Inventaario

Olen illalla menossa Opiston "Sisusta tyynyillä" -kurssille, olen sitä hekumoiden odottanut...

Eilen inventoin kangasvarastoni. Kuvittelin, että minulla on kasapäin kaikenlaisia ihanaakin ihanampia kankaita.

Totuus oli toisenlainen - minulla on ihan mahdottomasti kaikenlaisia kummallisia, ihmeellisiä, omituisia, outoja ja epämääräisiä kankaita!

Kuka piru on käynyt vaihtamassa kankaat???

Tulipahan taas huomattua, että kamalasti ei kannattaisi ostaa varastoon, maku ja mieltynykset kun tuntuvat kovasti muuttuvan matkan varrella. Olen kyllä ihan varma, että ostaessani olen pitänyt kaikkia vähintääkin kauniina, somina, tyylikkäinä ja/tai juhlavina. En enää.

Pitäisiköhän mennä ostamaan uusia??

Minitorkku

Viikko sitten selkävaivoissani aloin ajankulukseni nykertää virkkuukoukun ja Virosta tuodun liukuvärjätyn vyyhden (200 g) kanssa sen suuremmin suunnittelematta, mikä olisi lopputulos.

Vyyhden loppuessa totesin, että käsissä oli jättikokoinen patalappu! Kaivelin vähäisiä lankavarastojani, jatkoin väkertämistä Pirkanmaan kotityön ruskealla Pirkka-langalla ja sinisävyisillä Novita Florica-kerillä. Florica oli tosi vanhaa perua, vyötteessä oli vielä Anttilan markkahintainen hintalappu - mutta ei ihan niin vanhaa, että olisi vielä ollut 100g:n vyyhdeillä...

Pirkka oli himppusen turhan ohutta ja Florica vastaavasti pikkuisen turhan paksua - keskimäärin siis ihan sopivia... Mutta koska muita 100% villaisia lankoja ei kätköistäni löytynyt, enkä löytänyt mistään täkäläisestä lähilankakaupasta lisää vastaavaa liukuvärjättyä, enkä halunnut ostaa lisää liian ohutta Pirkkaa (jossa olisi kyllä ihan hyvä värikartta) ja koska en halunnut virkata pelkkää yksiväristä farkunsinistä Floricaa (jota olisi riittänyt vielä pitkääääään...), päättelin työn eilen illalla.

Mikäs tämä nyt sitten olisi? Koko kerrassaan kummallinen 90*115 cm.

Mies makasi sohvalla koirien kanssa, sanoi testaavansa - ja nukahti parissa minuutissa levitettyäni tekeleen rinnan päälle. Toimisi siis ainakin unihiekkaisena torkkupeittona varsin hyvin...

Mitäs jos tätä jatkaisikin kankaalla, kanttaisi farkkukankaalla? Ja veisi Veljen perheen kesämökille tuliaisiksi, sinnehän olen luvannut (vai uhannut?) tehdä kaikenlaista tilkkujuttua Veljentyttöjen vanhoista farkuista? Jos siis huolivat...

Vai tulisiko liian raskas ja kankea? Mjaah, harkitsen vielä - onhan kesään vielä aikaa...

Kylässä Boknäsillä

 

Nämä kuvat eivät ole eilisistä tupaantuliaisista, vaan suosikkisisustuskaupastamme Vantaan Variston Boknäsiltä. Mies puhuu sisutusliikkeistä huonekaluhelvetteinä, mutta Boknäsille häntä ei koskaan tarvitse houkutella. Päinvastoin, tälläkin reissulla ITSE ehdotti, että viedään koirat koirahoitolaan, että ehditään käydä Varistossa.

Liikkeessä on kiva fiilistellä ja poimia uusia ideoita. Istuskellaan sohvilla ja mietitään, mikä tässä miellyttää, mikä näyttää kivalta, mitä kotona voisi toteuttaa... Mies tykkää istua erityisesti isojen työpöytien takana - mitähän se hänestä kertoo??

