniin!? Jos joku kiinnostuu, annan toki ohjeen - turhan päiten sitä en jaksa naputella (resepti on sähköisenä vain päässäni).

Joulun MUST on englantilainen hedelmäkakku, niitä pitää tehdä ainakin 2-3 joka joulu! Taikinaan lorautetaan brandyä, ja kakkua valellaan ennen joulua pari kertaa viikossa samalla aineella. Ihan välttämätöntä se ei ole - silkkaa muistamattomuuttani on syöty joskus myös ihan aitoa kuivakakkua ( = nesteyttämätöntä), ja hyvin sekin on maistunut!

Tänä jouluna käytin Kotilieden ohjetta hieman soveltaen: osan sokerista vaihdoin fariinisokeriksi, pähkinät korvasin mantelirouheella (ei nyt sentään joka kakkuun pähkinöitä!) ja kun kirsikat olivat liemettömiä, lorautin joukkoon tilkan glögiä, lisäksi ripsautin mukaan vähän inkivääriä.

Munien kanssa olen aika fanaattinen: meillä syödään vain onnellisen kanan munia tai vapaan kanan munia, nyt leipoessa käytin ekan kerran hyvinvoivien kanojen munia! "Munat munitaan pienryhmäkanalassa, virikehäkki sisältää munintapesän, pehkua nokkimista ja kuopsuttelua varten sekä orsia", lukee kennon päällä. Minun korvaani kuulostaa enemmän lastentarhalta, mutta ainakin on puhdas omatunto!

Kun kakut on vähän jäähtyneet, kietaisen ne folioon ja säilön sivuvintissä jouluun asti. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että yläkerran ovi on myös pidettävä lukossa jouluun asti. Ekana joulunamme Rakkauden talossa emme olleet huomioineet tätä turvalisuusnäkökohtaa - koirat olivat työpäivämme aikana avanneet ensin ylärapun oven, sitten yläoven ja vielä sivuvintin ovenkin, jollain konstilla onnistuneet saamaan kakut vuokineen ylimmältä hyllyltä, kuorineet ne folioista ja pistelleet parempiin suihin. Sinä jouluna jäi kahvittelut vähän vähemmälle... Toivottavasti koirat saivat edes karmean krapulan brandykakusta!

PS. Otsikkokuvan pähkinäinen tähti on joskus ollut jonkun Siskon tuoman jouluisen kukkalaitteen lisuke, asetelma oli rakennettu sen päälle. Kukkien kuihduttua säästin tähden, kuumaliimailin vähän lisää pähkinöitä sekä kanelitankoja ja - eikös vaan!? - sain oivallisen kranssin kuistin oven ikkunaan.

Pöljä mikä pöljä!

No niin, tein sen taas!

Joulupostimerkkien julkaisu on joulunalusajan The Tapaus! Tyypilliseen tapaani mennä tohotin ostamaan merkit taas hyvissä ajoin marraskuun alkupäivinä (tyytymätöntä rutinaa täällä).

Sama ennakointi ei koske joulukortteja, kirjoitan ne joka joulu viimeisenä mahdollisena "halppispäivänä" ja hiippailen pääpostin joulukorttilaatikolle yön pimeinä hetkinä vuorokauden käännyttyä on "normaalihinnoittelun" puolelle - kortit tungen täpötäyteen boxiin niillä halvemmilla merkeillä tietenkin.

Joulukorttien ostaminen on varsinainen ruljanssi sekin... Korttikaupoillekin lähden aina viimetingassa, tietysti kauneimmat kortit on siinä vaiheessa jo loppuunmyyty. No, ei se ole ongelma, ihan mieluusti ostan sellaisia, joita (toivottavasti) ei tule useampia samaan pirttiin. Ongelma on siinä, että MELKEIN kaikissa hyväntekeväisyyskorteissa on postimaksu valmiiksi maksettu! Ja minulla on nivaska joulumerkkeja kulkenut kalenterin välissä jo toista kuukautta...