Mitään erityisiä tarpeita ei mennessä ollut, eikä niitä liikkeessä myöskään tullut. Yllätyksekseni totesin, etten HIMOINNUT mitään!!?? Olen ilmeisesti aika tyytyväinen kotimme nykyiseen kuosiin??

Alakerran työhuoneeseen etsiskelemme komeaa, perinteistä, mieluiten nahkaista laiskanlinnaa, mutta nyt sellaisia ei ollut tarjolla - eikä budjettimme Boknäsin tuoleihin riittäisikään. CD-levyjen säilytys on todellinen murheenkryyni, siihen olemme yritäneet löytää ratkaisua jo pitkään. Inhoan cd-torneja, Boknäsin cd-hylly on käsittämättömän ruma samoin kuin muissakin kaupoissamme näkemämme cd-viritelmät.

Vaan nyt Boknäsillä oli uusi tuote, 3-hyllyinen cd/dvd-karuselli, joka olisi ollut peräti kuukauden tarjoustuotteenakin! Vaan meillä on jo yksi karuselli kirjoille ( = 2-hyllyinen), ja sillekin on hankala löytää paikkaa täältä romupaljoudesta. Ajattelimme silti sovitella siihen seuraavaksi cd-levyjä, vaikkei se hyllyjaoltaan siihen oikein sovellukaan.

Uutta Boknäsillä oli Vintage Interiors -osasto, joka oli haukannut puolet vanhasta Kiina-osastosta. Vintagea oli tämä hauska aakkostettu lokerikko, johon tunsin heti luontaista viehtymystä, olenhan fanaattinen asioiden numero- ja aakkosjärjestykseen järjestelijä... CD-levyille tämä ei kuitenkaan sovellu.

Jotain aina Boknäsiltä mukaan tarttuu, tällä kertaa vain lautaspidikkeitä ja postikortteja. Lautastelineitä olen etsiskellyt jo pitkään, Boknäsilta löytyi sekä messinkisiä (á 13,50 eur) Vintage-oastolta että lakattuja puisia Kiina-osastolta, hinta alle kolmanneksen messinkisten hinnasta. Sain lopultakin keräilemäni Villeroy & Bochin Botanica-sarjan lautasia makeisrasioiden seuraan ruokailuhuoneen jugend-kaapin reunalle.

Poikkesimme myös Casa Rusticassa/ Cobellossa , mutta nälkä kurni jo sen verran vatsassa, että kovin kauaa emme jaksaneet siellä pyöriä - sitäpaitsi tyyli on makuuni ihan liian rustiikkinen ja valkoinen.

Auton nokkka siis kohti juhlapaikkaa, pääsimme suoraan ruokapöytään nauttimaan filippiiniläiseen tapaan valmistettua lounasta, jälkiruokana perisuomalaiset kermakakkukahvit.

Kummipoika on suloinen nappisilmä, hyväntuulisin ikinä näkemäni mukula! Hänestä kasvaa vielä oikea tyttöjen namupala... Tykkäsi muuten kovasti puujunaradastaan, pussasi kiitokseksi minua ja Miestä rohkeasti suoraan suulle! Sydäntenmusrskaaja!

PS. Tänään purin joulukuusen kuistilta pyykkikoppaan, vielä pitäisi jaksaa ne paketoida... Viimeiset koristeet saavat olla Nuutinpäivään asti.

Synttärinimpparituparit

Tänään juhlitaan (toisen) Kummipojan 2-vuotissynttäreitä ja nimipäivää. Lapsiparka, juhlapäivillä on vajaa viikko eroa - lieko vanhempien taloudellisuutta? Emme anna lapsukaisen kärsiä tästä kurjuudesta: Mies osti synttärilahjaksi puujunaradan, minä nimpparilahjaksi tasaraita-pyjaman.

Nyt kun Veljentytöt havittelevat enemmän teinimuotia kuin maripaitoja, voin kiusata Kummipoikaa raitapaidoilla ainakin seuraavat 10 vuotta! Ihanaa!! Aloitin jo ristiäisistä...

Tupaantuliaislahjaksi pussilakanasetit, jostain Sokoksen aiemmasta alesta lahjalodjuun päätyneet... Tykkään tuosta kankaasta, olen ostanut itselleni samaa beigenä tilkkutöihin. Kummipoika sai jo joululahjaksi saman sävyisen jääkarhupussilakanasetin (sekä söpön DingDong-kauluspaidan ja jättikokoisen traktorin), joten nyt ei pienokaiselle petivaatteita.

Kääk, tuli juuri mieleeni, annoimmekohan häälahjaksikin pussilakanoita???
No, toisaalta, kyllähän nuori perhe aina kodintekstiilejä tarvitsee...
Kihlajaislahjan sentään muistan, pehmopaketti sekin: Luhta-pyyhkeitä.

Kortitkin löytyivät valmiina, Veljentyttöjen kanssa pidettyjen askartelutuokioiden satoa.

Nyt elukat eläinhoitolaan ja JUHLIMAAN sydämen kyllyydestä - vähintäänkin 3-kertaisesti!!

Suosittelen BLOGILISTAa!

Suklaamarenkitorttu onnistui oikein hyvin, se tuli kuitenkin syötyä parempiin suihin ennen kuin tajusin kaivella kameran esiin... Oheinen kuva on Pirkan sivuilta, mistä löytyy reseptikin.

Koirat olivat perhevisiitin jälkeen aivan kanttuvei, Kummipoika ja Pikkuveli taisivat sokerihumalapäissään olla aika vauhdikkaita leikkikavereita... Eiväthän piskimme muutenkaan ole lapsiin tottuneita, vierailun loppupuolella kiipesivät turvaan Miehen ja minun syliin, nojatuoleissa oli tunkua.

Olen viimepäivinä tuskaillut kompuroivien verkkoyhteyksien kanssa. Kaikenlaiseen ylimääräiseen vaivaan, kaatuilevaan koneeseen, katoaviin kommentteihin ja hukkuneisiin muistilappuihin tympääntyneenä kuittaan päivän turinoinnit muutamalla mainossanalla:

Olen ehkä vähän laiska (ja myös taitamaton) uusia (ja joskus jo tuttujakin) blogeja etsiskellessäni. Helpointa mielestäni on sukkuloida suosikkiblogilta toiselle Blogilistan kautta, sinne olen perustanut oman SUOSIKKILISTAni. Harmittaa ihan vietävästi, että kaikki eivät omaa blogiaan listalle liitä - sellaisissa blogeissa tulee vierailtua harvemmin, kun etsiminen vaatii vähän vaivaa (toisaalta sitten taas vieraillessani viivyn vähän pidempään, kun pitää lukee useampia merkintöjä...).

Laitanpa siis tähän pienen kannustavan kommentin niille, jotka Blogilistalle liittymistä epäröivät:
Blogger tekee hienoa (vanhassa blogissani ei mitään näin hienoa ollutkaan) tilastoa liikenteen lähteistä:  67% blogiini päätyneistä tulee Blogilistan kautta, 25% löytää muiden blogien kautta ja 8% päätyy tänne googlettamalla.

En siis ole ainoa Blogilistan suosija - lisäämällä blogisi Blogilistalle todennäköisesti lisäät myös oman blogisi lukijakuntaa...

Blogilistalla nähdään, ainakin toivon niin!! :o)

Home Made Bakery

Kävin ale-shoppailemassa H&M Homessa, Mies haki "kauppakassin" eilen postista. Ihan kauheasti en harrasta postimyyntiostoksia, mutta H&M kodintekstiilejähän ei (kai vieläkään?) myymälöistä saa. Mielestäni eroavat edukseen muusta tarjonnasta ja hintataso on erittäin kohtuullinen, rohkaistuin siis taannoin tilailemaan. Yllätyin hyvästä laadusta, kestävät kuosissaan kovassakin käytössä ja useissa pesuissa. Nyt siis kynnys tilaamiseen oli jo paljon matalampi.