JA TÄMÄN SAMAN MUNAUKSEN TEEN JOKA HELKKARIN JOULU!

Tänä jouluna oli sitten tyytyminen Stockmannin ainoisiin postimaksuttomiin hyväntekeväisyyskortteihin - ostin KAIKKI hyllystä löytyvät (30 kpl). Kohde on MIELEINEN (Suomen syöpäsairaiden lasten hyväksi Sylva ry), mutta kortit ovat ihan KÄSITTÄMÄTTÖMÄN rumia! Lisäksi ne ovat YÖK-PYÖK-yksiosaisia, siis tylsääkin tylsempiä - koko kaupassa ei ollut ensimmäistäkkän Sylvan 2-osaista korttia, ei edes liiketervehdyksellä!

No, näihin on nyt tyytyminen. Ajatus on tärkein, vai?

Ja se kirjoittelu ja postitus jää TAAS viimeiseen iltaan, tänään taitaa mennä taikinakippojen keskellä yömyöhälle...

Siivousinspis

Iski sitten eilen illalla vielä karmea siivousinspiraatio blogin päivittämisen jälkeen!

Mies tuli puolen yön maissa kotiin, oli toki mielissään äkillisestä tarmonpuuskastani, mutta ihmetteli ajankohtaa. Kahden aikaan yöllä alkoi olla jo kiukkuinen, kun ei saanut unta rymyämiseltäni...

Vaan nyt kyökki on joulusiivottu viimeistä piirtoa myöden: jääkaappi, uuni, mikro, astaianpesukone, kahvinkeitin, liesituulettimen suodattimet ja kaikki kaapit pesty ja puunattu, kaikki päiväysvanhat ryynit kompostoitu, kaikki "turhat" tavarat heitetty takkaan tai roskiin.

Jaa, ei sentään - ikkuna on pesemättä, liian kylmä. Toisaalta ei se niin oleellista olekaan, koska en aio vaihtaa jouluverhoja. Ensikiskin siksi, etten omista sellaisia, toiseksi en aio sellaisia tehdäkään ja kolmanneksi tämä nykyinen menee ihan jouluisesta sekin.

Tänään ripottelin vielä joulukoristeita sinne tänne. Pentikin huopaiset pipariukot ja -akat kiipeilivät kaapien oviin ja liesituulettimelle. Kiinnitykseen käytin näpsäkkää kaksipuoleista teippiä.

Kaikkein vanhin ja rakkain ja ihanin pääsi taas esiin, tällä kertaa astiakaapin päälle. Havuköynnökseen olen kietonut ledejä ja n. 100 vuotta sitten Sokokselta ostetun pipariköynnöksen. Pipareista en luovu!! Vuosien varrella kristallisokerit ovat karisseet, ovatpa niitä koiratkin joskus järsineet, mutta paikkansa ne löytävät joka joulu!

Kirpputorilta löytyneiden Ilves-purkkien suulle kiedoin leveän nauhan huopasydämillä höystettynä. Purkit eivät ole esillä vain nätin ulkonäkönsä vuoksi, ei, niillä on Tärkeä Tehtävä! Purkkeihin kerätään sipulinkuoria, pienempään punasipulia, isompaan keltasipulia - tuikitärkeää kasvivärjäysainesta!

Nyt voinkin sitten taas sotkea oikein sydämeni kyllyydestä: ostin ainekset joulukakkuihin. Oli tarkoitus leipoa jo viikonloppuna, mutta liian kylmä, en viitsinyt lähteä sunnuntaina kävellen kauppaan. Onneksi ajatus ei pälkähtänyt päähäni lauantaina Ideaparkissa, munathan olisivat jäätyneet bussia odotellessa. Mutta huomenna sitten...

Taas  oli kaupassa vastustamaton retrotuote, Suomen kansallismakeista, Pandan lakritsia. Maistui ihan lapsuudelle!