Oikeastaan koko tilaus piti tehdä siksi, että halusin ihan ehdottomasti näitä paperiservettejä!! Ihan ihania! Joululiinoja muka, muttei minun mielestäni, tilasin MONTA pakettia, sopivat kyökin väreihin. Hinta vain 0.95 €/pkt!!

Paperiservetit ovat nykyisin ihan TÖRKEÄN hintaisia - kuka maksaa 4 euroa tai enemmän paketillisesta kertakäyttöpaperia? Siis 20 senttiä eli 1,20 mk yksittäisestä paperinpalasta, jolla kerran hipaistaan huulia ja heitetään roskiin/kompostiin?

Minä suostun maksamaan euron paketista, tai jos kuosi on ihan POIKKEUKSELLISEN upea, niin 1,50. Mieluummin ostan (alennusmyynnistä) kangasservettejä kuin ylihintaisia paperinpalasia!! Tallinnan Selveristä toin muuten muovikassilisen servettejä kotiin, maksoivat vain 0,75 €/pkt, niin kahvikupposkoko kuin ruokaliinakin.

Servetit ovat tyrkyllä Lappeenrantalaisesta Wanhan ajan K&K Sisustusliikkeestä löytyneessä kivassa lusikka-aiheisessa telineessä. Tätä luulin ensin hauskaksi kierrätysideaksi, mutta kyllä teline on ihan Riviéra Maisonin teollista tuotantoa.Tykkään tästä, siihen mahtuu juuri passelisti paketillinen taiteltuna, eikä näytä rumalta vajaanakaan.

Vaan mistä löytäisin kivan talouspaperirullatelineen?? Sellaista olen etsinyt jo USEITA vuosia!

Nyt pannaan HOME MADE BAKERYn uuni kuumenemaan, Miehen Kummipoika (9 v) tulee perheineen visiitille, tarkoitus on tehdä suklaamousse-marenkikakku. Toivottavasti onnistuu...

Peikonpoika

Sisko antoi joululahjan saatesanoilla, ettei enää kestä katsella vessamme hyllyllä lukioaikoina ostamaani kammottavaa mari-meikkipussia, olisi jo aika vaihtaa tuoreempaan.

Pöh, mitäs pahaa siinä on, että käyttää yli 30 vuotta samaa pussukkaa? Sehän on erittäin ekologista, erinomaisen eettistä ja erityisen ekonomista!
Ja sitäpaitsi pussi on nätti, juuri minun väriseni! Ehkä vähän kulunut kuitenkin, lukkokin vähän lörppänä...

No, Siskopa ei tiennyt, että käsilaukussa kulkee lehtitilauslahjana saatu vähän uudempi meikkipussi...

Mutta soma on Siskon lahjaksi antama Peikonpoika maatuskapussukka! Peikonpoika tekee "rakkaudella suunniteltuja, laadukkaita käsitöitä, useimmiten uniikkikappaleita, toisinaan myös piensarjoja".

Niin soma, etten ole vielä raaskinut ottaa käyttöön! Liian kauan ei auta kuppelehtia, Mies himoitsee tätä itselleen...

Pussukan sisällä oli tosi kiva beloved -avaimenperä, kerrassaan hauska idea!! Beloved´n "erilaisista lusikoista muokatut korut ovat nostalgisia, herkkiä ja luonnollisen kauniita.  Lusikka-korut on valmistettu lusikka-laatikoiden, kirpputorien ja huutokauppojen aarteista. Jokainen on uniikki, mutta aivan yhtä ihana ja huolella tehty."

Mummulassa oli kahvilusikat ja iso puurolusikka tätä samaa sarjaa! En minä tätä kyllä avaimenperänä raaski käyttää, taidan laittaa vetoketjun vetimeksi...

Puikot ojennukseen!

Kangaskasoja läpi käydessä löysin yhdestä "(ikuisesti?) työn alla olevat käsityöt" -laatikosta vuosikausia kateissa olleet pyöröpuikkoni! En ole kyllä kaivannutkaan, vuosiin en ole kutonut mitään sukkia kummempaa.
Mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö pyöröpuikoille vielä jonain päivänä voisi olla käyttöä?!

Pyöröpuikot ovat olleet vanhassa pyöröpuikkojen tukkupakkauksessa, varsin kulahtaneessa. Koska koko ja käytettävyys ovat kuitenkin ihan huippuluokkaa, päätin hieman tuunata boxia, löytyyhän kaapista nivaska skräppäyspapereita!

Veljentyttö Nuoremman kanssa huolella valitsimme kauneimman ja tarkoitukseen parhaiten sopivan paperin. Tässä kohtaa olisi jälleen kannattanut käyttää mittanauhaa apuna!
Liimaa pintaan ja kääräisy paperiin - ooops, turhan pienihän se paperi oli!

Ei hätää, tuunataan lisää! Viimeistely silkkinauhalla, ihan hyvähän tästä tuli!?

Pitkät puikot mahtuvatkin passelisti ompeluhuoneen laatikoston Ikea-keittiövälinelokerikkoon...

... mutta sukkapuikot ja virkkuukoukut pidän jatkossakin Mikki Hiiri -kynäkotelossa, on niin söpöinen!

Joskus männävuosina silloisen ompelunurkkaukseni teemana oli Mikki, niiltä ajoilta on jäänyt käyttöön myös sen aikainen neulatyynyni. Nykyisin se roikkuu vaatehuoneen seinällä seuranaan Retretti-matkamuistot: Kirsi Neuvosen etsaukset Orvokkipuku ja Päivänkakkarapuku - tosin vain kehystettyinä postikortteina (tai ainakin epäilen nitä postikorteiksi).

Nousisikohan nyt kudontainspiraatio, kun puikot ovat ojennuksessa?

Tosin syksyiset kasvivärjätyt vyyhdet odottavat yhä kerimistä, Karnaluksissa kun ei ollut kaupan kerijälaitteita (kuva: Käspaikka) - ja ihan vaan sellaisen vuoksi edellinen Tallinnan reissu tehtiin! Juu-juu, uskokaa pois, se oli koko reissun tärkein asia! Saahan sellaisia toki Toikaltakin, mutta Toijalaan on sentään 20 km matkaa (Tallinnaan vain 150 km + lauttamatka).

Tontut takavasemmalle, mars!

Joulu on Rakkauden talossa vielä läsnä, vaikka vähittäinen purku alkoikin jo tonttujen hipsittyä takaisin sivuvintin joululipaston laatikoihin.

Tänään vaihdoin jo myös jouluiset sohvatyynynpäälliset, vaaleampaa teki mieli. Parin viikon päästä menen Opiston tyynykurssille, sitä odotellessa kaivelin vanhojen tyynynpäällisten varastoa...

Koirien kyyläysrahille vanhat Laura Ashley -päälliset, tykkään kankaasta kovasti. Koiratyyny on Tallinnasta.

Olohuoneen sohva täyttyi kuistin kesätyynyistä ja torkkupeitosta, tekstityyny Iskusta, merinovillainen niskatyyny Tallinnasta.

Kuistin talvisemmasta asusta en olekaan tainnut laittaa kuvaa? Vanhaa patjaraitaa toissakesältä ja muutama Finlaysonin tyyny grillikatoksesta. Ostin kyllä jouluksi tarveaineet uusiin kuistin tyynyihin, mutten ehtinyt tehdä. Ehkä sitten seuraaksi jouluksi... 

 Kerttu-nalle vastaanottaa vieraita.

Olen oikein ILOINEN tulevasta tyynykurssista, ehdotin sitä (ja noin 30 muuta kurssia) Opiston kurssitoivekyselyssä jo 3 vuotta sitten! Toivottavasti hyvää on kannattanut odottaa!

Rokulipäivä

Mistä lie selkä taas ottanut itseensä?

Kaikenlaisia suurisuuntaisia sunnuntaisuunnitelmia oli tälle päivälle, vaan vaivaistuoli vei voiton. Ja kun kaiken aikaa ei jaksa lukeakaan, kaivelin taas virkkuun esiin, vaikka taukoa pitikin pitää...

Mitähän selkä siitä tykkää??

Vuoden vaihtuessa

OIKEIN IHANAA, ONNELLISTA, SYDÄNLÄMMINTÄ
UUTTA VUOTTA 2011!

Rakkauden talon vuosi vaihtui rauhalliseen tahtiin. Illansuussa kotiuduimme töistä, saunoimme pitkän kaavan mukaan, jouluisen mässäilyn jälkeen söimme kevyesti (savusiikaa ja vuohenjuustosalaattia), kilistelimme pullollisen venäläistä shampanjaa. Silmät alkoivat lupsua jo ilta-10:n jälkeen, unimaa kutsui. Siinä vaiheessa alkoivat myös ongelmat...

Lötkö ja Lusmu (kuvassa) eivät ole paukkuarkoja. Se tuli todennettua viimeistään siinä vaiheessa, kun Mies kerran ajattelemattomuuksissaan oli poikennut ennen metsästyskauden alkua ampumaradalle asettaan kohdistamaan samalla reissulla kun kävi koirien kanssa pitkällä maastolenkillä (piskit pitävät pitkospuista). Vasta kohdistuksen tehtyään Miehelle oli välähtänyt, että mitenköhän koirat... Oli pistellyt puolijuoksua autolle peläten lattioiden lainehtivan kaasujalan nilkkaan asti hätäpissaa ja ikkunoiden peittyneen pelkoripuliroiskeista. Mitä vielä, molemmat olivat nukkuneet takapenkillä selällään, kintut kohti kattoa.

Luupää (kuvassa) kotiutui talouteemme tasan vuosi sitten, uudenvuodenaattona. Silloin paukkuarkuus ei tullut esiin, piski pötkötti koko illan vierelläni sohvalla, yöpissalla käytiin vasta räiskeen vaiettua. Vaan nyt oli toisin, ennen puoltayötä taivas leimahteli, kaikkialla rätisi, paukkui, vihelteli, sihahteli. Luupäähän ei pihalle suostunut tulemaan! Ja nukkumaan piti päästä...

Kannoin Luupään sylissäni ulos (kiemurtelua, potkimista, raapimista, silkkaa kauhua), laskin maahan, rauhoittelin, jutustelin, silittelin, maanittelin pissaamaan. Lötkö ja Lusmu näyttivät vieressä mallia: kyykyttivät taivasta tuijotellen, kyllä oli komeaa lirutella juhlavalaistuksessa. Tilaisuuden tullen Luupää luikahti takaovelle. Koira uudestaan syliin, kaikki alusta, myös Lötkö ja Lusmu komennettiin jälleen pissalle, uudestaan ja uudestaan. Lötkö ja Lusmu tunnollisesti olivat etsivinään pissapaikkoja, vaikkei mitään enää tullutkaan. Luupääkin rauhoittui, kun näki, etteivät kaverit panikoineet, mutta aina isomman jysäyksen tullen säntäsi takaovelle.

Lusmu (kuvassa) ja Lötkö alkoivat pitkästyä, päästin ne sisälle, Luupää valjaisiin ja hihnan päähän. Uusi paniikki, YKSINKÖ hän lenkille joutuu?? Vakuuttelin piskipahalle, että kotipihassa on ihan turvallista. Pistelin pitkin pihaa aamutossuissani mariyöpaidan helma hankia viistäen, koira kipittää vierellä sääressä kiinni. Kun lähdin kompostipolulle, Luupää vihdoin tajusi, mistä on kyse! Tai sitten ei halunnut tontin pimeimpään nurkkaan... Kaartoi ihan oma-aloitteisesti grillikatoksen ovelle, lempparipihapissapaikalleen (keväällä varmaan täytyy vaihtaa maat siihen kohtaan), ja lirautti pikapissan. HYVÄ TYTTÖ!! Äkkiä sisälle, kourakaupalla koirankarkkia, kehuja ja pääntaputuksia. Ja NUKKUMAAN!

Koirien unisohvalle rakentelin Luupäälle (kuvassa turvassa Miehen sylissä alakerran sohvalla) oman poteron, korkeat selkänojatyynyt joka puolelle, shaali katoksi. Koko yö nukuttiin valot päällä, etteivät rakettien leimahdukset olisi niin pelottavia. Keskiyöllä Mies heräsi juomaan (suolainen savusiika), koitti herätellä ilotulitusta ihastelemaan, turhaan. Luupääkin nukkui...

Emme siis lähetelleet raketteja (emme koskaan tee niin), emme valaneet tinaa, emme tehneet uudenvuodenlupauksia. Tylsääkin tylsempiä tavallisia taantumuksellisia keski-ikäisiä, pysyvästi ja lopullisesti! Ja tämäkin vielä: koitan pitää tipatonta tammikuuta (tämä ei kuitenkaan ole lupaus), sillä muutaman kilon pudotus ei olisi pahitteeksi (tämä vielä vähemmän lupaus!).

Ihan pakko on vielä laittaa tähän loppuun "mainos"! Naapurit toivat glögittely-tuliaisiksi ihania rento -saunatuotteita: juhannuskoivu- ja koivuterva-saunatuoksut, saunahunajan, saunasaippuan sekä laudeliinat. Uudenvuodensaunassa oli suloinen suven tuoksu!

PS. Nyt alkoi Muumitalokuu! Tämähän ei ole OIKEA Muumimuki, mutta teen kokoelmaani Glosholmin kokoisen lisukkeen! Glosholmin majakka oli Suomenlahden Pellingin saaristoon 1832-35 rakennettu valomajakka, kunnes eteläisempi Söderskärin majakka syrjäytti sen 1863. Glosholmin majakka palveli  tunnusmajakkana vuoteen 1940 saakka, jolloin se räjäytettiin. Kirjailija Tove Jansson käytti Glosholmin majakkatornia Muumitalon esikuvana. (lähde: Wikipedia)

Oman mukini löysin huuto.netistä, mutta kyllä näitä Arabian Teema -majakkamukeja saa suoraan valmistuttajaltakin (A la Carte Trademark).

Kerrottakoon, että tämä kuukausittainen "nyt alkoi x-kuu" juontaa juurensa Muumi-mukikeräilyyni, joka toimii "ajantappoprojektiini" aikayksikkönä.

05/2009 Hattivatit
06/2009 Pikku-Myy
07/2009 Mymmeli
08/2009 Hemuli
09/2009 Poliisimestari
10/2009 Niiskuneiti
11/2009 Vilijonkka
12/2009 Seikkailu
01/2010 Tiuhti ja Viuhti
02/2010 Perhe
03/2010 Haisuli
04/2010 Tuutikki
05/2010 Mörkö
06/2010 Muumipappa tuumailee
07/2010 Nipsu (vanha ruskea)
08/2010 Ruusutarha (kesä 2010)
09/2010 Hosuli
10/2010 Iltapurjehdus (WWF)
11/2010 Muumipeikko jäällä
12/2010 Hiihtokilpailu (talvi 2010)
01/2011 Glosholmin majakka